Lue keskustelun säännöt.
En halua seurustella ennen kuin olen saanut työpaikan
28.06.2020 |
Opiskelin diplomi-insinööriksi yliopistossa 5 v sitten, mutta en ole vielä saanut koulutusta vastaavaa työtä, vaan olen ns. paskaduunissa. En halua seurustella ennen kuin olen saanut kunnon työpaikan. Pelkään, että tuleva kumppanini ei hyväksy minua matalapalkkaisen työni vuoksi. Eihän minulla ole edes autoa eikä minulle ole varaa matkustella.
Ongelma on siinä, että en löydä koulutusta vastaavaa työpaikkaa, vaikka kuinka etsin. Voi olla, että olen tästä syystä koko loppuelämän sinkkuna ja onneton. Kavereitakaan en kehtaa nähdä: he ovat kaikki jossain hyvässä ammatissa.
Kertokaa te viisaat mitä minun pitäisi tehdä. Luovutanko ja hyväksyn sinkkuuteni?
Kommentit (70)
Luin otsikon ja ajattelin, että näin puhuu oikea mies.
Sitten kerroit, että sinulla on jo työpaikka. Oletkin pelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos alkaisit nauttia nykyisestä elämästäsi ja työstäsi. Se odottamasi kunnon työpaikka voi olla jopa nykyistä työpaikkaasi huonompi. Elämäsi menee ohi, jos lykkäät sitä noin huonojen syiden vuoksi.
Vaikka nauttisit elämästäsi tässä ja nyt, se ei estä sinua haaveilemasta paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
En voi seurustella, koska minulla ei ole työtä.
-Työtön mies
No et tietenkään. Pitää osallistua yhteisönsä menoon ennen kuin hyväksytään kenenkään puolisoksi. Kontribuutioksi voidaan laskea myös av:lla vaikuttaminen, jos talous on muuten kunnossa. Otat screen shortens kirjoituksista ei ja teet niistä portfolion. Saatat olla hyvinkin fiksu maailmanparantaja.
Kuulostat ihan veljeltäni. Hän pitää itseään surkimuksena ja ihmisarvoltaan nollana, kun ei ole vielä (31 v) löytänyt oman alansa vakitöitä. Siitä syystä ajattelee, että voi olla vain työttömän/matapalkkaisella alalla olevan naisen kanssa; kaikki muut olisivat häntä paljon ”korkeammalla” eivätkä siten mukamas arvostaisi häntä oikeasti. On myös hylännyt kavereitaan siksi, että he ovat työllistyneet häntä paremmin eikä jaksa tuntea epävarmuutta ja häpeää heidän seurassaan! Olen yrittänyt sanoa veljelleni vähän liian monta kertaa, että työnteko ei määritä ihmisarvoa ja muihin vertaaminen ja ihmissuhteiden katkaiseminen on typerää ja huolestuttavaa. Toivon, että hän hakeutuisi ammattiauttajalle. Ei ole normaalia, että ihminen arvottaa itsensä noin voimakkaasti yhden asian kautta. Onko sinulla ap huonoja kokemuksia lapsuudesta tai nuoruudesta, jotka ovat tehneet itsetuntoosi noin suuren särön? Veljeäni koulukiusattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan veljeltäni. Hän pitää itseään surkimuksena ja ihmisarvoltaan nollana, kun ei ole vielä (31 v) löytänyt oman alansa vakitöitä. Siitä syystä ajattelee, että voi olla vain työttömän/matapalkkaisella alalla olevan naisen kanssa; kaikki muut olisivat häntä paljon ”korkeammalla” eivätkä siten mukamas arvostaisi häntä oikeasti. On myös hylännyt kavereitaan siksi, että he ovat työllistyneet häntä paremmin eikä jaksa tuntea epävarmuutta ja häpeää heidän seurassaan! Olen yrittänyt sanoa veljelleni vähän liian monta kertaa, että työnteko ei määritä ihmisarvoa ja muihin vertaaminen ja ihmissuhteiden katkaiseminen on typerää ja huolestuttavaa. Toivon, että hän hakeutuisi ammattiauttajalle. Ei ole normaalia, että ihminen arvottaa itsensä noin voimakkaasti yhden asian kautta. Onko sinulla ap huonoja kokemuksia lapsuudesta tai nuoruudesta, jotka ovat tehneet itsetuntoosi noin suuren särön? Veljeäni koulukiusattiin.
