Masentuneiden ei ikinä kannattaisi tehdä lapsia.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 13:25"]

Ei pistettä otsikkoon =)

Ja empä ole minäkään kovin innostunut lapsia hankkimaan vaikka mies haluaisi. Pahimpina aikoina en pääse sängystä ylös, muutakuin että pakotan itseni viemään koirat nurkan taakse kuselle. Muuten makaan sängyssä tuijottamassa seinää. Miten siinä pystyisi lapsista huolehtimaan..

[/quote]

Siinä olet oikeassa, ettei pistettä otsikkoon, mutta:

- enpä, ei empä!

- pilkku (,) ennen vaikka-sanaa

- muuta kuin

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 15:01"]

Ap, se, että äitisi on ollut noin vaikeasti sairas, ei tarkoita sitä, että jokainen masentunut olisi samalla tavalla sairas. Masennusta on monen asteista ja osa toipuu siitä nopeasti jopa ilman mitään hoitoja. Osalla taas on masennuksen lisäksi persoonallisuushäiriö, bipolaarihäiriö, päihdeongelma tai muu mielenterveysongelma, joka saattaa olla yksi syy siihen, että hoito masennukseen ei tehoa.

Kukaan meistä ei tiedä huomisesta paljoakaan. Täysin terve kolmen lapsen äiti tai isä voi sairastua yhtäkkiä vakavaan masennukseen, abortoidaanko ne lapset sitten siinä vaiheessa? Myös masentuneen pitää elää omaa elämäänsä ja tehdä elämässään niitä asioita, mitä arvioi oikeaksi ja hyväksi, mukaanlukien perheen perustaminen.

Syyllistäminen ei ainakaan yhtään auta.

ex-masentunut, terapialla parantunut kahden pojan äiti.

[/quote]

hyvin puhuttu, täällä av-palstalla riittää tätä vouhottajaa joka lähtöön, ei kannata ainakaa pahoittaa mieltään näiden takia, hyvää vointia teille kaikille

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 15:01"]

Ap, se, että äitisi on ollut noin vaikeasti sairas, ei tarkoita sitä, että jokainen masentunut olisi samalla tavalla sairas. Masennusta on monen asteista ja osa toipuu siitä nopeasti jopa ilman mitään hoitoja. Osalla taas on masennuksen lisäksi persoonallisuushäiriö, bipolaarihäiriö, päihdeongelma tai muu mielenterveysongelma, joka saattaa olla yksi syy siihen, että hoito masennukseen ei tehoa.

Kukaan meistä ei tiedä huomisesta paljoakaan. Täysin terve kolmen lapsen äiti tai isä voi sairastua yhtäkkiä vakavaan masennukseen, abortoidaanko ne lapset sitten siinä vaiheessa? Myös masentuneen pitää elää omaa elämäänsä ja tehdä elämässään niitä asioita, mitä arvioi oikeaksi ja hyväksi, mukaanlukien perheen perustaminen.

Syyllistäminen ei ainakaan yhtään auta.

ex-masentunut, terapialla parantunut kahden pojan äiti.

[/quote]

Kyllä siinä on ihan vissi ero, tekeekö lapsia ja masentuu sen jälkeen jostian syystä, vai tekeekö ehdoin tahdoin lapsia, vaikka on jo masentunut. Jälkimmäinen on suoranainen lapsen henkinen pahoinpitely, ja aivan törkeän itsekästä toimintaa.

Lapsen tehtävä ei ole syntyä pelastamaan tai parantamaan vanhempiaan. Tämä on aivan alkeellisin fakta, joka jokaisen pitäisi tajuta.

Jaa, no kannattaisiko sitten kenenkään vakavaa sairautta (uusimisriskillä) sairastaneen tehdä lapsia. Esim. syöpäpotilaiden? Tai riippuvuusoireisten? Syömishäiriöisten? Vaikka olisit parantuntut, näissä sairauksissa on suuri uusimisriski?

Ja jos sille tielle lähdetään, että tulevaisuutta arvaillaan, on paljon sairauksia (kuten muuten se masennus), joille on suuri genettinen ja ympäristön altistava vaikutus: kannattaako masennuspotilaiden, syöpäpotilaiden tai vaikka anorektikkojen lapsien tehdä lapsia, kun on iso riski, että he sairastuvat samaan tautiin kuin vanhempansa?

