Silminnäkijä: Koirat kouluun. Olipa surkean näköisiä koirai :(

Minäkin katsoin mielenkiinnolla, kun olen aiemmin lukenut tästä Vilanderin mallista. Ja koirista huomasi sitten sokeakin, että ne olivat pelokkaita lopulta. Kävelivät kyllä rauhassa, mutta häntä ja korvat sekä selkä varautuneessa asennossa. Ja varautuneisuus ei enää kohdistunut toisiin koiriin vaan omistajaan ja niihin pussien kanssa heiluneisiin eukkoihin... Kurjaa menoa.

Mä olen kyllä positiivisen ehdollistamisen kannalla, että asiat olisivat koiralle miellyttäviä ja se toimisi tietyllä tavalla koska se on kannattavaa. Olihan tietysti tuossa toisessa tavassakin tavallaan kannattavaa olla kunnolla, ettei tule purkista... Mutta itse en kyllä tuohon pelotteluun usko.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 17:19"]

Minäkin katsoin mielenkiinnolla, kun olen aiemmin lukenut tästä Vilanderin mallista. Ja koirista huomasi sitten sokeakin, että ne olivat pelokkaita lopulta. Kävelivät kyllä rauhassa, mutta häntä ja korvat sekä selkä varautuneessa asennossa. Ja varautuneisuus ei enää kohdistunut toisiin koiriin vaan omistajaan ja niihin pussien kanssa heiluneisiin eukkoihin... Kurjaa menoa.

Mä olen kyllä positiivisen ehdollistamisen kannalla, että asiat olisivat koiralle miellyttäviä ja se toimisi tietyllä tavalla koska se on kannattavaa. Olihan tietysti tuossa toisessa tavassakin tavallaan kannattavaa olla kunnolla, ettei tule purkista... Mutta itse en kyllä tuohon pelotteluun usko.

[/quote]
Ja mitä kertoo ihmisestä se, että hän haluaa pelotella koiraansa? Miksi edes hankkia koira jos sitä haluaa vain alistaa ja pelotella?

Jos tuolla yhdelä höyryäjällä joka noin sekopäisesti kommentoi monta viestiä putkeen on koiria, tai mitään tekemistä koirien kanssa niin voi koiraparkoja :(

Entä jos vähän yhdistelisi molemmista koulutustavoista asioita?

Eka viikko sitä jääkautta, et koiralle ei mitään huomiota ja sit aletaan palkitsemaan toivotusta käytöksestä?

Silloin koirakin ehkä vähän kunnioittaa enemmän ja panostaa siihen et saa omistajalta huomiota.

Olisiko yksi syy ongelman laajuuteen parin vuoden odottelu ennen avun hakemista? Suurempi syy kuin koiran kovapäisyys? Ilman purkkeja tms. saatiin parissa kuukaudessa erinomaista tulosta aikaiseksi erittäin vietikkään ja rohkea saksanpaimenkoiran kanssa, kun hihnakäytösongelmia alettiin työstää heti kun ne ilmaantuivat. Ei nyt tarkoitus ole sinua jälkiviisaasti syytellä, vaan tällä hetkellä koiraongelman kanssa painivien kannattaa tätäkin miettiä ja hakea sitä apua ennen kuin koiralla tuhansia toistoja alla väärää käytöstä.

