Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?

Meillä ei ollut kotona kunnollisia rutiineja. Ei opetettu ruoanlaittoa eikä siivousta. Ihanteena oli itseoppiminen. Perusrutiineja ei opita kunnolla itsenäisesti, vaan ahkeralla kasvattamisella pienestä pitäen. Toki olen aikuisena tsempannut, mutta kyllä yli 10 vuotta meni sikolätissä.

Olen 50v nainen.Kotona oli vessassa,keittiön kaapeissa,vaatekaapissa äidin kaljapullot.Joka ilta arjesta pyhään.Jääkaapissa niit ei ollut kun eihän se juonut.Jääkaapissa oli eines makaroonilaatikkoa ja eineslihapullia.En toedä miten onnistu ranskanleivätki homehduttaa.Eli siis mitään kaapinovia emme saaneet avata.Vaatteita oli lapsilla muutama kappale niitä ei saanu itse pestä.Ei saanu siivota.Ei muuta kun istua hiljaa.Ei minkään valtakunnan opetusta mistään perusasioìsta.Kouöuruoka oli todella hyvää ja maittavaa sillä sai vatsansa täyteen.Kavereilla käydessä söin aina valtavalla ruokahalulla kun pyydettiin syömään.Kaverilla sain myös yhdessä tehdä ruokaa.Siellä jopa leivottiin.Lakanat olen oppinut myös kavereilla viikkaamaan.Eipä tohon aikaan kukaan puuttunut tilanteeseemme.Sisarukseni ovat työkyvyttömiä alkoholisteja.Itse olen omat lapseni ottanut pienestä asti kaikkiin kodintöihin mukaan.Osaavat laittaa ruokaa ja siivota.syövät monipuolisesti.En ikinä ajattele ihmisestä että miks et osaa jotain tai miks et tee.Mieluummin voi kysyä tarvitseeko apua tai saako neuvoa.Se on turha alkaa vänkäämään että nykyajan kakarat ja kyllä meillä kotona joutu tai sai tehdä.Tai että se on lellitty.Tsemppiä kaikille osaamattomille ja osaajille.Ai että mites äiti nyt.Eineksillä jatkaa edelleen juomaan ei pysty kun ikää jo on ja vaihtuvat miehetkin ovat häipyneet.Juu ei kelpaa meikäläisen apu ei ruoan laitto.Edelleen on kakara tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa nyt joku siivousexpertti että miten pölyinen ja rasvainen ja tahrainen pinta puhdistetaan niin että siihen ei jää pyyhintäjälkiä ja roiskeita?

En oikeasti osaa siivota :(

Sähköliesi näin, keittiösuihketta Wettexiin ja huuhdo lopuksi.  Uunin puhdistukseen sopii joku sieni.

Ovet mikrokuituliinalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani meidän lasten ei tarvinnut tehdä ikinä mitään kotitöitä, esimerkiksi siivota tai valmistaa ruokaa. Ne hoiti äiti ja keittiö oli hänen valtakuntansa minne ei meillä lapsilla ollut edes mitään asiaa. Kaikki periaatteessa passattiin eteen.

Omille muuttaessani en sitten osannut juurikaan mitään edes perustaloudenhoitoon liittyviä taitoja.

Onneksi paras kaverini oli tosi kätevä kaikessa ja opetti ja neuvoi mielellään asioissa. 

Hän oli itse viettänyt lapsuutensa lastenkodissa, missä lapsille oli hoitajien ja ohjaajien opastamana opetettu huolella kaikki käytännön elämässä vaadittavat perustaidot jossain "nuoren aikuiseksi tulon  itsenäistymisvaiheessa". 

Muistan kun hänellä oli esimerkiksi sellainen "talouskansio" mistä löytyi kaikki tärkeä kodinhoitotieto/laskut, yms.

Tehtiin sitten minullekin samanlainen ja hyvin alkoi arki minullakin sujumaan.

Itse asiassa vielä nyt keski-iässäkin minä pidän täsmälleen samanlaista "talouskotikansiota" minkä tuo ystävä opetti aikoinaan. Hyvin on pärjätty, kiitos hyvän ystävän.

Voitko kertoa lisää tuosta talouskansiosta? Voisi olla hyvä jos mullakin olisi sellainen...

En ollut jolle vastasit.  Ittellä mappi jossa muovitaskut, siellä olennaiset tiedot veroista, kiinteistöstä ym.   Ennen kun oli paperilaskut, kaksi eri laatikkoa toisessa maksetut toisessa maksamattomat laskut.

Lisäksi kierrevihko salasanoille , laskuttajien tiedot, lunastukset.

