Lue keskustelun säännöt.
En halua seurustella ennen kuin olen saanut työpaikan
28.06.2020 |
Opiskelin diplomi-insinööriksi yliopistossa 5 v sitten, mutta en ole vielä saanut koulutusta vastaavaa työtä, vaan olen ns. paskaduunissa. En halua seurustella ennen kuin olen saanut kunnon työpaikan. Pelkään, että tuleva kumppanini ei hyväksy minua matalapalkkaisen työni vuoksi. Eihän minulla ole edes autoa eikä minulle ole varaa matkustella.
Ongelma on siinä, että en löydä koulutusta vastaavaa työpaikkaa, vaikka kuinka etsin. Voi olla, että olen tästä syystä koko loppuelämän sinkkuna ja onneton. Kavereitakaan en kehtaa nähdä: he ovat kaikki jossain hyvässä ammatissa.
Kertokaa te viisaat mitä minun pitäisi tehdä. Luovutanko ja hyväksyn sinkkuuteni?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Sulla sentään on se hanttihommasi,ethän sä mikään työtön siis ole edes? Ja kavereitakin ilmeisesti kiinnostaisi tavata sua kuitenkin? Ja todellakin naisiltakin nykyään vaaditaan (aukoton)uraputki, isot säästöt/omaisuudet/sijoitukset jne. No, ne on niitä parempien ihmisten hommia niin kuin kaikki tässä maailmassa.
Älä kaivaudu minun tyyliseen pohjattomaan monttuun, jossa ei ole töitä enää ikinä tulossakaan ainkaan palkalla, koska olen ollut niin kauan työtön jo. Kavereita ei ole enää, ja seurustelusta en todellakaan jaksa edes haaveilla enää. Ne junat meni jo viheltäen ohi ajat sitten: uraputki, ihmissuhteet, terveys, elämä. Odotan enää loppuani.
Sinulle antaisin sdmat vinkit kuin AP:lle. Eli teriapiaan. Maailma avautuu uudella tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai olet tänä aikana hankkinut jotain lisäosaamista esim. it-puolelta vai oletko vain odotellut kutsuja työhaastatteluun tusinahakemuksesi perusteella ilman suhteita? Epäilyttäisi itselläkin palkata prosessitekniikan DI, joka on vääntänyt viisi vuotta hampparia grillillä.
Nykyään vaan täydelliset kelpaavat työelämään, deittimarkkinoille, mihinkään. Pitää olla hyvästä, varakkaasta perheestä(vähän paha yrittää muuttaa menneisyyttä, ei saanut valita minkälaiseen perheeseen syntyi) Ihmiset on nykyään kuin jotain tunteettomia robotteja jotka jauhaa vaan rahasta, sijoituksista, seksistä, rasvaprosenteistaan, pumppaavat kaikki fillerit ja myrkyt kehoonsa surutta jne.
Temppareita ym.roskaa töllötetään aivot narikassa ja ihannoidaan(edes salaa). Pitää suorittaa 24/7 (työtä, harrastuksia, ulkonäköä, kehittyä, parantaa,maksimoida tehot ja tavoitteellisuus jatkuvasti jne.) Ei edes kiinnosta enää pyrkiä mukaan tuohon aivottomaan laumaelämään, pitäkää tunkkinne.
Terapia on vain hyvätuloisille napansa kaivelijoille sekin. Työttömät ym. köyhät saavat vaan hoitsun kanssa "oletko käynyt kaupassa ja ulkolllut"-tason "keskustelua"ja toki lihottavia, turruttavia neuroleptejä reseptin kouraan. Ainakin jos ei ole ihan nuori/todennäköisesti työllistyvä enää.
Suomessa työ nostetaan uskontoakin korkeampaan asemaan, työtön on ilmaa ihmisille, osa-aikainen ja pienipalkkainen meh tai korkeintaan todetaan "kannattaisiko hankkia parempi työpaikka", kokoaikatyö jossain 2000e/kk palkalla olevassa työssä oleva ihminen kiinnostaa jonkin verran ja kiinnostus pysyy jos pysyy työpaikkakin. Sitten ne korkeasti koulutetut hyväpalkkaiset insinöörit tai akateemikot ovatkin sitä sakkia jota palvotaan kuin jeesusta ja esim tällainen miniä tai vävy toivotetaan avosylin sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vaan täydelliset kelpaavat työelämään, deittimarkkinoille, mihinkään. Pitää olla hyvästä, varakkaasta perheestä(vähän paha yrittää muuttaa menneisyyttä, ei saanut valita minkälaiseen perheeseen syntyi) Ihmiset on nykyään kuin jotain tunteettomia robotteja jotka jauhaa vaan rahasta, sijoituksista, seksistä, rasvaprosenteistaan, pumppaavat kaikki fillerit ja myrkyt kehoonsa surutta jne.
