Lue keskustelun säännöt.
1-v viikoksi hoitoon, vanhemmat etelään
21.04.2013 |
Jättäisittekö te yksivuotiaan viikoksi hoitoon esim. mummolle ja lähtisitte viikoksi etelään? Mies haluaa...
Kommentit (109)
En jättäisi ihan sen takia, että 1v ei ymmärrä aikaa ja viikko tuntuu ikuisuudelta. Pienestä lapsesta vanhempien poissaolo tuntuu maailmanlopulta, vaikkeivat sitä välttämättä osaa kertoa. Oma samanikäinen joutuu olla 2 yötä hoidossa ensi kesänä ja sekin kaihertaa mieltä. Toinen lapseni on 4 ja häntäkään en viikoksi jäätäisi, 3-4 on tällä hetkellä hänelle "kohtuullinen" maksimi. Eri asia olisi meidän tapauksessa, jos lasta jäisi hoitamaan joku luotettava samassa taloudessa asuva aikuinen, silloinhan lapsi pitäisi tätä aikuista vanhemman veroisena eli ei olisi niin paha juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vietin aikoinani 3-kuukautisesta eteenpäin vuoden ajan kaikki viikot mummolassa. Äiti opiskeli viikot ja isä kävi töissä ja rakensi iltaisin taloa. Mummu hoiti arjen, vanhemmat hakivat minut kotiin viikonlopuiksi.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:53"]
Anopille jättäisin, omalle äidilleni en.
Minusta viikko tai pari on ihan Ok, jotenkin täällä lintukodossa sitä nyt ei tajuta mutta on maita joissa äiti vaikka jättää perheensä ja muuttaa puoleksi vuodeksi naapurimaahan että saadaan enempi rahaa. Ja elämä jatkuu kun äiti palaa takaisin kotiin.
[/quote]
Olisko tuollaisissa tilanteissa kyse siitä, että on pakko. Matkallehan ei ole pakko lähteä. Mun mielestä ei ole ihan vähänkään urpoa verrata noita kahta asiaa keskenään.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 19:53"]
Anopille jättäisin, omalle äidilleni en.
Minusta viikko tai pari on ihan Ok, jotenkin täällä lintukodossa sitä nyt ei tajuta mutta on maita joissa äiti vaikka jättää perheensä ja muuttaa puoleksi vuodeksi naapurimaahan että saadaan enempi rahaa. Ja elämä jatkuu kun äiti palaa takaisin kotiin.
[/quote]
Olisko tuollaisissa tilanteissa kyse siitä, että on pakko. Matkallehan ei ole pakko lähteä. Mun mielestä ei ole ihan vähänkään urpoa verrata noita kahta asiaa keskenään.
[/quote]
Onko sitä paitsi jotain näyttöä siitä, ettei tuollaisesta erosta ole lapselle haittaa? Ei se vielä riitä, että hengissä pysyy! Varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksilla voi olla arvaamattomia vaikutuksia vaikka vasta vuosikymmenien päästä, vaikkei päällepäin heti huomaisi.
Miehen mielestä lapsen mukaan otto rajoittaa liikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:13"]
Miehen mielestä lapsen mukaan otto rajoittaa liikaa...
[/quote]
Juu. Lasten saaminen muuttaa elämää. Sellaista se on.
Miehes on idiootti.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:13"]
Miehen mielestä lapsen mukaan otto rajoittaa liikaa...
[/quote]
Sitten kannattaa varmaan odottaa muutama vuosi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:13"]
Miehen mielestä lapsen mukaan otto rajoittaa liikaa...
[/quote]
Juu. Lasten saaminen muuttaa elämää. Sellaista se on.
Miehes on idiootti.
Voisin jättää mummolaan, mutta matkalle lähtisin ilman miestä! Ilmoittaisin, että pienten lasten äidillä on oikeus levätä viikko, heippa. Jos mies valittaisin, kertoisin, että meille kaikille tekee hyvää pieni irtiotto arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin. Olisin myös jättänyt aikoinani, mutta mies ei suostunut. Mies ei siis suostunut antamaan koliikkivauvaa yhdeksikään yöksi hoitoon.
Ottakaa loma ja nauttikaa toisistanne!!!
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:13"]
Miehen mielestä lapsen mukaan otto rajoittaa liikaa...
