Lue keskustelun säännöt.
Masentuneiden ei ikinä kannattaisi tehdä lapsia.
15.04.2013 |
Sen verran kamalaa on elää masentuneen äidin kanssa, tästä minulla omakohtainen kokemus. Ei hän parantunut vaikka kävi vuosikymmenet terapiassa, söi lääkkeitä yms. oli pelottavaa että hänellä oli aina muutaman vuoden välein psykoosi ja hän joutui sairaalahoitoon. Miksi masentuneet tekevät lapsia?
Kommentit (30)
Mulla on kokemusta samasta asiasta, mutta vaan niin, että omalleni kävi noin, kun vammautui autokolarissa. MItä vaan voi tapahtua. Ei voi varautua kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tekisin lapsia masentuneen kanssa ennemmin kuin jonkun diagnosoimattoman friikin kanssa. Diagnooseiltahan välttyy kun ei hae ongelmiinsa apua, vaan kaataa ne muiden niskaan. Monesti on ihan häkellyttävää, millaiset ihme tallaajat eivät hetkeksikään pysähdy aidosti miettimään: "onko minusta vanhemmaksi".
Olen itse ollut toistuvasti masentunut lievästä keskivaikeaan, mutta en koskaan ole ollut psykoottinen. Oma lapsuuteni oli aika lailla ankea. Nuorempana ajattelin ettei minun näillä geeneillä ja valmiuksilla ole oikeutta hankkia lapsia, mutta varmaan biologisista syistäkin näkökanta on vähän lieventynyt. Olen haaveillut, että voisin joskus olla äiti ja uskon että pystyisin tarjoamaan rakastavan ja turvallisen kasvuympäristön, vaikkakaan en välttämättä ylenmäärin aineellista hyvää. Toisina päivinä ajattelen että tällaisen ongelmaisen ihmisen on parempi pysytellä yksin ja hoivata koiriaan.683
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 18:20"]
Minä tekisin lapsia masentuneen kanssa ennemmin kuin jonkun diagnosoimattoman friikin kanssa. Diagnooseiltahan välttyy kun ei hae ongelmiinsa apua, vaan kaataa ne muiden niskaan. Monesti on ihan häkellyttävää, millaiset ihme tallaajat eivät hetkeksikään pysähdy aidosti miettimään: "onko minusta vanhemmaksi".
[/quote]
Näin. Ne sairaimmat tapaukset on jossain aivan muualla kuin hoidon piirissä.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 12:24"]
Sen verran kamalaa on elää masentuneen äidin kanssa, tästä minulla omakohtainen kokemus. Ei hän parantunut vaikka kävi vuosikymmenet terapiassa, söi lääkkeitä yms. oli pelottavaa että hänellä oli aina muutaman vuoden välein psykoosi ja hän joutui sairaalahoitoon. Miksi masentuneet tekevät lapsia?
[/quote]
Missäs se sun ihmeen ihana isäsi olikaan? Kukaan ei voi yksin saada lasta, vaan siihen tarvitaan kaksi ihmistä. Jos toinen vanhemmista on masentunut, ei se estä hankkimasta lasta, tästä meidän perheessä kokemusta. Hyvin menee, lapsen isä jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini on kertonut että lasten saamisen myötä hänen masennuksensa parani (lopullisesti?). Lapset ovat siis jo aikuisia. Hänen kohdallaan tuo neuvo oli hyvä.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 13:49"]
Hah! Mulle on psykologi ja parikin lääkäriä nimenomaan suositellut lasten hankkimista masennuksen hoitoon, että se siitä. Vielä en ole hankkinut, mutta aion kyllä hankkia.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 13:25"]
Ei pistettä otsikkoon =)
Ja empä ole minäkään kovin innostunut lapsia hankkimaan vaikka mies haluaisi. Pahimpina aikoina en pääse sängystä ylös, muutakuin että pakotan itseni viemään koirat nurkan taakse kuselle. Muuten makaan sängyssä tuijottamassa seinää. Miten siinä pystyisi lapsista huolehtimaan..
[/quote]
Siinä olet oikeassa, ettei pistettä otsikkoon, mutta:
- enpä, ei empä!
