Lue keskustelun säännöt.
1-v viikoksi hoitoon, vanhemmat etelään
21.04.2013 |
Jättäisittekö te yksivuotiaan viikoksi hoitoon esim. mummolle ja lähtisitte viikoksi etelään? Mies haluaa...
Kommentit (109)
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 06:50"]
No ei olisi tullut mieleeni, eikä tule vieläkään vaikka lapset 11 ja 8. MInusta kiva matkstaa perheenä -loma ei ole lomaa lapsista vaan töistä. Joskus käydään miehen kanssa kaksin 2-4 päivän matkoja, tätä taphtunut sen jälkeen kun nuorinkin oli jo 6 v.
[/quote]
En ota kantaa siihen pärjääkö 1v viikon ilman vanhempiaan, tämä on jokaisen oma päätös. Itse en ehkä lomamatkalle lähtisi mutta uskon lapsen selviävän jos eteen tulee joku pakkotilanne.
Mutta aivan varmasti lapsen psyykkiselle kehitykselle olisi hyväksi että esim. 5-vuotias saisi olla vuorokauden ilman "onko ikävä äitiä" lässytys skypettelyä ellei lapsi itse sitä halua, kuten myös 11 vuotiaalle olla paria päivää pidempään erossa vanhemmistaan. Kun kaikkea voi tapahtua, tehdään lapselle karhunpalvelus jos häntä ei opeteta pienestä pitäen olemaan erossa vanhemmistaan pieniä aikoja kerrallaan (tunneista päiviin ja myöhemmin viikkoihin). Tuntuu vain näistäkin kirjoituksista, että useimmiten ajatellaan sitä mitä äiti haluaa ja tahtoo (kun ÄIDIN tulee ikävä) eikä sitä mikä on lapselle parhaaksi. Enkä nyt tällä tarkoita tätä 1 vuotiasta vaan vanhempia lapsia joita tässä ketjussa muut ovat tuoneet esille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en viikoksi noin pientä jättäisi, mutta ymmärrän hyvin tämän miehesi tarpeen virkistyä ja nauttia parisuhteesta ilman lasta. Kyllä lapsi muuttaa elämän mutta mielestäni siinä ei ole mitään vikaa että eletään välillä vanhempienkin tarpeiden ehdoilla. SIllä se perhe pysyy onnellisena pidemmänkin päälle. Meillä lapset 1 ja 3v. ja olisimme varmasti jo jossain käyneet jos olisi hoitaja joka suostuisi edes yön yli niitä hoitamaan. Mutta kuten sanoin viikko vaikuttaa pitkältä ajalta. Ettekö voisi tehdä kompromissin ja käydä vaikka parin päivän kaupunkilomalla jossain Euroopassa tai viettäisitte viikonlopun kylpylähotellissa?
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 21:05"]
10-v oli kuvannoillinen juttu. Nää mammat täällä on niin lapsissa kiinni ettei mitään rajaa
[/quote]
Miksi ei saisi olla omissa lapsissaan kiinni? Nykyään tuntuu olevan trendikästä se, että mitä vähemmän lasten kanssa aikaa viettää ja mitä vähemmän niistä välittää, sen hienompaa.
Lapset 1 vuotiaina virikehoitoon ja viikonloput mummolaan ja äidit haalimaan harrastuksia ja itsenäistymään, äiti ei kannata kiintyä lapseen, kun se on huonoksi
On maailma mennyt mallilleen. Onneksi omat lapset oli pieniä silloin, kun uskalsi rakastaa lapsiaan aidosti ja olla riippuvainen niistä.
En näe mitään ongelmaa siinä että lapsi on rakastavassa ilmapiirissä mummolassa viikon ilman vanhempiaan. Meillä toiminut ihan hyvin. Puolet reissuista tehdään lapsen kanssa ja puolet mennään aikuisten kesken. Vaikeinta se lähtö taisi itselle olla, ja tulihan siinä itku. Hyvin lapsi on pärjännyt ja on aina ollut yhtä ihana palata takaisin kotiin perhe-arkeen. Oletteko muutenkaan koskaan kuulleet sanontaa "It takes a village, to raise a child."
Älykäs poika. Puolet mennään aikuisten/vanhempien kesken?!! Jopas popas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 08:33"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 21:05"]
10-v oli kuvannoillinen juttu. Nää mammat täällä on niin lapsissa kiinni ettei mitään rajaa
[/quote]
Miksi ei saisi olla omissa lapsissaan kiinni? Nykyään tuntuu olevan trendikästä se, että mitä vähemmän lasten kanssa aikaa viettää ja mitä vähemmän niistä välittää, sen hienompaa.
