Hoi, sinkku: oletko valmis ottamaan seurustelukumppanin, jolla on lapsia aikaisemmasta suhteesta?

En sano jyrkästi ei, mutta ei se todellakaan mikään ihanne olisi. Itse olen lapseton nainen, ja mieluiten ottaisin miehen jolla ei ainakaan pikkulapsia olisi, mieluummin ei ollenkaan.  N31

Tosi moni mies (nainen kun olen, miesten näkökulmat tulleet tutuksi) oikein tuntuu mainostavan sitä, että joka toinen(!) viikko hänellä olisi aikaa naisystävälle. Unelmissasi, tekisi mieli todeta. Ymmärrän kyllä, että isän mielestä hän on vain kunnollinen isi lapsilleen mutta naisystävän näkökulmasta en keksisi vähemmän kiinnostavampaa lähtökohtaa parisuhteelle.

Parisuhteessa, jossa on yhteisiä lapsia on vielä oikeutettua todeta haluavansa tehdä kaikkensa lasten eteen mutta on aika käsittämätön ajatus, että joku mies kuvittelisi uuden naisystävän (miehen toiveesta yleensä lapsettoman sellaisen) ymmärtävän miehen priorisoivan lapsiaan. Ymmärrän täysin tilanteen, jossa kaksi eronnutta ja lapsia hankkinutta menee kimppaan ja priorisoi kumpikin omia lapsiaan. Tässä tapauksessa vaatii kuitenkin aika paljon, jotta suhde toimisi.

Pari esimerkkiä tosielämästä (enää en edes lähde treffeille alaikäisten lasten yhteishuoltajuusisän kanssa):

-miehellä lapset joka toinen viikonloppu vakkaristi ja loukkaantuu, kun minä sitten sovin omia menojani tälle miehen lapsivapaalle viikonlopulle (=mies olettaa, että minä järjestän elämäni hänen itse aiheuttamansa hankaluuden mukaan)

-mies peruu kanssani jo sovitun menon, koska lapsi sairastunut, ex-vaimolla ei aitoa ja lapsi pitää saada "mukavasti ja helposti" lääkäriin

-mies olettaa minun nauttivan hänen lastensa kanssa vietettävästä koti-illasta seurapeleineen kun itse haluaisin nauttia miehen kanssa kahdenkeskisestä ajasta ja seksistä ilman pelkoa siitä, että viereisessä huoneessa nukkuva lapsi herää

Yhteenvetona, eronneet lasten yhteishuoltajat sovittakoon yhteen menonsa (jos onnistuu). Lapsettomien elämäntyylit ovat niin erilaisia, että sopinevat parhaiten seurustelemaan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Voisin periaatteessa mutta silloin naisen tulisi olla paljon paremman näköinen, muutenkin "kivempi" kuin lapsettomana. Eli laitan rimaa korkeammalle mitä enemmän niitä lapsia on. Jos sillä ois vaikka 3 teiniä niin saa olla jo aikamoinen pornotähti ja enkeli että kelpuuttaisin.

Pornotähti ja enkeli? Kohtuullisen outo yhdistelmä... 

Ei haittaisi minua jos kumppanilla olisi entisestä suhteesta lapsia. Lasten iälläkään ole oikeastaan mitään merkitystä.

N31

Tavallaan pidän lapsirakkaista miehistä. Jos mies olisi hyvä vanhempi, mutta panostaisi kuitenkin myös minuun täysillä niin miksipä ei. Esimerkiksi jos lapset olisivat meillä joka toinen viikonloppu niin sopisihan se. Pidän itsekin lapsista vaikka olen vela. Tämä edellyttää sitä että miehen lasten äiti on täyspäinen eikä vaikeuta minun elämääni.

Oikeastaan riippuu iahn vain miehen asenteesta. Jos miehellä on lapsia, miehen täytyy tätä aika reippaasti kompensoida jollakin muulla. Esim. pystyä järkkäämään kivaa ohjelmaa viikonlopuiksi, jolloin ei ole lastensa kanssa. Niin, että minulle ei tule huonoa fiilistä kieltäytyä ystävättärien kanssa sovituista menoista yms. 

Jos mies esimerkiksi olettaa, että lastensa kanssa vietetyn huvipuistoviikonlopun jälkeen tyydyn makaamaan kotisohvalla ja katsomaan telkkaria, hän on väärässä. Mieheltä vaatii aika hyvää tulotasoa elättää sekä lapsensa että pystyä kustantamaan myös itselleen mukava elämä. Monella keskituloisella palkansaajalla kaikki ylimääräinen raha menee lapsiin ja se on taas keskituloiselle yksineläjälle ongelma. Kun se lapseton nainen on yleensä tottunut siihen, että omiin nautintoihin on varaa panostaa.

