Lue keskustelun säännöt.
Hei uusperheelliset!
Kauanko teidän lapsilla on kestänyt tottua uuteen suhteeseen ja yhteen muuttoon?
Olemme olleen mieheni kanssa 2v yhdessä ja lapsemme jotka ovat samanikäisiä, (aloittavat koulun nyt) ovat tavanneet joka toinen viikonloppu 1.5 vuotta.
Yhteen muutimme 3kk sitten.
Mieheni lapsi ei sopeudu. Itkee isänsä perään usein, ei haluaisi nukkua kuin tämän vieressä. (Yhden yön viikonlopusta saakin, sovittu ennalta aina.) Kun isä on toisessa kerroksessä kiljuu välillä tämän perään kun olisi kadonnut kokonaan.
Lapset tulevat keskenään kuitenkin hyvin toimeen ja olen ehdottoman oikeudenmukainen itse.
Miten ihmeen pitkään tässä vielä menee ennen kuin tilanne rauhoittuu?
Ennen he olivat isän kanssa aina kaksin.
Ymmärrän siis tämän mutta minusta 1.5v on jo tosi pitkä aika jonka luusisi riittävän sopeutumiseen uuteen tilanteeseen.
Oma lapseni on täysin vastakohta, siksi ehkä olen niin ihmeissäni.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Monesko äitipuoli olet?
Olen ensimmäinen äitipuoli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesko äitipuoli olet?
Olen ensimmäinen äitipuoli.
Ap
Et usko tohon itsekään :D
Vierailija kirjoitti:
Muutettiin uuteen kotiin kaikille.
Ennen muuttoa vietimme viikonloput meillä.
Erotraumoja lapsella ei ole koska ei muista tosiaan vanhempien yhteiselämää eikä ole mitään mielenterveys tms ongelmia.Olivat ennen vain kaksin miehen kanssa viikonloput. Toki vieläkin välillä järjestetään tähän aikaa.
Lapsi saa välillä kohtauksen koska haluaa olla vain isän kanssa. Siis kokonaan ketään muita ei saisi olla ei nyt eikä ikinä.
Tätä on kuunneltu alusta alkaen eli ae 1.5v.
Ap
Minusta on normaalia, että lapsi haluaa olla vain isänsä kanssa. Lähtökohtaisestihan uusperhettä perustettaessa kenenkään olot eivät saa huonontua. Jos on aiemmin ollut tiettyjä etuuksia, niin niitä ei saa yhteen muuttaessa huonontaa. Muuttaminen tapahtuu vasta ajan kanssa, riippuen lapsen iästä ja temperamentista.
Me kyllä lahjoimme sen vaikeimman lapsemme. Ostimme hänelle oman pelikoneen. Lapsi oli tosin jo 13 v.
Lasta ei ole riepoteltu, eikä hänellä ole tosiaan ollut yhtään äitipuolta ennen minua.
Äidillä on uusi mies ja pikkusisko lapsella.
Hän on paremminkin hyvin vähän ollut missään hoidossa.
Isä oli 4v sinkkuna ennen minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei ole riepoteltu, eikä hänellä ole tosiaan ollut yhtään äitipuolta ennen minua.
Äidillä on uusi mies ja pikkusisko lapsella.
Hän on paremminkin hyvin vähän ollut missään hoidossa.
Isä oli 4v sinkkuna ennen minua.
Ap
Läheltäkin seurannut lapsen elämää ennen teidän suhteen alkamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei ole riepoteltu, eikä hänellä ole tosiaan ollut yhtään äitipuolta ennen minua.
Äidillä on uusi mies ja pikkusisko lapsella.
Hän on paremminkin hyvin vähän ollut missään hoidossa.
Isä oli 4v sinkkuna ennen minua.
Ap
Ahaa, äidin tilanneko on tuon turvattomuuden luonut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei ole riepoteltu, eikä hänellä ole tosiaan ollut yhtään äitipuolta ennen minua.
Äidillä on uusi mies ja pikkusisko lapsella.
Hän on paremminkin hyvin vähän ollut missään hoidossa.
Isä oli 4v sinkkuna ennen minua.
ApLäheltäkin seurannut lapsen elämää ennen teidän suhteen alkamista?
Mikä tarve sinulla on projisoida omaa epäluottamustasi ihmisiin, joita et tunne?
Ei-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei ole riepoteltu, eikä hänellä ole tosiaan ollut yhtään äitipuolta ennen minua.
Äidillä on uusi mies ja pikkusisko lapsella.
Hän on paremminkin hyvin vähän ollut missään hoidossa.
Isä oli 4v sinkkuna ennen minua.
Ap
Eli hän ei ole tottunut vieraisiin ihmisiin ja nyt heitä asuu hänen kodissa?
