Lue keskustelun säännöt.
Elämäni loppui kun sain lapsen :(
29.06.2020 |
Mihinkään ei voi enää mennä. Kauhea masennus. Yksinhuoltajana olen lähes vararikossa. Tämä oli elämäni kauhein asia.
Kommentit (21)
Puhumattakaan siitä että alapää on riekaleina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Mullakin tuntui alkushokki yksinhuoltajana tuolta. Alku oli todella synkkää ja mustaa aikaa. Nyt kun lapsi on isompi, niin ymmärrän, miten lapset pitävät kiinni elämässä ja lapset pitävät vanhempansa nuorina. Nyt toivon toista lasta, mutta en taida saada.
Tiedän, että tämä ei lohduta juuri sitä synkkää hetkeä. Anna siis lapsesi adoptioon.
Näitä asioita kannatta vähän miettiä etukäteen. Ei kukaan pakota äityliksi.
Taitaa tuo masennus olla se ongelma, ei lapsi! Haethan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan äideillä ei ole ollenkaan resilienssiä. Ennen hoidettiin 5 lasta yksin samalla kun mies oli 16 tuntia päivässä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan äideillä ei ole ollenkaan resilienssiä. Ennen hoidettiin 5 lasta yksin samalla kun mies oli 16 tuntia päivässä töissä.
Ja kuoltiin nuorena. Lapsikuolleisuus oli myös suurempi, mielenterveysongelmia ei hoidettu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä asioita kannatta vähän miettiä etukäteen. Ei kukaan pakota äityliksi.
No kuule, ei kukaan voi tietää etukäteen miltä se äitiys tuntuu tai tuntuuko miltään, onko ihanaa vai kauhea taakka.
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kai oot menny vasektomiaan?
Tai edes pitäny ne housut jalassa, uliulimiesvauva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan äideillä ei ole ollenkaan resilienssiä. Ennen hoidettiin 5 lasta yksin samalla kun mies oli 16 tuntia päivässä töissä.
Ja kuoltiin nuorena. Lapsikuolleisuus oli myös suurempi, mielenterveysongelmia ei hoidettu jne.
Ja silti ne sukupolvet rakensivat kaikki suuret monumentit ja keksivät tärkeimmät keksinnöt.
Uusimmat sukupolvet keksivät vain uusia keinoja pahoittaa mielensä sosiaalisessa mediassa ja miettivät mitä sukupuolta olisivat minäkin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan äideillä ei ole ollenkaan resilienssiä. Ennen hoidettiin 5 lasta yksin samalla kun mies oli 16 tuntia päivässä töissä.
Ja kuoltiin nuorena. Lapsikuolleisuus oli myös suurempi, mielenterveysongelmia ei hoidettu jne.
Ja silti ne sukupolvet rakensivat kaikki suuret monumentit ja keksivät tärkeimmät keksinnöt.
Uusimmat sukupolvet keksivät vain uusia keinoja pahoittaa mielensä sosiaalisessa mediassa ja miettivät mitä sukupuolta olisivat minäkin päivänä.
Tämä.
Ennen ei tarvinnut naisille räätälöidä "töitä".
Onko sulla ketään läheistä, joka voisi tarjota sulle lastenhoitoapua? Mulla on nelivuotias kummipoika, joka viettää paljon aikaa myös mun luona, yökyläilee jne. Monesti läheiset eivät huomaa pienen lapsen vanhemman väsymystä, joten sun kannattaa yrittää puhua heille asiasta suoraan:)
N23
No, lapsen saanti on nyt kumminkin asia joka ei ole enää muutettavissa. Siksi on ihan turha kuluttaa energiaa siitä valittamiseen - asia ei valittamalla muutu. Kannattaa etsiä sellaisia iloja elämään, joissa lapsi ei ole este.
Itsekin sain vahinkolapsen yksin aika nuorena ja kyllä minuakin ahdisti se että ikäisteni nuorten normaali elämä oli ohi. Mutta jossain vaiheessa tajusin tuon, että sen asian vatvominen ei auta yhtään mitään, parempi vaan hyväksyä että tilanne on mikä on ja sen kanssa pitää pärjätä kuten parhaiten taitaa. Minä jopa ajan kanssa opin nauttimaan ihan siitä lapsen kanssa yhdessä olosta ja tekemisestä, enkä enää edes kaivannut sellaista erikseen menemistä tai omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan äideillä ei ole ollenkaan resilienssiä. Ennen hoidettiin 5 lasta yksin samalla kun mies oli 16 tuntia päivässä töissä.
Ja kuoltiin nuorena. Lapsikuolleisuus oli myös suurempi, mielenterveysongelmia ei hoidettu jne.
Ja silti ne sukupolvet rakensivat kaikki suuret monumentit ja keksivät tärkeimmät keksinnöt.
Uusimmat sukupolvet keksivät vain uusia keinoja pahoittaa mielensä sosiaalisessa mediassa ja miettivät mitä sukupuolta olisivat minäkin päivänä.
Ja että miksi lisääntyminen pilaa elämän sen sijaan, että se toisi siihen jotain arvokasta.
Äidin osa. On nykyään kuitenkin paljon helpompi kuin entisaikoina.
Kuten joku yllä sanoi, ongelman ydin ei taida olla lapsi
"Mihinkään ei voi mennä", "vararikossa", "masennus"
Onko ongelman ydin juurikin se, että et oikein mene mihinkään? Päätä lähteä esimerkiksi piknikille rannalle ja kun kello lyö esim. keskiviikkona 18.00 se yksinkertaisesti tehdään. Todennäköisesti tulet huomaamaan, että olipas kuitenkin kiva käydä. Se edellyttää tietysti sitä että lähtee positiivisella asenteella. Mitä rahatilanteeseen tulee, ymmärrän että talous voi olla tiukilla. Oletko miettinyt millä tavoin voisit vähentää menoja? Tekemällä jotain halpaa ruokaa kuten tummaa spagettia, mutta tekemällä siitä terveellisempää lisäämällä esim. parsakaalia ja tomaatteja joukkoon.
Voimia ja tsemppiä sinulle! Elämä lapsen kanssa voi olla ihanaa, vaikka kaikki hetket eivät sitä olisikaan. Uskon todella että ajattelet ongelman ytimen olevan lapsessa, vaikka se todellisuudessa on muualla. Vertaistuki ja hyvä ammattiapu ovat kullanarvoisia. Älä häpeä tai jätä hakematta apua, sillä juuri se voi tehdä sinun ja lapsesi elämästä huomattavasti mielekkäämpää.
6/5