- pilkku (,) ennen vaikka-sanaa
- muuta kuin
[/quote]
Piste otsikossa voi olla tehokeino. Varsinkin tällaisella palstalla. Käviskö huutomerkki tai kysymysmerkki otsikkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on masennus ja syömishäiriötausta ja lapsia on. Esikoinen on nyt kolmen ja vain kerran tänä aikana on minulle tullut pahoja oireita (johtui läheisen itsemurhasta), mutta erona entisiin oireiluihin, otin ja hain apua. Pidän itsestäni nykyisin parempaa huolta kuin ennen ja jos huomaan oireita, yksittäisiäkin, puhun niistä miehelleni, enkä sulkeudu ja ala ryyppäämään, kuten tein ennen.
Ihan yleisesti ap: kaikkimasentuneet eivät joudu säännöllisesti psykoosiin. Äidilläsi on luultavasti ollut taustalla jotain muutakin kuin pelkkä masennus. Itse tunnen monia masentuneita ja vain yksi heistä on ollut kerran psykoosissa ja senkin aiheutti trauma.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 13:49"]
Hah! Mulle on psykologi ja parikin lääkäriä nimenomaan suositellut lasten hankkimista masennuksen hoitoon, että se siitä. Vielä en ole hankkinut, mutta aion kyllä hankkia.
[/quote]
Aivan!
Mulla oli vakava masennus, itsemurha kävi mielessä useasti, sitä yritinkin pariinkin otteeseen. Jäin pitkälle sairaslomalle koulusta, minua yritettiin sitten pitää kuntouttavassa ohjelmassa, että saan päivääni jonkinlaisen rytmin edes! En nukkunut juuri ollenkaan, minut passitettiin terapiaan, lääkäri kirjoitti nukahtamislääkkeitä ja olisi halunnut määrätä masennuslääkkeetkin, joita en huolinut. Sanoin suoraan, että näin alas kun olen vajonnut, pääsen ihan varmasti saatana omin avuin ylös ilman, että tulen riippuvaiseksi pillereistä, kiitos vain.
Raskaustestikin näytti plussaa ja sen jälkeen mitään masennukseen viittaavaa ei ole ollutkaan! Olin 18v kun esikoinen syntyi, jäin yksinuoltajaksikin. Esikoiseni olen aina hoitanut paremmin kuin hyvin, hänellä on ollut puhtaat vaatteet, terveellistä ruokaa ja turvallinen, rakastava koti. Kellään ei ole ikinä ollut mitään epäilystäkään, ettenkö hoitaisi lastani hyvin. Lopulta palasin kouluunkin, henkisesti paljon vahvempana kuin ikinä olen ollut. Kerrankin uskalsin heti sanoa koulukiusaajille vastaan, laitoin ns. jauhot suuhun niille, ketkä sanoivat jotain pahaa minusta.
Nykyään myös nukun hyvin, ikää 22. Ilman esikoista en usko, että tässä edes tätä kirjoittaisin. Elämäni lähti nousemaan heti ylöspäin, kun aloin lasta odottaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tehnytkään. Olen 31-v. Ja lasten tekemisen puolesta minulle puhui joskus jopa psykologi. Kun minä itse sanoin, että en varmaan kykene lapsista huolehtimaan, psykologi alkoi puhua tätä ajatusta vastaan ja piti sitä höpöhöpönä. Mutta jos en saa edes itseäni aina pestyä ja ruokittua, miten muita sitten?
Tuli tehtyä lapset ennenkuin masennuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olin aikanani masentunut, koska elämä tuntui tyhjältä ja merkityksettömältä. Ja useita vuosia ajattelin, etten voi tehdä lapsia, koska olen masentunut. Vähän päälle kolmekymppisenä tulin kuitenkin raskaaksi ja omalla kohdallani kyllä kävi niin, että masennus häipyi sen sileän tien.
Esikoinen on jo kuusi ja toinen kolme. Jotekin se tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne, joka silloin oli, katosi täysin. Varon visusti, etten ripustaudu lapsiini (jos joku tästä sellaista ajattelee), mutta joka tapauksessa lapset toivat minulle erilaisen merkityksen elämään.
