Lue keskustelun säännöt.
Mies, voisitko olla parisuhteessa naisen kanssa, joka ei suostuisi ottamaan sinulta koskaan vastaan minkäänlaista tukea, apua tai lohdutusta eikä myöntäisi heikkouksiaan?
28.06.2020 |
Tarvitsisi sinua käytännössä vain sänkyseuraksi. Millaisia ajatuksia tuollainen nainen herättäisi?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen ego tuskin kestäisi. Miehillä on tarve tietää, neuvoa, pelastaa pulasta.
Itse olen tosi itsenäinen nainen enkä tarvitse miestä mihinkään. Joskus kuitenkin ihastun ja kokeilen tapailla jotakuta. Homma kosahtaa just siihen, että en tarvitse mieheltä apua tai olkapäätä yhtään mihinkään. Miehet aina sanovat, että tuntevat itsensä hyödyttömiksi mun seurassa ja siihen se sitten loppuu.
Mitä hyötyä sinusta sitten on miehelle tai mitä hyötyä miehestä sinulle? Parisuhteen idea on se että molemmat hyötyvät siitä. Jos siitä ei mitään hyötyä ole, miksi parisuhteeseen ryhtyisi?
En mä kyllä etsi mitään hyötyä. Haluan siitä olevan mulle iloa. Seksi, läheisyys ja seura nyt on sellaisia, jotka tuottaisivat iloa nimenomaan parisuhteen kontekstissa. Ja tietysti ne romanttiset tunteet, joita saa kokea. Parisuhdehan on erityinen suhde, joka jo itsessään, ajatuksen tasolla, tuottaa (toivittavasti) hyvää mieltä. Ei siinä muuten mitään pointtia ole.
En mä tarvitse lohdutusta tai neuvoa tai apua asioissa. Ihan itse olen kaikki hoitanut tähänkin asti.
Kuvailit juuri kirjaimellisesti hyödyn.
Ei tuo ole hyötymistä. Katsohan hyötymisen määritelmä jostakin.
No siinä on: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:hy%C3%B6ty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen ego tuskin kestäisi. Miehillä on tarve tietää, neuvoa, pelastaa pulasta.
Itse olen tosi itsenäinen nainen enkä tarvitse miestä mihinkään. Joskus kuitenkin ihastun ja kokeilen tapailla jotakuta. Homma kosahtaa just siihen, että en tarvitse mieheltä apua tai olkapäätä yhtään mihinkään. Miehet aina sanovat, että tuntevat itsensä hyödyttömiksi mun seurassa ja siihen se sitten loppuu.
Mitä hyötyä sinusta sitten on miehelle tai mitä hyötyä miehestä sinulle? Parisuhteen idea on se että molemmat hyötyvät siitä. Jos siitä ei mitään hyötyä ole, miksi parisuhteeseen ryhtyisi?
En mä kyllä etsi mitään hyötyä. Haluan siitä olevan mulle iloa. Seksi, läheisyys ja seura nyt on sellaisia, jotka tuottaisivat iloa nimenomaan parisuhteen kontekstissa. Ja tietysti ne romanttiset tunteet, joita saa kokea. Parisuhdehan on erityinen suhde, joka jo itsessään, ajatuksen tasolla, tuottaa (toivittavasti) hyvää mieltä. Ei siinä muuten mitään pointtia ole.
En mä tarvitse lohdutusta tai neuvoa tai apua asioissa. Ihan itse olen kaikki hoitanut tähänkin asti.
Kuvailit juuri kirjaimellisesti hyödyn.
Ei tuo ole hyötymistä. Katsohan hyötymisen määritelmä jostakin.
Vai väitätkö että ilosta ei ole sinulle hyötyä? Mitä hyötyä siitä ilosta sitten on? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen ego tuskin kestäisi. Miehillä on tarve tietää, neuvoa, pelastaa pulasta.
Itse olen tosi itsenäinen nainen enkä tarvitse miestä mihinkään. Joskus kuitenkin ihastun ja kokeilen tapailla jotakuta. Homma kosahtaa just siihen, että en tarvitse mieheltä apua tai olkapäätä yhtään mihinkään. Miehet aina sanovat, että tuntevat itsensä hyödyttömiksi mun seurassa ja siihen se sitten loppuu.