Olen tavannut lapsen äidin ja hän vaikuttaa uuden perheensä kanssa normaalilta.
Ehkä hieman ylisuojelevainen mutta hän on myös puhunut lapsensa kanssa positiivisesti kannustaen muutoksesta.
Toki lapsi ei voi olla enää 100% kahdestaan isänsä kanssa kuten ennen. Ajattelin kuitenkin että vaihe menisi ohi muttei tunnu helpottavan kuin tosi hitaasti.
Mitään mystistä tässä ei ole, siksi musta onkin hassua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan siinä eroa, että sun lapsia on kolme, ovat tottuneet siihen, että ”paljon” porukkaa. Kun taas miehen lapsi on ainoa ja on ihan erilaista olla kaksin isän kanssa kuin isossa perheessä.
Kuinka paljon lapsi saa nykyään 100 prosenttisesti yhteistä aikaa isänsä kanssa? Sellaista pitää järjestää. Lapsen pitää tankata itsensä täyteen, jotta jaksaa taas ylimääräisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika varma lapsen elämästä ennen suhdettamme. Toki ikinä mitään ei tiedä.
Äidissä ei ole vikaa koska on tukenut asiassa.
Kaikki siis niin hyvin kuin mahdollista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut lapsen äidin ja hän vaikuttaa uuden perheensä kanssa normaalilta.
Ehkä hieman ylisuojelevainen mutta hän on myös puhunut lapsensa kanssa positiivisesti kannustaen muutoksesta.
Toki lapsi ei voi olla enää 100% kahdestaan isänsä kanssa kuten ennen. Ajattelin kuitenkin että vaihe menisi ohi muttei tunnu helpottavan kuin tosi hitaasti.
Mitään mystistä tässä ei ole, siksi musta onkin hassua.
Ap
Te olette viettäneet aikaa yhdessä n. 39 viikonloppua ja asuneet yhdessä 3 kuukautta. Teillä on loppujen lopuksi takana hyvin vähän sitä yhteistä aikaa. Mikä kiire sinulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset on muut jo aikuisia, tämä pieni samaikäinen enää kotona.
Ollaan järjestetty yhteistä aikaa mutta ei meistä nyt voi jompi kumpi kokonaan joka toinen vl kadota jonnekkin. Eikä sellaisessa ole edes järkeä.
Lapsella on pikkusisko äitinsä luona joten ei ole tottunut olemaan ainut lapsi kokonaan.
Ap
Ei meillä miehen pienet lapset ole reagoineet pahasti. He tulevat joka toinen vkl, ja mies viettää heidän kanssa keskenään, kuten ennenkin ennen yhteenmuuttoa. Minä en sekaannu siihen, joten lapsilla ei ole mitäään muuta muutosta kuin se, että on uusi ihminen, joka tekee ruoan.
Lapsi ei välttämättä sopeudu koskaan. Sopeudu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on muut jo aikuisia, tämä pieni samaikäinen enää kotona.
Ollaan järjestetty yhteistä aikaa mutta ei meistä nyt voi jompi kumpi kokonaan joka toinen vl kadota jonnekkin. Eikä sellaisessa ole edes järkeä.
Lapsella on pikkusisko äitinsä luona joten ei ole tottunut olemaan ainut lapsi kokonaan.
Ap
Ei sinun tarvitsekaan kadota lapsesi kanssa mihinkään. Isä voi kadota oman lapsensa kanssa, jos ei muualle, niin omaan huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut lapsen äidin ja hän vaikuttaa uuden perheensä kanssa normaalilta.
Ehkä hieman ylisuojelevainen mutta hän on myös puhunut lapsensa kanssa positiivisesti kannustaen muutoksesta.
Toki lapsi ei voi olla enää 100% kahdestaan isänsä kanssa kuten ennen. Ajattelin kuitenkin että vaihe menisi ohi muttei tunnu helpottavan kuin tosi hitaasti.
Mitään mystistä tässä ei ole, siksi musta onkin hassua.
Ap
Onhan 1,5v toooosi pitkä yhteinen aika nykymittapulla mitattuna :D Haluaisti täydellisen uusperheen ja nyt alkaa maltti loppua, kun se ei ota onnistuakeen?
Ihme vastauksia täällä. Jos lapsi on aina tullut vain joka toinen vkl isänsä luokse, niin ei luulisi tuossa kauheasti muutosta olevan lapselle. Isän luona ei ole hänen kotinsa.
Millaista heidän arkensa on ollut ennen sinua? Lasta riepoteltu hoitajalta toiselle aina, kun uusi äitipuoli astuu kuvioihin? Sillä turvattomuuden tunteestahan tuo kertoo.