Lapsi näkee hahmoja ja pelkää omia varjojakin
Tilanne on se, että lapsi kertonut muutamia kertoja nähneensä vaalean hahmon hereillä ollessa yöllä sängynpäädyssään. Kertonut myös nähneensä todella ahdistavia unia, joissa on ollut yliluonnollisia hahmoja. Itse uskon yliluonnolliseen ja siihen, että keskuudessamme on henkiä, joita emme välttämättä näe. Asumme kuitenkin uudehkossa talossa, mutta lapsen äiti on aikoinaan pelannut spiritismiä ja ilmeisesti tämän jälkeen kokenut todella mieltä järkyttäviä tapahtumia jonkun aikaa. Näitä tapahtumia ei voi selittää "järjellä". Hän on asunut täällä aikoinaan.
Nyt minua pohdituttaa, että onko kyseessä lapsen vilkas mielikuvitus, vai olisiko kyseessä jotain muuta? Olen sanonut, että kummituksia ei ole olemassa ja hän on turvassa, ohjeistanut jättämään valoja päälle ja ovia auki jos pelottaa. Pelko on todella suurta. Lapsi on 6-vuotias.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Myös lapsilla voi olla skitsofrenia ym. B-vitamiinien puutokset aiheuttavat vastaavaa. Lääkitykset. Loogisia luonnollisia syitä on tuhansia.
Laosella voi olla myös erittäin vilkas mielikuvitus. Muistan itse miten lapsena pelkäsin yhdessä vaiheessa että huoneen katto vilisee hämähäkkejä kun se "rakeili" hämärässä ja näytti telkkarin lumusateelta. Sitten kun kasvoin isommaksi niin alkoi ne pelot jäädä pois.
Mielikuvitus tai kännykkä. Nykyään pelataan Piggya, joka on Grannyn kaltainen kauhupeli lapsille.
Ev.lut seurakunnalta saa kodin siunauksen.
Lapsi puhuu pyypyyijä ja nolostuttaa omia vanhempiaan.
Että sellainen ero meidän tilanteissa...
Voihan se niin ollakin, itsekin pidän 99% vilkasta mielikuvitusta syynä. Olisi vaan kiva kuulla, jos olisi ollut joku hämähäkki,käärme tms. Mutta hahmo, jonka on aina nähnyt on vaalea ja lapsi teroittaa, että ollut varmasti hereillä.
Täytynee pistää mielikuvituksen piikkiin kaiken tiedon ja omien uskomusten varjossa. Tahdon vaan uskoa, että spiritismillä ei ole leikkimistä ja mukanaan voi kantaa jotain, josta ei pääse eroon ja tämä voi jäädä läheistenkin riesaksi.
En ole himouskovainen tms. mutta minulla on vakaumukseni ja uskon tiettyihin asioihin, enkä lähtisi kokeilemaan sen toivossa, että saisin todistettua jotain. Tämä toki lisää pohdintaa.
Minun lapsi näki juuri tuossa iässä yöllä "seinästä tuijottavia ihmisiä". Ihan normaali aikuinen hänestä on tullut.
Itse uskon myös noihin asioihin, spiritismistäkin kuullut niin outoja kokemuksia. Neuvoni tähän on Jumala ja että nyt jotenkin lähestytte Jumalaa (Jeesusta) vaikka rukoillen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi puhuu pyypyyijä ja nolostuttaa omia vanhempiaan.
Että sellainen ero meidän tilanteissa...
Huvittavaa että vaikka tuo on taikauskoa niin tällaiset kodinsiunaukset ja vastaavat henkien karkoittelut toimivat siinä että se rauhoittaa kaikkia joilla mielikuvitus käy ylikierroksilla. Jos halutaan olla tieteellisiä, niin tuossa siunauksessa pappi manaa asiakkaan kuvitelmat pois ja mielen helpottaessa pelot lakkaa olemasta kun ei enää usko niihin.
