1-v viikoksi hoitoon, vanhemmat etelään

Ehkä sinä ap voisit lähteä yksin viikoksi reissuun ja jättää sen ísän kahden lapsenne kanssa. Jos vaikki heidän välinen suhde syventyisi sen verran, että voisitte harkita ensi kerralla koko perheen yhteistä lomaa. Tai lähde sinä lapsen kanssa ja jätä se isä mummolaan!

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:38"]

Ja sitten kehiin niitä linkkejä niihin asiantuntijalausuntoihin missä todistetaan että viikon eroasaolo vanhemmista aiheuttaa traumoja lapselle... Onhan se tuorein tutkimus että jos lapsuuden traumat aiheuttavat mt-ongelmia aikuisena, niin syy on perimässä. Että jos on huonot geenit niin kannattaa varoa traumoja, terve lapsi kyllä kestää.

Viisivuotiaan äidin pitäisi todellakin opetella päästämään irti. Miksi lapselle pitää väkisin skypettää joka ilta, jos lapsi ei halua? Kuinka monta päätöstä teette "lapsen parhaaksi" vaikka oikeasti ajattelette vain itseänne ja omaa napaanne?

[/quote]

Niin ja jos isä ei halua lastaan mukaan lomalle voi myös miettiä mitä se kertoo perheestä ja mitä se mahtaa aiheuttaa lapselle.

[/quote]

Sillä isällä on toiveissa loma, jolla ei tarvitse olla koko ajan vaippoja vaihtamassa ja kantamassa ympäriinsä lasta, joka ei kykene kävelemään itse. Ihan ymmärrettävää, mutta yksivuotias lapsi on liian nuori sellaiselle lomalle, joten koko loma kannattaa jättää välistä, kunnes lapsi on isompi. 

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:50"]

nää eukot täällä varmaan haluu et 10-v lapset nukkuu vieressä, ettei vaan ahdistu kun äiti ei oo kyljessä kiinni

[/quote]

10-vuotiaalla ja 1-vuotiaallahan ei ole mitään eroa....

Mummolla on ollutkin jo vuorokauden eli yön yli pari kertaa ja mummosta tykkää kovasti.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:50"]

nää eukot täällä varmaan haluu et 10-v lapset nukkuu vieressä, ettei vaan ahdistu kun äiti ei oo kyljessä kiinni

[/quote]

Luepa avaus uudestaan! Siinä nimittäin käsitellään 1-vuotiasta, ei 10-vuotiasta. 

En, en ja en!!! Ottaisin mukaan, tai siirtäisin matkaa parilla vuodella. Yhdeksi tai kahdeksi yöksi voisin ehkä jättää, jos oikein haluisin irtiottoa....tosin vielä en ole raaskinut jättää yökylään vaikka kuopus on jo 1v9kk. Esikoinen 3,5v on välillä mummolassa pari-kolme yötä ja viihtyy siellä erittäin hyvin. Kolmen yön jälkeen hän on kyllä melko kiukutteleva ja hankala meille vanhemmille, joten en ole uskaltanut pidemmäksi aikaa jättää. Enkä halua olla esikoisestakaan erossa sen pidempää aikaa!

En tietenkään, ottaisin mukaan! Pienten kanssa on ihana matkustella :)

Ei sitä voi jättää edes kuule yhdeksi yöksi yökylään, lapsen pitää olla vähintään 30 ennen kuin voi harkita yökyläilyä ja äidistä erkaantumista!

10-v oli kuvannoillinen juttu. Nää mammat täällä on niin lapsissa kiinni ettei mitään rajaa

1,5 vuotiaan aion jättää isälleen kymmeneksi päiväksi piakoin. Lapsi on ollut hyvin tiiviisti isänsä kanssa koko elämänsä ajan, etten sanoisi isän sylissä yhtä paljon kuin minunkin. Pitäisikö tuntea ollenkaan syyllisyyttä.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 21:05"]

10-v oli kuvannoillinen juttu. Nää mammat täällä on niin lapsissa kiinni ettei mitään rajaa

[/quote]

Joo, ymmärsin kyllä sen, mutta sulle tekis hyvää tajuta, että 10-vuotias ja 1-vuotias ovat aivan eri asioita. Se, että 1-vuotiasta ei viedä viikoksi ulkopuoliselle hoitoon, ei ole mitään liiallista lapsessa kiinni olemista, vaan ihan normaalia vanhemmuutta. Tämän voivat myös asiantuntijat vahvistaa.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 21:05"]

