Lapseni on 3.v, eikä ole koskaan syönyt herkkuja.

Ap on samaa idiotus kronikus-sarjaa kuin rokotuksista kieltäyvät hörhöt.

Olevinaan muita parempi, mutta todellisuudessa kaikkea muuta.

En ole ap, mutta terveellisesti koitetaan syödä. Ihmattelen noiden makeuttamattomien kotimehujen terveellisyyttä. Ne on joka tapauksessa hapanta, huono hampaille, mehuja pitäisi ylipäätään välttää lapsen ruokavaliossa. Vesi riittää.

En ole sanonut että olen muita parempi äiti, enkä mitään mitalia tästä odota. En myöskään tuomitse ketään, joka syöttää lapsilleen herkkuja. Jokainen kuitenkin tietää ja tuntee oman lapsensa parhaiten.  Ap

Mä en ymmärrä miten voi sanoa ettei lapsi ole koskaan syönyt herkkuja ja sitten kertoo että lapsi syö korkeintaan kerran kuussa jätskiä. Lisäksi syö siellä pk:ssa mitä sitten tarjoavatkin (kiisseleitä, hilloa puurossa, maustetut jogurtit, mehut jne.) välipalalla.

Meillä syödään jäätelöä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa mutten silti voi sanoa että ei koskaan jäätelöllä herkuteltais. Tosiaan tuntuu että ap kategoroi nyt pelkästään jotkut irtokarkit ja kaupan mehut herkuiksi.

Hanki lisää lapsia. Lapsikin saisi vähän elää!

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:56"]

Meille eksoottisemmat herkulliset hedelmät on niitä herkkuja. Arkena syödään omenoita, appelsiineja, edullisia marjoja. Kylään otan mukaan omat eväät lapselle ja tuliaisiksi jotain terveellistä itseleivottua terveyskakkua tai niitä eksoottisia hedelmiä. Kaupan jäätelön sijaan meillä syödään itse tehtyä tervellistä jäädykettä mehujäämuotteihin pakastettuna.

Ai onko lapseni päiväkodissa? No ei todellakaan! En voiki kuvitellakaan laittavani lastani sellaiseen laitokseen. Menee esikouluikäisenä osapäiväiseen perhepäivähoitoon äitiystävälleni, joka noudattaa toivomuksiani ruokavaliossa.

[/quote]

Et VOI olla tosissasi! Miksi otat lapsellesi kylään eväät mukaan, miksi sitten itse syöt kylässä epäterveellisiä herkkuja? Mitä itse syöt?

Jotenkin voisin ymmärtää näitä "ei herkkuja eikä lisäaineita eikä mitään mikä voisi viitata sokeriin-rasvaan-suolaan" -hölmöjä jos he itsekin söisivät niin, mutta kaikki jotka mä tiedän, laittavat vain lapsensa noudattamaan tällaista ruokavaliota joka on ihan perseestä. Itse eivät siihen pysty. Joten ei, en kunnioita sinua ap, helppohan se on määrätä mitä toinen (joka ei edes itse ruokaa laita) syö mutta itse sitten mättää kaikkea muuta omaan napaan. Millä perustelet sen ettet itsekin syö samalla tavalla kuin lapsesi? Ja mitä ajattelit lapsesi tästä ruokavaliosta hyötyvän? Jos hän siitä hyötyy, mikset itsekin halua noudattaa sitä samaa?

Ihan sama kuin mä hehkuttaisin siskoni laihdutuskuurilla ja ottaisin siitä itselleni kunnian, tai mieheni juoksuharrastuksella ja keräisin siitä itselleni sulkia hattuun.

Ap, ihana tää sun aloitus. Siitä tajusin, että eihän meidänkään lapsi syö herkkuja, jos tosiaan jäätelö, keksit, kiisselit, rahkat ja mehut eivät ole herkkuja. Ja jos lapsesi on päiväkodissa, on hän sataprosenttisen varmasti saanut siellä jouluna piparia ja mehua, vappuna simaa jne. 

Minusta tuli nyt heti paljon parempi äiti, nyt kun minäkin pääsen hehkuttamaan, ettei lapseni oikeastaan koskaan olekaan syönyt herkkuja. 

Ja ne AP:n kaurakeksit on varmaan tosi herkkuja...

^ Mistä päättelit, että kyläillessämme vedän itse napani täyteen herkkuja? Lapselle otan evästä mukaan siltä varalta, että kyläpaikassa ei olisi mitään muuta kuin sokeroituja tai muuten epäterveellisiä tarjottavia. itse pärjään hyvin pelkällä teellä tai kahvilla, en sorru kekseihin, mutta lapsella voi jo siinä vaiheessa olla nälkäkin.