Lapset 1 vuotiaina virikehoitoon ja viikonloput mummolaan ja äidit haalimaan harrastuksia ja itsenäistymään, äiti ei kannata kiintyä lapseen, kun se on huonoksi
On maailma mennyt mallilleen. Onneksi omat lapset oli pieniä silloin, kun uskalsi rakastaa lapsiaan aidosti ja olla riippuvainen niistä.
[/quote]
No hyvänen aika ei se yksi viikon matka sitä tarkoita että ei olisi kiintynyt omaan lapseensa. Pidemmän päälle on vakavampi juttu jos parisuhde kariutuu yhteisen ajanpuutteen takia. Luultavasti ap on lapsensa kanssa jo nyt koko ajan ja mies jäänyt vähemmälle huomiolle.
Lapsia on myös erilaisia. Joistain tarvitsee enemmä akkujen lataus aikaa kuin toisista. :)
Ja kokemuksesta voin kertoa että pienten lasten matkustaminen ei ole mitään lomaa vaan samaa arjenpyöritystä vaan haastaammissa olosuhteissa.
Lomalle vaan, ap! Ehkä ei kokonaiseksi viikoksi mutta jonnekkin virkistäytymään.
Kyllä jättäisin hoitoon. Ja itse niin teimmekin, kun lapsemme oli 1 v 4 kk vanha. Olimme viikon Kreikassa. Loma ei ole lomaa, jos lapset/lapsi on mukana. Niin se vaan on. Lapsen kanssa voi lomailla sitten toiste. Mun mielestä siitä ei tule tuntea huonoa omaatuntoa. Ne vanhemmat, jotka tuomitsevat, tekevät sen silkkaa kateuttaan tai "paremmuuttaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vain lomalle ja parisuhdetta hoitamaan. Lapsi heti laitokselta hoitoon, ettei vain mies jää ilman pillua ja parisuhde kariudu. Vauva heti muualle vieroittumaan äidistään, ettei vain äidin pälli leviä.
Vielä parempi olis jos ne lapset vois abortoida ennen syntymistä, niin kestäis parisuhteet paremmin ja aikuiset pärjäis paremmin ja lapset ei kärsis liian riippuvaisisa vanhemmista.
Joskus kyllä ihmettelen, minkä ihmeen takia ihmset tekee lapsia jos niistä pitää päästä eroon koko ajan.
Tämä palsta antaa kyllä sellaisen kuvan perhe-elämästä, että ei todellakaan haluta lapsia tehdä. Lapset on riesa ja kärsimys ja elämä on pilalla, kun on lapsia.
Mä haluaisin lisätä näihin keskusteluihin vielä sellaisen näkökulman, että se ero lapsesta vaikuttaa myös vanhempiin ja heidän suhtautumiseensa lapseen.
Äiti oli äitiyslomalla 3 kk, jonka jälkeen meni töihin. Isä hoiti mua kotona 6 kk ikään asti. Näiden kolmen kuukauden aikana äitini, epävarma itsetunnoltaan, tuli siihen tulokseen, että minä en välitä hänestä lainkaan, että hän on huono äiti - koska en ollut reagoinut hänen kotiintuloonsa töiden jälkeen juurikaan, hakenut turvaa isästäni. Että MINÄ siis olin kolmen kuukauden iässä kommunoikoinut, että hän on huono äiti, ei kelpaa minulle.
Äitini ei todellakaan osannut tulkita pientä vauvaansa...
Koko ikäni äitini on jankuttanut minulle sitä, miten "läheinen suhde sinulla ja isälläsi on / on ollut". Itse olisin halunnut myös läheisen suhteen äitiini, mutta hän vetäytyi aina pois, esim. silloin kun keskustelin isäni kanssa asioista, joihin äitikin olisi ihan hyvin voinut osallistua - korkeintaan huuteli kännissä takaapäin että "lopettakaa jo".
Äitini ja isäni jättivät minut lomilla pitkiksi ajoiksi - viikko, kaksi - mummolaan hoitoon, pisin aika oli yli 2 kuukautta kun olin kuuden vuoden ikäinen. Näistä taas tietysti seurasi se, että mummostani ja vaaristani tuli minulle erittäin läheisiä - ja äitini oli tietysti heillekin kateellinen..Sekään ei rakentanut minun ja äitini suhdetta. Minulla on myös kaksi sisarusta, joilla ei vastaavia ongelmia ole, koska heidän suhteensa äiti on toiminut toisin.
