Lue keskustelun säännöt.
Hoi, sinkku: oletko valmis ottamaan seurustelukumppanin, jolla on lapsia aikaisemmasta suhteesta?
28.06.2020 |
Onko lasten iällä ja lukumäärällä merkitystä? Minkä ikäinen itse olet?
Kommentit (120)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurustellut viisi vuotta vela-miehen kanssa, itselläni on lapsia ex-liitosta. Eihän tilanne ideaali ole kummallekaan, eikä meillä ole aikomustakaan muuttaa saman katon alle niin kauan kun lapseni kotona vielä asuvat, mutta rakastuttiin, ei auta. Yritämme ymmärtää toisiamme parhaamme mukaan.
Menin rakastumaan mieheen jolla on lapsia. Ei ollut tarkoitus, ajattelin pitkään että niin jämämiehen kanssa en voisi olla, joka on erehtynyt hankkimaan lapsia ja vielä eronnut. En halunnut olla kenenkään kanssa, jonka ex perhe kummittelee ikuisesti siinä taustalla ja minä saan aina olla se uusi ja ylimääräinen.
No kävipä sitten näin, ja lopulta noista lapsista ei ole ollut meidän suhteelle juuri haittaa kun mies on etävanhempi eivätkä ole ihan pieniä enää. Usein hankin itselleni omia menoja silloin kun hänellä on hoitovastuu, sillä hän todellakin saa hoitaa omat lapsensa enkä passaa tai laita ruokaa tai siivoa heidän jälkiään enkä yhtään mitään, koska ei ole minun taakkani eikä vastuuni. Miehelle tämä on onneksi ollut koko ajan itsestään selvää eikä ole yrittänyt tehdä minusta mitään äitipuolta vaan olen hänen kumppaninsa.
Ikää mulla on sen verran että hankin koko lapset tämän miehen kanssa tai en ollenkaan. Vakavassa harkinnassa on, koska en ole vieläkään ihan päässyt yli siitä että ei tämän elämän näin pitänyt mennä.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin valitsisin kumppanin jolla ei olisi ketään perheenjäseniä joiden kanssa on ns. pakko tulla juttuun ja tavata heitä :'D Olen vela ja introvertti.
Eivät kumppanin lapset olisi mikään deal breaker, mutta ei se ole jotain mitä toivon. Pidän sinänsä lapsista ja olen myös työskennellyt heidän parissaan.
Eikä vela ole paras vaihtoehto sellaiselle, jolla on lapsia. Tai, ei oikeastaan kenellekään. Velat usein kuvittelevat olevansa kaikkien ykköstoive kumppaniksi, en tajua miksi. Itsekkäimmät ja joustamattomimmat tuntemani ihmiset ovat veloja ja joidenkin on suorastaan mahdotonta asettua toisen ihmisen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhteenvetona, eronneet lasten yhteishuoltajat sovittakoon yhteen menonsa (jos onnistuu). Lapsettomien elämäntyylit ovat niin erilaisia, että sopinevat parhaiten seurustelemaan keskenään.
Harvinaisen hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppinen nainen, ei omia lapsia ja kyllä voisin seurustella miehen kanssa jolla on lapsia yhtä hyvin kuin lapsettoman kanssa. Ei väliä lasten iälläkään. Sen miehenhän kanssa seurustelisin.
En tapailisi ketään, johon en ole ihastunut enkä seurustelisi kenenkään kanssa johon en ole rakastunut, en enää tässä iässä. Pärjään ihan hyvin ilmankin miestä. Joten vain sillä miehellä on siinä mielessä merkitystä, että jos mies on oikea, kaikki hänen elämässään on tervetullutta minun elämääni.
En toista kertaa. Olen itse lapseton nainen, ja päätin ennakkoluulottomasti tapailla isäihmistä, kunnes huomasin että pakettiin näköjään kuuluukin myös lapsen äiti eli exä, joka katsoi oikeudekseen udella mitä kummallisempia asioitamme, koska ”lapsen äitinä on oikeus tietää”, eikä miehen vässykästä ollut vetämään rajoja tälle toiminnalle, joten meitähän oli siinä parisuhteessa osallisina hyvin pian enemmän kuin kaksi, saivat pitää tunkkinsa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein suurin turn off ovat miehet, jotka toteavat etukäteen lapsilukunsa olevan täynnä. Minä kun ajattelen niin, että kun mies ja nainen ovat riittävän rakastuneita, he haluavat lapsen.
Tämä on mielenkiintoinen ajatus, ajatteleeko monikin näin? Onko taustalla siis se että biologia huutaa puskemaan vauvoja itsestään mikäli joku on Se Oikea, oli aiemmin järjellä halunnut lapsia tai ei?