Ehkä on yliluonnollista, ehkä ei. Sanoisin kuitenkin että yrittäkää vanhempina järkeistää asiaa selittämällä unihäiriöistä. Että ne on normaaleja, niitä tulee kaikille ja että ne voivat olla peottavia ja epämiellyttäviä mutta että ne on vaarattomia. Vaikka olisikin jotain yliluonnollista, niin jos lapsi pelkää sitä, ei kannata häntä yliluonnollisuudelle enempää altistaa. Rauhoittamalla hänen mieltään saatte vahvistettua hänen itseluottamustaan ja uskoa oman kykyynsä hallita omaa, konkreettista maailmaansa. Olkaa turvallisia, olkaa vakaita, olkaa myötäeläviä mutta järkeviä. Kertokaa että aina on mahdollisuus tulla teidän sänkyynne/huoneeseen nukkumaan jos pelottaa liikaa.
Itse olin aivan ylihysteerinen panikoija lapsena. Se oli itselleni kärsimystä, ja vanhempani lähinnä tuhahtivat että "älä nyt viitsi" jos itkin ahdistustani. Älkää olko kuten minun vanhempani, kiitos. Uskon yliluonnolliseen nykyään, mutta siitä huolimatta uskon että lapsena suuri osa oli unimaailmaa ja kuvitelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi puhuu pyypyyijä ja nolostuttaa omia vanhempiaan.
Että sellainen ero meidän tilanteissa...
Huvittavaa että vaikka tuo on taikauskoa niin tällaiset kodinsiunaukset ja vastaavat henkien karkoittelut toimivat siinä että se rauhoittaa kaikkia joilla mielikuvitus käy ylikierroksilla. Jos halutaan olla tieteellisiä, niin tuossa siunauksessa pappi manaa asiakkaan kuvitelmat pois ja mielen helpottaessa pelot lakkaa olemasta kun ei enää usko niihin.
Niin, ne jotka eivät usko, heidän mielestä se on psykologiaa. Itse uskon että myös reaalisesti on jotain. Ja uskon myös _uskoon_, Jeesus sanoi kaiken olevan mahdollista sille joka uskoo. Liekö se sitten psykologiaa vai yliluonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon myös noihin asioihin, spiritismistäkin kuullut niin outoja kokemuksia. Neuvoni tähän on Jumala ja että nyt jotenkin lähestytte Jumalaa (Jeesusta) vaikka rukoillen.
Tajuatko kuinka turhauttavaa se on kun te rutisette minulle kaikista pikkuongelmistannekin?
-Jumala
Nuku lapsen kanssa jonkin aikaa samassa huoneessa, Jos lapsi näkee jotain outoa niin "hätistele" pois. Joskus myös luin vastaavasta tapauksesta. Siinä olivat vanhemmat tehneet "aaveidenkarkoitussuihkeen", eli normaaliin suihkepulloon tehneet hienon etiketin ja sisälle vettä (ja ehkä hieman jotain hajustetta, jotta erottaa tavallisesta vedestä?). Sitten kun lasta pelotti aaveet niin suihkuttelivat sillä ympäriinsä. Yöksi sitten yöpöydälle, jotta lapsi voi itsekkin suihkutella jos herää yöllä.
Ei kannata leikkiä henkien kanssa. Langenneet enkelit voivat alkaa hieman kiusoittelemaan joskus, jos niitä pitää pilkkanaan
Itse uskon henkiijn ja olen niitä itsekin niitä lapsesta asti aistinut. Joten kun toinen lapsistamme on myös herkkä energioille ja hengille, ei tullut mieleenkään sanoa ettei niitä ole tai on kun itsekin aistin saman. Olen vaan vakuuttanut siitä, että niitä ei tarvitse pelätä eikä rajan tuolla puolen olevilla ole oikeasti valtaa vahingoittaa eläviä. Ja että minulle voi aina sanoa jos joku henki tai paikan energia pelottaa, niin tulen ottamaan selvää mistä on kyse. Mutta että ulkopuolisille kannattaa tarkkaan harkita kenelle näistä puhuu, koska useimmat ihmiset ei henkimaailmaan usko.
