Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette yhdessä miehen kanssa?
28.06.2020 |
Me emme tee oikeastaan mitään. Aiemmin sentään kysyin miestä mukaan esim. kävelylenkille. Hän saattoi suostua, mutta sanoi aina, ettei sitten kävellä kovin pitkään. Hän ei ikinä pyydä minua ravintolaan syömään, enkä minäkään enää koita häntä sinne houkutella. Kotona saatamme katsoa telkkaria yhdessä. Juhannuksena pakotin miehen muutamaksi tunniksi ulkoilemaan kanssani. Sekin loppui siihen, että mies alkoi tivaamaan, että eikö jo mennä kotiin. Minä olin kuvitellut, että ihailisimme romanttisesti auringonlaskua.
Alkaa tuntua nöyryyttävältä, kun täytyy anella toista seuraksi eikä hän ikinä ehdota mitään tekemistä yhdessä. Tänään tuli riitaa, kun olin koittanut taas keksiä, miten voisimme viettää päivän yhdessä grillaten läheisen joen varrella olevalla grillipaikalla. Mies laittoikin itselleen lounaan kotona, koska "ei grillaamalla saa tarpeeksi ruokaa". Sitten hän sanoi vielä, että ei meidän kannata jo päivällä lähteä grillaamaan, koska sittenhän meillä on siellä ihan tylsää.
Eli minun kanssani on tylsää. Kavereidensa kanssa hän kyllä voi viettää kokonaisen päivän. Minun kanssani ei. Päätin, että nyt en enää pyytele häntä mihinkään kanssani. Voin tehdä kaiken omien ystävieni kanssa, eikä silloinntarvitse murehtia siitä, että joku valittaa tylsyydestä.
Kommentit (42)
Nyt jo exän kanssa ei tehty mitään yhdessä syystä, että jos tehtiun jotain yhdessä paikassa missä oli muita naisia, niin hän alkoi flirttailla heudän kanssaan ja unohti minut täysin. Esim ravintolassa tarjoilijoiden kanssa, baarissa naisasiakkaiden kanssa, koirapuistossa toisten koiranomistajien kanssa, juhlissa ym ym.
Lopetin sitten hänen kanssaan liikkumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehellesi satuja, tunnut olevan hyvä siinä.
Minkähänlaisia satuja hänelle kertoisin? Jos vaikka kertoisin pariskunnasta, joka kävi kerran kuukaudessa ravintolassa syömässä ja kerran vuodessa lomamatkalla. Vai olisiko tällainen satu niin kaukana oikeasta avioliitosta, että tarina on epäuskottava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa ei tehty mitään. Näivetyin.
Nyt näivetyn lisää kun ei ole kumppania.TÄMÄ! Sinäpä sen keksit; näivetys on juuri oikea sana kuvaamaan sitä miltä tuntuu olla yksinään parisuhteessa.
On todella turhauttavaa, kun on varattu, mutta silti jää aina yksin. Luulisi, että avioliitosta seuraisi se, että voisi vaikka pari kertaa kuukaudessa käydä kävelylenkillä yhdessä. Mutta ei. Meilläkään ei ole mitään yhteistä tekemistä. Kannattaako tällaisessa liitossa edes olla? Paljon puhutaan, että ihmiset eroavat liian helposti. Mutta ei kai yksinäisyyttä tarvitse kärsiä loputtomiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa ei tehty mitään. Näivetyin.
Nyt näivetyn lisää kun ei ole kumppania.TÄMÄ! Sinäpä sen keksit; näivetys on juuri oikea sana kuvaamaan sitä miltä tuntuu olla yksinään parisuhteessa.
On todella turhauttavaa, kun on varattu, mutta silti jää aina yksin. Luulisi, että avioliitosta seuraisi se, että voisi vaikka pari kertaa kuukaudessa käydä kävelylenkillä yhdessä. Mutta ei. Meilläkään ei ole mitään yhteistä tekemistä. Kannattaako tällaisessa liitossa edes olla? Paljon puhutaan, että ihmiset eroavat liian helposti. Mutta ei kai yksinäisyyttä tarvitse kärsiä loputtomiin?