Laumasta eristäminen on laumaeläimelle hirvittävän stressaava kokemus, jonka pitäisi olla viimeisiä keinoja, vaikka jotkut kouluttajat sitä tarjoavatkin heti koulutuksen aluksi. Mieluummin ihmiset voisi miettiä, minkä kaiken koira tai muu älykäs eläin kokee palkkiona, ja pohtia omassa käytöksessään sitä, missä tilanteessa koiralle antaa huomiota. Isäntä tai emäntä on koiran elämän keskipiste, ja tämän huomio on palkinto. Koiralle pitää antaa ystävällistä huomiota, kun se toimii kuten halutaan, vaikkapa tulee käskystä luokse. Jos koiralle lirkutellaan jatkuvasti, se kuitenkin lakkaa erottamasta, milloin huomio on palkinto ja milloin huomiotta jätettävää taustamölyä, jota koiran oma ihminen pitää koiran silmissä huvikseen, eikä pelkkä puhe enää riitä kertomaan koiralle, milloin se teki oikein. Valtava osa ihmisistä huomioi koiraa aivan vääristä asioista. Kaikki me olemme nähneet lenkkeilijöitä, joiden koira rähisee vastaantuleville koirakoille, ja mitä tekee omistaja? Sanoo "noo noo, älähän nyt". Ei koira ymmärrä puhetta. Omistajan ystävällinen ääni ja huomiohan oli sille vain palkkio kyseisestä toiminnasta. Tähän perustuu myös jääkausien toimiminen, kun koira ei enää saa huomiota, eli ei palkkiota oikeasta eikä väärästä toiminnasta. Lisäksi se saadaan janoamaan sitä huomiota, kun se kauhuissaan yksin pelkää, miksi lauma on hänet hylännyt, miksi hänet on suljettu ulkopuolelle. Mieluummin jääkausi kuin hallitsematon koira, mutta ei sitä yksin ilman asiantuntevaa kouluttajaa pidä lähteä kokeilemaan missään tapauksessa.

Kun näitä koirakouluttajia käytätte niin muistakaa että maksatte vasta kun koulutus on loppu ja sillä on selvä vaikutus. Koirakouluttajaksi voi ryhtyä kuka tahansa eikä niistä kovinkaan paljo puhuta netissä. Edellyttäkää siis että maksatte vasta kun koulutus on käyty ja voitte itse arvioida millainen vaikutus sillä on ollut koiraan.

upp

upp

Aivan pakko näin vierailijana kommentoida, tulikin hieman pidempi stoori ja anteeksi etukäteen mahdollisista kirjoitusvirheistä.

Itselläni sattuu olemaan molemmista kouluttajista kokemusta. Ensimmäisen koirani kohdalla jouduin hirveään ongelma vyörteeseen, kun koirani läheni ensimmäistä vuotta. Koirani oli elänyt aivan tavallista elämää, oli hankittu kunnolliselta kasvattajalta, mitään traumaattista ei ollut koskaan tapahtunut ja olin mitä lempein ja rakastava omistaja koiralleni. Silti koira oli TODELLA aggressiivinen muita koiria kohtaan, hyökkäili päälle ja haukkui myös vieraita ohikulkijoita. Olin aivan pulassa ja erittäin surullinen, sillä juuri se idyllinen koiranomistajaunelmani oli särkynyt. Tunsin suurta häpeää kun en saanut pidettyä koiraani aisoissa. Luin kaikenlaista kirjallisuutta ja tein namikoulutusta, heiluin jopa joulukinkkupalasien kanssa kadulla, mutta mikään ei saanut koiran mielenkiintoa heräämään minuun.

 Muutaman vuoden kestin sitä kunnes ilmoittauduin Rakkaiden haukkujen kurssille. Minulle kerrottiin että koira pelkää ja on stressaantunut. Koiraa ei saanut kieltää, eikä pitkiä lenkkejä tehdä. Pelkkää kehumista ja nameilla palkkaamista. Kun oli ohittamassa koiraa täytyi kiertää se, lähteä karkuun toiseen suuntaa tai hypätä jopa ojaan/hankeen piiloon ettei vain tullut vasten. Kävin kurssin ja käytin näitä metodeja kaksi vuotta. Tämä vaikutti hyvin paljon oman aikani suunnitteluun. Estyin menemästä niihin paikkoihin, joissa olisin koirani kanssa halunnut käyvän. Samaten koko asia vain stressasi minua entisestään, olin aina valppaana että mistä tulee koira ja saanko varmasti koirani huomion kiinnittymään minuun niillä nameilla. Lenkkeily koiran kanssa ei tuntunut edelleenkään mielekkäältä.