Tämä tarina kuulostaa hyvin pitkälti samalta, kuin omani. Ajattelen juurikin tuolla tavalla. Mimua on kiusattu lapsena.
-AP
Vierailija kirjoitti:
On se naisilla helppoa kun on omasta halusta kiinni. Miehet eivät voi seurustella ennen kuin ovat saaneet työpaikan. Ja senkin pitää mieluusti olla ns. hyvä työpaikka
Ei ole totta että naisilla on helpompaa, mutta se on totta että nainen ei kelpuuta miestä joka on huonommassa sosiaalisessa asemassa kuin hän. Olen pahoillani miehet, mutta tän kanssa teidän on elettävä. Deal with it.
Ap:llahan on duuni joten hän on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen työhistoria sinulla on tarkalleen ottaen omalta alaltasi, AP? Oletko ollut kuitenkin harjoitteluissa tai joissain lyhyissä työpesteissä? Entä kiinnostaako opettajan työ yhtään? Pedagogiset opinnot saisi tehtyä vuodessa.
Joka tapauksessa hassua ajatella, että kelpaat muille (niin naisille kuin kavereillesi) vain, jos olet oman alasi työssä. Vaikea uskoa, että valtaosa ihmisistä määrittelisi sinua sen mukaan, mitä työtä teet oman alan työtä odotellessa. Asia on varmasti enimmäkseen vain oman pääsi sisällä. Sen sijaan asiasta ongelman kehittäminen saattaakin näkyä ulospäin suurena epävarmuutena, joka voi joistakin tuntua hieman luontaantyöntävältä. Asiasta tulee ikään kuin itsensä toteuttava ennuste. Ongelmasi ei välttämättä ratkea sillä, että löydät työn, vaan sitten ehkä keksit uuden kompleksin ja kiellät itseltäsi jälleen läheiset ihmissuhteet. Pitäisi vain oppia arvostamaan itseään riippumatta siitä, missä elämäntilanteessa on. Helppoa tai nopeaa se ei toki ole, mutta vaivan arvoista. Elämä kun ei tule koskaan kuitenkaan olemaan 100 % täydellistä ja jos rankaisee itseään epäonnistumisista tai saavuttamatta jääneistä asioista, se on tietysti todella rankkaa.
Itse en ole koskaan saanut oman alani töitä ja olen 32v nainen.. Mieheni on hyvin koulutettu ja hyvässä työssä ja itse olen paskaduunistani lomautettuna ja lomautuksia jatkettiin juuri syyskuulle asti.. Joskus toivoisin olevani toisen duunarin kanssa, koska ei ole kiva kuunnella kuinka minun pitäisi päättää mitä haluan tehdä ja mennä tekemään sitä.. Istun vain kuulemma perseelläni kotona enkä edes yritä mitään.. Muutenkin huono itsetunto ja tällainen puhe omalta puolisolta ei kyllä auta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen pitää olla kaunis, miehen taas rikas ja hyvässä työpaikassa. Näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Millainen työhistoria sinulla on tarkalleen ottaen omalta alaltasi, AP? Oletko ollut kuitenkin harjoitteluissa tai joissain lyhyissä työpesteissä? Entä kiinnostaako opettajan työ yhtään? Pedagogiset opinnot saisi tehtyä vuodessa.
Joka tapauksessa hassua ajatella, että kelpaat muille (niin naisille kuin kavereillesi) vain, jos olet oman alasi työssä. Vaikea uskoa, että valtaosa ihmisistä määrittelisi sinua sen mukaan, mitä työtä teet oman alan työtä odotellessa. Asia on varmasti enimmäkseen vain oman pääsi sisällä. Sen sijaan asiasta ongelman kehittäminen saattaakin näkyä ulospäin suurena epävarmuutena, joka voi joistakin tuntua hieman luontaantyöntävältä. Asiasta tulee ikään kuin itsensä toteuttava ennuste. Ongelmasi ei välttämättä ratkea sillä, että löydät työn, vaan sitten ehkä keksit uuden kompleksin ja kiellät itseltäsi jälleen läheiset ihmissuhteet. Pitäisi vain oppia arvostamaan itseään riippumatta siitä, missä elämäntilanteessa on. Helppoa tai nopeaa se ei toki ole, mutta vaivan arvoista. Elämä kun ei tule koskaan kuitenkaan olemaan 100 % täydellistä ja jos rankaisee itseään epäonnistumisista tai saavuttamatta jääneistä asioista, se on tietysti todella rankkaa.
