Halveksin aikuisia, jotka nirsoilevat ja jättävät ruokaa lautaselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on hyvin asiat, kun ruuasta kehdataan urputtaa. Sitä syödään s.tana mitä eteensä saa. Syökää kotona niin kuin haluatte, mutta kylässä vedetään kiltisti ja mukisematta se lautanen tyhjäksi, paitsi jos on allergiaa. Jos on pieniruokainen voi sille lautasta täyttävälle emännälle sanoa, että vähän vain, kiitos. Mieluummin pitää saada ottaa itse. Kaikki nyrpistely ja nirsoilu on ällöttävää ja loukkaavaa. Talouskyljyskin voi olla jollekin juhlaruokaa, muistakaakin se, ennenkuin halveksitte.

Jollakin nyt tosiaan meni kyljykset tunteisiin.

Todellakin meni. Ei sen tähden, että pitäisin porsaanlihasta, vaan sen tähden, että joku voi vilpittömästi ajatella tarjoavansa vieraalleen parasta mihin rahkeet riittävät ja sitten vieras vain nyrpistelee. Kuvittele itse tilanne, kuinka sydäntä särkevä loukkaus se olisi. Ei tulisi pieneen mieleenikään koskaan kieltäytyä tarjotusta ateriasta vain sen tähden, etten pidä jostain ja loukata näin emäntää/isäntää.

Vierailija kirjoitti:

Nirsoilijat on harvemmin ylipainoisia. Toi on varmaan joku pula-ajan jäänne, että yllättävän moni Suomessa pitää sitä jotenkin hienona piirteenä ja rehtiyden merkkinä, että ihminen syö mitä vaan. Luulisi, ettei muitten ihmisten syömiset hirveesti kiinnostaisi. Ja se, ettei syö tarjottua ruokaa, ei tarkoita, ettei pidä ruoan tarjoajasta.

Tiedän hyyyyvin monia nirsoja ylipainoisia ja lihavia, itsekin mukaan lukien.

Yksi ei syö monia kasviksia ja jääkaapissa olleet edellisen päivän ruuat ei maistu, mutta Hese kelpaa aina. Toinen yksin asuessaan veti lähinnä pakastepizzaa ja kasvikset ovat pupunruokaa. Kolmas myöskin elää tyyliin perunalla ja lihalla. Ja niin edespäin, vastaavia muitakin tiedän.

Monella lihavalla on vääristynyt suhde ruokaan ja yksi sen ilmentymä on vahva nirsous.

On epäkohteliasta sanoa ääneen, että ei syö jotain tai jokin on pahaa. Sen sijaan ei ole epäkohteliasta siirtää kaikessa hiljaisuudessa epämiellyttävä osa ruuasta lautasen reunalle. Ei siitä tarvitse mitään numeroa tehdä. Mitä tulee kaiken maistamiseen, niin toi on kyllä niin 60-70 -lukuja. Harvassa on ne suomalaiset, jotka eivät ole jotain jo elämässään maistaneet. Kun on kerran maistanut, tietää jo ihan hyvin, tykkäsikö vai ei. Ei tarvitse jokaisessa kyläpaikassa maistaa uudelleen. Eri juttu, jos ap tarjoaa jotain tyyliin chiliheinäsirkat, apinanaivot tai pässin kivekset eli on epätodennäköistä, että vieras olisi koskaan sellaista maistanut. Siltikään en loukkaantuisi, jos joku ei haluaisi edes maistaa. 

Mä kuulun "lautanen on syötävä tyhjäksi, koska biafralaisilla lapsilla ei ole ruokaa" -sukupolveen. Sen vuoksi en ole koskaan pakottanut ketään syömään enkä edes tuputtanut kenellekään syötävää enkä juotavaa. Mun maailmani tai edes itsetuntoni ei romahda, jos joku jättää tomaatinkuoret syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki normaalit ihmiset pitää kaikenhajuisista ja makuisista ruokatarvikkeista, sekä hajuvesistä ja partavesistä. Jos ei jostain mausta tai tuoksusta tykkää, se on vaan itseopittua nirsoilua. Vauvatkin syö ihan mitä vaan koska eivät ole oppineet nirsoilemaan.

Ei se ole pelkästään näin. Esim. geenit vaikuttavat siuhen, että osasta ihmisistä korianteri maistuu saippualta.