Olin aika masentunut sillä mitään tuloksia en saanut aikaiseksi vaikka kuinka yritin. Käytin merkki ääntä ja koirani totteli sitä täydellisesti mutta tositilanteen kohdatessa mitään ei ollut tehtävissä, koira ei enää kuunneltu minua vaan keskittyi toisen koiran tuijottamiseen ja räyhäämiseen. Tein lyhyitä lenkkejä ja keskityin ennemmin koiran aktivoimiseen, se kun lievittää stressiä. Kaikki haaveeni agility- ja muista harrastuksista oli musertunut koska eihän aggressiivista koiraa niihin voinut tuoda. Tunsin myös suurta syyllisyyttä siitä että koirani voi pahoin ja häpeää koiran käytöksen takia ja sen takia että olen epäonnistunut.

Monien vuosien jälkeen satuin lukemaan Pertti Vilanderin kirjan ja samaan aikaan sattui olemaan kyseisen toisen koulukunnan ongelmakoirakouluttajan luento. Kävin siellä ja silmäni avautui. Toivon kipinä leimahti. Aloin oitis tekemään koulutusta kotona, oikeaoppisesti ja tarkasti vaiheita noudattaen. Jääkausi, kolinapurkki, kieltäminen, hihnakäytös. Jo kuukaudessa olin saanut muomattavia tuloksia. Koira oli alkujaan kuten moni sanookin pelokkaan näköinen, (itse puhun nöyryydestä), mutta haihtuu ajan myötä. Ns. vallankaappauksen aikana koira joutuu olemaan hieman varpaillaan ja se on aivan oikein. Silloin koiran kuuluukin näyttää hyvin nöyrältä omistajaa kohtaan, onhan se nyt suuri kolaus koiran monen vuoden sikamaisuudelle. Ja samalla tavalla tekee myös koiralaumassa olevat koirat, korjaavat poikkeavat tapaukset hyvin nopeasti, jämäkästi ja jopa fyysisesti. Ihmisen ei kuulu koiraa koskaan rangaista väkivallalla (niskasta retuuttaminen, lyöminen, potkiminen) se luo epäluottamusta omistajan ja koiran välille. Mutta voimakeinojen, kuten tässä tapauksessa kolinapurkin käyttö koen luvalliseksi, sillä ei ole koskaan tarkoitus satuttaa vaan vahvistaa kielto sanaa ja herätellä koiraa että, "nyt teitpä väärin, kuuntele minua!". Onneksi koirani hihnakäytöksessä ei ollut mitään vikaa, ei vetänyt mutta toisen koirani kohdalla lenkkeily oli koko ajan remmi kireellä. En tiedä kumpi on pahempi, koira joka vetää itsensä hengiltä vai muutama jämäkkä nyppäisy jonka jälkeen koiran ohjaamiseen ei tarvita kun vähän kilisyttää ketjupantaa niin meno jo hiljenee. Tässäkin tapauksessa on vain kyse siitä että koira nöyristyy kulkemaan omistajan päättämää vauhtia lenkeillä. Ja ketjupantojen tarkoituksena on vain opettaa koiralle säätelemään omaa vauhtia pannasta kuuluvan kilinän avulla (kun panta alkaa kiristymään kuluu kruns -ääni ja koira tajuaa että nyt mennään liian kovaa).  Ensin on saatava korvat hereille ja koiran luottamus sen jälkeen voi alkaa leikkiä nakeilla.

Miinus ja suuri huolen aiheeni on että näitä metodeja herkästi aletaan käyttämään omin päin ja väärin. Tärkeintä onkin tutustua huolella ja ottaa asiasta selvää ja hakeutua oikealle ja ammattitaitoiselle kouluttajalle. Lisäksi kouluttaja kertoo koirasta ja kehittää koirakohtaisen ohjelman koska jokaista koiraa lähestytään yksilönä ja eri tekniikat toimivat ja vaikuttavat eritavalla.