10-v oli kuvannoillinen juttu. Nää mammat täällä on niin lapsissa kiinni ettei mitään rajaa

[/quote]

1-vuotias se on kiinni lähimmissä hoitajissaan. joihin hänellä on oikea kiinteä suhde. Siihen ei vain kuuluisi tulla tämmöiset mukavuustekijät isän lomasuunnitelmissa väliin. Tätä asiaa pitäsi miettiä sen pienen kannalta, ei sen äidin/isän. Se pieni nyt vain sattuu tarvitsemaan niitä henkilöitä, joihin se on kiinnittynyt.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 21:10"]

1,5 vuotiaan aion jättää isälleen kymmeneksi päiväksi piakoin. Lapsi on ollut hyvin tiiviisti isänsä kanssa koko elämänsä ajan, etten sanoisi isän sylissä yhtä paljon kuin minunkin. Pitäisikö tuntea ollenkaan syyllisyyttä.

[/quote]

Jos isä on yhtä läheinen lapselle kuin äiti, niin miksi pitäisi tuntea syyllisyyttä? Vanhempi on vanhempi. Ainakin läsnäoleva sellainen. Jos miehesi näkisi lasta tunnin/ilta olisi ehkä eri asia...

Mutta läsnäolevaa vanhempaa ei voi kuitenkaan verrata mummoon jota näkee silloin tällöin, ja jokva, vaikka onkin lapselle läheinen ja rakas, ei ole yhtä tuttu ja turvallinen kuin äiti ja isä.

 tjos lapsi on päiväkodissa niin ihan hyvin voi jättää viikoksi,jos joku  tuttu vie ja hakee lapsen sieltä. Esoim. mummu tai ukki voi hoitaa sitten muum ajan. Päiväkodin tädit on tuttuja ja lapsella on tutut ystäväsuhteet.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 21:15"]

 tjos lapsi on päiväkodissa niin ihan hyvin voi jättää viikoksi,jos joku  tuttu vie ja hakee lapsen sieltä. Esoim. mummu tai ukki voi hoitaa sitten muum ajan. Päiväkodin tädit on tuttuja ja lapsella on tutut ystäväsuhteet.

[/quote]

1-vuotiaan ystävyyssuhteet!?

Meillä 10kk kaksosista sairastui toinen ja joutui 5 päiväksi sairaalaan. Mies oli flunssassa ja ei saanut tulla sairaalaan, joten minä jouduin olemaan sairaalassa pienen kanssa ja toinen oli kotona isän kanssa. Oli ihan kamala ikävä kotiin jäänyttä. :(

Kun vihdoin pääsin kotiin niin pieni heräsi juuri päiväunilta ja menin hakemaan sängystä. En varmaan ikinä unohda sitä pitkää halausta.

Siitä on nyt puoli vuotta ja kotiinjäänyt on nykyään aina syliin tulossa ja tosi paha eroahdistus jos poistun. Paljon pahempi kuin sairaalassa olleella. 

En ikinä jättäisi. Mun 4-vuotias ei ole vieläkään ollut yli 3 yötä hoidossa.

Erojen negatiivista vaikutusta ei tosiaan ole aukottoman kokeellisesti todistettu (jätän kotitehtäväksi, miksi ei), mutta kehityspsykologian tutkimus ja lastenpsykiatrinen kokemustieto viittaa kyllä vahvasti siihen, että pitkät erot ensisijaisesta hoitajasta ovat haitallisia vauvalle ja taaperolle. Asia voi olla eri, jos hoitaja (esim. mummo) asuu perheen kanssa ja on siis ollut vauvan kanssa joka ikinen päivä yhtä paljon kuin äiti.

Se tiedetään aivan aukottomasti, että todella pitkä ero on vahingollinen. Kukaan ei tiedä missä raja kulkee (ja se voi toki vaihdella lapsesta toiseen), mutta asiantuntijat ovat tosiaan kehittäneet tuon 1v/ikävuosi säännön sen perusteella, mitä tiedetään. Eihän sitä tarvitse orjallisesti noudattaa, mutta jos edes karkeasti - jolloin viikko on 1-vuotiaalle aivan liian pitkä aika.

