Lue keskustelun säännöt.
Vanhempana yliopistoon, kokemuksia?
Vakaope
04.07.2020 |
Kuulisin mielelläni kokemuksia muilta, jotka ovat aloittaneet opinnot vanhemmalla iällä? Itseäni jännittää lähteä nyt 32-vuotiaana kahden lapsen äitinä yliopistoon. Eniten mietityttää löytääkö kavereita koulupäivien ajaksi jos ei ole innokkaana menossa kaikkiin illanistujaisiin ja bileisiin? Miten muut olette kokeneet asian? Paljon vain kuullut aiemmin opiskelleilta miten paljon näitä bileitä alkuun on ja helposti voi jäädä sit ulkopuoliseksi.
Kommentit (62)
Valmistuin juuri sosiaalityöntekijäksi, olen 48v. En ollut edes vanhin. Hyvin vähän siellä parikymppisiä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se "kaverikerho" on paljon muutakin kuin pelkkiä kavereita. Porukassa autetaan muita opiskeluissa ja luodaan suhteita, joiden avulla moni löytää tulevaisuudessa töitä.
Kannattaa opiskella aikuisena lähinnä aloja jotka työllistää hyvin ilmankin suhdepelejä. Esim. omalla alallani (tietojenkäsittelyoppi) sellaisella ei ole mitään merkitystä, töihin pääsee satavarmasti kun valmistuu ja jo sitä ennen jos haluaa.
Onko tietojenkäsittelyopilla jotain tekemistä tietojenkäsittelytieteen kanssa. Ainakaan jälkimmäisessä työpaikan saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys
Ja taas ketju, jossa amikset levittää valheita yliopistosta. Jos olet menossa "työpaikkaa hankkimaan" tai valmistumaan, etkä oppimaan asioita, niin joo, älä mene yliopistoon.
Osallistuin aikoinaan bilerintamalla vain fuksiaisiin, mutta onnistuin silti saamaan rutkasti uusia tuttavuuksia ja kavereita. Yliopistolla on nimittäin todella laaja kirjo erilaisia harrastusryhmiä ja kerhoja ja projekteja, joihin voi kuka tahansa osallistua. Stereotyyppiset haalari/ryyppäysbileet eivät suinkaan ole ainoa vaihtoehto vapaa-ajan viettoon ja muihin tutustumiseksi. Jos et ole luonnostasi menevää juhlijatyyppiä niin kosteat opiskelijapippalot ovat vain kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se "kaverikerho" on paljon muutakin kuin pelkkiä kavereita. Porukassa autetaan muita opiskeluissa ja luodaan suhteita, joiden avulla moni löytää tulevaisuudessa töitä.
Kannattaa opiskella aikuisena lähinnä aloja jotka työllistää hyvin ilmankin suhdepelejä. Esim. omalla alallani (tietojenkäsittelyoppi) sellaisella ei ole mitään merkitystä, töihin pääsee satavarmasti kun valmistuu ja jo sitä ennen jos haluaa.
Onko tietojenkäsittelyopilla jotain tekemistä tietojenkäsittelytieteen kanssa. Ainakaan jälkimmäisessä työpaikan saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys
Ennen Wanhaan "tietojenkäsittelyoppi" oli se, mitä nykyään kutsutaan fiinimmin termillä "tietojenkäsittelytiede".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko koulutusohjelmasi tyyliin luokanopettaja tai kieliaineet, kun puhut koulupäivistä ja kavereiden saamisesta? Yliopistossa pääsääntöisesti kootaan henkilökohtainen kurssitarjotin kautta HOPS, kukin omien intressiensä mukaan, ja mennään sen mukaan. Ei ole mitään kaikille yhteisiä, samanlaisia koulupäiviä. Eli joka kurssilla on yleensä eri kokoonpano ja eri tiedekuntien opiskelijoita voi myös olla mukana.
tyyliin? voisiko olla "tyyliin", kun ei voi sormilla vilkutella?
kurssitarjotin???
HOPS ????
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/vieraskolumnit/artikke…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se "kaverikerho" on paljon muutakin kuin pelkkiä kavereita. Porukassa autetaan muita opiskeluissa ja luodaan suhteita, joiden avulla moni löytää tulevaisuudessa töitä.
Kannattaa opiskella aikuisena lähinnä aloja jotka työllistää hyvin ilmankin suhdepelejä. Esim. omalla alallani (tietojenkäsittelyoppi) sellaisella ei ole mitään merkitystä, töihin pääsee satavarmasti kun valmistuu ja jo sitä ennen jos haluaa.
Onko tietojenkäsittelyopilla jotain tekemistä tietojenkäsittelytieteen kanssa. Ainakaan jälkimmäisessä työpaikan saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys
Ennen Wanhaan "tietojenkäsittelyoppi" oli se, mitä nykyään kutsutaan fiinimmin termillä "tietojenkäsittelytiede".