Voipi olla, että masennus palaa kun lapset kasvavat, muuttavat pois kotoa tms., mutta ainakin tällä hetkellä tuo masentunut elämänvaihe tuntuu kaukaiselta.
ei ole lapsia, eikä ole diagnosoitu masennusta, taidan kuitenkin olla jotenkin pois raiteilta kun en suoriudu hyvin asioista, olen ahdistunut ja passiivinen, syön kyllä ssri lääkettä ja käyn terapiassa. tykkään lapsista ja nuorista, en kuitenkaan olisi ollut riittävän hyvä kasvattaja, en olisi kestännyt sitä ettei lapsillani olisi ollut kaikki erinomaisesti, oma lapsuus oli paha uhkakuva mielssäni, siitä miten ahdistavaa voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pistettä otsikkoon =)
Ja empä ole minäkään kovin innostunut lapsia hankkimaan vaikka mies haluaisi. Pahimpina aikoina en pääse sängystä ylös, muutakuin että pakotan itseni viemään koirat nurkan taakse kuselle. Muuten makaan sängyssä tuijottamassa seinää. Miten siinä pystyisi lapsista huolehtimaan..
No olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Myöskään masentuneiden ei kannattaisi tehdä lapsia siten, että huijaa miehelleen, että syö pillereitä. Joita ei sitten syökään ja kas, mies lähtee. Sitten masentunut voi itkeä taas kovaa kohtaloaan. Miten käy lapsen tämmöisessä tilanteessa...
Hah! Mulle on psykologi ja parikin lääkäriä nimenomaan suositellut lasten hankkimista masennuksen hoitoon, että se siitä. Vielä en ole hankkinut, mutta aion kyllä hankkia.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 13:49"]
Hah! Mulle on psykologi ja parikin lääkäriä nimenomaan suositellut lasten hankkimista masennuksen hoitoon, että se siitä. Vielä en ole hankkinut, mutta aion kyllä hankkia.
[/quote]
ei tämä ole sellainen asia että jokin ratkaisu on oikea tai väärä, on hyvä ymmärtää omat kyvyt ja kyvyttömyydet ja miettiä pystynkö antamaan lapsille hyvän elämän, jos tietää suoriutuvansa niin ei ole syytä olla hankkimatta lapsia.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 13:49"]
Hah! Mulle on psykologi ja parikin lääkäriä nimenomaan suositellut lasten hankkimista masennuksen hoitoon, että se siitä. Vielä en ole hankkinut, mutta aion kyllä hankkia.
[/quote]
No, tämä on aika outo neuvo enkä usko että lääkäri tai psykologi oikeasti suoraan suosittelisi masentuneelle lasten hankkimista ainakaan kovin aktiivisin sanakääntein. Olen masentuneen äidin lapsi ja itsekin kärsin masennusoireista kun lapsi oli pieni. Meillä on nyt asiat hyvin, eikä ne koskaan edes ole olleet erityisen huonosti, mutta kaikesta huolimatta lapseen on jäänyt jäljet. Tekisi mieli sanoa että riski on lapsen kannalta aika suuri ja omasta kokemuksesta voin sanoa että elämä oikein kunnolla masentuneen perheessä on lapselle äärimmäisen raskasta, vaikka lapsi ei sitä näyttäisikään ulospäin vaan olisi päinvastoin ylikiltti ihannelapsonen. Itse olen salaa iloinen joka kerta kun oma lapseni karjuu mulle että olet ihan tyhmä!
Ap, se, että äitisi on ollut noin vaikeasti sairas, ei tarkoita sitä, että jokainen masentunut olisi samalla tavalla sairas. Masennusta on monen asteista ja osa toipuu siitä nopeasti jopa ilman mitään hoitoja. Osalla taas on masennuksen lisäksi persoonallisuushäiriö, bipolaarihäiriö, päihdeongelma tai muu mielenterveysongelma, joka saattaa olla yksi syy siihen, että hoito masennukseen ei tehoa.
Kukaan meistä ei tiedä huomisesta paljoakaan. Täysin terve kolmen lapsen äiti tai isä voi sairastua yhtäkkiä vakavaan masennukseen, abortoidaanko ne lapset sitten siinä vaiheessa? Myös masentuneen pitää elää omaa elämäänsä ja tehdä elämässään niitä asioita, mitä arvioi oikeaksi ja hyväksi, mukaanlukien perheen perustaminen.
Syyllistäminen ei ainakaan yhtään auta.
ex-masentunut, terapialla parantunut kahden pojan äiti.
Masentuneen ei pitäisi hankkia myöskään koiraa tai muuta lemmikkiä, parisuhdetta tai ystäviä. Mieluiten masentunut ihminen tulisi eristää kokonaan kaikista ihmissuhteista, kunnes hän paranee.