Nykyään olemme koirani kanssa mukana kaverikoira toiminnassa. Käymme kerran viikossa ilahduttamassa vanhuksia laitoksissa ja mukana on meidän lisäksi muutama muu koirakko. Ongelmia ei ole ollut enää moneen vuoteen. Koirani voi luottaa minuun sillä tietää minun olevan reilu, johdonmukainen ja turvallinen johtaja. Koirani luottaa, että voimme kävellä huoletta toisten koirien ohi ilman mitään ärisyjä ja murisuja ja että minua, lauman johtajaa ei tarvitse puolustaa. Saatan jopa näissä tilanteissa palkita namilla kun oikein nätisti kuuntelee ja kävelee. Voin pitää koiraani vapaana ja jo pelkän kunnioittamisen halusta se tottelee käskyjäni. Tässä tapauksessa tein vain koiralleni suuren palveluksen, nostin taakan sen harteilta. Koko elämänsä koirani sai kokea pelkoa ja stressiä hoidelleensa lauman johtajan hommia, joita se ratkoi hyökkäämisellä ja aggressiivisuudella. Nyt minulla on terve ja onnellinen koira ja voimme harrastaa ja tehdä mitä vain, missä vain. Ja kaikkein tärkeintä, se on koiralle mielekästä.

En tiedä onko nämä pahimmat kritisoijat juuri niitä ihmisiä jotka eivät koskaan ole omistaneet hieman kovapäisempää, ylirohkeaa ja dominoivaa koiraa. Ongelmakoiran kanssa eläminen on nimittäin aika synkkää elämää.

"Herkuilla ei kykene kouluttamaan kunnolla yhtäkään koiraa. Koiran pitää totella täysin ihmistä silloinkin kun hän tekee asiaa mistä ei pidä ollenkaan.

Koiran tehtävänä on vaan totella."

Sullahan on varmaankin todella onnellinen koira.... Onko mitään järkee ottaa itellensä lemmikkiä, jos ite on noin sekasin, ja itsellä noin paha olo, että se pitää purkaa viattomaan eläimeen....

Koirat pn opportunisteja, hakevat hyötyä itselleen joka tilanteessa. Susilaumassakin pyritään aina laumahierarkiassa ylempään asemaan. Eivät koirat siis puolusta ikinä omistajaa, eli laumanjohtajaa vaan itseään. Mitä hyötyä koiralle olisi siitä, että puolustaisi omistajaansa, kun ovat laumaneläimiä ja olettavat heillä olevan johtaja, joka hoitaa uhkaavat tilanteet. Etenkään jos tuota ennen laumanjohtajan paikalla oli koira, joka joutui tekemään omia ratkaisujaan niin miksi se nyt puoluaisi ihmistä. Se olisi inhimillistämistä jos koira puolustaisi aidosti ihmistä.

Kannattaa olla varovainen koirankouluttajien kanssa. Tiedän yhden, jonka

omat koirat ovat todella huonosti koulutettuja. Tämä rouva leikkii

koirakoulutusgurua....kannattaa siis katsoa, mihin rahansa käyttää.

Mitkään kurssit eivät välttämättä tee hyvää kouluttajaa, koska periaatteessa

niihin pääsee kuka tahansa.

Tämä sun viesti on paras asia mihin oon koskaan törmännyt aiheeseen liittyen. Kiitos!

Tämä siis! En keksi, miten paremmin koiran ja ihmisen välistä TERVETTÄ suhdetta voisi kuvailla.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että sinulle on sattunut tällainen ikävämpi koirakokemus kohdalle, mutta se ei silti tee kolinpurkkikoulutuksesta hyväksyttävää tapaa toimia koirien kanssa.En tiedä mitä kaikkea sinä tarkalleen teit, mutta moni tekee paljon virheitä palkitsemisen kanssa ja sen takia toteaa sitten ettei se toimi. Eivätkä kaikki koiralähtöiset koirankouluttajatkaan ole erityisen hyviä, eivät tee hallakaan koiran ja omistajan suhteelle mutta eivät kauheasti auta ongelmissa. Toisaalta nämä räminäpurkkityypit eivät juuri muuta teekään kuin hallaa sille suhteelle, ei ihmisen ja lemmikin suhteen pidä perustua pelkoon ja alistamiseen, silloin voi hankkia pehmokoiran joka ei kurittamisesta välitä. Koirillakin on tunteet, ja vieläpä aivan samat perustunteet kuin ihmisillä, ja nykykäsityksen mukaan ne ovat jopa tietoisia tunteistaan, joten kaikenlainen pakottaminen, kivun tuottaminen tai pelottelu vahingoittaa koiraa. Miksi ihmisillä ylipäätään olisi oikeus kohdella sillä tavoin täysin ihmisen armoilla olevaa eläintä, eläintä joka on kaikessa riippuvainen omistajansa tahdosta jo muutenkin?No mutta niihin mahdollisiin virheisiin.