Ja itselleni näistä hoitajan vaihdoksista ja äitini suhtautumisesta minuun on varmasti ollut paljon haittaa, kaikkea tuskin tiedostankaan.
Omien lasteni kanssa toimimme "1 tunti per kuukausi alle vuoden ikäisenä, 1 päivä per ikävuosi kun on täyttänyt vuoden" -periaatteella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 09:19"]
Mä haluaisin lisätä näihin keskusteluihin vielä sellaisen näkökulman, että se ero lapsesta vaikuttaa myös vanhempiin ja heidän suhtautumiseensa lapseen.
Äiti oli äitiyslomalla 3 kk, jonka jälkeen meni töihin. Isä hoiti mua kotona 6 kk ikään asti. Näiden kolmen kuukauden aikana äitini, epävarma itsetunnoltaan, tuli siihen tulokseen, että minä en välitä hänestä lainkaan, että hän on huono äiti - koska en ollut reagoinut hänen kotiintuloonsa töiden jälkeen juurikaan, hakenut turvaa isästäni. Että MINÄ siis olin kolmen kuukauden iässä kommunoikoinut, että hän on huono äiti, ei kelpaa minulle.
Äitini ei todellakaan osannut tulkita pientä vauvaansa...
Koko ikäni äitini on jankuttanut minulle sitä, miten "läheinen suhde sinulla ja isälläsi on / on ollut". Itse olisin halunnut myös läheisen suhteen äitiini, mutta hän vetäytyi aina pois, esim. silloin kun keskustelin isäni kanssa asioista, joihin äitikin olisi ihan hyvin voinut osallistua - korkeintaan huuteli kännissä takaapäin että "lopettakaa jo".
Äitini ja isäni jättivät minut lomilla pitkiksi ajoiksi - viikko, kaksi - mummolaan hoitoon, pisin aika oli yli 2 kuukautta kun olin kuuden vuoden ikäinen. Näistä taas tietysti seurasi se, että mummostani ja vaaristani tuli minulle erittäin läheisiä - ja äitini oli tietysti heillekin kateellinen..Sekään ei rakentanut minun ja äitini suhdetta. Minulla on myös kaksi sisarusta, joilla ei vastaavia ongelmia ole, koska heidän suhteensa äiti on toiminut toisin.
Ja itselleni näistä hoitajan vaihdoksista ja äitini suhtautumisesta minuun on varmasti ollut paljon haittaa, kaikkea tuskin tiedostankaan.
Omien lasteni kanssa toimimme "1 tunti per kuukausi alle vuoden ikäisenä, 1 päivä per ikävuosi kun on täyttänyt vuoden" -periaatteella
[/quote]
Ikävä tarina, mutta minusta tuntuu, että tässä siitä erosta sai vain äiti traumoja eikä vauva. Äidin traumat heijastuivat sitten sinun kasvettua teidän suhteeseenne.
Ihan mielenkiinnosta: mihin saakka tämä kuin tyhjästä putkahtanut yleispätevä sääntö päivä per ikävuosi pätee. 10-vuotias 10 päivää, 15-vuotias 15 päivää, 18-vuotias 18 päivää ja sitten se on kerrasta poikki ja lapsi saa mennä omia menojaan?
Minä en jättäisi noin pientä viikoksi, viikonloppu olisi ok. Mielestäni 1v on vielä niin pieni ettei ymmärrä mihin äiti ja isä yhtäkkiä katosivat ja vielä yhtä aikaa. Meillä lapset ovat pieninä reissanneet viikon kestävillä matkoilla mukana, viikonloppureissuja ollaan silloin miehen kanssa tehty kahdestaan. Ekan kerran olivat viikon mummolassa kun olivat 7v ja 8v ja hyvin meni. Meillä ei ole ollut tarvetta olla viikkoa kaksistaan kun lapset olivat vauvoja, ehkä muilla sitten on ollut. Meillä on toiminut näin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 09:09"]
Kyllä jättäisin hoitoon. Ja itse niin teimmekin, kun lapsemme oli 1 v 4 kk vanha. Olimme viikon Kreikassa. Loma ei ole lomaa, jos lapset/lapsi on mukana. Niin se vaan on. Lapsen kanssa voi lomailla sitten toiste. Mun mielestä siitä ei tule tuntea huonoa omaatuntoa. Ne vanhemmat, jotka tuomitsevat, tekevät sen silkkaa kateuttaan tai "paremmuuttaan".