Tiedän tuon tunteen kun on parisuhteessa yksin :( minulla oli eka suhde tuollainen, miestä ei kiinnostanut minun asiat eikä ikinä pyytänyt minua mukaan mihinkään.
Nyt on hyvä mies joka aina pyytää ja haluaa minut mukaan menoihinsa ja osallistuu minunkin harrastuksiin. Ihanaa :) tänään käytiin yhdessä ampumaradalla ampumassa, kylässä vanhempieni luona, tehtiin ruoka ja syötiin. Kohta mennään saunaan. Hyvää elämää yhdessä :)
Toivon että mietit miten haluat elää ja rohkeutta etsiä toisenlaista parisuhdetta jos sitä haluat!
Tässä on ketju, jossa onnellisessa avioliitossa olevat haukkuvat yksinäisiä. Hieno homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn baarissa niitten kanssa ja vaimo pysyy kiltisti kotona. Samaa teen naisten kanssa.
Eipä enää mitään nykyään. Nuorempana käytiin elokuvissa, ulkona syömässä, kotona katsottiin jotain telkkarista. Meillä on kyllä enimmäkseen ollut aina omat menot, kun ollaan eri asioista kiinnostuneita. Varsinkaan mies ei ole oikein koskaan lähtenyt minnekään "mun mieliksi", esim. kävelylle. Kun lapset oli pieniä, käytiin kyllä perheellä uimassa, kyläiltiin, käytiin kirjastossa, lomareissuilla yms. ja kahdestaan silloin tällöin hotellilomalla. Nyt viime vuosina (ollaan yli 50 v) ei ole ollut oikein mitään yhteistä tekemistä.
Mies sanoo ettei jaksa eikä huvita, haluaa olla vaan kotona ja lukea tai katsoa telkkaria. Ei käy yksinkään missään, ennen harrasti liikuntaa, mutta se on jäänyt. Minä menen sitten yksin, en baareihin, mutta harrastuksiin, lenkille, ystävien luo, liikkumaan luontoon. Onhan tämä aika ikävää, mutta minkäs teet. Muuten menee silti ihan hyvin, ei riidellä. Kaipaan kyllä yhdessä tekemistä, juttelua, seksiä, läheisyyttä, mutta kun toista ei enää tuollaiset kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa ei tehty mitään. Näivetyin.
Nyt näivetyn lisää kun ei ole kumppania.TÄMÄ! Sinäpä sen keksit; näivetys on juuri oikea sana kuvaamaan sitä miltä tuntuu olla yksinään parisuhteessa.
On todella turhauttavaa, kun on varattu, mutta silti jää aina yksin. Luulisi, että avioliitosta seuraisi se, että voisi vaikka pari kertaa kuukaudessa käydä kävelylenkillä yhdessä. Mutta ei. Meilläkään ei ole mitään yhteistä tekemistä. Kannattaako tällaisessa liitossa edes olla? Paljon puhutaan, että ihmiset eroavat liian helposti. Mutta ei kai yksinäisyyttä tarvitse kärsiä loputtomiin?
Tiedän tuon tunteen kun on parisuhteessa yksin :( minulla oli eka suhde tuollainen, miestä ei kiinnostanut minun asiat eikä ikinä pyytänyt minua mukaan mihinkään.
Nyt on hyvä mies joka aina pyytää ja haluaa minut mukaan menoihinsa ja osallistuu minunkin harrastuksiin. Ihanaa :) tänään käytiin yhdessä ampumaradalla ampumassa, kylässä vanhempieni luona, tehtiin ruoka ja syötiin. Kohta mennään saunaan. Hyvää elämää yhdessä :)
Toivon että mietit miten haluat elää ja rohkeutta etsiä toisenlaista parisuhdetta jos sitä haluat!
