Lue keskustelun säännöt.
Vanhempana yliopistoon, kokemuksia?
Vakaope
04.07.2020 |
Kuulisin mielelläni kokemuksia muilta, jotka ovat aloittaneet opinnot vanhemmalla iällä? Itseäni jännittää lähteä nyt 32-vuotiaana kahden lapsen äitinä yliopistoon. Eniten mietityttää löytääkö kavereita koulupäivien ajaksi jos ei ole innokkaana menossa kaikkiin illanistujaisiin ja bileisiin? Miten muut olette kokeneet asian? Paljon vain kuullut aiemmin opiskelleilta miten paljon näitä bileitä alkuun on ja helposti voi jäädä sit ulkopuoliseksi.
Kommentit (62)
Vanhin tuntemani "opiskelija" on 70v ja häneltä puuttuu ehkä 3 kurssia maisterista. Pitkäaikaisin opiskelija on lähes 30 vuotta opiskellut kauppatieteitä, ollut töissä ja nyt on työtön. Meillä kaikilla on hidasta tää opiskelu, osin pitkän matkan vuoksi. Juttukavereina on lähinnä aikuisopiskelijoita, mutta kyllä parikymppistenkin kanssa toimeen tulee. Haalareita en omista enkä biletä.
Perusopinnoissa ei välttämättä ole aikuisopiskelijoita, koska ne suoritetaan Avoimessa ennen yliopistoon sisälle pääsyä. Aineopinnoissa on ja syventävissä kaikki alkaa jo olla ainakin 25v.
Onnea opintoihisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos aloitat opintosi tiedonjanoisena ja kehittymishaluisena opiskelijana, et 32-vuotiaana kahden lapsen äitinä. Tuollaisilla muotoseikoilla (ja ikäasioilla) ei ole yliopistomaailmassa oikeastaan mitään merkitystä. Juttuseuraa saa aina, kunhan on itse aktiivinen ja ystävällinen ja kiinnostunut kanssaihmisistä.
Kyllä sillä on aika paljon merkitystä opiskelijamaailmassa (kuten muuallakin) että saako naiselta pillua, ja 32 vuotias perheenäiti on tässä seikassa melko huono homma.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole kokemusta mutta äitini meni 5kymppisenä yliopistoon avoimen kautta. Ihan työn ohessa opiskeli. Innostui niin että opiskeli tohtoriksi asti. Parin viikon virkavapaan piti. Hallintotieteet. Pystyi hyödyntämään paljon oman työnsä tietoja ja taitoja. Ei kyllä ehtinyt/tarvinnut bilettää :) tai verkostoitua.
Vaihtoiko töitä vastaamaan opintojaan vai pysyikö saman tason työtehtävissä kuin ennen uusia tutkintoja?
Itse hieman ihmettelen näitä henkilöitä, jotka eivät ole yhtään kiinnostuneet sosiaalisten suhteiden luomisesta. Miten teillä on menneet ryhmätyöt? Omalla alallani oli joka kurssissa jonkinlainen ryhmätyö ja porukka oli aika sisäänpäin lämpenevät ja eivät ottaneet valmiisiin porukoihin mukaan. Aina joutui hakemalla hakemaan kenen kanssa tekisi. Oma ala oli melko koululainen ja samoja asioita opiskeltiin kandissa. Maisterissa helpotti, kun tuli uutta porukkaa ja vanhat ryhmätyöryhmät erkanivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos aloitat opintosi tiedonjanoisena ja kehittymishaluisena opiskelijana, et 32-vuotiaana kahden lapsen äitinä. Tuollaisilla muotoseikoilla (ja ikäasioilla) ei ole yliopistomaailmassa oikeastaan mitään merkitystä. Juttuseuraa saa aina, kunhan on itse aktiivinen ja ystävällinen ja kiinnostunut kanssaihmisistä.
Kyllä sillä on aika paljon merkitystä opiskelijamaailmassa (kuten muuallakin) että saako naiselta pillua, ja 32 vuotias perheenäiti on tässä seikassa melko huono homma.