Pelkissä paskaduuneissa olen ollut. Mä oon aika huono lasten kanssa, joten pedagogisista opinnoista ei taida olla mulle etua.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai voit kuitenkin seukkailla toisen hanttihommissa olevan kanssa? Tai työttömän. Itsekään en sitten saanut koulutusta vastaavaa työtä, enkä saa (tekniikan ala), tiedän, että se on kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole koskaan saanut oman alani töitä ja olen 32v nainen.. Mieheni on hyvin koulutettu ja hyvässä työssä ja itse olen paskaduunistani lomautettuna ja lomautuksia jatkettiin juuri syyskuulle asti.. Joskus toivoisin olevani toisen duunarin kanssa, koska ei ole kiva kuunnella kuinka minun pitäisi päättää mitä haluan tehdä ja mennä tekemään sitä.. Istun vain kuulemma perseelläni kotona enkä edes yritä mitään.. Muutenkin huono itsetunto ja tällainen puhe omalta puolisolta ei kyllä auta yhtään.
Puolisolta?!!! Jätä se snopi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai voit kuitenkin seukkailla toisen hanttihommissa olevan kanssa? Tai työttömän. Itsekään en sitten saanut koulutusta vastaavaa työtä, enkä saa (tekniikan ala), tiedän, että se on kamalaa.
Voin seurustella. Ei naisen työllä tai koulutuksella ole minulle mitään väliä.
-AP
Oletko AP miettinyt jotain terapiaa? Siitä voisi olla sinulle hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Naisen pitää olla kaunis, miehen taas rikas ja hyvässä työpaikassa. Näin se vaan menee.
Inhoan sanontaa " näin se vaan menee".
Naisen pitää olla hyvä luonteeltaan, terve ja hyvännäköinen, hyvä tiimin jäsen.
Mies taas pitää todeta vastuuntuntoiseksi, luotettavaksi ja kyvykkääksi ja hyväluonteiseksi, vahvaksi, ja parpeeksi älykkääksi ottamaan neuvoja vaimoltaan.
DI + pedagogiset -yhtälöllä pääsee opettamaan myös yläasteelle, lukioon tai ehkä jopa tietyille aloille ammattikorkeakouluun. Ei tarvitse työskennellä lasten kanssa.
Kyllä ap:n ongelma on tosiaan liika itsekritiikki ja huono itsetunto :/ Itseensä voi kuitenkin oppia suhtautumaan lempeämmin. Tsemppiä sille matkalle ja myös työnsaantiin. Ikuinen työttömyys ja sinkkuus eivät sinua varmasti odota, vaikka nyt tuntuisikin siltä :)
Sulla sentään on se hanttihommasi,ethän sä mikään työtön siis ole edes? Ja kavereitakin ilmeisesti kiinnostaisi tavata sua kuitenkin? Ja todellakin naisiltakin nykyään vaaditaan (aukoton)uraputki, isot säästöt/omaisuudet/sijoitukset jne. No, ne on niitä parempien ihmisten hommia niin kuin kaikki tässä maailmassa.
Älä kaivaudu minun tyyliseen pohjattomaan monttuun, jossa ei ole töitä enää ikinä tulossakaan ainkaan palkalla, koska olen ollut niin kauan työtön jo. Kavereita ei ole enää, ja seurustelusta en todellakaan jaksa edes haaveilla enää. Ne junat meni jo viheltäen ohi ajat sitten: uraputki, ihmissuhteet, terveys, elämä. Odotan enää loppuani.
Itsekin olen joskus ajatellut, että minun täytyy saavuttaa asia x ennen kuin voin seurustella. Olen kuullut tällaista myös muilta: tavoite on voinut olla vaikka laihtuminen, opiskelupaikka tai työpaikka niin kuin ap:lla. Jos toistaiseksi saavuttamaton etappi herättää itsessä kovasti epävarmuutta, ei ole ehkä kiva alkaa varta vasten etsiä seuraa esim. Tinderiin liittymällä tai deittitapahtumissa käymällä, mutta et kai sentään kieltäisi itseäsi ihastumasta ja seurustelemasta, jos sopiva tyyppi sattuisi tulemaan kohdalle muuten? Jos joku kiinnostuu sinusta, ei häntä selvästikään haittaa tilanteesi, joten olisi outoa sivuuttaa juttu vain siksi, ettet ole oman alan töissä.