Onpa hienoa, että olet löytänyt paremman suhteen. Minua ahdistaa se, ettei meille synny yhteisiä muistoja. Meistä ei ole monelta vuodelta edes yhtä yhteistä valokuvaa. Olisi hienoa, jos voisimme vaikka käydä yhdessä vanhempieni luona. Ehkä jouluna saan hänet sinne käymään. Mutta silloinkin tiedän, että hän haluaa sieltä pois mahdollisimman nopeasti.
En usko, että tähän tulee ikinä mitään muutosta. Eli täytyy todella alkaa pohtimaan, mitä haluan tulevaisuudelta: jakaa elämäni toisen kanssa ja kumppanin, joka haluaa tehdä asioita kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Eipä enää mitään nykyään. Nuorempana käytiin elokuvissa, ulkona syömässä, kotona katsottiin jotain telkkarista. Meillä on kyllä enimmäkseen ollut aina omat menot, kun ollaan eri asioista kiinnostuneita. Varsinkaan mies ei ole oikein koskaan lähtenyt minnekään "mun mieliksi", esim. kävelylle. Kun lapset oli pieniä, käytiin kyllä perheellä uimassa, kyläiltiin, käytiin kirjastossa, lomareissuilla yms. ja kahdestaan silloin tällöin hotellilomalla. Nyt viime vuosina (ollaan yli 50 v) ei ole ollut oikein mitään yhteistä tekemistä.
Mies sanoo ettei jaksa eikä huvita, haluaa olla vaan kotona ja lukea tai katsoa telkkaria. Ei käy yksinkään missään, ennen harrasti liikuntaa, mutta se on jäänyt. Minä menen sitten yksin, en baareihin, mutta harrastuksiin, lenkille, ystävien luo, liikkumaan luontoon. Onhan tämä aika ikävää, mutta minkäs teet. Muuten menee silti ihan hyvin, ei riidellä. Kaipaan kyllä yhdessä tekemistä, juttelua, seksiä, läheisyyttä, mutta kun toista ei enää tuollaiset kiinnosta.
Pystytkö sinä puhumaan ajatuksistasi miehellesi? Minä en pysty, sillä hän alkaa heti puolustelemaan itseään ja syyttämään minua hankalaksi. En saisi "valittaa", hän ei ole tehnyt mitään väärin jne. En edes ymmärrä, miten suhteemme on muuttunut tällaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu 22 vuotta yhdessä (minä 44 ja mies 47). Tehdään paljon asioita yhdessä kun taas pystyy, koska lapset on isoja. Harrastetaan liikuntaa (sali, lenkkeily, melonta, patikointi jne), reissataan, katsotaan sarjoja jne.
Onko teillä pieniä lapsia? Meilläkin oli silloin hiljaista, mutta nyt menee paremmin.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset ihmiset, jotka suuttuvat kun toinen kertoo tunteistaan, ovat todella ärsyttäviä. He luulevat, että jos ongelmista ei puhuta, niitä ei ole olemassa. Kyllä miehen täytyisi välittää siitä, jos hänen vaimonsa on yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 22 vuotta yhdessä (minä 44 ja mies 47). Tehdään paljon asioita yhdessä kun taas pystyy, koska lapset on isoja. Harrastetaan liikuntaa (sali, lenkkeily, melonta, patikointi jne), reissataan, katsotaan sarjoja jne.
Onko teillä pieniä lapsia? Meilläkin oli silloin hiljaista, mutta nyt menee paremmin.
Tsemppiä!