Jos lapset ovat hyvin kasvatettuja ja miehellä on aikaa ja halua panostaa tosissaan minuunkin, niin saattaisi se olla ok. N32

En varmaan. Isämiehet ovat henkisesti niin kaukana itsestäni. Tietty jos joku oikein ihana löytyy joka haluaa ampua minuunkin lapsen tai pari.

N31

Tottakai perseeseen on piilohomon päästävä. Pane kurkku perseesi ja tule ulos kaapista!

Mieluummin ei, mutta jos upea mies en nyt pitäisi sitä aivan mahdottomana asiana. Omia lapsia ei vielä ole, mutta olen erittäin lapsirakas, joten lapset eivät niinkän ole ongelma, pikemmin exkuviot hieman arveluttavat.

Kaikkein suurin turn off ovat miehet, jotka toteavat etukäteen lapsilukunsa olevan täynnä. Minä kun ajattelen niin, että kun mies ja nainen ovat riittävän rakastuneita, he haluavat lapsen. Tai siis näin ainakin itse. Olen seurustellut kaksi kertaa pidempään mutten ole kummassakaan suhteessa ollut riittävän rakastunut haluakseni lapsia. Jos mies torppaa tämän vaihtoehdon jo etukäteen pois, hän ei ole minun juttuni. Ja koska osa miehistä on valmiita valehtelemaan mahdollisesta lisääntymishalukkuudestaan, on parempi varmuuden rankata hausta pois kokonaan ne miehet, joilla on jo lapsia.

Eli ei, en lähtisi treffeille lapsia jo tehneen miehen kanssa.

N 35

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin valitsisin kumppanin jolla ei olisi ketään perheenjäseniä joiden kanssa on ns. pakko tulla juttuun ja tavata heitä :'D Olen vela ja introvertti.

Eivät kumppanin lapset olisi mikään deal breaker, mutta ei se ole jotain mitä toivon. Pidän sinänsä lapsista ja olen myös työskennellyt heidän parissaan.

Veit sanat suustani. Olisin voinut itse kirjoittaa aivan samoin :D N30

Mitä on tarjolla? Pepaa?

No HYI SAAATANA !!!!  Ei TODELLAKAAN ! HyH HyH, kompostiinhan tuollaiset akat haluaa.

Pilalla pilalla . . . .

Kyllä, oikein mielellään.

Tykkään hurjasti lapsista, mutta en halua omia, joten mielelläni ottaisin kumppanin kautta osa-aikalapsia elämääni. Emme muutenkaan tulisi koskaan muuttamaan yhteen tai nyhjäämään kylki kyljessä 247 mahdollisen seurustelukumppanin kanssa, joten en siis tulisi olemaan mikään äitipuoli tai yhtään minkäänlaisessa kasvatusvastuussa. Olisi ihan paras mahdollinen skenaario, eikä sen väliä, montako ja minkä ikäisiä.

En missään nimessä! Miksi haluaisin vieraita lapsia elämääni?

Lapseton N40

Mun miehellä lapsia ja itselläni ei. En olis lähtenyt koko hommaan, jos olisin tiennyt miten raskasta ja epäkiitollista on "äitipuolena" olo. Toki riippuu lapsista, exästä, kasvatuksesta ym. millaisen paketin saa. En voi kyllä suositella kenellekään.

Jos siitä ei tulisi turhan hankalaa minun ja miehen yhteiselämän kannalta. Ehkä mietityttäisi eniten se, jos lasten äiti pyörisi koko ajan kuvioissa mukana. Ja oma roolini, minkälainen se olisi miehen lapsiin nähden? Tulisiko lapsilta koko ajan kuittailua että "et sinä ole meidän äiti, et saa käskeä meitä"?

Sinänsä kyllä pidän lapsista, ja jos asiat sujuisivat vaivattomasti ja lapset olisivat mukavia niin kai se olisi mahdollista seurustella miehen kanssa, jolla on lapsia.

N33

Noh, ajattelen aina, että en haluaisi seurustella tyypin kanssa jolla on lapsia, mutta olen silti usein ihastunut ja viehättynyt miehestä jolla on ollut lapsia. Että ehkä se seurustelukin saattaisi onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein suurin turn off ovat miehet, jotka toteavat etukäteen lapsilukunsa olevan täynnä. Minä kun ajattelen niin, että kun mies ja nainen ovat riittävän rakastuneita, he haluavat lapsen.

Tämä on mielenkiintoinen ajatus, ajatteleeko monikin näin? Onko taustalla siis se että biologia huutaa puskemaan vauvoja itsestään mikäli joku on Se Oikea, oli aiemmin järjellä halunnut lapsia tai ei?