Palkitsemisen suhteen voi tehdä monia virheitä: väärä ajoitus, väärä palkitsemistiheys (eli liian harvoin), väärä etäisyys pelon kohteesta, liikaa häiriöitä ympäristössä, väärä palkka (liian vähän kiinnostava/liian paljon kiinnostava/liian kiihdyttävä kun pitäisi saada koira rauhallisemmaksi jne.). Hyvä kouluttaja osaa opastaa asiakkaan käyttämään palkitsemista oikein, ei se kuitenkaan rakettitiedettä ole ja siinä oppii paremmaksi harjoittelemalla. Ei ennakoida ja hallita tilanteita, viedään koira liian lähelle pelon kohdetta, jätetään kengät lattialle vaikka tiedetään että koira yksinollessaan syö niitä, jos tulee se yllättävä tilanne ja koira reagoi (riehuu, haukkuu, ei kuuntele omistajaa) niin jäädään siihen tilanteeseen eikä ymmäretä poistua kauemmaksi rauhoittumaan jne. Kaikkeahan maailmassa ei voi ennakoida, mutta varsinkin sisätiloissa se on helppoa, ja ulkonakaan ei tarvitse ihme ninjaksi ruveta. Hyvä kouluttaja osaa opastaa tässäkin asiassa, ja opettaa esim. vararatkaisuja yllättäviin tilanteisiin, jos nyt sieltä nurkan takaa tuleekin suoraan naaman eteen se koira, johon oma koira aina voimakkaasti reagoi.Ei tehdä muuta kuin ignoorataan huono käytös. Tämä on ihan ok perusneuvo, joka tepsii tietyissä tilanteissa, mutta yleensä pitäisi ennakoida ja ehkäistä tilanteet missä huonoa käytöstä pääsee syntymään. Ja jos koira käyttäytyy ei toivotulla tavalla, ohjataan koiran huomio muualle/ohjataan koira muualle/keskeytetään käytös jollain muulla tavoin mutta silti koiraystävällisesti (kutsutaan koira luokse, pyydetään istumaan, ohjataan nopeasti toiseen huoneeseen/talon taakse, astutaan oman koiran ja lähestyvän vieraan koiran väliin jne.).Yritetään liikaa kiinnittää koiran huomio omistajaan tilanteissa, missä on koiralle jokin vaativa häiriö (tämä riippuu koiran luonteestakin, toisilla koirilla on pakottava tarve nähdä esim. se pelon kohde, jolloin katsekontaktin vaatiminen koiralta voi tehdä ongelman jopa pahemmaksi) sen sijaan että palkattaisiin koiraa kohteen katselemisesta, ensin kauempaa, ja vähitellen lähempää. Ei harjoitella tarpeeksi paljon häiriöttömissä ja vähähäiriöisissä olosuhteissa, kokeillaan muutama kerta kotona ja oletetaan että koira "osaa" jo homman ja mennään suoraan esim. vilkkaalle kadulle missä paljon muita koiria ja ihmetellään kun ei mikään onnistukaan. Heilutellaan sitten sitä nakkia koiran kuonon edessä ja todetaan, ettei tämä koira ruoasta kiinnostu. Pitäisi siis edetä vähitellen (eikä tämä tarkoita aina että veisi paljoa aikaa loppujen lopuksi), ja koiraa ei tule houkutella ottamalla se nakki esiin. Pahimmassa tapauksessa koira yhdistää asiat päässä väärin päin, nakki tarkoittaa että pian tulee pelottava koira, joten koira ahdistuu jo siitä nakista. Kun pitäisi mennä niin että pelottavan koiran näkeminen tietää sitä, että pian koira saa sen ihanan herkkunakin, eikä toinen koira pian enää pelotakaan.Ei löydetä