Mitä hyötyä sinusta sitten on miehelle tai mitä hyötyä miehestä sinulle? Parisuhteen idea on se että molemmat hyötyvät siitä. Jos siitä ei mitään hyötyä ole, miksi parisuhteeseen ryhtyisi?
En mä kyllä etsi mitään hyötyä. Haluan siitä olevan mulle iloa. Seksi, läheisyys ja seura nyt on sellaisia, jotka tuottaisivat iloa nimenomaan parisuhteen kontekstissa. Ja tietysti ne romanttiset tunteet, joita saa kokea. Parisuhdehan on erityinen suhde, joka jo itsessään, ajatuksen tasolla, tuottaa (toivittavasti) hyvää mieltä. Ei siinä muuten mitään pointtia ole.
En mä tarvitse lohdutusta tai neuvoa tai apua asioissa. Ihan itse olen kaikki hoitanut tähänkin asti.
Kuvailit juuri kirjaimellisesti hyödyn.
Ei tuo ole hyötymistä. Katsohan hyötymisen määritelmä jostakin.
Jos puhuu hyödystä (= jokin asia, joka edesauttaa jotain toista asiaa) miksi pitäisi määritellä hyödyttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen ego tuskin kestäisi. Miehillä on tarve tietää, neuvoa, pelastaa pulasta.
Itse olen tosi itsenäinen nainen enkä tarvitse miestä mihinkään. Joskus kuitenkin ihastun ja kokeilen tapailla jotakuta. Homma kosahtaa just siihen, että en tarvitse mieheltä apua tai olkapäätä yhtään mihinkään. Miehet aina sanovat, että tuntevat itsensä hyödyttömiksi mun seurassa ja siihen se sitten loppuu.
Mitä hyötyä sinusta sitten on miehelle tai mitä hyötyä miehestä sinulle? Parisuhteen idea on se että molemmat hyötyvät siitä. Jos siitä ei mitään hyötyä ole, miksi parisuhteeseen ryhtyisi?
En mä kyllä etsi mitään hyötyä. Haluan siitä olevan mulle iloa. Seksi, läheisyys ja seura nyt on sellaisia, jotka tuottaisivat iloa nimenomaan parisuhteen kontekstissa. Ja tietysti ne romanttiset tunteet, joita saa kokea. Parisuhdehan on erityinen suhde, joka jo itsessään, ajatuksen tasolla, tuottaa (toivittavasti) hyvää mieltä. Ei siinä muuten mitään pointtia ole.
En mä tarvitse lohdutusta tai neuvoa tai apua asioissa. Ihan itse olen kaikki hoitanut tähänkin asti.
Kuvailit juuri kirjaimellisesti hyödyn.
Ei tuo ole hyötymistä. Katsohan hyötymisen määritelmä jostakin.
No siinä on: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:hy%C3%B6ty
Kyllä, etiikan kontekstissa sillä tarkoitetaan tuota. Onko parisuhde mielestäsi etiikkaa? Mielenkiintoinen näkökulma.
Edellä on kuvailtu enemmänkin huvi kuin hyöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen ego tuskin kestäisi. Miehillä on tarve tietää, neuvoa, pelastaa pulasta.
Itse olen tosi itsenäinen nainen enkä tarvitse miestä mihinkään. Joskus kuitenkin ihastun ja kokeilen tapailla jotakuta. Homma kosahtaa just siihen, että en tarvitse mieheltä apua tai olkapäätä yhtään mihinkään. Miehet aina sanovat, että tuntevat itsensä hyödyttömiksi mun seurassa ja siihen se sitten loppuu.
Huomattu. Etsivät jotain kyynelsilmäistä reppanaa jolla on elämänhallinta hukassa ja joka ei ole koko ikänsä aikana onnistunut oppimaan aikuisten tavoille. Tämän tyyppisistä itkuliisojen hakijoista tulee mieleen, että tarvitsisiko mies kenties kumppaniksi psykiatrin? Ei minua ainakaan kiinnosta elää lohduttomana ja peloissani vain ollakseni miehelle mieluinen. Ja mistä niitä kriisejä sitten pitäisi jatkuvasti hankkia, että olisi täysin avuton ja lohdutettavissa? En käsitä.
