Miten saan miehen ulos asunnosta? Haluan erota eikä mies suostu lähtemään!
Asumme avoliitossa, asunto on minun. Tapailen jo toista miestä, mutta avomies ei usko, että haluan tosissani erota, koska uusi tapailukumppani on niin nuori. Vaikka tästä ei tulisi parisuhdetta, haluan silti erota. Mitä voin tehdä? Harrastaa seksiä keittiön pöydällä, kun mies tulee töistä kotiin? Tosin tuskin sekään auttaisi.
Kommentit (467)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko exä luvannut lähteä asunnosta?
Hirveä riita päällä, huutoa ja itkua. Se alkoi siitä, kun ex-mies oli käynyt ostamassa astianpesuainetta. Tulin jäähylle ja viinille, koska riita kuului varmaan naapureillekin. En voi tosin olla täälläkään kauan, koska tämä seuralaiseni tapaa kavereitaan. Mutta tämä on pieni takapakki, pysyn suunnitelmassa.
ApEt säkään ole kovin tasapainoinen jos alat riidellä jostain pesuaineesta
Jos on noin jännitteinen ja omituinen tilanne, jossa toinen on eronnut ja yrittää saada eksän ulos ja eksä yrittää suudella ja purkaa kamansa vaan takaisin kaappeihin, niin alkaa sitä riitaa tulla aika pienestä! Jossain vaiheessa varmaan riittää että toinen hengittää samaa ilmaa niin siitä saa riidan aikaan.
Ja kyllä mäkin pidän huolestuttavana, että eksä ostelee taloustarvikkeita kämppään, josta sen olisi tarkoitus olla muuttanut pois kahden päivän päästä. Kuulostaa siltä ettei se ole mihinkään menossa. Elelee normaalisti, toivoo että koko tilanne menee vaan ohi.
Juuri tuosta suutuin, että mies osti tarvikkeita kuin omaan kotiinsa, kun tämä ei enää ole se. Olen myös siitä tosi vihainen, että mies pilasi hienon suhteen tekemällä erosta näin typerän. Empatian tunteeni alkaa ropista. Olo on sils tuskainen, koska myös minä eroan tästä parisuhteesta, ei vain hän. Tänään mies on ollut mustasukkainen ja kysyi, oliko minun pakko kertoa, että tapailen jotain ”poikaa”. Hän pitää sitä siis pettämisenä. Kuinkahan sinne toisen päähän pääsisi...
Ap
Miten menee ap? Noi pesuaineen ostot tosiaan kuulostaa ettei ex ole mielestään oikeasti lähdössä minnekään. Ajattelee että tämä on nyt vain riita ja se siitä järjestyy.
Tsemppiä, mäkin käyn välillä tsekkaamassa miten sää pärjäät. Mulla oli vähän samanlainen ex ja ero oli työläs, pitkä ja hankala.
Mun ex tuntui oikein yrittävän saada musta tunnereaktion, se ikään kuin piti tiettyä intiimiyttä yllä. Kuoletin sen olemalla asiallinen, tyyni ja rauhallinen hänen nähden, hoidin vain pakollisen.
Ei enää riitoja, äänen korotusta eikä itkuja.
Sulla alkaa olla ihan todellinen ongelma kun te ette miehen mielestä ole eronneet. Oletko varma että sun on turvallista asua siellä, ettei hän sekoa ja ala väkivaltaiseksi.
En usko, että mies väkivaltainen olisi. Tavarat on saaneet pysyä paikoillaan. Se huolestuttaa, että mies selasi facebook-kavereitani, tarkoituksella, että minä näen. Etsi muita miehiä kai.
Ap
Siis laatikoissa paikoillaan.
Ap
Hän selaa mustasukkaisena sun Facebook-kavereita ja riitelee sun kanssa sun asunnossa? Ja sä et edes yritä asua muualla?
Ymmärräthän sä että hän ei niinkään halua asua sun asunnossa, hän haluaa pysyä yhdessä sun kanssa. Niin kauan kuin palaat hänen luo, hän ei lähde minnekään. Jos sä et majaile siellä asunnossa, ei hänelläkään ole syytä enää pysyä siellä.
Muuta jollekin sukulaiselle tai tutulle tai mökille kunnes hän lähtee sieltä (joo tottakai häätö vireille myös). Sano ettet ole tulossa takaisin ennen kuin hän on muuttanut ja jättänyt avaimet.
Ehkä ei kannata asua missään sellaisella mökillä minkä hän tietää ja voi tulla sinne riitelemään. Riitely on hänen mielestä parempi kuin muutto, koska siinä saa pysyä edelleen läheisessä kontaktissa sinuun.