Ja tuolle älypäälle, joka mainitsi äideistä, jotka lähtevät esim. puoleksi vuodeksi toiseen maahan töihin niin tämähän on tosiaan yleistä esim. Kiinassa. Ja se on kaikkien tietojen perusteella äideille ja lapsille ihan täyttä helvettiä ja perustuu äärimmäiseen taloudelliseen pakkoon. Ja elämä ei TODELLAKAAN jatku kuten ennen, vaan nuo lapset ovat täysin unohtaneet äitinsä ja pitävät mummoaan äitinään, oikeat äidit yrittävät karkeilla ja leluilla houkutella lapsiaan luokseen ym. kivaa. No, jos lapset pystyvät

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 21:10"]

1,5 vuotiaan aion jättää isälleen kymmeneksi päiväksi piakoin. Lapsi on ollut hyvin tiiviisti isänsä kanssa koko elämänsä ajan, etten sanoisi isän sylissä yhtä paljon kuin minunkin. Pitäisikö tuntea ollenkaan syyllisyyttä.

[/quote]

Jos isä on yhtä läheinen lapselle kuin äiti, niin miksi pitäisi tuntea syyllisyyttä? Vanhempi on vanhempi. Ainakin läsnäoleva sellainen. Jos miehesi näkisi lasta tunnin/ilta olisi ehkä eri asia...

Mutta läsnäolevaa vanhempaa ei voi kuitenkaan verrata mummoon jota näkee silloin tällöin, ja jokva, vaikka onkin lapselle läheinen ja rakas, ei ole yhtä tuttu ja turvallinen kuin äiti ja isä.

[/quote]

Jotenkin se nyt on vain niin, että äidit tuntevat syyllisyyttä ja heitä syyllistetään enemmän, vaikka isä olisikin yhtä merkittävä henkilö lapsen elämässä.

En, olisi ollut kamala loma minulle, vaikea viikko mummolle ja ihan hirveää vauvalle. Viikon jälkipyykissä olisi mennyt viikkoja ja pahimmillaan tosiaan elinikäinen trauma.

Mieheni oli tämän viikonlopun mökillä ja minä lapsien kanssa kotona. Isiä oli kova ikävä sunnuntaina ja ensi viikolla isi saa kestää ripustautumista, marinaa ja riitelyä. Ja nämä on 3 ja 6 vuotiaat, joilla on jo ajantajua ja osaavat käsitellä asiaa puhumalla.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:17"]

Mieheni oli tämän viikonlopun mökillä ja minä lapsien kanssa kotona. Isiä oli kova ikävä sunnuntaina ja ensi viikolla isi saa kestää ripustautumista, marinaa ja riitelyä. Ja nämä on 3 ja 6 vuotiaat, joilla on jo ajantajua ja osaavat käsitellä asiaa puhumalla.

[/quote]

No en minä tiedä onko tämäkään nyt ihan toivottavaa käytöstä. Tuon ikäisen pitäisi jo ymmärtää jotain maailmasta ja aikuisten menoista.

Oma 2,5-vuotias poikani on tottunut siihen, että isä on välillä viikon tai parin työmatkalla ja osaa selittää tyynesti missä hän on ja milloin hän tulee. Luulin, että se johtui siitä, että töissäkäyvä isä ei ole ehkä yhtä läheinen kuin täysipäiväisesti kotona oleva äiti, mutta kun tuli minun ensimmäisen neljän päivän matkan aika, kaikki oli mennyt kotona isän kanssa ilman itkuja. Välillä oli kysellyt missä äiti on, ja rauhallinen järkevä selitys oli rauhoittanut mielen. Palatessani siirtyminen arkeen sujui nomaalisti. Poika on tasapainoinen ja puhuu paljon.

Oletko ehkä miettinyt, että sinun lapsillasi saattaa olla aikanaan hankalaa mennä kouluun tai käsitellä joitain esim. menettämistä, jos selkeä rauhallinen selitys ja jopa toisen vanhemman läsnäolo ei saa tilannetta pysymään normaalina. Kussakin perheessä tietysti oma tyyli ja vaikuttaa, että perheenne on lämmin ja läheinen, mutta oma mielipiteeni on että lapset pitää pitää lähellä itseään, ei takertuneena itseensä.

Ja en kuitenkaan kannata eroaltistusta ihan miten vain. Tuon neljän päivän matkani ajaksi otin alle vuoden ikäisen vauvan mukaan, koska hänelle ero olisi ollut erilainen kuin puhekykyiselle taaperolle.