Olet itse ilmeisesti työtön ilman tutkintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos aloitat opintosi tiedonjanoisena ja kehittymishaluisena opiskelijana, et 32-vuotiaana kahden lapsen äitinä. Tuollaisilla muotoseikoilla (ja ikäasioilla) ei ole yliopistomaailmassa oikeastaan mitään merkitystä. Juttuseuraa saa aina, kunhan on itse aktiivinen ja ystävällinen ja kiinnostunut kanssaihmisistä.
Kyllä sillä on aika paljon merkitystä opiskelijamaailmassa (kuten muuallakin) että saako naiselta pillua, ja 32 vuotias perheenäiti on tässä seikassa melko huono homma.
Olet itse ilmeisesti työtön ilman tutkintoja?
Työ ja tutkinto löytyy. Kunhan totesin asian, jonka kaikkien luulisi ymmärtävän, mutta joka on sen verran tunteita herättävä ja tabumainen, että naiset varmaan mielessään sitä välttelevät.
Vierailija kirjoitti:
Itse hieman ihmettelen näitä henkilöitä, jotka eivät ole yhtään kiinnostuneet sosiaalisten suhteiden luomisesta. Miten teillä on menneet ryhmätyöt?
Mitkä ihmeen ryhmätyöt? Minä en tehnyt yhtäkään ryhmätyötä yliopistoaikanani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos aloitat opintosi tiedonjanoisena ja kehittymishaluisena opiskelijana, et 32-vuotiaana kahden lapsen äitinä. Tuollaisilla muotoseikoilla (ja ikäasioilla) ei ole yliopistomaailmassa oikeastaan mitään merkitystä. Juttuseuraa saa aina, kunhan on itse aktiivinen ja ystävällinen ja kiinnostunut kanssaihmisistä.
Kyllä sillä on aika paljon merkitystä opiskelijamaailmassa (kuten muuallakin) että saako naiselta pillua, ja 32 vuotias perheenäiti on tässä seikassa melko huono homma.
Olet itse ilmeisesti työtön ilman tutkintoja?
Työ ja tutkinto löytyy. Kunhan totesin asian, jonka kaikkien luulisi ymmärtävän, mutta joka on sen verran tunteita herättävä ja tabumainen, että naiset varmaan mielessään sitä välttelevät.
Tuohan ihan tunnettu ATM miehen päiväuni 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hieman ihmettelen näitä henkilöitä, jotka eivät ole yhtään kiinnostuneet sosiaalisten suhteiden luomisesta. Miten teillä on menneet ryhmätyöt?
Mitkä ihmeen ryhmätyöt? Minä en tehnyt yhtäkään ryhmätyötä yliopistoaikanani.
Itse tein niitä DI opinnoissa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja opiskelijoit on noil huuhaa humanistialoil, mut teknillinen, kauppis, lääkis, oikis niis on aik nuorta porukkaa. Kuitenki jokapaikas bileis saa hyviä kotakteja. Kuitenki on aik outoo et joku 30 vuotia pyöris samois bilesi 20v kans :)
Heti huomaa, kuka ei noilla aloilla ole opiskellut. Varsinkin tekniikkaa ja kauppatieteitä opiskelee paljon vanhempaakin porukkaa, itse menin 18-vuotiaana opiskelemaan tuotantotaloutta, jonka sitten vaihdoin kauppatieteiden puolelle pari vuotta myöhemmin ja olin ihan nuorimmasta päästä koko ajan. Todella paljon oli myös jo pitkään työelämässä olleita n. 40-50-vuotiaita hakemassa lisäpotkua työurilleen. Lääkiksessäkin on paljon n. 30 vuotiaita, yli 40-vuotiaita sitten vähemmän suhteessa esim. juuri kauppatieteisiin. Oikiksessakin on paljon kaikenikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos aloitat opintosi tiedonjanoisena ja kehittymishaluisena opiskelijana, et 32-vuotiaana kahden lapsen äitinä. Tuollaisilla muotoseikoilla (ja ikäasioilla) ei ole yliopistomaailmassa oikeastaan mitään merkitystä. Juttuseuraa saa aina, kunhan on itse aktiivinen ja ystävällinen ja kiinnostunut kanssaihmisistä.
