Lue keskustelun säännöt.
Elämäni loppui kun sain lapsen :(
29.06.2020 |
Mihinkään ei voi enää mennä. Kauhea masennus. Yksinhuoltajana olen lähes vararikossa. Tämä oli elämäni kauhein asia.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provohan tämä on, mutta kyllä mä muistan miten pikkulapsiaika tuntui itsestäkin vankilalta. Oikeasti tuntui, että elämä loppui. En kaivannut mitään bileitä tms vaan rauhassa oloa, lenkillä käyntiä, ruokakaupassa käyntiä, ehkä matkoja välillä yms.
Elämä alkoi helpottaa kun nuorimmainenkin lapsi meni kouluun ja nykyään lapset ei enää juuri rajoita elämää. Ovat elämäni suuri rakkaus. Monet tykkää pikkulapsiajasta, mutta itselleni se on ollut ahdistavinta aikaa koko elämäni aikana. Meillä ei ollut tukiverkkoja, oltiin tosi yksin.