Temppareita ym.roskaa töllötetään aivot narikassa ja ihannoidaan(edes salaa). Pitää suorittaa 24/7 (työtä, harrastuksia, ulkonäköä, kehittyä, parantaa,maksimoida tehot ja tavoitteellisuus jatkuvasti jne.) Ei edes kiinnosta enää pyrkiä mukaan tuohon aivottomaan laumaelämään, pitäkää tunkkinne.
Tästä tuli mieleeni, että kaikkien janoisten naisten sankari on mies joka ei katso temppareita. Aloin voida pahoin siitä ohjelmasta. Siis ihan oikeesti, mihin tämä maailma on menny?
Jotnekin melkein huvittaa, kun osa kommentoijista ihmettelee silmät pyöreinä mitne osa työttömistä katkaisee istekin välejä kavereihin ym. ja "työ ei määriä ihmisarvoa"ym.tuubaa suollatte. Suomessa työ=ihmisarvo, ihan sama mitä juhlapuheissa hymistellään. Kaikki keskustelu vapaa-ajallakin pyörii työn ympärillä, työttömät haukutaan(lähes)joka päivä jossakin mediassa ja mm.tälläkin palstalla,eipä ole kauan kun lyötiin läpi akrtiivimallit ym. eikä KETÄÄN kiinnostanut puolustaa työttömiä silloinkaan, kun kaikista köyhimmiltä leikattiin surutta siitä ainoastakin femmastaan...
Myös oma käytäs voi olla, no ehkä joskus huomaamattaankin, mutta usein tuntuu että ihan tarkoituksella omaa työtään ja sen kautta tärkeyttään jankkaamista, ei huomioida ettei sill ätyöttömällä kaverilla ole varaa tehdä tai lähteä jonnekin(esim. ulos syömään, terasseille, tapahtumiin, reissuille jne.)eikä aina halua olla sekään jolle tarjotaan yksipuolisesti.
Ainakin mun lähipiirissä ihan jokainen jakelee "hyviä" neuvojaan(sataan kertaan kuullut itsestäänselvyydet)työnahkuun, köyhänä elämiseen jne., vaikkei itsellään ole kokemusta kuin siitä tuhansien eurojen kuukausipalkalla huolettomana, varmuudessa ja yltäkylläisyydessä elämisestä itsellään. Korostavat koko ajan miten kiireistä ja raskasta on töissä, ja on se helppoa kun joillakin on aina vaan lomaa...Lomaksi en kyllä itse kutsuisi helvetillistä pikkurahalla kituuttamista ja muiden kyräilyä ja halveksuntaa, ihan jopa suoranaista vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan veljeltäni, parilta serkultani ja naapuriltani, jotka ovat tosin kokonaan työttömiä nuoria miehiä. Työttömyys tekee ihmisestä lihavan ja vetelän, m.o.t.
Älä ole vetelä, se on ainoa neuvoni.
Hei alapeukuttaja, tässä on mies joka ei ole vetelä, ja se saa sen muijan
Niin paljon katkeruutta tässä keskustelussa. Kyllä työttömistä puhutaan monesti ikävästi joo, mutta ei se oma ”oon maailman surkein” -asenne ainakaan tilannetta paranna. Kannattaa yrittää ajatella että tilanne on nyt tämä mutta ei lopullisesti. Myönteisyyden vaikutus on todettu ihan tieteellisesti: se ylläpitää sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Tiedän, että mitä enemmän vastoinkäymisiä tulee, sitä vaikeampaa voi olla pysyä myönteisenä ja muiden ”pysy positiivisena” -kommentit ei varmasti paljoa lohduta. Totta kuitenkin tosiaan on, että katkeroituminen tekee olon entistäkin huonommaksi. En suosittele, että kukaan pahentaa jo entisestään huonoa oloaan katkaisemalla ihmissuhteita ja esim. lukemalla työttömiä parjaavia keskusteluja ja kommentteja. Jälkimmäisiä voi olla välillä vaikea välttää, mutta tiedän tapauksia, jotka ehdoin tahdoin hakeutuvat niiden äärelle.