Jos pitäisi kuunnella sinun itsekehumonologejasi omasta erinomaisuudestasi niin kuka sellaista jaksaa? Meillä on jo lenitat ja jugnerit kehumassa samaa kakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen ego tuskin kestäisi. Miehillä on tarve tietää, neuvoa, pelastaa pulasta.
Itse olen tosi itsenäinen nainen enkä tarvitse miestä mihinkään. Joskus kuitenkin ihastun ja kokeilen tapailla jotakuta. Homma kosahtaa just siihen, että en tarvitse mieheltä apua tai olkapäätä yhtään mihinkään. Miehet aina sanovat, että tuntevat itsensä hyödyttömiksi mun seurassa ja siihen se sitten loppuu.
Mitä hyötyä sinusta sitten on miehelle tai mitä hyötyä miehestä sinulle? Parisuhteen idea on se että molemmat hyötyvät siitä. Jos siitä ei mitään hyötyä ole, miksi parisuhteeseen ryhtyisi?
En mä kyllä etsi mitään hyötyä. Haluan siitä olevan mulle iloa. Seksi, läheisyys ja seura nyt on sellaisia, jotka tuottaisivat iloa nimenomaan parisuhteen kontekstissa. Ja tietysti ne romanttiset tunteet, joita saa kokea. Parisuhdehan on erityinen suhde, joka jo itsessään, ajatuksen tasolla, tuottaa (toivittavasti) hyvää mieltä. Ei siinä muuten mitään pointtia ole.
En mä tarvitse lohdutusta tai neuvoa tai apua asioissa. Ihan itse olen kaikki hoitanut tähänkin asti.
Kuvailit juuri kirjaimellisesti hyödyn.
Ei tuo ole hyötymistä. Katsohan hyötymisen määritelmä jostakin.
Jos puhuu hyödystä (= jokin asia, joka edesauttaa jotain toista asiaa) miksi pitäisi määritellä hyödyttäminen.
Koska edellä on esitetty väite:
”Parisuhteen idea on se että molemmat hyötyvät siitä.”
Siksi pitäisi nyt määritellä hyötyminen.
Mä oon varmaan ymmärtänyt parisuhteen väärin. En odota kumppanilta apua ja tukea, vaan yhdessä olemista ja tekemistä. Avut ja tuet hankitaan terveys ja sosiaalipalvelujen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tarvitse koskaan apua, tukea tai lohdutusta, on joko asiat todella hyvin tai sellainen ego ettei kykene uskomaan ettei ole täydellinen. Todennäköisyys jälkimmäiselle vaihtoehdolle on suuri, mutta jos poikkeus tulisi vastaan ja olisi vielä empatiakykyinen ja varmasti sellainen, mikä ettei. Käytännössä nämä asiat kuitenkin selviävät pitemmän ajan kuluessa, joten todennäköisyydet ovat naisen kannalta pienet.
Jos siihen vielä päälle tulee valitettavan yleinen kaiken tietävä asenne ja kyky väittää vastaan myös asioista joista ei todellakaan tiedä tarpeeksi, todennäköisyydet lähestyvät nollaa.
Enkä ainakaan henk. koht. lämpene pelkälle jyystölle ilman tunteita.
Mulla on ainakin jatkuvasti riitaa kotona siitä, etten suostu ottamaan neuvoja vastaan eli kuuntelemaan katkeamatonta monologia aiheesta, joka koskee itsestäänselvyyksiä. Mies on nyt kääntänyt päässään, etten halua neuvoja, mutta onko vaikeaa ymmärtää etten tarvitse niitä.
Samaten jos en riidoissa suostu myöntämään omaa osallisuuttani (ottamaan niskaani asioita joita en ole tehnyt), olen kylmä ja sydämetön ihminen. Joskus mies myös testaa alanko itkemään, ja jos en ala, hän syyttelee kahta kauheammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä musta naisena olisi outoa, jos mies ei oikeasti koskaan suostuisi vastaanottamaan mitään emotionaalista tukea. Tuntuu, että emotionaalinen läheisyys olisi silloin myös mahdotonta ja tuntuisi, että mies piilottelee negatiivisia tunteitaan minulta. Kaikilla on joskus huono päivä, ja jos kumppani silloin eristäytyy tai näyttelee, että kaikki on okei, en kokisi sitä miellyttäväksi käytökseksi -- enkä voi syyttää miehiä, jotka ajattelevat samoin.