Kukaan ei voi koskaan tietää, mihin sairastuu tai mitä elämässä muutenkaan pitkällä aikavälillä käy. Siitä olen kuitenkin aloittajan kanssa samaa mieltä, että perhettä ei kannata tietoisesti perustaa, jos on AKTIIVISESTI jotenkin sillä tavalla sairas, että se vaikuttaa selkeästi ja haitallisesti lähipiiriin. Parannuttuaan ei kuitenkaan voi tietää, sairastuuko uudestaan. Varmasti masennuspotilaskin haluaa uskoa, ettei masennus uusi. Eikö hänellä olisi tällöin oikeutta elää eläämäänsä kuten muutkin, vaan hänen pitäisi toipuneenakin elää pelossa ja itseään rajoittaen? Saako (ex)masentunut ap:n mielestä aloittaa parisuhdettakaan?

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 12:24"]

Sen verran kamalaa on elää masentuneen äidin kanssa, tästä minulla omakohtainen kokemus. Ei hän parantunut vaikka kävi vuosikymmenet terapiassa, söi lääkkeitä yms. oli pelottavaa että hänellä oli aina muutaman vuoden välein psykoosi ja hän joutui sairaalahoitoon. Miksi masentuneet tekevät lapsia?

[/quote]

Minä olen kasvanut masentuneen äidin kanssa, mutta silti hän oli minulle se kaikista paras ja rakkain äiti. Pitäisiko masentuneet mielestäsi steriloida? Entäpä sokeat tai kehitysvammaiset tai syöpäsairaat tai...

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 15:17"]

Kyllä siinä on ihan vissi ero, tekeekö lapsia ja masentuu sen jälkeen jostian syystä, vai tekeekö ehdoin tahdoin lapsia, vaikka on jo masentunut. Jälkimmäinen on suoranainen lapsen henkinen pahoinpitely, ja aivan törkeän itsekästä toimintaa.

Lapsen tehtävä ei ole syntyä pelastamaan tai parantamaan vanhempiaan. Tämä on aivan alkeellisin fakta, joka jokaisen pitäisi tajuta.

[/quote]

Ei, se ei ole mikään alkeellinen fakta. Se ei ole fakta ensinkään. Jos vain täydelliset saavat tehdä lapsia, ei lapsia synny lainkaan. Nyt ensimmäinen kivi on jo heitetty masentuneita vanhempia kohtaan! Vaikka masennus ei ole loppujen lopuksi mikään maata kaatava sairaus, onpahan vain yksi muiden joukossa.

Yksikään vanhempi ei ole täydellinen, kaikki lapset joutuvat sietämään sen alkeellisen faktan elämässään. Se, kuka lapsi sitten altistuu sen laatuiselle vanhemmuudelle, että traumatisoituu ja kärsii asiasta koko elämänsä, on aivan eri kysymys, ja paljon kiinni muustakin kuin pelkästään siitä vanhemmasta.

Kuka muuten "tekee" lapsia muista kuin itsekkäistä syistä? Ja saako köyhät tehdä lapsia? (siinähän voi traumatisoitua kun ei saa merkkivaatteita ja joutuu asumaan pienessä kerrostalohuoneistossa) Saako CP-vammainen tehdä lapsia? Lyhytkasvuinen? Työtön? Entinen narkkari?

Ap, et voi yksipuolisesti lähteä määrittelemään sitä, kuka saa tehdä lapsia ja kuka ei.

Ilman muuta olen masentuneena äitinä kokenut syyllisyyttä siitä, että altistan lapsiani jollekin sanoittamattomalle pahalle masennukseni vuoksi, mutta sehän vain oli kimmoke hakeutua hoitoon ja itse aktiivisesti vaikuttaa paranemiseeni. Masennuksen kokeminen ja siitä toipuminen ovat tehneet minusta myös sensitiivisen omien lasteni huolia ja murheita kohtaan ja osaan kohdata vaikeat tilanteet vahvana ja suojelevana.

Mutta ilman muuta ymmärrän, että jos ap:n kokemus omasta vaikeasti masentuneesta (ja mahdollisesti muutoinkin psyykkisesti sairaasta) äidistä on yhä aikuisena noin hallitseva ja vaikea, on helppoa lähteä tuomitsemaan yhden diagnoosin saaneita muutenkin. Toivon, että ap:n elämä kääntyy vielä onnelliseksi ja hyväksi ja katkeruudesta vapaammaksi.