t. itsekin pitkän akateemisen työttömyyden läpikäynyt, vaikkei sitä kukaan varmaan usko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin paljon katkeruutta tässä keskustelussa. Kyllä työttömistä puhutaan monesti ikävästi joo, mutta ei se oma ”oon maailman surkein” -asenne ainakaan tilannetta paranna. Kannattaa yrittää ajatella että tilanne on nyt tämä mutta ei lopullisesti. Myönteisyyden vaikutus on todettu ihan tieteellisesti: se ylläpitää sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Tiedän, että mitä enemmän vastoinkäymisiä tulee, sitä vaikeampaa voi olla pysyä myönteisenä ja muiden ”pysy positiivisena” -kommentit ei varmasti paljoa lohduta. Totta kuitenkin tosiaan on, että katkeroituminen tekee olon entistäkin huonommaksi. En suosittele, että kukaan pahentaa jo entisestään huonoa oloaan katkaisemalla ihmissuhteita ja esim. lukemalla työttömiä parjaavia keskusteluja ja kommentteja. Jälkimmäisiä voi olla välillä vaikea välttää, mutta tiedän tapauksia, jotka ehdoin tahdoin hakeutuvat niiden äärelle.
t. itsekin pitkän akateemisen työttömyyden läpikäynyt, vaikkei sitä kukaan varmaan usko
”Itsekin pitkän akateemisen työttömyyden läpikäynyt, vaikkei sitä kukaan varmaan usko”. Tää tuntuu olevan aika yleistä että esim. työttömyydestä tai muista ikävistä jutuista kärsivät kuvittelevat ettei juuri kukaan muu ole kokenut samaa eikä siksi ymmärrä heitä. Myöskään aikuisen ihmisen liika muiden mielipiteistä välittäminen ei ole normaalia. Tottakai harmittaa jos itsellä olevia ominaisuuksia (kuten työttömyyttä) arvostellaan jatkuvasti vaikka mediassa, mutta jos alkaa sen pohjalta päättään voiko seurustella vai ei niin liian pitkällehän se menee. Itse olen ollut merkittävän lihava ja arvatkaa vaan kuuleeko tässä maassa arvostelua aiheesta, sekä lehtijutuissa, keskustelupalstoilla että ihan suoraan päin naamaa. Kyllä kuulee. Silti en koskaan ajatellut että olisin ihmisenä läpimätä ja täysin epärakastettava. Tuollaiset ajatukset vaativat ammattiapua, ihan vilpittömästi ja ystävällisyydellä sanottuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan veljeltäni, parilta serkultani ja naapuriltani, jotka ovat tosin kokonaan työttömiä nuoria miehiä. Työttömyys tekee ihmisestä lihavan ja vetelän, m.o.t.
Älä ole vetelä, se on ainoa neuvoni.Hei alapeukuttaja, tässä on mies joka ei ole vetelä, ja se saa sen muijan
Kirjaimellisesti paskaduunissa, luo lantaa ja levittää sitä pellolle.
Ennen vanhaan se helppoa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kannattaako seurustelua aloittaa, jos appivanhemnat eivät halua työtöntä/paskaduunilaista omaan sukuunsa? Eihän toisten mielipiteistä tulisi välittää, mutta kyllä appivanhemmat pystyvät aina ollakin tasolla vaikuttamaan. Joku tuossa aiemmin laittelikin kommentin, jossa appiukko kysyi miten perheenelätys onnistuu pienillä tuloilla. Minua ainakin ottaisi tuollainen päähän näin pienituloisena.
Vierailija kirjoitti:
Kai olet tänä aikana hankkinut jotain lisäosaamista esim. it-puolelta vai oletko vain odotellut kutsuja työhaastatteluun tusinahakemuksesi perusteella ilman suhteita? Epäilyttäisi itselläkin palkata prosessitekniikan DI, joka on vääntänyt viisi vuotta hampparia grillillä.
Mutta jos AP on tehnyt muutakin, eli käännellyt myös lihapiirakoita ja nakkeja grillillä ja tarjonnut virvokkeita, niin palkkaisitko hänet sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia kaikista kommenteista! Harkitsen tuota terapiaa ongelmiini. Se tosin näyttää olevan kallista lystiä.
-AP
Ei mikään ulkoinen arvota sua ihmisenä. Hyvä työ takaa paremman elintason, mutta paljo rahakaan ei korvaa yhdessä vietettyä aikaa. Mun exä teki paljon töitä ja oli väsynyt ja haluton tekemään mitään töiden jälkeen. Olin todella onneton.