Tuollainen ihminen on todennäköisesti sellainen m*lkero joka ei vastaavasti suostu ikinä auttamaan tai tukemaan toista missään vaan kaikesta pitäisi suoriutua yksin, itsenäisesti ja ties mitä. Siitä vähän kuin puuttuu kokonaan se parisuhteen idea, että elämä on yhteinen ja jaettu kokemus eikä vaan kämppiksiä seksillä muutoin kylmin ja etäisin välein. Ei kiitos siis. Kukaan ei ole täydellinen superihminen ja yhdessä ollaan aina vahvempia ja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuen ja lohdutuksen vastaanottamisesta kieltäydytään? Eihän nainen voi sulkea korviaan, jos mies lausuu tuen ja lohdutuksen sanoja.
Onko tämäkin sitä voimaantumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saa pillua tasaiseen thtiin, niin ok:)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ainakin jatkuvasti riitaa kotona siitä, etten suostu ottamaan neuvoja vastaan eli kuuntelemaan katkeamatonta monologia aiheesta, joka koskee itsestäänselvyyksiä. Mies on nyt kääntänyt päässään, etten halua neuvoja, mutta onko vaikeaa ymmärtää etten tarvitse niitä.
Samaten jos en riidoissa suostu myöntämään omaa osallisuuttani (ottamaan niskaani asioita joita en ole tehnyt), olen kylmä ja sydämetön ihminen. Joskus mies myös testaa alanko itkemään, ja jos en ala, hän syyttelee kahta kauheammin.
Hirveältä kuullostaa. Näin vieraana ei kuitenkaan pysty tietämään oletko sinä pahan alistajan uhri vai luonteenne yhteensopimattomia. Joka tapauksessa tuollaista tilannetta ei pitäisi väkisin jatkaa.
Esim. meillä dynamiikka vaikuttaa hieman samantapaiselta, mutta ilman itkuja. Meillä asiaan vaikuttaa sekin, että vaimo on mm. oman siskonsakin mielestä hyvin itsepäinen, ottaa rakentavankin kritiikin lähes aina henkilökohtaisti lokaan painamisena, virheiden myöntäminen on hänelle erittäin vaikeaa ja vastaa mököttämällä.
Minä taas olen tempperamenttinen ja myös itsepäinen, mutta yleensä myönnän virheeni jäähdyttyäni, jos minulle osoitetaan että olen väärässä. Tästä seuraa luonnollisesti riitoja, jotka jäävät kytemään leimahtakseen uudestaan, jos aiheessa ei ole yksiselitteistä oikeaa ratkaisua. Vaikeata arkea jne, mutta valtavasti hyviäkin hetkiä. Hyvät hetket ovat kuitenkin vuosien saatossa vähentyneet eikä tilanne ole kummallekaan hyväksi. Ero on siksi ollut harkinnassa.
T: nro 30
Vain hyvin pelokas ja epävarma ihminen ei uskalla näyttäytyä virheellisenä, tukea ja apua tarvitsevana omalle kumppanilleen. Takana on paljon pettymyksiä siinä, ettei muilta ole odotettavissa mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vain hyvin pelokas ja epävarma ihminen ei uskalla näyttäytyä virheellisenä, tukea ja apua tarvitsevana omalle kumppanilleen. Takana on paljon pettymyksiä siinä, ettei muilta ole odotettavissa mitään hyvää.
Tuolla asenteella myös vetää puoleensa huonoa kohtelua, koska tuki, apu ja lohdutus kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin jossain muodossa, vaikka sitten vääristyneinä.
En. Tällaisella ihmisellä on jotain todella pahasti sekaisin aivoissa, luultavasti sosiopaatti. Harrastan parisuhteita vain tunneälyllisten normaaleiden naisten kanssa.
Monen suomipojan ihannetyttö, koska eihän pojan pidä äiskää kannatella vaan päin vastoin. Jos tarpeen ilmaisee ja apua pyytää, narina alkaa saman tien.
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:hy%C3%B6ty