[/quote]
En allekirjoita väitettäsi ollenkaan. Me ollaan reissattu kaukomaita myöten siitä alkaen kun lapset ovat olleet 6kk ja kyllä ne ovat olleet ihan puhdasta lomaa! Mikä on sen mahtavampaa kuin kölliä rantsussa muksujen kanssa, välillä käydä uimassa, käydä eläintarhoissa, astua valmiiksi katetuun pöytään ja vain nauttia vapaasta ajasta. MIehen kanssa ollaan pari kertaa käyt golfaamassa viikon kahdestaan kun lapset eivät vielä olleet green cardia suorittaneet mutta nykyään hekin pelaavat joten lomaa sekin taas on yhdessä touhutessa.
Me teimme niin, ja sujui hyvin. Hoitopaikka oli tuttu ja samoin hoitajamummu. Kiertelimme viikon Alpeilla. Hengähdystauko tuli tarpeeseen, sillä keskimmäinen oli syntymässä syksyllä ja akut sai ladattua sitä varten. Tuolloinen yksivuotias on nyt 22 ja odottelemme tässä, koska ne kaikki kauheat traumat oikein puhkeavatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi, koska itselleni tulisi niin kova ikävä. Ja on aika tietysti pitkä lapsellekin. Olen jättänyt 1v 4kk iässä isän (yhtä tärkeä hoitaja lapselle kuin minäkin) kanssa kotiin viikoksi, ja oli ihan kamalaa! Nautin vasta viimeisistä kahdesta päivästä kun tiesin että kohta pääsen kotiin. Ja lapsi ei siis ikävöinyt minua juuri lainkaan;)
Nyt 2,5 -vuotiastakaan en jättäisi isovanhemmille viikoksi, maksimi ehkä 3 yötä. Vaikka läheisiä ovatkin. En vain halua jättää kun tiedän että tulisi niin ikävä puolin ja toisin. Ja meillä kyllä lapset ovat aina lyhyenkin eron jälkeen reagoineet noin viikon kiukuttelulla, vaikka eron aikana pärjäävätkin hyvin. Meillä lomareissut tehdään vuorotellen (äiti/isä), tai lasten kanssa yhdessä. Me vanhemmat käymme korkeintaan pitkällä viikonloppulomalla, joka on sen 3 yötä.
Miehen vanhemmille olisin uskaltanut jättää silloin kun lapset oli 1 vuotiaita. En jättäisi enää kun ovat jo sen verran vanhoja. Omille vanhemmille en olisi uslkaltanut jättää 1 vuotiasta.
Se on sitten toinen asia että haluaako kukaan ottaa 1 vuotiasta viikoksi hoitoonsa ja pystyykö vaikka haluaisikin.
No en tosiaankaa jättäisi. Ottaisin mukaan ilman muuta, enkä yhtään ymmärrä miksi loma ei olisi lomaa lapsen kanssa? Tuon ikäinen viihtyy rannalla tai altaalla tuntikausia touhuten ja nukkuu pitkät päikkärit.
Me jätetään 4-vuotias ensi kesänä 4 yöksi. Se tuntuu ihan hyvältä ja luonnolliselta ajalta. Pidemmäksi en itse viitsisi jättää vaikka tyttö varmasti pärjäisikin.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 10:45"]
Me jätetään 4-vuotias ensi kesänä 4 yöksi. Se tuntuu ihan hyvältä ja luonnolliselta ajalta. Pidemmäksi en itse viitsisi jättää vaikka tyttö varmasti pärjäisikin.
[/quote]
Niin tämä on taas sitä "uskaltakaa rakastakaa lapsianne". Lapsi pärjäisi, äiti ei. Ikävä kyllä ihan yhtä pahoja traumoja äidin lapsessa roikkuminen aiheuttaa lapselle kuin se että lapsi jätetään liikaa hoitoon yms. Antakaa lapsillenne tilaa elää ja oppia elämään! Ei ne muuten opi koskaan pärjäämään. Sitten täällä itketään kun 20v ei muuta kotoa pois eikä saa elämäänsä hallintaan.
No ei olisi tullut mieleeni, eikä tule vieläkään vaikka lapset 11 ja 8. MInusta kiva matkstaa perheenä -loma ei ole lomaa lapsista vaan töistä. Joskus käydään miehen kanssa kaksin 2-4 päivän matkoja, tätä taphtunut sen jälkeen kun nuorinkin oli jo 6 v.