Se selittääkin työllistymiskommentin. Ennen wanhaan saikin töitä satavarmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se "kaverikerho" on paljon muutakin kuin pelkkiä kavereita. Porukassa autetaan muita opiskeluissa ja luodaan suhteita, joiden avulla moni löytää tulevaisuudessa töitä.
Kannattaa opiskella aikuisena lähinnä aloja jotka työllistää hyvin ilmankin suhdepelejä. Esim. omalla alallani (tietojenkäsittelyoppi) sellaisella ei ole mitään merkitystä, töihin pääsee satavarmasti kun valmistuu ja jo sitä ennen jos haluaa.
WAU!
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/11/23/joukko-oppia-vareissa
Minä aloitan nyt syksyllä Helsingin Yliopistossa ja olen 46 v. En edes halua tai tarvitse lisää kavereita, haluan vain suorittaa opinnot nopeasti. Eihän siellä edes tutustu keneenkään, koska kaikki suorittavat eri kursseja eri aikoihin. Reippaasti vaan opiskelemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitin opiskelut yliopistossa 32-vuotiaana perheellisenä, ja vaikka en juurikaan iltariennoissa ole käynyt, on seuraa ihan hyvin löytynyt. Toki 10 vuotta nuoremmilla on niitä omia kaveriporukoitaan, johon en edes koe tarvetta kuuluvani, mutta on myös vähän vanhempia opiskelijoita, joiden kanssa olen tutustunut. Ryhmätöiden myötä on syntynyt monia tuttavuuksia, kun on muodostunut ryhmä muiden sellaisten kanssa, joilla ei tiivistä kaveriporukkaa ole. Keskityn siihen, että saan opintoni kasaan ja ajattelen, että jokainen tuttavuus/kaveri on sitten plussaa, mutta en anna sen haitata että joinakin päivinä menen itseksenikin. Mulla on hyviä kaverisuhteita sit yliopiston ulkopuolella. Toki juttelen, ruokailen jne myös nuorempien opiskelukavereiden kanssa, ja monesti olen saanut näin vaikka vinkkejä opiskeluun/kursseille, joten pidän tärkeänä että on tekemisissä ennakkoluulottomasti kaikkien kanssa.
Minäkin vaihdoin alaa ja aloitin uuden yliopistotutkinnon 31-vuotiaana. En ollut omassa fuksiporukassani edes ainut yli 30-vuotias, mutta löysin kavereita parikymppisistä, joilla oli samoja harrastuksia (tanssi ja miekkailu) ja tutkimusintressejä kuin minulla.
Kannattaa olla avoimin mielin eikä miettiä ikää liikaa.
Onnea opiskeluihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitan nyt syksyllä Helsingin Yliopistossa ja olen 46 v. En edes halua tai tarvitse lisää kavereita, haluan vain suorittaa opinnot nopeasti.
Höpöhöpö! Jos menee (muka) opiskelemaan nopeasti, niin yliopisto ei ole paikkasi. Kyse on siitä, että ne asiat pitää myös omaksua. Yliopisto ei ole tiedon fast food -lähde!
Tämä on tietysti vain yksi kokemus, mutta itse aloitin aikuisena opiskelut paikassa, jossa meno oli hyvin kuppikuntaista ja sisäänpäin lämpiävää. Kavereita sai, jos oli oikeanlainen tyyppi. Osallistuin aluksi muutamiin kosteisiin opiskelijatapahtumiin, koska tykkään minäkin välillä pitää alkoholillista hauskaa, mutta ilmeisesti olin jotenkin vääränlainen ihminen. Opiskelut kyllä sujuivat ihan hyvin yksikseenkin, mutta ryhmätyöt olivat välillä tuskaa ja kyllä se verkostoituminen opiskeluaikana ihan oikeasti kannattaisi. Tosin en tiedä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, kun olin kuitenkin ihan peruskohtelias ja kohtelin muita hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua mietityttää myös, tosin aloitan AMK:n enkä yliopiston. Jotenkin kuvittelin, että tämä "opiskelijaelämä" bileineen etc. on yliopistopuolen juttuja ja AMK on sitten vakavampi ja työllistymiseen keskittyvämpi paikka, mutta uusille opiskelijoille suunnatussa tiedotteessa hehkutettiin jo jotain mitä lie uusien bileitä. Huoh. Haluan vain mennä opiskelemaan paremman ammatin. Jäänköhän nyt sitten ihan ulkopuoliseksi.
Itse olen 28v kahden pienen äiti. Kiva tietää että on muitakin "vanhempia perheellisiä" lähdössä opintoihin. Itsekin tein vastikään päätöksen lähteä vaihtamaan alaa.
Oikeastaan ei ole edes liian vanha olo enää, kun luki minkä ikäisenä muitakin on lähtenyt opiskelemaan :)
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttää myös, tosin aloitan AMK:n enkä yliopiston. Jotenkin kuvittelin, että tämä "opiskelijaelämä" bileineen etc. on yliopistopuolen juttuja ja AMK on sitten vakavampi ja työllistymiseen keskittyvämpi paikka, mutta uusille opiskelijoille suunnatussa tiedotteessa hehkutettiin jo jotain mitä lie uusien bileitä. Huoh. Haluan vain mennä opiskelemaan paremman ammatin. Jäänköhän nyt sitten ihan ulkopuoliseksi.