niitä juuri sille koiralle sopivia palkitsemiskeinoja, ja/tai jumitutaan vain yhteen kahteen palkkioon. Ruoan lisäksi koiraa voi palkita lelulla, vapaaksi pääsyllä, leikillä omistajan/toisen koiran kanssa, toisten koirien pissien nuuhkimisella, oravan jahtaamisella, kuopan kaivamismahdollisuudella, melkein millä vaan. Lisäksi olisi hyvä tietää palkkioiden arvo, joskus on hyvä käyttää koiraa vähemmän kiinnostavaa palkkiota, joskus taas enemmän, joskus tarvitaan palkkaa mikä saa koiran innostumaan ja "kiihtymään", joskus tarvitaan palkkaa mikä saa koiran rauhoittumaan.Koiran ei tarvitse eikä pidä olla nöyränä tai varpaillaan omistajansa kanssa, minä ainakin haluan että koirani luottaa minuun kaiken hyvän tuojana, eikä tottele minua sen takia että pelkää. Sillä pelkoa se on eikä nöyryyttä. Vaikka kirjoitinkin aiemmin koirien tunteista, niin eivät ne kuitenkaan ole ihmisiä eivätkä ymmärrä käsitettä nöyryys. Ne pelkäävät. Koirat eivät myöskään ole laumaeläimiä, ne eivät vapaana luonnossa muodosta laumoja, vaan löyhiä, sosiaalisia ryhmiä joiden johtohahmo vaihtelee tilanteen mukaan, jos sellaista edes on. Koira ei muodosta ihmisenkään kanssa laumaa, eikä seuraa johtajaa siksi että joku on se kova johtaja, koira tekee sitä mikä on kannattavaa. Jos jostain seuraa koiran kannalta hyvää, koira toistaa sitä käytöstä. Jos jostain seuraa pahaa, koira ei niin todennäköisesti enää sitä käytöstä toista. Tuossa pahassa seuraamuksessa vaan on ongelmia, rankaisujen käytössä on nimittäin sivuvaikutuksia. Kuten luottamuksen väheneminen, stressi, aggression lisääntyminen, aggression kohdistaminen johonkin muuhun kun ensin jostain tietystä rangaistaan, on mahdotonta tietää mihin koira sen rangaistuksen yhdistää esim. koiraa nyitään kuristuspannasta kun toinen koira tulee vastaan, mutta koira katsookin juuri silloin lähistöllä olevaa lasta jolloin koira yhdistää rangaistuksen lapseen ja voi muuttua aggressiiviseksi lapsia kohtaan jne. Rangaistuksen oikea ajoitus on vielä vaikeampaa kuin palkitsemisen, saati sitten oikean kovuuden. Jos rangaistusta joutuu toistamaan monta kertaa, se ei ole tarpeeksi kova, mutta jos sitä koventaa se voi olla liian kova ja koira joutuu opitun avuttomuuden tilaan/sulkeutuu/muuttuu pelokkaaksi tai aggressiiviseksi, rangaistuksiin turtuu, ensin nyitään vain vähäsen siitä pannasta, kohta kovempaa kun ei enää entinen taso tepsi ja kohta taas kovempaa. Rankaiseminen on palkitsevaa omistajalle, omistajasta tuntuu hyvälle että "sainpas sen samperin rakin kerrankin tottelemaan" jolloin omistaja jatkossakin käyttää enemmän rangaistuksia, ja kierre on valmis.Tästäpä voi vaikka aloittaa lukemalla miksi dominointi on vanhanaikainen ajatus: http://www.apbc.org.uk/articles/why-wont-dominance-dieJa tästä voi katsoa miksi ne rangaistukset eivät olekaan niin hyvä idea vaikka aluksi siltä voisi tuntua (henkilö on kouluttanut mm. poliisikoiria jo pitkään) :

