Mitä teette yhdessä miehen kanssa?

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exän kanssa ei tehty mitään. Näivetyin.

Nyt näivetyn lisää kun ei ole kumppania.

TÄMÄ! Sinäpä sen keksit; näivetys on juuri oikea sana kuvaamaan sitä miltä tuntuu olla yksinään parisuhteessa.

On todella turhauttavaa, kun on varattu, mutta silti jää aina yksin. Luulisi, että avioliitosta seuraisi se, että voisi vaikka pari kertaa kuukaudessa käydä kävelylenkillä yhdessä. Mutta ei. Meilläkään ei ole mitään yhteistä tekemistä. Kannattaako tällaisessa liitossa edes olla? Paljon puhutaan, että ihmiset eroavat liian helposti. Mutta ei kai yksinäisyyttä tarvitse kärsiä loputtomiin?

Tiedän tuon tunteen kun on parisuhteessa yksin :( minulla oli eka suhde tuollainen, miestä ei kiinnostanut minun asiat eikä ikinä pyytänyt minua mukaan mihinkään.

Nyt on hyvä mies joka aina pyytää ja haluaa minut mukaan menoihinsa ja osallistuu minunkin harrastuksiin. Ihanaa :) tänään käytiin yhdessä ampumaradalla ampumassa, kylässä vanhempieni luona, tehtiin ruoka ja syötiin. Kohta mennään saunaan. Hyvää elämää yhdessä :)

Toivon että mietit miten haluat elää ja rohkeutta etsiä toisenlaista parisuhdetta jos sitä haluat!

Onpa hienoa, että olet löytänyt paremman suhteen. Minua ahdistaa se, ettei meille synny yhteisiä muistoja. Meistä ei ole monelta vuodelta edes yhtä yhteistä valokuvaa. Olisi hienoa, jos voisimme vaikka käydä yhdessä vanhempieni luona. Ehkä jouluna saan hänet sinne käymään. Mutta silloinkin tiedän, että hän haluaa sieltä pois mahdollisimman nopeasti.

En usko, että tähän tulee ikinä mitään muutosta. Eli täytyy todella alkaa pohtimaan, mitä haluan tulevaisuudelta: jakaa elämäni toisen kanssa ja kumppanin, joka haluaa tehdä asioita kanssani.

Miksi siis haluat juuri tuollaista asiaa? Minä en lähde kumppanini sukulaisten luo jouluksi ja hän tietää sen. En liioin ole koskaan pyytänyt häntä omien sukulaisteni luo vaan olen käynyt siellä yksin. Nyt kun omat vanhempani eivät enää ole elossa, lähden jouluna matkoille (ellei korona estä). Jos kumppanini haluaa lähteä mukaan, niin se on tosi hienoa, koska hänen kanssaan on mukava matkustaa. Jos ei, niin ei sekään ole ongelma.

Jos tiedät, ettei hän halua sukulaisillesi, älä painosta siihen. Se ei ainakaan lähennä teitä.

Tehdään ruokaa, ulkoillaan, käydään kolmisin lapsen kanssa uimassa, hoplopeissa, Lintsillä. Matkaillaan, grillaillaan, ihan mitä vaan. Tekisimme kaiken yhdessä, mutta koska on pieni lapsi ei voi. Esim. jos haluaa salille, pitää jomman kumman jäädä kotiin, muuten mentäisiin yhdessä sinnekin. Puolisohan se mulle läheisin ihminen on, kenenkäs kanssa minä iloni ja suruni jakaisin ellen hänen kanssaan. Ja muuten, me myös keskeustellaan paljon maailman menosta, politiikasta, tieteestä, kulttuurista.