Puhumattakaan itsetehdystä, sokeroimattomasta mehusta ja kiisselistä! Kohteliaita vieraita teillä ap käynyt, nielivät mukisematta itsetehtyä "herkkua" :D

Toisaalta vähän ymmärränkin ap:ta. Esikoiseni ei voinut vielä 2-vuotiaana sietää mehuja. Kerhossa oli lapsille aina tarjolla (lisäaine)mehua, enkä kokenut, että minun olisi pitänyt erikseen opettaakaan, ja kyllä sitä ihmeteltiin. Nyt taas 5-vuotias kuopus ei voi sietää limsaa, enkä koe siinäkään, että olisi pakko opettaa. Ärsyttää nämä yleistykset "Näistä kaikki lapset tykkää!".

Toisaalta meillä taas tarjotaan joka päivä jotain herkkuja, esim. suklaapala ruoan jälkeen. Hammashoitolassa suhtautuivat oikein iloisina, että ihanaa kun voi vähän herkutella, eikä mene överiksi. (Lapsilla ei ole ikinä ollut mitään karkinhimoa, kun sitä on säännöllisesti vähän saatavilla.) Ja samalla happohyökkäyksellä menee, voi ottaa vielä xylitolpastillin päälle. No, yllättäen vähän aikaa sitten esikoisen hammastarkastuksessa hoitaja alkoikin nillittää tästä karkinsyönnistä, että kyllä se vaan teinienkin hampaista sitten aikanaan näkee, että on syöty makeaa. Siis jotkut, eikä niin harvatkaan, tuon alakoululaisenkin kavereista vetää päivittäin limsaa ja karkkia napostelumeiningillä, ja tämä hoitaja riehaantui täysin jälkiruoasta... Luulisin, että elintavat saisi kohtuullisen hyviksi paremminkin sillä, että rajoittaisi määrää eikä totaalikieltäisi...  Mutta sitähän tämä maailma tuntuu nykyisin olevan, että toisaalla vedetään nutturaa vaan tiukemmalle, toisaalla ollaan aivan leväperäisiä.

Oikea ruokamäärä tärkeintä, eikä herkkuja todelal saa antaa kun on jokin ruoka syöty juuri nyt tai pari tuntia takaperin. Herkuilal pitää korvata ateria ja niin ne ovat parempiakin.

Naapurissa annettiin herkkuja noin 3-4 vuotiaasta kun se tuli luonnollisena ulkona kaverit tarjosivat. Annettiin aina aterian lisäksi kun olivat melko hoikkia, vähän luisevia. Kaikki meni hienosti, kunnes muuttivat oipskelemaan heistä tuli 120-140 kiloisia tyttöjä ja poikia.

Oikea kohtuu määrä, mitallisesti, jos syö suuren annoksen, tulee ahmija koska vatsalaukku venyy ja oppii syömään vatsan lievään kiputilaan. Normaali lopettaa viimeistään kun ruoka ei ole enää niin hyvää.

Voin vaan kuvitella mitä miettii päässään lapsi, joka ei saa kylässä mitään herkkua, vaikka toiset lapset syö niitä hänen edessään. Sitten kaivetaan jotain porkkanoita äidin kassista. Tuo on oikeasti jo julmaa. :(

"En sorru kekseihin." Miten sairas suhtautuminen ihmisellä voi olla syömisiin, jos kokee että esim. pullakahvit tai jonkun keksin syöminen kahvin kanssa, on jotain "sortumista".

Täh? Mä painan 60kiloa ja oon 175cm pitkä ja kyllä mä haluan päivittäin nauttia kahvin kanssa jotain hyvää. Ihan vaan sen takia ku se on HYVÄÄ :) En usko että sairastun sen takia tai elän lyhyemmän elämän tai jotain, ehkä jopa päinvastoin.

Kuten sanoin, 18 ei ole ap! En vie kylään mitään itseleivottuja terveyskakkuja yms!

Kiisselit, rahkat ja mehut ovat meillä täysin sokerittomia ja lisäaineettomia. Päiväkotiin lapsi on siirtynyt vasta pari kuukautta sitten, joten tuskinpa hirveästi herkkuja ovat vielä ehtineet mättää. Aiemmin oli perhepäivähoidossa, jossa toiveitani sokerittomasti ruokavaliosta kunnioitettiin. Jos päiväkodissa sen kerran viikossa syövät kiisseliä, rahkaa tms. jossa on hyppysellinen sokeria, niin antaa mennä! En halua siellä kieltää sitä lapselta, kun kaikki muutkin sitä syövät. Ja lapsikin on kohta neljä, en kuitenkaan loppuelämää voi häntä sokerita suojella.