[/quote]
Teidän vaihtoehdot on sitten se, että joko uskallatte harkinnan jälkeen jättää lapsen hänelle tutun ja turvallisen mummon hoitoon tai sitten jos lapsi on erittäin eroahdistuva ja mummo hänelle melko vieras, ette voi lähteä ollenkaan ainakaan yhdessä. Älä änkeä väkisin noin pienen kanssa lomalle etelään, jos miehesi sitten murjottaa koko viikon siellä paikan päällä, kun ei pääse baareihin, sukeltelemaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku viisashan on neuvonut, että yhtä monta yötä voi olla erossa vanhemmistaan kuin on ikävuosia. Tässä tapauksessa siis yhden yön...
Jos oikein muistan niin tämä ohje on Jari Sinkkoselta.
Löydät varmasti chat-palstoilta lukuisia puheenvuoroja, joissa vauva on jätetty muutaman viikon ikäisestä hoitoon vuorokaudeksi ja hyvin on mennyt. Valitettavasti en voi luvata sinulle yhtä helppoa vastausta!
Lapsen hyvälle kehitykselle on välttämätöntä pysyvän, hoitavan aikuisen jatkuva läsnäolo. Pienellä lapsella ei vielä ole kykyä säilyttää kokemusta maailmasta ja omasta olemassaolostaan, vaan hän rakentaa pysyvyyden tunnetta yhdessä hoitavan aikuisen kanssa. Aikuisen vastatessa toistuvasti lapsen itkuun oikealla hoivalla, alkaa lapselle kuukausien kuluessa rakentua käsitys siitä, että hän on olemassa. Lastenpsykiatrian merkittävä oppi-isä, Donald Winnicott, on ilmaissut tämän asian kauniisti: ” Ei ole olemassa vauvaa sellaisenaan, on vain vauva ja hänen äitinsä”. Isä on tietysti vauvalle yhtä hyvä ja turvallinen hoitaja kuin äiti!
Jos lapsen tuttu hoitaja ”katoaa”, lapsen oma kokemus olemassaolostaan lakkaa. Kokemus on vauvalle hyvin ahdistava. Puhutaan ”annihilaatiokauhusta” eli hajoamisen tunteesta, jonka valtaan vauva tuolloin joutuu. Vastaavaa voivat aikuiset kokea joskus paniikkikohtauksessa tai muun vakavan, mielenterveyttä uhkaavan ahdistuksen vallassa.
Kun vauvaa hoitava aikuinen toistuvasti reagoi lapsen viesteihin suurin piirtein samalla tavalla, alkaa lapsi kerätä itselleen mielikuvia itsestään, vanhemmistaan, kodistaan. Näiden mielikuvien – ikään kuin ajatusten tai muistojen- varassa vauva jaksaa pikku hiljaa hetken odottaa rauhallisena tarpeensa tyydyttämistä. Mielikuvien kerääminen ja säilyttämään oppiminen on hidasta.
Muutaman kuukauden ikäinen vauva kestää turvallisesti vanhempien muutaman tunnin poissaolon, jos häntä hoitaa vauvalle tuttu aikuinen vauvalle tutussa paikassa vauvalle tutulla tavalla. Vasta vuoden ikäinen lapsi kykenee säilyttämään vuorokauden ajan mielikuvansa vanhemmistaan.
Näin ollen yön erossa vanhemmistaan kestää tilanteesta riippuen noin kymmenen kuukauden – vuoden ikäinen vauva. Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan. Muistattehan aina arvioida tilannetta nimenomaan oman vauvanne näkökulmasta!
Jos olette erossa vauvasta, voitte lisätä hänen turvallisuuden tunnettaan monin tavoin. Kertokaa etukäteen vielä puhumattomallekin vauvalle aikovanne käydä poissa ja tulevanne takaisin. Kertokaa kuka vauvaa hoitaa. Lähtekää vauvan hereillä ollessa niin, että hän huomaa lähtönne. Antakaa vauvan tottua hoitavaan aikuiseen teidän läsnä ollessanne. Järjestäkää hoito mieluiten vauvan kotiin. Jos hoitopaikka on muualla, ottakaa mukaan vauvalle tärkeitä esineitä: oma peitto, unilelu, tutut ruuat ja muutama tuttu lelu. Varmistakaa, että hoitaja ymmärtää vauvan viestit ja noudattaa vauvalle tuttua päiväjärjestystä ja hoitotapoja. Kehottakaa hoitajaa puhumaan teistä poissaolonne ajan. Olkaa puhelimen päässä siltä varalta, että erossa olo on sittenkin vauvalle liikaa. Palatkaa heti kun voitte. Tullessanne huomioikaa heti vauvaa niin paljon ja kauan kuin hän tarvitsee - siihen voi mennä tunteja.