Minä ihmettelen ihmisiä, jotka eivät etukäteen kysele allergioita, yliherkkyyksiä sekä ehdottomia inhokkeja vierailtaan? Itse tykkään mm. oliiveista, sinihomejuustosta sekä sienistä, mutta ymmärrän ja hyväksyn että kaikki eivät tykkää. Mieluummin teen peruskinkkupiirakan joka nyt ei itselle ole mitään suurinta herkkuruokaa, jos tiedän että se menee kaupaksi, kuin että väkisin vääntäisin sen sienipiirakkani ja söisin itse hyvällä ruokahalulla ja naureskelisin kun ei vieraille maistu.

Entisenä syömishäiriöisenä on ihme että pystyn syömään ollenkaan. Minua pakotettiin lapsena mikä aiheutti sen että aivan kaikki ruoka oli vastenmielistä. Ainoastaan salaatti maistui kakomatta. KUKAAN ei enää pakota mua aikuisena ja saan itse päättää, syönkö kaiken lautaselta vai en. Yleensä syön ja hyvällä ruokahalulla. Toisinaan lapsuuden trauma kuitenkin nostaa päätään ja pala nousee kurkkuun, jolloin on pakko lopettaa syöminen. Ja sallin itselleni sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki normaalit ihmiset pitää kaikenhajuisista ja makuisista ruokatarvikkeista, sekä hajuvesistä ja partavesistä. Jos ei jostain mausta tai tuoksusta tykkää, se on vaan itseopittua nirsoilua. Vauvatkin syö ihan mitä vaan koska eivät ole oppineet nirsoilemaan.

Onko tämä vitsi?

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen ihmisiä, jotka eivät etukäteen kysele allergioita, yliherkkyyksiä sekä ehdottomia inhokkeja vierailtaan? Itse tykkään mm. oliiveista, sinihomejuustosta sekä sienistä, mutta ymmärrän ja hyväksyn että kaikki eivät tykkää. Mieluummin teen peruskinkkupiirakan joka nyt ei itselle ole mitään suurinta herkkuruokaa, jos tiedän että se menee kaupaksi, kuin että väkisin vääntäisin sen sienipiirakkani ja söisin itse hyvällä ruokahalulla ja naureskelisin kun ei vieraille maistu.

Itse syön useimmiten kylässä tyyliin isoisäni puolison keitoksia, tämä neito on 80-kymppinen.

Ei hän varmaan ole ajatellukaan, että jollekulle ei kotiruoka maistuisi? Yleensä tarjoaa tyyliin kasleria ja perunaa.

Nuoremmilla varmaan enemmän tapana kysellä?

Ap on itsekäs, toisista piittamaton ihminen. Ei välitä pätkääkään vieraistaan, tekee oman mielensä mukaan mitä haluaa ja haluaa myös pakottaa muut tahtonsa alle. Ja vielä kehtaa loukkantua.

Mun mielestä on myös inhottavaa, kun joku sanoo ruoasta "hyi!" Tätä kuulee yllättävän usein.

Vierailija kirjoitti:

Entisenä syömishäiriöisenä on ihme että pystyn syömään ollenkaan. Minua pakotettiin lapsena mikä aiheutti sen että aivan kaikki ruoka oli vastenmielistä. Ainoastaan salaatti maistui kakomatta. KUKAAN ei enää pakota mua aikuisena ja saan itse päättää, syönkö kaiken lautaselta vai en. Yleensä syön ja hyvällä ruokahalulla. Toisinaan lapsuuden trauma kuitenkin nostaa päätään ja pala nousee kurkkuun, jolloin on pakko lopettaa syöminen. Ja sallin itselleni sen.

Sama itsellä, minua on lapsena pakkosyötetty. Aikuisena syön mitä haluan, ei enää pakkosyömistä jos joku ruoka tökkii

Siis apua, uppoaako teille ei-ruokarajoitteisille muka lähes kaikki?!

En pidä mansikkakermakakusta, letuista, käärretortusta, kekseistä jos ei ole kunnolla suklaata, viinereistä, hillosta, kanasta, leivänpäällislihoista, rosmariinista, uunikasviksista...

Jotenkin olisin ajatellut, että lähes kaikilta löytyy iso lista asioista, jotka ei oikein maistu.

Kokemus omista vieraistani on osoittanut sen, että sellaiset laitosruokailua koulussa tai työpaikoillaan käyttävät jättävät lautasensa kyläpaikassakin hyvin törkyiseen kuntoon.