Kyllä sillä on aika paljon merkitystä opiskelijamaailmassa (kuten muuallakin) että saako naiselta pillua, ja 32 vuotias perheenäiti on tässä seikassa melko huono homma.
Olet itse ilmeisesti työtön ilman tutkintoja?
Työ ja tutkinto löytyy. Kunhan totesin asian, jonka kaikkien luulisi ymmärtävän, mutta joka on sen verran tunteita herättävä ja tabumainen, että naiset varmaan mielessään sitä välttelevät.
Mikä oikein oli kommenttisi pointti? Että AP:n ei pitäisi mennä yliopistoon, jottei nuoret kundit tuntisi mahdollista harmistusta 32-vuotiaan äidin pillusta, joka yhtäkkiä on tunkenut samaan luentosaliin heidän kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen väliä sillä on? Yliopistoon mahtuu paljon eri-ikäistä ja erilaisista taustoista tulevaa porukkaa. Ja vaikka aloituksessa niin puhuitkin, yliopisto ei ole koulu. Itse ainakin haluaisin keskittyä opiskeluun ja itseni kehittämiseen enkä niinkään sosiaalisten suhteiden luomiseen. Tosin jos uusia tuttujakin matkan varrella ilmaantuu, niin eihän se mitään haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse hieman ihmettelen näitä henkilöitä, jotka eivät ole yhtään kiinnostuneet sosiaalisten suhteiden luomisesta. Miten teillä on menneet ryhmätyöt? Omalla alallani oli joka kurssissa jonkinlainen ryhmätyö ja porukka oli aika sisäänpäin lämpenevät ja eivät ottaneet valmiisiin porukoihin mukaan. Aina joutui hakemalla hakemaan kenen kanssa tekisi. Oma ala oli melko koululainen ja samoja asioita opiskeltiin kandissa. Maisterissa helpotti, kun tuli uutta porukkaa ja vanhat ryhmätyöryhmät erkanivat.
Tein kaikki ryhmä- ja erikoistyöt aina yksin. Se kävi helposti kaikille luennoitsijoille aina erittäin hyvin, kun selitin että olen osapäivä/vuorotyössä toisessa kaupungissa ja perheellinen, joten osallistuminen ryhmätöiden tekotilaisuuksiin muiden kanssa on haastavaa. Eikä tämä erityisemmin opintoja hidastanut ainakaan, siitä päätellen että 3,5 vuodessa maisteriksi valmistuin vaikka tein duunejakin ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja opiskelijoit on noil huuhaa humanistialoil, mut teknillinen, kauppis, lääkis, oikis niis on aik nuorta porukkaa. Kuitenki jokapaikas bileis saa hyviä kotakteja. Kuitenki on aik outoo et joku 30 vuotia pyöris samois bilesi 20v kans :)
Heti huomaa, kuka ei noilla aloilla ole opiskellut. Varsinkin tekniikkaa ja kauppatieteitä opiskelee paljon vanhempaakin porukkaa, itse menin 18-vuotiaana opiskelemaan tuotantotaloutta, jonka sitten vaihdoin kauppatieteiden puolelle pari vuotta myöhemmin ja olin ihan nuorimmasta päästä koko ajan. Todella paljon oli myös jo pitkään työelämässä olleita n. 40-50-vuotiaita hakemassa lisäpotkua työurilleen. Lääkiksessäkin on paljon n. 30 vuotiaita, yli 40-vuotiaita sitten vähemmän suhteessa esim. juuri kauppatieteisiin. Oikiksessakin on paljon kaikenikäisiä.
Pyörähdäppäs tuolla otaniemssa ja kato kuinka paljon sillä on niit aiukuisopiskelijoita. ehkä sun aikana joskus on olllu mut ei nykyään
-eri
”Koulupäivät” yliopistossa eivät mene samalla kaavalla kuin lukiossa tai ammattikoulussa, oletan kysymyksesi perusteella että olet ensikertalainen. Jokaisella on aivan erilaiset aikataulut ja kurssit, sillä kaikki eivät tietenkään lue samoja sivuaineita. Saman vuosikurssin opiskelijoihin tutustuu oman tutorin vetämissä pienryhmätapaamisissa (riippuu aloituspaikoista kuinka monta porukkaa on yhteensä) ja muissa alkulukukauden aktiviteeteissa. On kirjasto- ja kampuskierrosta, laitoksen esittelyä jne. Joten älä huoli, juttuseuraa saa muualtakin kuin bileistä. Ja oman kokemukseni mukaan ne innokkaimmat juhlijat ryhmäytyvät omaksi jengikseen, muut sitten muihin porukoihin.
