Olen korkeakoulutettu ja työtön. Alkaa jo masentaa.

Omaehtoinen opiskelu työttömyysavustuksella?

Täältä löytyy kohtalotoveri. Työtä etsitty jo vuosi eikä mikään tärppää. Haastatteluissa olen sentään käynyt välillä, mutta aina löytyy joku kokeneempi. Nyt yritän lähteä syksyllä opiskelemaan kun ei tältä alalta vaan löydy töitä. Olisi sitten ainakin jotain järkevää tekemistä. Olisiko sulle mitään työvoimakoulutusta? 

Täältä löytyy kohtalotoveri. Työtä etsitty jo vuosi eikä mikään tärppää. Haastatteluissa olen sentään käynyt välillä, mutta aina löytyy joku kokeneempi. Nyt yritän lähteä syksyllä opiskelemaan kun ei tältä alalta vaan löydy töitä. Olisi sitten ainakin jotain järkevää tekemistä. Olisiko sulle mitään työvoimakoulutusta? 

Voin kuvitella tunteesi. Itsekin valmistun juuri maisteriksi, ja työpaikat on kiven alla. Ja valitettavasti se vain on niin, että ensisijaisesti työn saavat miehet tai ns. uranaiset, ei tällaiset kolmikymppiset jo perheen perustaneet :( Itse silti tiedän että olen fiksu ja ennenkaikkea motivoituneempi työntekoon kuin moni muu hakija. Mutta  eipä ketään työnantajaa saa siitä vakuuttuneeksi ennen kuin on saanut näyttää osaamisensa työssä.

Voisitko kuvitella tekeväsi muuta kuin oman alasi töitä ja hakea samalla oikeita töitä?

Näin minä olen ajatellut. jospa meitä onni potkaisee jonain päivänä, vaikka tulevaisuutta onkin niin vaikea nähdä valoisasti.

Sä oot siis joku aineenopettaja. No sulla on kolme vaihtoehtoa: 1) jatkat tuota hamaan ikuisuuteen. 2) muutat maalle ja vähän syjemmälle pois yliopistokaupungin läheltä ja avot: töitä löytyy taas, virkojakin. 3) haet mitä tahansa hallintohommia oman alan liepeiltä. Näitä ovat esimerkiksi kaikki ne, joita kunnallis- ja vltion- tai läänin hallinnossa on "suunnittelijan" tai "koordinaattorin" nimikkeillä. Ja oman alan liepeiltä voidaan ymmärtää aika laajasti. Mulla on kavereita, jotka on lukeneet esim historiaa ja kieliä ja on töissä te-keskuksessa työvoimaviranomaisena tai eu:ssa eri projektien suunnittelijoina, lääninhallituksissa tai maakuntaliitoissa hakemassa sitä eu-rahaa eri projekteille ja tuottamassa tilastotietoa jne eri projekteissa. Myös "koulutusssuunnittelijoita" on kavereissani aika paljon näissä mainitsemissäni elimissä ja esim kansalaisopistojen ja kesäyliopistojen hallinnossa. Eli jos nyt syystä tai toisesta katsot että voisit osata tehdä jotain hommaa, niin haet vaan sitä.

Toinen asia on, että oikeasti sä voit hakea opiskelemaan maisteriopintoihin jollekin toiselle alalle, eikä se edes kestä kuin vuoden tai pari. Ei se siis tule kalliiksi, mutta vaatii toki vähän viitseliäisyyttä.

No mutta sähän toteutat av-äidin unelmaa, oot lasten kans koton kunnes ne on täysi-ikäisiä. Ajattele kuinka hyvää teet lapsillesi ja kuinka täydellisiä aikuisia niistä kasvaa :)

Olen ilmoittautunut työvoimakoulutukseen, jonka kautta haetaan myös työ(harjoittelu)paikkaa tavoitteena rekrytoitua sen jälkeen. Mutta sitäkin mennyt jo pari kk eikä ole paikkaa irronnut.

Alatko siis elämään opintotuella vai mikä tilanteesi opintojen suhteen?

ap

Mut haukuttiin juuri tällä palstalla epäonnistuneeksi ja ties miksi kun koulu on kesken ja olen vakitöissä ja vielä ihan hyvässä toimessa... Tsemppiä ap:lle työn etsimiseen kuitenkin!

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 09:17"]

Voin kuvitella tunteesi. Itsekin valmistun juuri maisteriksi, ja työpaikat on kiven alla. Ja valitettavasti se vain on niin, että ensisijaisesti työn saavat miehet tai ns. uranaiset, ei tällaiset kolmikymppiset jo perheen perustaneet :( Itse silti tiedän että olen fiksu ja ennenkaikkea motivoituneempi työntekoon kuin moni muu hakija. Mutta  eipä ketään työnantajaa saa siitä vakuuttuneeksi ennen kuin on saanut näyttää osaamisensa työssä.