Montako vuotta olette olleet yhdessä ja onko teillä ikäeroa? Tuo kuittailu nuoresta miehestä, jos sun tapailmies on vaikka viisi vuotta sinua nuorempi, minusta se ei ole suuri ikäero. Miesten kumppanit on heitä ihan säännönmukaisesti jonkun neljä-viisi vuotta nuorempia. Mutta jos exäsi on vaikka kahdeksankin vuotta sua vanhempi, näiden kahden ikäero jo vaivaa häntä - hän on itse voinut koko ajan ajatella että on sinulle vähän vanha, ja se on aiheuttanut hänelle epävarmuutta, ja nyt hän ei keskity mihinkään muuhun kuin että sen nuoremman miehen täytyy olla kaiken syy ja muuten kaikki olisi ollut hyvin.
Jos exäsi on noinkin paljon sinua vanhempi, se myös selittäisi tuon alentuvan asenteen ja sen että hänen mielestä tämä on nyt vain vaihe ja oikku joka menee ohi.
Ja tarkoittaa ettet pysty häntä vakuuttamaan ilman aika selkeitä ja ilmeisiä ja määrätietoisia käytännön toimia, kaikki muu on hänen mielestä kevyttä kiukuttelua. Mulla oli juuri tuollainen itseäni vanhempi ex, kaikkitietävä.
Mitä kuuluu ap? Viikonloppuillat on vähän riskialttiita jos ei ole mies ihan raivoraitis.
Vauvapalsta on siitä hieno, että selkeestä trollisra saadaan tehtyä monta sivua kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on sitten erittäin paljon huonoja neuvoja jotka saattavat johtaa sekä rikosoikeudelliseen että vahingonkorvausvastuuseen. Kuten aina.
Itse nostaisin tyynesti miehen kamat rappuun ja vaihtaisin lukot. Jos siitä parin tonnin sakot tulisi, niin aivan sama. Maksaisin sen riemusta kiljuen, että pääsisin moisesta eroon. Tuo mies on täysi loinen!
Minä taas, jos tahtoisin jättää mieheni, pakkaisin kamani ja häipyisin. Panisin kämpän myyntiin ja ilmoittaisin mihin mennessä sen on pakattava kamansa.
En missään tapauksessa jäisi asumaan asuntoon missä olen asunut jonkun ihmisen kanssa, jota rakastin, mutta en enää rakasta. Joku sukutila olisi tietysti eri asia, mutta kerrostaloluukku.
Ja muutenkin, ei sen miehen tarvitse tehdä asioita helpoksi ap:lle. Aphan tässä se petturi on. Odottaa että mies eroaa nätisti ja sovussa vaikka itse ei ole tehnyt niin: eli eronnut ensin, ja alkanut jakaa tavaraansa sitten. Kunnolliset ihmiset eroaa ensin ja alkaa sitten vasta katsella muita.
Sulla ei taida olla omistusasuntoa, kun noin heppoisin syin olet myymässä asuntoasi? Minä ainakin nautin nyt, kun saan asua tässä yksin eron jälkeen. Tosin toista miestä en tähän asuntoon enää huoli asumaan...
On minulla. Mutta en kiinny seiniin. On vaan ihan älyttömästi helpompaa lähteä itse kuin yrittää saada toinen lähtemään.
Ap on se, joka henkisesti lähti, miksei lähde siis fyysisestikin?
En muutenkaan ymmärrä tuollaista, että ihan puskista ilmoitetaan miehelle, että meillä oli hyvä suhde muta ei huvita enää, häivy. Millainen nelikymppinen ihminen on noin lapsellinen? Tuollaisista "ei huvita" -kausista päästään yhdessä yli ja kasvetaan ihmisinä. Ei ruveta etsimään heti uutta miestä ja häädetä entistä sen kodista.
11v suhdetta takana, eikä vielä mitään ”ei huvita”-kausia ole näkynyt. Jos näitä tulee jo parin vuoden suhteen aikana, niin kannattaa vaan luottaa siihen ja lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vauvapalsta on siitä hieno, että selkeestä trollisra saadaan tehtyä monta sivua kommentteja.
Yli kaksikymmentä sivua jo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on sitten erittäin paljon huonoja neuvoja jotka saattavat johtaa sekä rikosoikeudelliseen että vahingonkorvausvastuuseen. Kuten aina.
Itse nostaisin tyynesti miehen kamat rappuun ja vaihtaisin lukot. Jos siitä parin tonnin sakot tulisi, niin aivan sama. Maksaisin sen riemusta kiljuen, että pääsisin moisesta eroon. Tuo mies on täysi loinen!
Minä taas, jos tahtoisin jättää mieheni, pakkaisin kamani ja häipyisin. Panisin kämpän myyntiin ja ilmoittaisin mihin mennessä sen on pakattava kamansa.