En tiedä oman ihastukseni työllisyystilannetta, mutta olisi todella surullista jos jättäisi lähestymättä vain sen takia, että luulisi ettei tilanteensa takia kelpaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai voit kuitenkin seukkailla toisen hanttihommissa olevan kanssa? Tai työttömän. Itsekään en sitten saanut koulutusta vastaavaa työtä, enkä saa (tekniikan ala), tiedän, että se on kamalaa.
Voin seurustella. Ei naisen työllä tai koulutuksella ole minulle mitään väliä.
-AP
Voit seurustella, mutta et halua, koska olet jo ennakkoon päättänyt ettei sinua kukaan halua, koska olet duunari?
Luuletko että ainoastaan akateemiset, hyväpalkkaisessa ammatissa olevat saavat kumppanin? Voi jesus miten harhainen olet, hakeudu hoitoon. Riittää niitä naisia työttömillekin, ainakin jos ymmärtää etsiä samoja arvoja omaavia ihmisiä elämäänsä.
Porvoon miehillä onkin Porvoon ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis ap ollut myös ainakin 5 vuotta näkemättä kavereitasi?
Juu en ole juuri kavereita nähnyt. He ovat kaikki jossain huippuduunissa. Tai ainakin melkein kaikki. Tuntuu, että koko korkeakoulu oli minun kannaltani turha. Ihmisarvoni on 0, kun en saa töitä.
Jep ja olen mies.
Kaverit on juuri se sosiaalinen verkko jota kautta voit saada hyvän työpaikan.
Onko nimesi suomalainen? Tietynlainen nimi estää työllistymistä. Kuulostat katkeralta, työtä hakiessa se ei edesauta asiaasi. Kokeile hakea kunnan ja kaupungin paikkoja, seuraavaksi pikkufirmojen. Jollei ole alan työkokemusta palkka on juniorin palkka, ei DI:n palkka. Muista se hakutilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan veljeltäni. Hän pitää itseään surkimuksena ja ihmisarvoltaan nollana, kun ei ole vielä (31 v) löytänyt oman alansa vakitöitä. Siitä syystä ajattelee, että voi olla vain työttömän/matapalkkaisella alalla olevan naisen kanssa; kaikki muut olisivat häntä paljon ”korkeammalla” eivätkä siten mukamas arvostaisi häntä oikeasti. On myös hylännyt kavereitaan siksi, että he ovat työllistyneet häntä paremmin eikä jaksa tuntea epävarmuutta ja häpeää heidän seurassaan! Olen yrittänyt sanoa veljelleni vähän liian monta kertaa, että työnteko ei määritä ihmisarvoa ja muihin vertaaminen ja ihmissuhteiden katkaiseminen on typerää ja huolestuttavaa. Toivon, että hän hakeutuisi ammattiauttajalle. Ei ole normaalia, että ihminen arvottaa itsensä noin voimakkaasti yhden asian kautta. Onko sinulla ap huonoja kokemuksia lapsuudesta tai nuoruudesta, jotka ovat tehneet itsetuntoosi noin suuren särön? Veljeäni koulukiusattiin.
Ohis. Nuo ap:n ajatukset ovat kuin mieheni ajatuksia. Hän halusi valmistua ennen kuin aloitti seurustelun. Oli 25 ja juuri valmistunut ja töissä kun tutustuttiin, aika myöhäinen ikä ensimmäiselle seurustelusuhteelle. Hänellä taustalla oli vanhempien pitkäaikaistyöttömyys ja rahan puute.
Itse haluaisin kyllä tutustua fiksuun ja koulutettuun duunariin. Eihän se työ voi olla ainoa ulottuvuus ihmisen persoonassa. Itsekin olen ollut rakastunut mieheen, jonka ainoa todistus älykkyydestä oli mielentilatutkimuksen lausunto ennen vankilatuomiota. Avoimuudella, itsevarmuudella ja luottavaisuudella pärjää pitkälle naisten kanssa. Jos itsensä elättää, niin sehän on tärkeintä. Ei pitkää ihmissuhdetta voi rakentaa sen varaan, millainen ammatti-identiteetti sattuu tietyllä hetkellä olemaan.
Kuulostat ihan veljeltäni, parilta serkultani ja naapuriltani, jotka ovat tosin kokonaan työttömiä nuoria miehiä. Työttömyys tekee ihmisestä lihavan ja vetelän, m.o.t.
Älä ole vetelä, se on ainoa neuvoni.