Hyvin todennäköisesti siellä on muitakin, joita ei kiinnosta ryyppäjäiset. Ainahan noita bileitä mainostetaan, mutta todellisuus on, että ne on suunnattu sille kreisibailaajaporukalle, jota on kuitenkin vain osa opiskelijoista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tietysti vain yksi kokemus, mutta itse aloitin aikuisena opiskelut paikassa, jossa meno oli hyvin kuppikuntaista ja sisäänpäin lämpiävää. Kavereita sai, jos oli oikeanlainen tyyppi. Osallistuin aluksi muutamiin kosteisiin opiskelijatapahtumiin, koska tykkään minäkin välillä pitää alkoholillista hauskaa, mutta ilmeisesti olin jotenkin vääränlainen ihminen. Opiskelut kyllä sujuivat ihan hyvin yksikseenkin, mutta ryhmätyöt olivat välillä tuskaa ja kyllä se verkostoituminen opiskeluaikana ihan oikeasti kannattaisi. Tosin en tiedä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, kun olin kuitenkin ihan peruskohtelias ja kohtelin muita hyvin.
Minulla on hyvin samantapainen kokemus ammattikorkean puolelta. Olin ryhmän ainoa aikuisopiskelija, muut suoraan lukiosta tulleita tai juuri armeijan suorittaneita 19-20-vuotiaita. Olen yleensä ollut ihan pidetty tyyppi eri elämänkuvioissa, on hyvät sosiaaliset taidot jne. mutta tuo porukka ei syystä tai toisesta koskaan oikein hyväksynyt joukkoonsa. Keskityin opintoihin ja hankin juttukavereita sitten muista, mitäs sitä väkisin vääntämään vastentahtoisten ihmisten kanssa. Oli kyllä aika erikoinen kokemus, mutta näitä sattuu jos on tosiaan "vääränlainen" henkilö valmiiksi sisäänpäinlämpiävään porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se "kaverikerho" on paljon muutakin kuin pelkkiä kavereita. Porukassa autetaan muita opiskeluissa ja luodaan suhteita, joiden avulla moni löytää tulevaisuudessa töitä.
Kannattaa opiskella aikuisena lähinnä aloja jotka työllistää hyvin ilmankin suhdepelejä. Esim. omalla alallani (tietojenkäsittelyoppi) sellaisella ei ole mitään merkitystä, töihin pääsee satavarmasti kun valmistuu ja jo sitä ennen jos haluaa.
Onko tietojenkäsittelyopilla jotain tekemistä tietojenkäsittelytieteen kanssa. Ainakaan jälkimmäisessä työpaikan saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys
Sama asia, virallinen nimi on tosiaan tietojenkäsittelytiede mutta moni henkilökunnasta puhui vielä vanhalla nimellä. Ja siinä yliopistossa jossa itse opiskelin oli myös tietojenkäsittelytieteen "alla" yhtenä valittavana linjana tietojenkäsittelyoppi (muita tietojärjestelmätiede ja ohjelmistotekniikka).
En kyllä tiedä ketään joka olisi työttömänä joutunut olemaan maisteriksi tai DI:ksi alalle valmistuttuaan, ainakaan jos on valmis muuttamaan pk-seudulle työn perässä. Tosin en tunne esim. yli 40 v:nä valmistuneita, heillä voi olla vaikeampaa koska alalla on paha ikärasismiongelma.
Vierailija kirjoitti:
Osallistuin aikoinaan bilerintamalla vain fuksiaisiin, mutta onnistuin silti saamaan rutkasti uusia tuttavuuksia ja kavereita. Yliopistolla on nimittäin todella laaja kirjo erilaisia harrastusryhmiä ja kerhoja ja projekteja, joihin voi kuka tahansa osallistua. Stereotyyppiset haalari/ryyppäysbileet eivät suinkaan ole ainoa vaihtoehto vapaa-ajan viettoon ja muihin tutustumiseksi. Jos et ole luonnostasi menevää juhlijatyyppiä niin kosteat opiskelijapippalot ovat vain kärsimystä.
Kannattaa ottaa huomioon, että vanhempana mahdollisuus osallistua harrastusryhmiin, kerhoihin tai vastaaviinkin on aika rajallinen. Lapsi pitää hakea tarhasta viimeistään klo 17, että ei siinä paljon mihinkään arki-iltoinakaan osallistuta.
Kolmekymppinen on vielä junnuosastoa. Valmistuin tuossa iässä yliopistosta, hain 35-vuotiaana ammattikorkeaan ja nyt 45-vuotiaana aloitan toisen maisteritutkinnon vääntämisen. En tunne itseäni liian nestoriksi tai jotenkin sopimattomaksi muiden opiskelijoiden joukkoon :D Siellä on niin monenikäistä porukkaa, mikä on minusta tosi kiva asia.