Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...
30.06.2020 |
ja mihin tahansa teidät kutsutaankin, ettekä kuitenkaan vastavuoroisesti itse kutsu mihinkään, voisitteko kertoa, miksi?
Itselläni on tällaisia muutamia ystäviä, jotka tulevat kyllä aina kutsun saatuaan, ja joskus jopa itse kutsuvat itsensä, tai vihjailevat että haluaisivat tulla. Kuitenkaan he eivät koskaan kutsu "takaisin". Ymmärrän, että varsinkin nykyään on monia, jotka eivät koskaan halua kutsua kotiinsa, mutta miksei sitten vastavuoroisesti kutsuisi joskus edes johonkin ravintolaan, ja isännöisi siellä?
Ei vaan mahdu enään omaan päähän, mikä näitä ihmisiä vaivaa? Olen lähellä katkaista välit muutamaan ihmiseen, kun koen heidän hyväksikäyttävän itseäni.
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas kiusallisia on nämä ihmiset, jotka järjestää vaikka mitä kissanristiäisiä ja sitten vingutaanmuita osallistumaan. Jos yrittää kieltäytyä kutsusta vingutaan lisää. En järjästä mitään vastavuoroisesti koska toivon näiden hössöttäjien joku päivä tajuavan antaa ihmisten olla rauhassa. Vinkvink.
Siis teeskentelet jonkun ystävää, vaikka oikeasti sinua ei kiinnosta pätkäkään olla tekemisissä? MIKÄ ON SINUN ONGELMASI?
En ole tuo ensimmäisen kommentin kirjoittaja, mutta ihanko oikeasti täällä nämä kutsujen järjestäjät haluaa, että heille sanotaan päin naamaa että ei kiinnosta? Sehän se vasta epäkohteliasta olisi. Kyllä suomalaiseen kulttuuriin kuuluu se, että kukaan ei menetä kasvojaan. Umpirehellisyydellä on paikkansa ja aikansa, se ei ole kuitenkaan tällaisessa tilanteessa kovin kohteliasta, hyviin tapoihin kuuluvaa tai edes järkevää. Itsellä ei ole ikinä tullut mieleen että pitäisin kirjaa onko minut kutsuttu vastavuoroisesti kyläilemään. Ap vaikuttaa aika rasittavalta tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas kiusallisia on nämä ihmiset, jotka järjestää vaikka mitä kissanristiäisiä ja sitten vingutaanmuita osallistumaan. Jos yrittää kieltäytyä kutsusta vingutaan lisää. En järjästä mitään vastavuoroisesti koska toivon näiden hössöttäjien joku päivä tajuavan antaa ihmisten olla rauhassa. Vinkvink.
Siis teeskentelet jonkun ystävää, vaikka oikeasti sinua ei kiinnosta pätkäkään olla tekemisissä? MIKÄ ON SINUN ONGELMASI?
En teeskentele ystävää, olen korkeintaan kaveri. Mutta olen hyvää seuraa, monella tavalla mukava kutsuttava. Monet ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että koska olen heille ystävällinen, niin olen heidän ystävänsä. He tulkitsevat normaalit käytöstavat ystävyydeksi ja ajattelevat, että tästä saadaan nyt heidän elämälleen tärkeä "perinne" eli vastavuoroiset kutsut, joista saa instaan ihania kuvia.
On hankalaa ryhtyä ikäväksi, kun toinen on kuin innokas koiranpentu.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ei koskaan vetoa vastavuoroisuuteen. Heille minä riitän minuna, ei tarvitse ryhtyä kyläpaikaksi.Juuri silloin kun "ystävyydessä" ei ole vastavuoroisuutta, kutsuja tuntee, ettei riitä itsenään, vaan vain kyläpaikkana.
Mutta huomaa, kutsuja on tässä tarinassa se typerys, joka ei tajua kuviota. Jos hän ei kutsuisi, ei syntyisi mitään pakkovastakutsua, ei säälistä vietettyjä iltoja täysin merkityksettömän ihmisen luona. Ap ei osaa "lukea" muita, hän olettaa tuttujen olevan ystäviä.
Kun luen tätä ketjua tulin siihen tulokseen,etten taida enää kutsua ketään enkä ota kutsuja vastaan. Kun on niin vaikeaa kaikki.
Tätä ennen luulin, että kutsun kaverit kylään, tarjoan ruuat/kahvit/naposteltavat ja vietetään hauska ilta. En odottanut vastakutsua.