Aika monelta vannoutuneelta en-halua-lapsia -tyypiltä olen kuullut tätä eli kun on sopiva kumppani tullut vastaan, lasten saaminen ei ole tuntunut enää yhtään hullummalta ajatukselta.
Itse uskoisin haluavani lapsia mikäli oikeasti rakastuisin. Olen jo yli 30 enkä ole ollut vielä suhteessa, jossa kokisin miestä riittävän hyväksi puolisoksi minulle ja olen heille todennut vain sen, etten halua lapsia.
Eli siis ei missään tapauksessa jo lapsia hankkinutta miestä ja aivan totaalinen turn off olisi mies, joka jo heti treffiprofiilissaan toteaa lapsilukunsa olevan täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin valitsisin kumppanin jolla ei olisi ketään perheenjäseniä joiden kanssa on ns. pakko tulla juttuun ja tavata heitä :'D Olen vela ja introvertti.
Eivät kumppanin lapset olisi mikään deal breaker, mutta ei se ole jotain mitä toivon. Pidän sinänsä lapsista ja olen myös työskennellyt heidän parissaan.Eikä vela ole paras vaihtoehto sellaiselle, jolla on lapsia. Tai, ei oikeastaan kenellekään. Velat usein kuvittelevat olevansa kaikkien ykköstoive kumppaniksi, en tajua miksi. Itsekkäimmät ja joustamattomimmat tuntemani ihmiset ovat veloja ja joidenkin on suorastaan mahdotonta asettua toisen ihmisen asemaan.
Kuulostat katkeralta ja ilkeältä ihmiseltä. Mikä on omassa elämässäsi mahtanut mennä pieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton, yli 35-vuotias mies ja on melko varmaa, että en tule enää perhettä omien lasten kautta perustamaan. Tämän ikäinen, kun etsii kumppania niin jättäisi melko suuren joukon potentiaalisista naisista pois, jos hyväksyisi vain lapsettomat naiset. En tiedä onko ideaali kumppanuus lapsettoman miehen ja lapsia omaavan naisen välillä, mutta mä näen nuo lapset vain osana elämää ja en lähtisi sen takia yhtäkään mukavaa ja kiinnostavaa naista sulkemaan pois. En varmaan osaa olla lasten kanssa yhtä hyvin kuin omia lapsia omaava mies, mutta kokemuksieni mukaan harva nainen edes etsii lapsilleen uutta isää. Jos kaikki menee hyvin niin tietenkin olisin osa lasten elämää, mutta siihen on vielä pitkä matka.
Eri asia on sitten kuinka moni eronnut äiti etsii lapsetonta miestä. Siihen mä taas en voi vaikuttaa. Annan heille Tinderissä sydämen ja he saavat päättää olenko se mitä he etsivät.
En. Lapset ovat ehdoton ei iästä ja lukumäärästä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kiinnitin huomiota tuohon äitivartalo-kommenttiin. Itse olen 43-vuotias ja treenannut pt:n kanssa 5 vuotta. Vartaloni on nyt paremmassa kuosissa kun silloin kun sain lapseni 31-vuotiaana. Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Monet fitnesskisaajatkin ovat äitejä.
Roikkuva vatsanahka ei treenaamalla kiristy eivätkä roikkuvat tissit täyty.
Juu Ei, mutta ei kaikille tuollaisia tule, ja toisaalta noita roikkuvia vatsoja ja tissejä näkyy ihan lapsettomillakin naisilla.
Pari-kolmikymppisen naisen kropassa äitiyden merkit ovat erittäin tunnistettavat. Vaikka olisi muuten tiukassa kunnossa, etureppy paljastaa. Eihän sille mitään voi, jos kudostyyppi ei ole palautumiselle suotuisa.
No enpä kyllä ole lapsettomillakaan tavisnaisilla mitään pyykkilautavatsoja yleensä nähnyt (ja silti he on kauniita), naisen kehoon kuuluu pieni rasvakerros ja nimenomaan se pehmeys on usein rintojen/vatsan/pyllyn seudulla, mutta sinun jutut nyt kuulostaa muutenkin siltä että olet tutustunut naisvartaloihin lähinnä instagramin kautta 😂
Nimimerkillä synnyttänyt eikä mitään etureppua tai roikkuvia tissejä, joillain toki on, mutta “äitivartalo” on aivan naurettava käsite, koska olemme kaikki erilaisia niin ennen synnytystä kuin sen jälkeenkin 😊
Niin, no tässä oli kysymys nimenomaan noista eturepuista ja roikkuvista tisseistä, joista sinulla ei ole mitään kokemusta. Sinä puhut aivan eri asiasta.