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 22:26"]

Aivan pakko näin vierailijana kommentoida, tulikin hieman pidempi stoori ja anteeksi etukäteen mahdollisista kirjoitusvirheistä.

Itselläni sattuu olemaan molemmista kouluttajista kokemusta. Ensimmäisen koirani kohdalla jouduin hirveään ongelma vyörteeseen, kun koirani läheni ensimmäistä vuotta. Koirani oli elänyt aivan tavallista elämää, oli hankittu kunnolliselta kasvattajalta, mitään traumaattista ei ollut koskaan tapahtunut ja olin mitä lempein ja rakastava omistaja koiralleni. Silti koira oli TODELLA aggressiivinen muita koiria kohtaan, hyökkäili päälle ja haukkui myös vieraita ohikulkijoita. Olin aivan pulassa ja erittäin surullinen, sillä juuri se idyllinen koiranomistajaunelmani oli särkynyt. Tunsin suurta häpeää kun en saanut pidettyä koiraani aisoissa. Luin kaikenlaista kirjallisuutta ja tein namikoulutusta, heiluin jopa joulukinkkupalasien kanssa kadulla, mutta mikään ei saanut koiran mielenkiintoa heräämään minuun.

 Muutaman vuoden kestin sitä kunnes ilmoittauduin Rakkaiden haukkujen kurssille. Minulle kerrottiin että koira pelkää ja on stressaantunut. Koiraa ei saanut kieltää, eikä pitkiä lenkkejä tehdä. Pelkkää kehumista ja nameilla palkkaamista. Kun oli ohittamassa koiraa täytyi kiertää se, lähteä karkuun toiseen suuntaa tai hypätä jopa ojaan/hankeen piiloon ettei vain tullut vasten. Kävin kurssin ja käytin näitä metodeja kaksi vuotta. Tämä vaikutti hyvin paljon oman aikani suunnitteluun. Estyin menemästä niihin paikkoihin, joissa olisin koirani kanssa halunnut käyvän. Samaten koko asia vain stressasi minua entisestään, olin aina valppaana että mistä tulee koira ja saanko varmasti koirani huomion kiinnittymään minuun niillä nameilla. Lenkkeily koiran kanssa ei tuntunut edelleenkään mielekkäältä.

Olin aika masentunut sillä mitään tuloksia en saanut aikaiseksi vaikka kuinka yritin. Käytin merkki ääntä ja koirani totteli sitä täydellisesti mutta tositilanteen kohdatessa mitään ei ollut tehtävissä, koira ei enää kuunneltu minua vaan keskittyi toisen koiran tuijottamiseen ja räyhäämiseen. Tein lyhyitä lenkkejä ja keskityin ennemmin koiran aktivoimiseen, se kun lievittää stressiä. Kaikki haaveeni agility- ja muista harrastuksista oli musertunut koska eihän aggressiivista koiraa niihin voinut tuoda. Tunsin myös suurta syyllisyyttä siitä että koirani voi pahoin ja häpeää koiran käytöksen takia ja sen takia että olen epäonnistunut.