Nyt tajusin että pitää laskea kaikki ja minua on näköjään käytetty hyväksi parikymmentä vuotta. Pitää katkaista välit vanhoihin ystäviin koska eihän se nyt käy, että ihmisten seurasta voisi vain nauttia ilman vastavuoroisuutta.
Apn tapa ajatella kuulostaa minusta pikkumaiselta. Me ei käydä juuri missään kylässä. Mutta monet kaverit/sukulaiset käyvät meillä kylässä. Minusta tämä ok ratkaisu koska se näin helpompaa. Meillä kaikilla laajat allergiat joten helpompi tavata meillä. Vaikeaksi menisi jos pitäisi aina laskea jotain kumman vuoro isännöidä juttuja. Tilanteen mukaan mennään eikä kitistä.
Ehkä olisi helpompaa jos ap kutsuisin vieraita vain kun he ovat niin läheisiä että voit tarjota heille ilman vastavuoroisuuden penäämistä. Ja voisit laskea tarjottavien tasoa niin ettei itketä jos muut eivät tarjoa sinulle yhtähyvää.
Tarjoa vaan kahvia ja halpaa pullaa. Sitten ei harmita ja voitte keskittyä ihan vaan yhdessäoloon, keskusteluihin jne.
Ehkä ongelma syntyy siitä jos yksi raataa niskalimassa kämpän putipuhtaaksi, ostaa yli varojensa herkkuja ja kokkaa niitä päivän. Sitten vieraat eivät ymmärrä arvostaa tuota kaikkea riittävästi. Toisaalta ehkä vieraat nauttisivat enemmän rennosta isännöinnistä vaikka ei olisi ihan niin siistiä ja tarjottavat olisivat edullisia ja helppoja. Tällöin vieraat voisivat helpommin kutsua apn kyläänkin kun ei olisi niin kovat odotukset tarjoilujen tasosta ym.
Miten tämä on nyt mennyt johonkin tarjoiluiden tasoon ja emännöintiin?
Itse järjestän sekä parempia illanviettoja ja kahvitteluita paremmilla tarjoiluilla että ihan vaan pyydän, että tule käymään ja tarjoan vaikka kahvia tai mehua, tai vaikka siiderin, ilman sen kummempia settejä. Osa ihmisistä toimii samoin.
Jotkut taas eivät koskaan pyydä käymään edes ohimennen. Eivät pyydä kahville kahvilaankaan (ihan nyt maksamisista riippumatta) tms. Ja se on mielestäni outoa. Kuitenkin ollaan hyviä kavereita, ja vaikuttavat sitten ilahtuneilta, jos pyydetään meille. Mitään puolituttuja en tosiaan tapaile vapaa-ajalla..
Samaiset tyypit, jos porukalla mietitään missä vietettäisiin iltaa (ihan vaikka nyyttäriperiaatteella), eivät koskaan tarjoudu, että tulkaa hei meille.
Eikä kyse ole mistään elämänhallintaongelmaisista, joiden kodit olisivat kaameita, tai rahavaikeuksissa olevista, joille satunnainen mehukannun esille laittaminen kaataisi talouden. (ja jos nyt joku ihmettelee mistä tiedän millaisia koteja ihmisillä on kun eivät kutsu, niin tulee sitä joskus vaikkapa vietyä jotain tavaroita tai kuskattua lapsia leikkimään tai vastaavaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän, että korona-aikana on ollut lohdullista, ettei ole käynyt vieraita. Lapsiperhe ja olemme käyneet töissä normaalisti (etätyö ei ollut mahdollista), niin ei ole tarvinnut vieraiden takia siivota.
Tietenkin oman perheen hyvinvoinnin vuoksi olen siivonnut sen minkä nähnyt järkeväksi.
Vierailija kirjoitti:
nykysuhteet eivät perustu enää mihinkään vastavuoroiseen kyläilyyn, vaan lähinnä vastavuoroiseen tykkäilyyn somessa. surullista mutta totta.
Näinpä ja jos ei ole missään somessa (Fb, Ig, Twitter jne jne) niin olet kuin ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tykkää kutsua ihmisiä meille, enkä järjestää mitään erityisiä kekkereitä kenellekään. Jos joku kutsuu minut heille, niin joskus otan kutsun vastaan, vien yleensä mennessäni jotain syötävää/juotavaa. Useimmiten kieltäydyn kohteliaasti, koska suurin osa ihmisistä on pitkästyttäviä, enkä jaksa heitä koko iltaa.