En missään tapauksessa jäisi asumaan asuntoon missä olen asunut jonkun ihmisen kanssa, jota rakastin, mutta en enää rakasta. Joku sukutila olisi tietysti eri asia, mutta kerrostaloluukku.
Ja muutenkin, ei sen miehen tarvitse tehdä asioita helpoksi ap:lle. Aphan tässä se petturi on. Odottaa että mies eroaa nätisti ja sovussa vaikka itse ei ole tehnyt niin: eli eronnut ensin, ja alkanut jakaa tavaraansa sitten. Kunnolliset ihmiset eroaa ensin ja alkaa sitten vasta katsella muita.
Sulla ei taida olla omistusasuntoa, kun noin heppoisin syin olet myymässä asuntoasi? Minä ainakin nautin nyt, kun saan asua tässä yksin eron jälkeen. Tosin toista miestä en tähän asuntoon enää huoli asumaan...
On minulla. Mutta en kiinny seiniin. On vaan ihan älyttömästi helpompaa lähteä itse kuin yrittää saada toinen lähtemään.
Ap on se, joka henkisesti lähti, miksei lähde siis fyysisestikin?
En muutenkaan ymmärrä tuollaista, että ihan puskista ilmoitetaan miehelle, että meillä oli hyvä suhde muta ei huvita enää, häivy. Millainen nelikymppinen ihminen on noin lapsellinen? Tuollaisista "ei huvita" -kausista päästään yhdessä yli ja kasvetaan ihmisinä. Ei ruveta etsimään heti uutta miestä ja häädetä entistä sen kodista.
11v suhdetta takana, eikä vielä mitään ”ei huvita”-kausia ole näkynyt. Jos näitä tulee jo parin vuoden suhteen aikana, niin kannattaa vaan luottaa siihen ja lähteä.
Meillä viisi vuotta yhdessä, ja vielä vain ollaan siitä mieltä että ollaan onnekkaita kun löydettiin toisemme. Olisinpa tiennyt nuorena ryhtyessäni pitkään suhteeseen, että hyvässä suhteessa ei ole puolen vuoden kuherruskuukausi, ja sen jälkeen jotain hankalaa aina uudesta asiasta. Ei kaikki suhteet ole sellaisia joiden eteen kannattaa "tehdä töitä". "Tehdä töitä suhteen eteen" on kiertoilmaus sille, että miehet muistakaa että se vaimo ei ole kodinkone. Se ei tarkoita että tinkimisen tunnollisten ihmisten pitää jatkuvasti suorittaa parisuhdetta. Suhde ei pelastu sillä että toinen sietää ja yrittää aina vain kovemmin ja enemmän. Hyvän normaalin suhteen ei pitäisi tarvita niin paljon "työtä", vaan niiden ihmisten ei pitäisikään olla suhteessa.
Ei se minunkaan mies ymmärrä, että eroprosessi on käynnissä ja syyt siihen ovat molempien tiedostamat pitkäkestoiset ongelmat. Mies ei suostu keskustelemaan yhteisen talon ehostamisesta ja myymisestä, kulkee päivät pitkät perässä kertomassa erilaisia teorioita ja diagnooseja tähän mun ”hätään ja mielenhäiriöön”. Ongelmat alkoivat alkumetreillä, mutta juurikin tuo ajattelutapa laittoi jatkamaan, että hyvän suhteen eteen täytyy tehdä kovasti töitä ja emme ole/ minä en ole yrittänyt tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se minunkaan mies ymmärrä, että eroprosessi on käynnissä ja syyt siihen ovat molempien tiedostamat pitkäkestoiset ongelmat. Mies ei suostu keskustelemaan yhteisen talon ehostamisesta ja myymisestä, kulkee päivät pitkät perässä kertomassa erilaisia teorioita ja diagnooseja tähän mun ”hätään ja mielenhäiriöön”. Ongelmat alkoivat alkumetreillä, mutta juurikin tuo ajattelutapa laittoi jatkamaan, että hyvän suhteen eteen täytyy tehdä kovasti töitä ja emme ole/ minä en ole yrittänyt tarpeeksi.
Kauanko toi eroprosessi on teillä kestänyt?
Meidän pitkäkestoiset ongelmat oli miehen alkoholinkäyttö. Ongelman luonteesta johtuen hänen mielestä ongelmaa ei ollut, oli vikaa vain minussa kun olin kireä, pihtari ja kohtuuton. Turha sanoakaan että siitä ei yhteisymmärryksessä pystynyt eroamaan, vasta pakko minun puolelta tepsi. Sittenkin hän harasi vastaan ja vetkutti, vaikka paperia tuli postista.