Ihan sama juttu. Mulle monessakin paikassa sanottu, että mikäli pääsisin haastetteluun, olisin varmasti vahvoilla. Mutta niihin onkin vaikea päästä! Olen hakenut myös paikkoihin, joissa vaatimuksena vaan opistotason koulutus, mutta tuntuu, että niihin sitten otetaan lähihoitaja tms. ei siis irronnut niitäkään. ap

Voisitko kuvitella tekeväsi muuta kuin oman alasi töitä ja hakea samalla oikeita töitä?

Näin minä olen ajatellut. jospa meitä onni potkaisee jonain päivänä, vaikka tulevaisuutta onkin niin vaikea nähdä valoisasti.

[/quote]

En ole aineenopettaja, vielä heikompi tilanne, eli mitään selkeää ammattinimikettä ei ole vaan enemmän yleissivistävät opinnot. Ja todellakin olen hakenut koordinaattoria yms. mutta niistä juuri tulee ilmoituksia, että hakijoita ollut päälle sata ja se ja se valittu. ap

Opintoja voi rahoittaa myös työttömyyskorvauksella, kysypä työkkäristä. On vaan todella syvältä, että korkeasti koulutettu ihminen joutuu opiskelemaan lisää, että saisi töitä. Siinä menee monta työvuotta hukkaan ja joltain nuorelta menee opiskelupaikka. 

moi!Oletko päässyt haastatteluihin kuitenkin?Älä luovuta- ja yritä nähdä sekin positiivisena että olet kotona lasten kanssa, vaikka tiukkaa tekee. Ajattelin vielä kysyä kuinka paljon käytät aikaa työnhakuun ja millä alalla olet? Tsemmpiä!

Tosi kettumainen tilanne. Tosi asia taitaa olla, että uudelleen koulutus on ainoa vaihtoehto.

Suosittelen avoimen yliopiston opintoja tai opettajan pedagogisia opintoja.

Onko verkostot kunnossa? Voisitko ajatella tekeväsi vapaaehtoistyötä sellaisesssa paikassa, jossa pääsisit verkostoitumaan sellaisten ihmisten kanssa, joista voisi olla hyötyä työnhaussa?

Täälläkin kohtalotoveri. Nelikymppinen maisteri, jonka viimeisimmästä työpätkäsuhteesta on jo 10 kk. Hakemukseen tulee aina näitä "kiitos mielenkiinnosta, meillä oli 150 hakijaa"- vastauksia, ja olen hakenut laajalla skaalalla.

Et kai hae ainoastaan hakuilmoitusten perusteella? Kannattaa lähestyä suoraan kiinnostavaa yritystä. Ilmoituksiin tulee aina vähintään 100 hakemusta ja erottuminen on vaikeaa. Kannattaa mieluummin hakea vain suoraan, vaikkei mitään ilmoitusta olisi.

Tilanne on monella tuo. Suosittelen paikkaa odotellessa opiskelemaan jotain tai ihan vaan valehtelemaan että opiskelet/teet muuta rakentavaa.

Semmosta se on. Puolisen miljoonaa työikäistä on työttömänä. Ilmeisesti Suomella on tähän varaa.

Kuinka laajalta alueelta haet ?

Mun tuttu on käsityöopettaja ja hakee töitä vain 60 km säteellä kotoa. Voit kuvitella ettei hirveesti töitä ole moneen vuoteen ollut. Jotain kansalaisopiston sijaisuuksia välillä saa, siinä kaikki.

Mitä jos menisit vaikka työvoimatoimistoon , varaat ihan ajan ihmiselle joka tietää ja voisit sitä myöten katsoa mitä löytyy ja mitä ehkä tarvitset lisää.

Mun ystävän lapsi valmistuu nyt AMK.sta, 3,5 vuoden opinnot suoritti 2,5 vuodessa, koska jatkuvasti otti iltatunteja, työharjoittelun suoritti kesätöiden yhteydessä jne. Oli jatkuvasti, viikoittain lähimäkissä töissä ja jatkaa siellä kokopäiväisenä ainakin kesän.

Ihmettelen näitä yliopistolaisia, jotka siis valmistuvat mutta on 0 työkokemusta ja eivät saa töitä ja sitten alemman koulutuksen valmistujat saavat. Kannattaisko vähän vetää rimaa alaspäin ? Ja kenties nykyiset opiskelijat, vaikka on mies ja lapset, oikeesti  se on hyvä asia että koulun ohella käy töissä, on helpompi saada tunteja lisää kun valmistuu.

Helsingissä käy tosi paljon ihmisiä töissä esim Tampereelta, tuttava Lapissa ajaa joka päivä 160 km suunta. Tiedän ettei kulkeminen ole ilmaista, mutta hei, toinen vaihtoehto on jäädä kotiin.

Ahdistaa ja itkettää, juuri tuli taas tieto yhdestä paikasta, johon en päässyt edes haastatteluun. Kaikkea olen yrittänyt eli myös avoimia hakemuksia. Hakemuksia lähetän ehkä muutaman viikossa. Paikkoja on vähän auki ja ihan palikkahommiin ei palkata kun "tää ei ole sulle riittävän haastavaa". Pitää vaan toivoa, että syksyllä saan sen opiskelupaikan, muuten pää hajoaa kun on vaan toimettomana.