On myös hyväksyttävä se, että toiset tykkäävät kutsua ihmisiä luokseen ja toiset eivät. Mikä tässä nyt on niin hankalaa taas. Vai kutsuuko osa ihmisistä ystäviä luokseen vain sen vuoksi, että toinen on sitten tavallaan myös pakotettu vastavuoroisesti kutsumaan hänet luokseen. Erikoista ystävyyttä. Siinähän tämä ensimmäinen kutsuja määrittelee toisen puolesta, mitä hänen pitää tehdä.
Teillä monilla on nyt sama ongelma ystävien ja miesten kanssa: haluatte itse määritellä suhteen laadun ja sisällön, mitä toisen pitää teille tehdä ja minkälainen olla. Tämä on hyvin itsekästä, koska ette kuitenkaan itse mukaudu toisen toiveisiin lainkaan.
Itse karistan hyvin nopeasti tämän tyyppiset ihmiset elämästäni pois. En jaksa kenenkään vaatimuksia ja painostusta. Tai roikkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
Naulan kantaan!
Miksi ihmeessä "kutsuilla" tai vieraisilla käynti olisi joku syvimmän ja vastavuoroisimman ystävyyden muoto? Kyllä minulle ainakin vastavuoroisuus ystävyydessä on vastavuoroista kuuntelemista, tukemista, auttamista, puolella olemista, ei paakkelsien tarjoamista kodissani - ja siinäkään ei tasetta lasketa koko ajan.
Tuo AP:n muoto on lähinnä seurapiirin ja tuttavuuksien ylläpitämistä .
Kaikkien ystävyydet ei perustu kriiseihin tai ongelmiin. Kaikkien ihmisten ystävyyssuhteissa ei ole koko ajan sellaista draamaa esillä, joka vaatisi erityistä "kuuntelemista,tukemista, auttamista ja puolella olemista."
Jos ja kun ihmiset ovat tasapainoisia (ja ehkä onnekkaitakin) aikuisia, on ystävyys pääosin mukavaa yhdessä vietettyä aikaa, ja silloin yhteisestä ajasta voidaan nauttia myös esim hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Ja juuri silloin korostuu myös tämä tässäkin ketjussa peräänkuulutettu vastavuoroisuus.
Ystävyys merkitsee eri ihmisille eri asioita. Ei sitä ole missään erikseen määritelty. Etsikää itsellenne kaltaistanne seuraa, niin näitä ongelmia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, hukassa on nykyään huomaavaisuus. Mielestäni ihmissuhteisiin kuuluu se, että jos joku tekee sulle jonkin hyvän teon, niin kysyt usein häneltä voitko sinä auttaa jossain tai ehdotat jotain missä voisit auttaa tai ilahduttaa. Vaikka olisi kuinka köyhä niin omilla taidoilla voi jo toista auttaa.
On tosiaan ihmisiä, jotka eivät koskaan suunnittele tai ehdota mitään yhteistä tekemistä. Jos sinä järjestät kaiken niin tulevat. Aina jää fiilis että on sun vastuulla kuinka hauskaa on tai pyydätkö nyt liikaa kun kysyt palvelusta, kun eivät halua palveluksia takaisin.
Ei lämmitä klik klik peukku ylös, ei. Reaalikohtaamisille ei ole aikaa, somelle on.
Sit nää kaverit, jotka lähettelee sulle kuvia ja tarinoita miten heillä on hauskaa muiden ihmisten kanssa. Mut mihinkään eivät tule kutsuttaessa eivätkä varsinkaan kutsu. Mitä hittoa.
Ihme peliä koko homma. Ihmiset ei pidä toisistaan kuin joskus, sen huomaa.
Tuppautuminen on tietysti epäkohteliasta, mutta en ymmärrä tuota että kutsun hyväksyminenkin velvoittaisi johonkin. Älä kutsu ihmisiä kylään tulevien ilmaisten pullakahvien toivossa vaan siksi, että haluat juuri kyseiset ihmiset kotiisi kylään. Silloin siitä vastavuoroisuudestakaan ei tarvitse vetää herneitä nenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni syynä on se, etten osaa kokata. Tokihan joskus kutsun kylään, mutta vaikea mitään päivällisiä tarjota, kun hyvä jos itse saattaa syödä. Oikeastaan joskus nolottaa mennä kutsuttuna kun tietää ettei pysty vastavuoroisuuteen. Usein nämä kokkikolmoset ovat vielä niin nirsoja ettei mikään kelpaa heille paitsi huippuravintolataso.