Meillä on pitkään jo ollut "mörönkarkoitin" käytössä, sillä poika ei olisi aikoinaan uskaltanut nukkua ollenkaan ilman sitä. Oli työn ja tuskan takana saada häntä rauhoittumaan sänkyynsä. Tutkittiin huone taskulampun kanssa, käännettiin kaapit ja koluttiin sängynaluset, jätettiin valot päälle, ovet sepposen selälleen. Kaikesta huolimatta pelkää varsinkin yläkertaa todella paljon. Asiasta on puhuttu ja sanottu, että mielikuvitus tuottaa pienille lapsille vaikka mitä pelottaviakin juttuja, mutta ne eivät ole totta, ei tarvitse pelätä, mutta ymmärretään pelko ja tutkitaan aina uudestaan ja uudestaan paikat. Viimeksi kiitin, kun kertoi asioista ja jälleen kyselin, tuin ja selitin. Btw lapsi ei halua leikkiä ollenkaan ylhäällä, mikä on sääli, sillä siellä olisi kaikki lelut. Toki kantaa ne alas, mutta jokatapauksessa.
Muistan, kun lapsena pelkäsin muumien mörköä.
Sen jälkeen olen pelännyt, että mörkö asustaa sängyn alla. Aina otin vauhtia ja hyppäsin lähes oven luota sängylleni, ettei vaan mörkö tartu jalastani.
Uskon, että lapsellesi on käynyt samanlailla, kuin minulle. Eri hahmo vaan.
Lukekaa iltarukous yhdessä, jossa muistatte päivän asioita, tuttuja ihmisiä - pyydätte, että Taivaan isä pitää huolta ja voi olla aivan kaikessa rauhassa, hyvillä mielin laskea levolle jne.
Jeesus on lasten ystävä ja lähettää suojelusenkelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi puhuu pyypyyijä ja nolostuttaa omia vanhempiaan.
Että sellainen ero meidän tilanteissa...
Huvittavaa että vaikka tuo on taikauskoa niin tällaiset kodinsiunaukset ja vastaavat henkien karkoittelut toimivat siinä että se rauhoittaa kaikkia joilla mielikuvitus käy ylikierroksilla. Jos halutaan olla tieteellisiä, niin tuossa siunauksessa pappi manaa asiakkaan kuvitelmat pois ja mielen helpottaessa pelot lakkaa olemasta kun ei enää usko niihin.
Niin, ne jotka eivät usko, heidän mielestä se on psykologiaa. Itse uskon että myös reaalisesti on jotain. Ja uskon myös _uskoon_, Jeesus sanoi kaiken olevan mahdollista sille joka uskoo. Liekö se sitten psykologiaa vai yliluonnollista.
Niin, sekin on jännä juttu että se miten aistimme maailmaa siirtää kuvan tästä maailmasta päähämme ja se miten aivomme tulkitsevat tätä tietoa muodostaa päässä tästä maailmasta sen kuvan. Usein ihmisen mielikuvitus saattaa lisätä siihen sellaista mitä ei ole olemassa, mutta tallaiset aivokepposet eli kummat (tai yliluonnolliset jos niitä haluaa sillä nimellä kutsua) ovat tutkijoiden mukaan meille kaikille ihmisille ihan normaaleja. Ja ne on lisäksi piruliisen yleisiä. Niistä asioista vain ei häpeän vuonsi kehdata puhua julkisesti.
Myös lapsilla voi olla skitsofrenia ym. B-vitamiinien puutokset aiheuttavat vastaavaa. Lääkitykset. Loogisia luonnollisia syitä on tuhansia.