Minulla myös tuo liian pitkään yrittäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on sitten erittäin paljon huonoja neuvoja jotka saattavat johtaa sekä rikosoikeudelliseen että vahingonkorvausvastuuseen. Kuten aina.
Itse nostaisin tyynesti miehen kamat rappuun ja vaihtaisin lukot. Jos siitä parin tonnin sakot tulisi, niin aivan sama. Maksaisin sen riemusta kiljuen, että pääsisin moisesta eroon. Tuo mies on täysi loinen!
Minä taas, jos tahtoisin jättää mieheni, pakkaisin kamani ja häipyisin. Panisin kämpän myyntiin ja ilmoittaisin mihin mennessä sen on pakattava kamansa.
En missään tapauksessa jäisi asumaan asuntoon missä olen asunut jonkun ihmisen kanssa, jota rakastin, mutta en enää rakasta. Joku sukutila olisi tietysti eri asia, mutta kerrostaloluukku.
Ja muutenkin, ei sen miehen tarvitse tehdä asioita helpoksi ap:lle. Aphan tässä se petturi on. Odottaa että mies eroaa nätisti ja sovussa vaikka itse ei ole tehnyt niin: eli eronnut ensin, ja alkanut jakaa tavaraansa sitten. Kunnolliset ihmiset eroaa ensin ja alkaa sitten vasta katsella muita.
Sulla ei taida olla omistusasuntoa, kun noin heppoisin syin olet myymässä asuntoasi? Minä ainakin nautin nyt, kun saan asua tässä yksin eron jälkeen. Tosin toista miestä en tähän asuntoon enää huoli asumaan...
On minulla. Mutta en kiinny seiniin. On vaan ihan älyttömästi helpompaa lähteä itse kuin yrittää saada toinen lähtemään.
Ap on se, joka henkisesti lähti, miksei lähde siis fyysisestikin?
En muutenkaan ymmärrä tuollaista, että ihan puskista ilmoitetaan miehelle, että meillä oli hyvä suhde muta ei huvita enää, häivy. Millainen nelikymppinen ihminen on noin lapsellinen? Tuollaisista "ei huvita" -kausista päästään yhdessä yli ja kasvetaan ihmisinä. Ei ruveta etsimään heti uutta miestä ja häädetä entistä sen kodista.
Tätä ajatusta haluan kommentoida. Parisuhde ei ole mikään elinkautinen tuomio. Minun mielestäni yhdessä ollaan niin kauan, kuin se tuntuu hyvältä ja on annettavaa toiselle ihmiselle. Jokainen ihminen on yksilö ja elää itselleen. Eroaminen ei ole väärin eikä se ole epäonnistuminen.
Ap
Tässäpä se nykyajan parisuhdetyyppi oli määriteltynä eli kun ensimmäinen alamäki tulee, ni se on goodbye. Kertakäyttökamaa. Eikä ollu yllätys tykäysten suhdeluku 100-0.
Vierailija kirjoitti:
Meidän pitkäkestoiset ongelmat oli miehen alkoholinkäyttö. Ongelman luonteesta johtuen hänen mielestä ongelmaa ei ollut, oli vikaa vain minussa kun olin kireä, pihtari ja kohtuuton. Turha sanoakaan että siitä ei yhteisymmärryksessä pystynyt eroamaan, vasta pakko minun puolelta tepsi. Sittenkin hän harasi vastaan ja vetkutti, vaikka paperia tuli postista.
Minulla myös tuo liian pitkään yrittäminen.
No puhuitteko auki näitä ominaisuuksia? Tuliko alkoholin käyttö viimeisinä vuosina vai oliko sitä koko suhteen ajan? Korvasiko mies alkoholilla jotain puutteita suhteesta ja yritti saada arkea mieluisammaksi?
Jokohan olisi aika unohtaa höpinät ”nykyajan parisuhdetyypeistä”, nykyajan tavasta ”erota liian nopeasti” ja nykyajan nuorista, jotka ”eivät yritä tarpeeksi”.
Tuollaiset puheet luovat tunnollisille ihmisille kovia paineita onnistua väkisin ja kovan häpeän eropäätöksestä. Nykyään harvan meistä on pakko olla tietyssä suhteessa maineen, talouden tai muiden pakottavien syiden vuoksi. Eri juttu se on ollut ennen vanhaan, kun ei talouden vuoksi voinut erota. Siinäpä sitä on ollut kestämistä ja katkeroitumista.
Kun seuraavan kerran aiot kritisoida toisen eroaikeita, mieti haluatko hänelle hyvinvointia vai pahaa väkisin väännetyssä suhteessa.
Et säkään ole kovin tasapainoinen jos alat riidellä jostain pesuaineesta