Meidän tuttavapiirissä ainakin mennään kunkin oman elämäntilanteen mukaan. Eräs perhe tulee lähes aina meille, koska heillä on vain pieni kerrostaloasunto ja meillä okt. Lapsilla enemmän tilaa leikkiä ja mahdollisuus esim. saunoa. Toinen perhe ei lähes koskaan tule meille, koska heidän on vaikeampi liikkua (3 lasta, ei autoa) kuin meidän (2 lasta ja auto). Kolmas perhe ei myöskään juuri koskaan tule meille, koska heillä on valtava piha maalla ja meillä pieni piha suoraan autotien vieressä eli heillä voi lasten kanssa olla rennommin. Lapsettomat tulee lähes aina meille, niin ei tarvitse olla jatkuvasti juoksemassa pienten lasten perässä vahtimassa kaiken maailman posliinikoristeita ja pöydän kulmalle jääneitä saksia yms.
Lapsettomanakin näissä oli epäsuhtaa jota en pitänyt koskaan ongelmana. Nuorena käytiin viikonloppuisin baarissa ja silloin nähtiin yleensä sen luona joka asui lähimpänä keskustaa (opiskelun alkuvuosina joku muu, loppuvuosina minä).
Minusta tällainen ap:n peräänkuuluttama vuorottelu on lähinnä lapsellista. Ainakin silloin, kun se on toiselle tai jopa molemmille osapuolille selvästi hankalampi järjestely kuin toisin päin tapaaminen. Kyllä aikuiset ihmiset osaa ylläpitää ystävyyttä joustavasti ja molempien tilanteet huomioiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on keräilijä, hoarderer.
Tervetuloa kylään ap ihmettelemään tavaran paljoutta. Varmaankin saisin sinulta hyviä tavaran hävitys vinkkejä, jotka olen jo varmaakin näinä yhteisinä 30 vuotena testannutkin. Ystäväni ja suku tietää tilanteen, hyvänpäiväntutut ihmetelkööt vastavuoroisuuden puutetta.
Minä en jaksa kutsua ketään kylään.
Se on liian työlästä.
En osaa ottaa niin rennosti, että meille voisi tulla vieraita sotkuiseen kotiin ja juotaisiin vain kaljupääkahveja jostain mukista.
Minä käyn edellisenä päivänä kaupassa ja ostan kaikenlaista ruokatarvetta, teen myös kakkupohjan valmiiksi. Kämppä siivotaan kunnolla siistiksi. Sitten kokkailen tuntitolkulla, kun leivon suolaista ja makeaa.
Sitten katan parhaat astiat jne. Vielä suihkuun, siistit vaatteet ja itsensä laittaminen (hiukset+meikki).
Kaikkeen tähän menee n. 2 päivää, joten ihan hirmu työlästä.
Lisäksi monesti tuntuu, että vieraat eivät arvosta näkemääni vaivaa tai möläyttävät jotain ivallista / kateellista, mikä sitten pitkäksi aikaa pahoittaa mieleni.
Ei tämä kaikki ole vaivan arvoista.
Ymmärrän sen itsekin, että vähemmälläkin pääsisi, mutta perfektionistina en kertakaikkiaan pysty vähempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas kiusallisia on nämä ihmiset, jotka järjestää vaikka mitä kissanristiäisiä ja sitten vingutaanmuita osallistumaan. Jos yrittää kieltäytyä kutsusta vingutaan lisää. En järjästä mitään vastavuoroisesti koska toivon näiden hössöttäjien joku päivä tajuavan antaa ihmisten olla rauhassa. Vinkvink.
Siis teeskentelet jonkun ystävää, vaikka oikeasti sinua ei kiinnosta pätkäkään olla tekemisissä? MIKÄ ON SINUN ONGELMASI?
Se etten tahtoisi uhrata aikaani kyläilyihin toisten luona . Vielä vähemmän haluan kuluttaa aikaa siihen, että kutsuisin muita kotiini. Minulla on elämässäni jo ihan tarpeeksi työtä ja aktiviteettia ja vähällä vapaa-ajallani haluan olla rauhassa kotona perheen kanssa.
Itselläni on syynä pieni ja ahdas asunto jossa on epämukavaa kahvitella. Kutsuisin todella mielelläni ystäviä syömään jos olisi sellainen koti johon mahtuisi. Ehkä ystävilläsi on samankaltainen ongelma, mahdollisesti häpeilevät kotiaan? Ravintolassa puolestaan on kuitenkin "ihmisten ilmoilla" eikä kaikesta voi juoruilla ääneen kun ihmisiä on ympärillä. Pitkään istuminen tulee myös melko kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita.
Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.
No, mielestäni vierailuissa ei pitäisi olla mitään taka-ajatuksia, eikä ystäviltä pitäisi odottaa minkäänlaista teennäistä vastakutsua, ja menen kutsuille koska haluan olla kohtelias ja kunnioittava (vaikken välttämättä ehkä haluaisi mennä). Tämä on jotenkin huonoa käytöstä siis?
Mitenkä ystävien välinen tasapuolisuus ajatuksella "vuoroin vieraissa", olisi mitenkään teennäistä, tai että se edes olisi taka-ajatus?? Eikä ystävät nimenomaan halua olla toistensa kanssa tekemisissä? Sinun mielestäsi se on teennäistä. Lievästi sanottuna kieroutunut ajatus ystävyydestä.
Ystäviä voi olla monella tapaa. Itseäni ei kiinnosta tällainen ystävyys, jossa pitää teennäisesti antaa omena omenasta eikä päärynä kelpaa, kuten joku osuvasti sanoi..
En viitsi enää kutsua, koska koskaan ei tulla vaikka miten kutsuttaisiin. Jos kutsun hyvissä ajoin, niin ollaan mielellään tulossa, mutta kun päivä saapuu, ja olen kaiken järkännyt ja maksanut, niin joko unohdetaan, tai keksitään joku aivan selvä tekosyy ”pääni onkin kipeä!” ”minttukarpolla onkin pesäpallo-ottelu jonka olin unohtanut!” Sitten on myös näitä jotka alkavat petaamaan jännitysnäytelmää omasta saapumisestaan jo monta päivää ennen, ja tiedät jo ensimmäisen ”yritän kyllä kaikin voimin saapua paikalle mutta...”-viestin jälkeen että henkilö ei ole tulossa, mutta että hän haluaa ettet voisi myöskään tehdä tuona lauantaina mitään muuta kuin odottaa jännityksellä että tuleekohan se paikalle, vain todetaksesti sauna lämpimänä ja grilli valmiina klo 23 illalla että taas kävi näin.
Tässä on se syy miksi en itse kutsu ketään. Meille saa aina tulla, kunhan minun ei tarvitse käyttää aikaa ja vaivaa ja rahaa siihen tulemiseen ja sitten jännittää miten käy. On myös kivaa kun kaverit kutsuvat itsensä niin että soittavat päivällä mitä teen illalla, ja kun sanon että ne mitään, niin ehdottavat että tulisivat meille kun ei heilläkään mitään ole, ja sauna ja viini maistuisivat. Parhaita illanviettoja ne!
Menen tietysti itse kutsuttuna tai pyydettynä koska olisi epäkohteliasta olla menemättä, ja tiedän miltä tuntuu kun itse kutsuu eikä kukaan tule. En ole ajatellutkaan että olisi parempi ettei kutsutun luokse menisi vaan keksisi jonkun tekosyyn, ei kai hän huvikseen kutsu ja näe vaivaa illan eteen?
Aina kun näen kivoja tuttuja turuilla, niin pyydän käymään. Kukaan ei koskaan tule :D
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä juuri vastavuoroisuus korostuisi tällaisessa tasapainoisessa ystävyyssuhteessa? Toki joillain voi korostuakin, mutta ei se ole mitenkään kiveen kirjoitettu että juuri niin pitää olla. Päinvastoin, tasapainoisessa suhteessa otetaan huomioon myös ihmisten erilaisuus. Tässä ketjussa vastavuoroisuuden vaatijat tuntuvat ajattelevan että kaikki ovat samanlaisia tai ainakin pitää pystyä pakottamaan itsensä toimimaan samoin kuin toinen, vastavuoroisesti.
Esim. minulla on ystävä, jolta en ikinä odota yhteydenottoa tai kutsua mihinkään. Sellainen hajamielinen professorityyppi. Tapaan häntä koska pidän hänestä ja selvästi hänkin minusta. Mutta selvästi hänelle ei vain ole luontevaa kutsua ihmisiä mihinkään, luulen että myös hänen ajantajunsa on hieman valtavirrasta poikkeava. Mitäpä siitä, mielelläni hoidan yhteydenotot ja kutsumiset, koska siten pääsen nauttimaan hänen seurastaan.