Aloitin opiskelun yliopistossa 29-vuotiaana, ja ekojen päivien jälkeen tuntui, että jään auttamattomasti ilman kavereita, kun parikymppiset jotenkin vaan alkoivat ryhmäytyä keskenään ja itse jäi vähän ulkopuolelle. No, jotenkin sitten syksyn myötä aloinkin tutustumaan enemmän ihmisiin kursseilla, ja tutustuin myös useisiin 30-50 -vuotiaisiin joista osa käy joissain bileissäkin (esim. Vappu, pikkujoulut) ja osan kanssa käydään lounaalla ja joskus ollaan käyty syömässä illallakin. Itse kuulun porukkaan, että käyn joskus juhlissa, mutta harviinoin. Myös muutamiin nuorempiin olen tutustunut, ja saanut huomata, että jopa ainejärjestötoiminnassa on joitakin kolmenkympin korvilla olevia, mutta naamasta ei vain erota ikää, ja jotenkin itse vaan ajattelee olevansa muita vanhempi. Kaverit yliopistolta ovat muodostuneet todella tärkeiksi, eli kannattaa tutustua rohkeasti.
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttää myös, tosin aloitan AMK:n enkä yliopiston. Jotenkin kuvittelin, että tämä "opiskelijaelämä" bileineen etc. on yliopistopuolen juttuja ja AMK on sitten vakavampi ja työllistymiseen keskittyvämpi paikka, mutta uusille opiskelijoille suunnatussa tiedotteessa hehkutettiin jo jotain mitä lie uusien bileitä. Huoh. Haluan vain mennä opiskelemaan paremman ammatin. Jäänköhän nyt sitten ihan ulkopuoliseksi.
Amk-opiskelijoille on vaikka ja mitä bileitä ympäri lukuvuoden, mutta tietenkään kaikki eivät innostu kosteasta opiskelijaelämästä. Eikä tarvitsekaan. Bilettämistä harrastavat yleensä ryhmäytyvät omaan porukkaan, koska tykkäävät olla menossa samanhenkisten kanssa. Jos olet jo vanhempaa ikäluokkaa kuin häthätää parikymppiset niin ei kukaan katso kieroon, jos et ramppaa kemuissa vaan keskityt opintoihin.
Aika hauskaa, että 32-vuotias äiti-ihminen huolehtii eniten kavereiden saannista eikä esimerkiksi ajankäytön hallinnasta ja perhe-elämän sovittamisesta opiskeluihin. Yliopistossa harvoin ollaan samojen ihmisten kanssa päivästä toiseen (pl. opettajaopinnot ja kielet), kursseilla on melkein joka kerta eri tyypit. Ryhmätöiden ja projektien myötä tutustuu vähintään pintapuolisesti kanssaopiskelijoihin. Eri asia sitten, että saako heistä varsinaisia kavereita joiden kanssa voi olla tekemisissä vapaa-ajallakin. Otat lunkisti ja keskityt opiskeluun, kyllä se siitä lutviutuu. Tsemppiä uudelle opiskelijalle!
Aihetta sivuten: minulla on ikävä sitä aikaa, kun yliopiston opinto-oikeus oli ikuinen ja vaikka mitä opintoja oli mahdollista suorittaa halutessaan.
Opiskeluaikoina siitä sai hienon näköalan tulevaan, kun saattoi suunnitella opintoja vanhemmallekin iälle.
Akateeminen vapaus ja mahdollisuudet, todellista sivistysvaltiota.
T. Yliopistoon v. 1986
Isäni meni yliopistoon jäätyään eläkkeelle (työuran jälkeen) ja kun valmistui maisteriksi, hän ei ollut edes vanhin maisteri siinä "erässä". Että eiköhän sinne kaikenikäiset sovi joukkoon!