Vauvan reagointia erossa oloon on joskus vaikea tulkita. Voitte olla huoletta, kun vauvanne poissa ollessanne syö, kakkaa, nukkuu, leikkii, seurustelee ja itkee tavalliseen tapaansa. Muutos missä tahansa näissä voi olla vauvanne tapa kertoa, ettei hän kestänyt eroa. Tavallista vähäisempikin itkeminen on huolestuttava merkki! Kun vauvanne palatessanne joko ilahtuu tai pyrkii itkien syliinne, on ero todennäköisesti ollut hänelle turvallinen. Jos palatessanne vauva sen sijaan on kuin ei huomaisikaan teitä, hän osoittaa eron olleen liian pitkä tai olonsa olleen liian turvaton. Vauvanne mielikuva teistä – ja omasta olemassaolostaan - on ehtinyt kadota.
Valitettavasti monet aikuiset tulkitsevat vauvan välinpitämättömyyden tarkoittavan, ettei vauva ”huomannutkaan vanhempien olevan poissa”. Näistä surullisista väärinkäsityksistä syntynevät monet tarinat siitä, miten pieni vauva on ollut ongelmitta päiviäkin erossa vanhemmistaan.
Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten kehiin niitä linkkejä niihin asiantuntijalausuntoihin missä todistetaan että viikon eroasaolo vanhemmista aiheuttaa traumoja lapselle... Onhan se tuorein tutkimus että jos lapsuuden traumat aiheuttavat mt-ongelmia aikuisena, niin syy on perimässä. Että jos on huonot geenit niin kannattaa varoa traumoja, terve lapsi kyllä kestää.
Viisivuotiaan äidin pitäisi todellakin opetella päästämään irti. Miksi lapselle pitää väkisin skypettää joka ilta, jos lapsi ei halua? Kuinka monta päätöstä teette "lapsen parhaaksi" vaikka oikeasti ajattelette vain itseänne ja omaa napaanne?
Useimmat lastenpsykiatrit suosittavat tätä yksi yö/ikävuosi periaatetta, mutta jos hoitaja on tuttu ja hoitaa vaikka kotona, niin voihan siinä vähän joustaa, mutta viikko on aivan liian pitkä aika. Mites olisi vaikka jokin 1-2 yön pyörähdys jossain kaksin?
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 20:38"]
Ja sitten kehiin niitä linkkejä niihin asiantuntijalausuntoihin missä todistetaan että viikon eroasaolo vanhemmista aiheuttaa traumoja lapselle... Onhan se tuorein tutkimus että jos lapsuuden traumat aiheuttavat mt-ongelmia aikuisena, niin syy on perimässä. Että jos on huonot geenit niin kannattaa varoa traumoja, terve lapsi kyllä kestää.
Viisivuotiaan äidin pitäisi todellakin opetella päästämään irti. Miksi lapselle pitää väkisin skypettää joka ilta, jos lapsi ei halua? Kuinka monta päätöstä teette "lapsen parhaaksi" vaikka oikeasti ajattelette vain itseänne ja omaa napaanne?
[/quote]
Niin ja jos isä ei halua lastaan mukaan lomalle voi myös miettiä mitä se kertoo perheestä ja mitä se mahtaa aiheuttaa lapselle.
nää eukot täällä varmaan haluu et 10-v lapset nukkuu vieressä, ettei vaan ahdistu kun äiti ei oo kyljessä kiinni
Voisin kuvitella lähteväni viikonlopuksi mutta meni ukon kanssa tappeluksi tää juttu ja sanoi mulle että olen liian kiinni lapsessa ja hän kyllä meinaa matkustaa...
Anopille jättäisin, omalle äidilleni en.
Minusta viikko tai pari on ihan Ok, jotenkin täällä lintukodossa sitä nyt ei tajuta mutta on maita joissa äiti vaikka jättää perheensä ja muuttaa puoleksi vuodeksi naapurimaahan että saadaan enempi rahaa. Ja elämä jatkuu kun äiti palaa takaisin kotiin.