Jäätelöä (aina soijajäätelöä) meillä syödään tosiaan max kerran kuukaudessa, mutta eipä talvella sekään ole hirveästi maistunut. Ja tosiaan tuota jäätelöä silloinkin syödään vain, kun on vieraita kylässä, ei siis ns. muuten vaan. Ap

Huom! Oikea ap on vain se, jonka viestin perässä lukee ap. Täällä joku vastailee ihan puuta heinää, ja hänen viesteistään saa kuvan, että minä olisin ne kirjoittanut. t. oikea ap.

Tuollaisesta suhtautumisesta syömiseen lapsi oppii jonkun ruokaongelman, esim. ortoreksian tai ahmimishäiriön kun ei ole tottunut siihen että herkkuja saa syödä ilman hirveää synnintuntoa silloin tällöin. On vaikea oppia normaalia suhtautumista syömiseen, jos vanhemmatkin suhtautuu pakkomielteisesti.

No älä nyt ap ala perumaan puheitasi. Jos sanot ettei lapsesi _koskaan_ ole syönyt herkkuja, niin kyllä sen pitäisi tarkoittaa, ettei  hän tosiaan koskaan ole saanut sokerilla maustettuja kiisseleitä tms. Kyllä ne päiväkodinkin jälkkärit lasketaan. Jos sä nyt vaivaudut netistä katsomaan, mitä päiväkodissa noin yleensä ottaen tarjotaan, niin useimmiten siellä on joka päivä jotain joka sisältää sakkaroosia, oli se sitten kaupan perusjogurttia, pannukakkua tms.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:55"]

Mahtavaa, onnitteluni! Omista kahdesta lapsesta onnistuin ensimmäisellä välttämään herkkuja yli 2-vuotiaaksi, mutta toinen pääsi karkin makuun jo alle 1-vuotiaana. Nyt ovat teinejä, ja kyllähän tuo jälkimmäinen on ihan mahdoton sokerihiiri, kun taas vanhempi syö karkkia ja muuta makeata vain harvoin ja silloinkin kohtuudella. Tuskin tämä on ainut asia, joka siihen on vaikuttanut, mutta uskon kyllä, että ainakin jonkin verran.

[/quote]

Ihan höpöhöpöä. Meillä on kaikki lapset saaneet herkkuja ihan pienestä pitäen, ja omat makuieltymyksensä kaikille on silti muodostunut. 

Esikoinen ei pidä makeasta, 

keskimmäinen rakastaa suklaata mutta ei karkkia ja kuopus syö ihan mitä vaan makeaa.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:52"]

Kai ymmärrät ettei tuolla ole mitään merkitystä lapsen loppuelämän kannalta? Ei hän kuitenkaan elä koko elämäänsä syömättä herkkuja. Sillä ei ole mitään väliä aloittaako herkkujen nauttimisen 2- vai 8-vuotiaana.

[/quote]

Mä olen eri mieltä. Makutottumukset luodaan alle 3-vuotiaana.

Mun tuttavapiirissä (kaikki siis aikuisia jo) on yllättävän monta sellaista henkilöä, minä mukaan lukien, jotka eivät syöneet karkkeja ja limsaa alle 3-5-vuotiaina. Kukaan meistä ei syö aikuisenakaan karkkia eikä juo limsaa, koska emme edelleenkään ole tottuneet niiden makuun, eemmekä ymmärrä, mikä niistä tekee "herkkua". (Toki pystyn juomaan lasillisen limsaa tai syömään yhden karkin, jos siitä kieltäytyminen olisi kamalan epäkohteliasta.)

[/quote]

Jutteletteko te tollasista asioista tuttavapiirissä? Mä en edes tiedä milloin MÄ oon saanut ekan kerran jotain karkkia tai limsaa saatikka että tietäisin milloin joku tuttu on niitä ekan kerran nauttinut.

En muista mitään ajalta ku olin alle 3 enkä ole kysellyt asiasta mun vanhemmilta (ei ne varmaan muistaiskaan). En mä tiedä miks mun on vaikea kuvitella että joku kysyis kaveriltaan että onko se syönyt karkkeja alle 3 vanhana ja sit vielä että se kaveri muistais/tietäis.... Ja että oikein on montaa eri ihmistä "haastateltu" :D

[/quote]

Kyllä me jutellaan ystävien kesken siitä, miten meitä on kasvatettu ja millaisia tapoja lapsuudenperheissämme on ollut. Ja usko tai älä: juttelen kasvatusasioista ja perheiden erilaisista tavoista myös omien vanhempieni kanssa. (Tuota karkkijuttua en siis mitenkään erikseen ole kysellyt, mutta se on tullut jossain sivulauseessa joskus esille.)

Itse muistan syöneeni ensimmäisen karkkini 4-vuotiaana ja limsaa maistoin 5-vuotiaana. Muistan sen siksi, että pettymys oli suuri: kauhea hypetys tällaisen maun takia (limsaa en saanut maistamista enemmän edes juotua).

T. se tokan sitaatin kirjoittanut