Suosittelen, että katselet ympärillesi seuraavan kerran, kun käyt rannalla. Jos sinusta raskaus ei jätä tunnistettavia jälkiä yhteenkään naiseen, en tiedä mitä sanoa.
Monilla varsin nuorilla malleillakin on lapsia - silti tekevät esim. Victorias Secret -näytöksiä ja muuta.
Eli hyvin on yksilöllistä ja paljon riippuu geenien lisäksi siitä, miten muuten pitää itsestään huolta.
Jos ei tule hankalaa eksää kaupan päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä ottaisi miestä, jolla on lapsia. Tai no, jos lapsi olisi jo aikuinen ja omassa elämässään kiinni oleva fiksu tyyppi niin voisin harkita. En itse halua lapsia elämääni, joten lapsiperhe-elämää elävä mies ei ole minulle millään tavalla sopiva kumppani. N32.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteenvetona, eronneet lasten yhteishuoltajat sovittakoon yhteen menonsa (jos onnistuu). Lapsettomien elämäntyylit ovat niin erilaisia, että sopinevat parhaiten seurustelemaan keskenään.
Harvinaisen hyvin sanottu.
Minusta taas tosi lapsellisesti sanottu. Eiköhän jokainen aikuinen ihan itse päätä millainen elämäntyyli itselle sopii, ei kaikki edes elä niin miten haluaisi elää, joten kumppanin tuoma elämänmuutos voi olla tosi toivottu. Antakaa nyt herranjestas ihmisten olla ja pariutua miten parhaaksi näkevät, kaksi kun OIKEASTI rakastuu niin harvoin siinä ehtoja aletaan latelemaan tai rukseja listaan rustaamaan.
En, vaikka itselläni on lapsia. Ehkä johonkin kevyeen tapailusuhteeseen, jossa emme ikinä edes tapaa toistemme lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, yli 35-vuotias mies ja on melko varmaa, että en tule enää perhettä omien lasten kautta perustamaan. Tämän ikäinen, kun etsii kumppania niin jättäisi melko suuren joukon potentiaalisista naisista pois, jos hyväksyisi vain lapsettomat naiset. En tiedä onko ideaali kumppanuus lapsettoman miehen ja lapsia omaavan naisen välillä, mutta mä näen nuo lapset vain osana elämää ja en lähtisi sen takia yhtäkään mukavaa ja kiinnostavaa naista sulkemaan pois. En varmaan osaa olla lasten kanssa yhtä hyvin kuin omia lapsia omaava mies, mutta kokemuksieni mukaan harva nainen edes etsii lapsilleen uutta isää. Jos kaikki menee hyvin niin tietenkin olisin osa lasten elämää, mutta siihen on vielä pitkä matka.
Eri asia on sitten kuinka moni eronnut äiti etsii lapsetonta miestä. Siihen mä taas en voi vaikuttaa. Annan heille Tinderissä sydämen ja he saavat päättää olenko se mitä he etsivät.
Eli olet epätoivoinen ja otat kenet vain, joka sut huolii? Miksi noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, yli 35-vuotias mies ja on melko varmaa, että en tule enää perhettä omien lasten kautta perustamaan. Tämän ikäinen, kun etsii kumppania niin jättäisi melko suuren joukon potentiaalisista naisista pois, jos hyväksyisi vain lapsettomat naiset. En tiedä onko ideaali kumppanuus lapsettoman miehen ja lapsia omaavan naisen välillä, mutta mä näen nuo lapset vain osana elämää ja en lähtisi sen takia yhtäkään mukavaa ja kiinnostavaa naista sulkemaan pois. En varmaan osaa olla lasten kanssa yhtä hyvin kuin omia lapsia omaava mies, mutta kokemuksieni mukaan harva nainen edes etsii lapsilleen uutta isää. Jos kaikki menee hyvin niin tietenkin olisin osa lasten elämää, mutta siihen on vielä pitkä matka.
Eri asia on sitten kuinka moni eronnut äiti etsii lapsetonta miestä. Siihen mä taas en voi vaikuttaa. Annan heille Tinderissä sydämen ja he saavat päättää olenko se mitä he etsivät.
Eli olet epätoivoinen ja otat kenet vain, joka sut huolii? Miksi noin?
Missä siinä niin sanottiin?
Juu, 21 vuotiaana aloin seurustella miehen kanssa, hänellä oli lapsi. Nyt jälkeenpäin en enää, kun en ole varma haluanko edes omiakaan.