Varmasti masennusta sairastava(ei akuutissa vaiheessa) on parempi vanhempi lapselle kuin introvertti ja passiivinen terve vanhempi lapselle, jolla ei ole samanlaista temperamenttia. 

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 12:24"]

Sen verran kamalaa on elää masentuneen äidin kanssa, tästä minulla omakohtainen kokemus. Ei hän parantunut vaikka kävi vuosikymmenet terapiassa, söi lääkkeitä yms. oli pelottavaa että hänellä oli aina muutaman vuoden välein psykoosi ja hän joutui sairaalahoitoon. Miksi masentuneet tekevät lapsia?

[/quote]

Kaikki masentuneet eivät ole psykoottisia. Sinun äitisi on. Psykottiisuus tarkoittaa todellisuudentajun puuttumista.

Tuntuu varmaan kurjalta, kun äitisi ei ole toipunut saamastaan hoidosta huolimatta.  Joskus onnellinen lapsuus pitää hankkia itse, jos omat vanhemmat eivät voi sitä jostakin syystä antaa. Onko sinulla isää tai jotakuta muuta aikuista, johon voit turvautua? Jos olet jo aikuinen, voit löytää turvan myös itsestäsi. 

http://netn.fi/498/netn_498_kirja4.html

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 15:21"]

Jaa, no kannattaisiko sitten kenenkään vakavaa sairautta (uusimisriskillä) sairastaneen tehdä lapsia. Esim. syöpäpotilaiden? Tai riippuvuusoireisten? Syömishäiriöisten? Vaikka olisit parantuntut, näissä sairauksissa on suuri uusimisriski?

Ja jos sille tielle lähdetään, että tulevaisuutta arvaillaan, on paljon sairauksia (kuten muuten se masennus), joille on suuri genettinen ja ympäristön altistava vaikutus: kannattaako masennuspotilaiden, syöpäpotilaiden tai vaikka anorektikkojen lapsien tehdä lapsia, kun on iso riski, että he sairastuvat samaan tautiin kuin vanhempansa?

Kukaan ei voi koskaan tietää, mihin sairastuu tai mitä elämässä muutenkaan pitkällä aikavälillä käy. Siitä olen kuitenkin aloittajan kanssa samaa mieltä, että perhettä ei kannata tietoisesti perustaa, jos on AKTIIVISESTI jotenkin sillä tavalla sairas, että se vaikuttaa selkeästi ja haitallisesti lähipiiriin. Parannuttuaan ei kuitenkaan voi tietää, sairastuuko uudestaan. Varmasti masennuspotilaskin haluaa uskoa, ettei masennus uusi. Eikö hänellä olisi tällöin oikeutta elää eläämäänsä kuten muutkin, vaan hänen pitäisi toipuneenakin elää pelossa ja itseään rajoittaen? Saako (ex)masentunut ap:n mielestä aloittaa parisuhdettakaan?

[/quote]

Tiedät varmaan itsekin, että on todella iso ero miten mielenterveysongelmat vaikuttaa lapsiin verrattuna muihin sairauksiin.

Syöpäsairaan lapsi ei sairastu syöpään itsekin, toisin kuin hyvin todennäköisesti käy masentuneiden lapsille.

Todella ärsyttävää edes vertailla noita asioita.

Ja totta kai jos on masennuksesta toipunut, voi elää ihan normaalia elämää, jos masennus uusii, on toivottavasti kynnys hakeutua hoitoon ja hoitokontaktit ylipäätään jo olemassa, ja homma paremmin hallinnassa.

Olen edelleen sitä mieltä, että masentuneen ei todellakaan pidä siinä tilanteessa hankkia lapsia.

Tämä sama tyyppi teki taas aloituksen yhden toisen aloituksen innoittamana, huoh. Ja on luultavasti keksinyt koko jutun että on muka mielenterveysongelmainen äiti jne. viime aloituksessa kertoi itse muka sairastavansa bipoa ja katui sen vuoksi lasten hankkimistaan, haluaa vaan ilkeillä sille joka täällä kertoi mt-ongelmistaan.