Heille ei ruuan runsas jääminen lautaselle tunnu olevan minkänlainen haittatekijä, kun taas itse yritän syödä lautaselta kaiken,b ettei mahdollisen tiskinkäsittelijän tarvi alkaa tekemään vielä niidenkin kanssa ylimääräisiä askareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En tykkää" voi olla ilmaisu tunnistamattomalle yliherkkyydelle. Eli joku ruoka-aine aiheuttaa tai on aiheuttanut aiemmin allergisen reaktion joka voi olla mitä tahansa vatsanväänteistä ripuliin tai oksentamiseen tai vakaviin hengitysongelmiin. Lievemmissä tapauksissa henkilö ei välttämättä osaa yhdistää oireilua yliherkkyyteen joten hänen päässään asia kääntyy tyyliin tykkään/en tykkää.

Lisäksi liiallinen suolan käyttö tai voimakas maustaminen voi olla syynä ruoan jättämiseen. Suola on epäterveellistä eikä suurin osa edes pysty syömään voimakassuolaista ruokaa. Voimakkaat mausteet voivat aiheuttaa pahoinvointia, ripulia ja muuten vatsavaivoja. Jos tietää elimistönsä reagoivansa mainituilla tavoilla niin eikö ole järkevämpää jättää väliin ongelman aiheuttavat ruoat? Vessassa voihkiva ja ripulia ruikkiva vieras ei varmaan ole kenenkään tavoite. Itse vältän kokonaan tiettyjä ruokia yms. vaikka niistä pidän, koska tiedän tulevani niistä todella sairaaksi. 

Höpö höpö.

Kyllä aikuisilla ihmisillä on oikeus olla syömättä asioita, jotka ihan vaan eivät maistu.

Omassa ja hyvin monessa muussa tapauksessa on ihan vaan makuasioista kyse.

Ei lainaamassasi tekstissä ollut mitään höpö höpöä. Osalla kyse makuasioista, osalla muustakin. Olen samaa mieltä, että aikuisella myös oikeus päättää syömisistään. Tämä ei tietenkään tarkoita, että saa olla epäkohtelias. Joustavuutta puolin ja toisin.

eri

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on myös inhottavaa, kun joku sanoo ruoasta "hyi!" Tätä kuulee yllättävän usein.

Minun kasvatukseen kuului, että niin ei sanota. Jos itse ei pidä jostain, sen voi ilmaista eri tavallakin, tavalla, joka ei loukkaa niitä, jotka pitävät siitä. Katoavat käytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En tykkää" voi olla ilmaisu tunnistamattomalle yliherkkyydelle. Eli joku ruoka-aine aiheuttaa tai on aiheuttanut aiemmin allergisen reaktion joka voi olla mitä tahansa vatsanväänteistä ripuliin tai oksentamiseen tai vakaviin hengitysongelmiin. Lievemmissä tapauksissa henkilö ei välttämättä osaa yhdistää oireilua yliherkkyyteen joten hänen päässään asia kääntyy tyyliin tykkään/en tykkää.

Lisäksi liiallinen suolan käyttö tai voimakas maustaminen voi olla syynä ruoan jättämiseen. Suola on epäterveellistä eikä suurin osa edes pysty syömään voimakassuolaista ruokaa. Voimakkaat mausteet voivat aiheuttaa pahoinvointia, ripulia ja muuten vatsavaivoja. Jos tietää elimistönsä reagoivansa mainituilla tavoilla niin eikö ole järkevämpää jättää väliin ongelman aiheuttavat ruoat? Vessassa voihkiva ja ripulia ruikkiva vieras ei varmaan ole kenenkään tavoite. Itse vältän kokonaan tiettyjä ruokia yms. vaikka niistä pidän, koska tiedän tulevani niistä todella sairaaksi. 

Höpö höpö.

Kyllä aikuisilla ihmisillä on oikeus olla syömättä asioita, jotka ihan vaan eivät maistu.

Omassa ja hyvin monessa muussa tapauksessa on ihan vaan makuasioista kyse.

Ei lainaamassasi tekstissä ollut mitään höpö höpöä. Osalla kyse makuasioista, osalla muustakin. Olen samaa mieltä, että aikuisella myös oikeus päättää syömisistään. Tämä ei tietenkään tarkoita, että saa olla epäkohtelias. Joustavuutta puolin ja toisin.

eri

Kyllä kyllä, mutta teksti tuntui laittavan kaikki tuohon kategoriaan.

Vierailija kirjoitti:

Kokemus omista vieraistani on osoittanut sen, että sellaiset laitosruokailua koulussa tai työpaikoillaan käyttävät jättävät lautasensa kyläpaikassakin hyvin törkyiseen kuntoon.