Meillä ei ole lapsia. Ehdotin joskus, että lähtisin salille mieheni kanssa, mutta hän alkoi heti selittää, miksi se ei ole hyvä idea. En ymmärtänyt, miksi en voisi yhden kerran käydä siellä hänen kanssaan. Toki hän saisi edelleen käydä siellä yksin. Olisipa meillä jokin yhteinen harrastus. Miehen mielestä avioliittomme on onnistunut, kunhan minä vain ymmärrän pitää suuni kiinni enkä pyydä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoanlaitosta pihanhoitoon ja kaikkea siltä väliltä kotona. Käydään museoissa, kierrellään kaupungilla, piipahdetaan kahvilla, matkaillaan, marjastetaan ja sienestetään, istutaan olusilla, katsotaan elokuvia ja sarjoja ja haukutaan yhdessä huonoja, vieraillaan kummankin ystävien ja sukulaisten luona. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Tänäänkin käytiin syömässä jäätelöt puistossa.
Mutta valitettavasti en voi samaistua teihin, sillä minäkin olen mies.
Ollaan miehen kanssa 45v ja lapset tulee just täysi-ikäisiksi.
Ei olla tehty vuosikausiin mitään yhdessä . Mies ei lähde kotoa mihinkään, ei lenkille, museoihin, leffaan ei mihinkään. Ei tee kanssani kotona mitään, ei ouutarhahommua, nikkarointia , vietä leffailtaa. Mä ehdotan miehelle kaikkea joka päivä mutta mihinkään ei suostu. Selaa vaan kännykkää ja tietokonetta.
Välillä mies saa hepulin ja raivoo kun ei tehdä mitään yhdessä. Muistutan häntä, ettähänhän ei suostu mihinkään.
Ja todellakin mietin eroa.
Kännätään, matkustellaan, penkkiurheillaan, katotaan telkkaria ja leffoja, tehdään ruokaa. Perusjuttuja.
Nukutaan, syödään ja käydään sukulaisten luona kylässä.
Me ollaan myös paljon erillään ja on omat jutut, mistä toinen ei ole niin innostunut. Silti on ihanan paljon yhteistäkin tekemistä. Käydään kumpikin salilla, välillä yhdessä ja välillä erikseen, käydään lenkillä ja vaeltamassa, viime kesänä innostuttiin suppailusta. Matkustellaan / suunnitellaan reissuja, toteutetaan joku sisustusprojekti, tehdään ruokaa ja nautitaan viiniä, harrastetaan paljon seksiä, katsellaan Netflixiä, mennään ”käymään jossain” (vaikka joku näkötorni tai upea koski tai museo / nähtävyys). Sit on niitäkin päiviä et ei jaksa toista siinä iholla vaan kumpikin hengaa kotona kännykkä kädessä tai muuten omissa maailmoissaan. Sekin on ihan ok kun tietää että sitä yhteistäkin elämää on.
Mun ex katsoi jatkuvasti urheilua TV:stä ja se teki mut hulluksi. Nalkutin ja olin yksinäinen.
Tämän vuoden puolella on tehty pieniä kotimaanretkiä, kun ulkomaille ei ole päästy. Lähinnä patikointiretkiä, kun tapahtumiakaan ei ole ollut. Toissapäivänä palattiin telttaretkeltä ja loppuviikolla mennään taas. Tänään mennään ihan lähiseudun luontopolulle. Illalla varmaan uidaan ja grillataan. Huomiselle suunniteltiin pientä moottoripyöräretkeä ilman yöpymistä.
Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen, normaalisti käymme kuuntelemassa musiikkia noin kerran kuukaudessa, elokuvissa silloin tällöin, ulkona syömässä kerran-pari kuukaudessa ja ulkomailla muutaman kerran vuodessa.
Paljon tietysti tehdään myös ihan kotosalla, tällä hetkellä mm puutarhatöitä, veneen ja laiturin kunnostamista, mattojen pesua ja pieniä maalausprojekteja.
Televisiosta mies katsoo puoli yhdeksän uutiset kotona ollessa, muuten se ei meillä yleensä ole auki.
Teillä on normaali avioelämä ja "ne yhteiset aviojutut", mutta kun toinen haaveilee samasta, pidät häntä uusavuttomana.