Monien vuosien jälkeen satuin lukemaan Pertti Vilanderin kirjan ja samaan aikaan sattui olemaan kyseisen toisen koulukunnan ongelmakoirakouluttajan luento. Kävin siellä ja silmäni avautui. Toivon kipinä leimahti. Aloin oitis tekemään koulutusta kotona, oikeaoppisesti ja tarkasti vaiheita noudattaen. Jääkausi, kolinapurkki, kieltäminen, hihnakäytös. Jo kuukaudessa olin saanut muomattavia tuloksia. Koira oli alkujaan kuten moni sanookin pelokkaan näköinen, (itse puhun nöyryydestä), mutta haihtuu ajan myötä. Ns. vallankaappauksen aikana koira joutuu olemaan hieman varpaillaan ja se on aivan oikein. Silloin koiran kuuluukin näyttää hyvin nöyrältä omistajaa kohtaan, onhan se nyt suuri kolaus koiran monen vuoden sikamaisuudelle. Ja samalla tavalla tekee myös koiralaumassa olevat koirat, korjaavat poikkeavat tapaukset hyvin nopeasti, jämäkästi ja jopa fyysisesti. Ihmisen ei kuulu koiraa koskaan rangaista väkivallalla (niskasta retuuttaminen, lyöminen, potkiminen) se luo epäluottamusta omistajan ja koiran välille. Mutta voimakeinojen, kuten tässä tapauksessa kolinapurkin käyttö koen luvalliseksi, sillä ei ole koskaan tarkoitus satuttaa vaan vahvistaa kielto sanaa ja herätellä koiraa että, "nyt teitpä väärin, kuuntele minua!". Onneksi koirani hihnakäytöksessä ei ollut mitään vikaa, ei vetänyt mutta toisen koirani kohdalla lenkkeily oli koko ajan remmi kireellä. En tiedä kumpi on pahempi, koira joka vetää itsensä hengiltä vai muutama jämäkkä nyppäisy jonka jälkeen koiran ohjaamiseen ei tarvita kun vähän kilisyttää ketjupantaa niin meno jo hiljenee. Tässäkin tapauksessa on vain kyse siitä että koira nöyristyy kulkemaan omistajan päättämää vauhtia lenkeillä. Ja ketjupantojen tarkoituksena on vain opettaa koiralle säätelemään omaa vauhtia pannasta kuuluvan kilinän avulla (kun panta alkaa kiristymään kuluu kruns -ääni ja koira tajuaa että nyt mennään liian kovaa).  Ensin on saatava korvat hereille ja koiran luottamus sen jälkeen voi alkaa leikkiä nakeilla.

Miinus ja suuri huolen aiheeni on että näitä metodeja herkästi aletaan käyttämään omin päin ja väärin. Tärkeintä onkin tutustua huolella ja ottaa asiasta selvää ja hakeutua oikealle ja ammattitaitoiselle kouluttajalle. Lisäksi kouluttaja kertoo koirasta ja kehittää koirakohtaisen ohjelman koska jokaista koiraa lähestytään yksilönä ja eri tekniikat toimivat ja vaikuttavat eritavalla.

Nykyään olemme koirani kanssa mukana kaverikoira toiminnassa. Käymme kerran viikossa ilahduttamassa vanhuksia laitoksissa ja mukana on meidän lisäksi muutama muu koirakko. Ongelmia ei ole ollut enää moneen vuoteen. Koirani voi luottaa minuun sillä tietää minun olevan reilu, johdonmukainen ja turvallinen johtaja. Koirani luottaa, että voimme kävellä huoletta toisten koirien ohi ilman mitään ärisyjä ja murisuja ja että minua, lauman johtajaa ei tarvitse puolustaa. Saatan jopa näissä tilanteissa palkita namilla kun oikein nätisti kuuntelee ja kävelee. Voin pitää koiraani vapaana ja jo pelkän kunnioittamisen halusta se tottelee käskyjäni. Tässä tapauksessa tein vain koiralleni suuren palveluksen, nostin taakan sen harteilta. Koko elämänsä koirani sai kokea pelkoa ja stressiä hoidelleensa lauman johtajan hommia, joita se ratkoi hyökkäämisellä ja aggressiivisuudella. Nyt minulla on terve ja onnellinen koira ja voimme harrastaa ja tehdä mitä vain, missä vain. Ja kaikkein tärkeintä, se on koiralle mielekästä.

En tiedä onko nämä pahimmat kritisoijat juuri niitä ihmisiä jotka eivät koskaan ole omistaneet hieman kovapäisempää, ylirohkeaa ja dominoivaa koiraa. Ongelmakoiran kanssa eläminen on nimittäin aika synkkää elämää.