Heille ei ruuan runsas jääminen lautaselle tunnu olevan minkänlainen haittatekijä, kun taas itse yritän syödä lautaselta kaiken,b ettei mahdollisen tiskinkäsittelijän tarvi alkaa tekemään vielä niidenkin kanssa ylimääräisiä askareita.

Oikeasti? Kai sä kyläpaikasta lähtiessäsi vielä pyyhit pöydän ja lakaiset eteisen? Viet roskat mennessäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap:n kodissa taisi olla kuristava ilmapiiri, johon oli vain parasta sopeutua. Sen vastaisen vapauden näkeminen muissa uhkaa ap:n mukavuutta, koska hän "myi itsensä" sorrolle - muillakaan ei saisi olla omia mieltymyksiä, se muistuttaa ap:n omasta naiiviudesta ja ärsyttää tavattomasti. Ap:n varmaan tekisi mieli ravistella moisia nirsoilijoita!!

Voi voi, olet täysin väärässä! Lapsuudenkodissani oli hyvin rento ilmapiiri, samoin omassani. Minä rakastan syömistä ja olen oppinut, että ruoasta oppii tykkäämään maistamalla, siis juuri päinvastoin kuin joku aikaisemmin sanoi.

Ap

Miten sinun on niin vaikea ymmärtää että ihmisten aistit on erilaisia? Minä en saa mistään ruuasta mielihyvää. Kaikki syöminen on vähän hankalaa. Toiset ruuat on vaan vähän vähemmän pahoja kuin toiset. On ihan kauheaa, jos joutuu pakosta tai kohteliaisuudesta syömään. Lapsena koulussajokainen ruokatunti oli itkun aihe

Ongelma ei minulle ole useinkaan maku vaan ruuan rakenne ja suutuntuma.

Kun sain lapsen niin ajattelin että häntä en ainakaan opeta tällaiseksi vaan reippaaksi syömäriksi. Pääsisi paljon helpommalla. Mutta Kuinkas kävi, äitiinsä on tullut. Ilmeisesti geneettinen ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap:n kodissa taisi olla kuristava ilmapiiri, johon oli vain parasta sopeutua. Sen vastaisen vapauden näkeminen muissa uhkaa ap:n mukavuutta, koska hän "myi itsensä" sorrolle - muillakaan ei saisi olla omia mieltymyksiä, se muistuttaa ap:n omasta naiiviudesta ja ärsyttää tavattomasti. Ap:n varmaan tekisi mieli ravistella moisia nirsoilijoita!!

Voi voi, olet täysin väärässä! Lapsuudenkodissani oli hyvin rento ilmapiiri, samoin omassani. Minä rakastan syömistä ja olen oppinut, että ruoasta oppii tykkäämään maistamalla, siis juuri päinvastoin kuin joku aikaisemmin sanoi.

Ap

Miten sinun on niin vaikea ymmärtää että ihmisten aistit on erilaisia? Minä en saa mistään ruuasta mielihyvää. Kaikki syöminen on vähän hankalaa. Toiset ruuat on vaan vähän vähemmän pahoja kuin toiset. On ihan kauheaa, jos joutuu pakosta tai kohteliaisuudesta syömään. Lapsena koulussajokainen ruokatunti oli itkun aihe

Ongelma ei minulle ole useinkaan maku vaan ruuan rakenne ja suutuntuma.

Kun sain lapsen niin ajattelin että häntä en ainakaan opeta tällaiseksi vaan reippaaksi syömäriksi. Pääsisi paljon helpommalla. Mutta Kuinkas kävi, äitiinsä on tullut. Ilmeisesti geneettinen ominaisuus.

Onneksi omassa tuttavapiirissä ei ole noin rajoittuneita syöjiä/syömättömiä. Oispa kamala tunnelma ruokapöydässä.

Junttimaista jättää syömättä vain siksi, jos ruoka on pahaa. Tosin TODELLA pahan ruuan kohdalla ymmärrän minäkin.

Sen sijaan oman kropan kuunteleminen on hienoa. Jos kroppa ilmoittaa olevansa täynnä, on typerää mennä sotkemaan signalointijärjestelmää ahtamalla lisää ruokaa naamariin. Näin ihmiset lihovat. Tässäkin typeryyttä osoittaa tietysti se, että yliarvioi ruokahalunsa ja ottaa itse liikaa ruokaa. Toivottavasti oppivat virheestään.