Vierailija kirjoitti:

Opettaisin oikein mielelläni teini-ikäisille lapsilleni kaiken mahdollisen talousasioihin, huushollaamiseen ja talon ylläpitoon kuuluvat työt ja asiat, mutta olen saanut toistaiseksi heidät kiristettyä ainoastaan astianpesukoneen tyhjennykseen ja imurointiin. Ei puhettakaan, että saisin heidät mukaan muihin siivouksiin, puutarhatöihin, talon kunnostustöihin, auton pesuun ja huoltoihin, laskujen maksamiseen yms. Ainoastaan leipomisesta ovat olleet kiinnostuneita ja sitä tekevät vapaaehtoisesti. t. äiti vm-71

Siihen auttaa jos sanoo lapsille että haluaa opettaa niille jonkuin asian, ei niin päin että kaikki tehtävät esitellään ensin nakituksina tai rangaistuksina. Sitten kun lapsi osaa jonkun asian, hän on itsekin ylpeä taidostaan ja saattaa mielellään auttaa. Opin tämän asenteen vaihdoksen uudelta mieheltäni, jolle ole opetettu asiat tällä asenteella.

Vierailija kirjoitti:

Opettaisin oikein mielelläni teini-ikäisille lapsilleni kaiken mahdollisen talousasioihin, huushollaamiseen ja talon ylläpitoon kuuluvat työt ja asiat, mutta olen saanut toistaiseksi heidät kiristettyä ainoastaan astianpesukoneen tyhjennykseen ja imurointiin. Ei puhettakaan, että saisin heidät mukaan muihin siivouksiin, puutarhatöihin, talon kunnostustöihin, auton pesuun ja huoltoihin, laskujen maksamiseen yms. Ainoastaan leipomisesta ovat olleet kiinnostuneita ja sitä tekevät vapaaehtoisesti. t. äiti vm-71

Miksi taas on puhe vain teini-ikäisistä? Se kasvattaminen ja opettaminen olisi kuulunut aloittaa jo kauan ennen teini-ikää.

Vierailija kirjoitti:

Olen 50v nainen.Kotona oli vessassa,keittiön kaapeissa,vaatekaapissa äidin kaljapullot.Joka ilta arjesta pyhään.Jääkaapissa niit ei ollut kun eihän se juonut.Jääkaapissa oli eines makaroonilaatikkoa ja eineslihapullia.En toedä miten onnistu ranskanleivätki homehduttaa.Eli siis mitään kaapinovia emme saaneet avata.Vaatteita oli lapsilla muutama kappale niitä ei saanu itse pestä.Ei saanu siivota.Ei muuta kun istua hiljaa.Ei minkään valtakunnan opetusta mistään perusasioìsta.Kouöuruoka oli todella hyvää ja maittavaa sillä sai vatsansa täyteen.Kavereilla käydessä söin aina valtavalla ruokahalulla kun pyydettiin syömään.Kaverilla sain myös yhdessä tehdä ruokaa.Siellä jopa leivottiin.Lakanat olen oppinut myös kavereilla viikkaamaan.Eipä tohon aikaan kukaan puuttunut tilanteeseemme.Sisarukseni ovat työkyvyttömiä alkoholisteja.Itse olen omat lapseni ottanut pienestä asti kaikkiin kodintöihin mukaan.Osaavat laittaa ruokaa ja siivota.syövät monipuolisesti.En ikinä ajattele ihmisestä että miks et osaa jotain tai miks et tee.Mieluummin voi kysyä tarvitseeko apua tai saako neuvoa.Se on turha alkaa vänkäämään että nykyajan kakarat ja kyllä meillä kotona joutu tai sai tehdä.Tai että se on lellitty.Tsemppiä kaikille osaamattomille ja osaajille.Ai että mites äiti nyt.Eineksillä jatkaa edelleen juomaan ei pysty kun ikää jo on ja vaihtuvat miehetkin ovat häipyneet.Juu ei kelpaa meikäläisen apu ei ruoan laitto.Edelleen on kakara tiellä.

Kauheeta! Onneksi olet selvinnyt kuitenkin.

Eikö muuten nykyään enää kouluissa opeteta kotitaloutta? Ainakin vielä 80-luvulla se oli kaikille pakollista 7. luokalla ja valinnaista 8-9 luokalla.

-kyllä. Vanhemmat jatkuvasti pitkää päivää ylitöissä. Ei kukaan kerennyt opettaa mitään.

Leivon ruisleivät, teen maidosta moneen lähtöön, teurastan ja paloittelen. Marjastan ja sienestän.. 

Arvatkaapa monestiko lapset lähtevät mukaan tai ovat lähteneet, halunneet opetella tai kysyneet neuvoa?? Ei ainuttakaan kertaa. 

Annoin periksi, menkööt ja polttakoot sormensa, minä olen yrittänyt. Ehkä tähän on vaikuttanut lasten isän mielipide, joka on aina ollut ja tulee olemaan, joutaa se itekin tehdä ja hakea, jos kerran tahtoo.

Aikaa ja haluja minulla on ollut opettaa ja antaa tilaa nuoremmille, mutta heitä ei ole kiinnostanut. Ei kyllä sen paremmin siivoaminenkaan tai muutkaan kotitaloushommat, vaatteet tuodaan pyykkiin ja samalla maristaan, kun eivät juuri heti ole puhtaita. 

Olen kuitenkin kaiken tuon tehnyt työn ohella ja sen palkkapussin aina taloon tuonut, mutta se onkin sitten aivan toinen juttu. Minun opit eivät ole kelvanneet omille saati naimakaupalla sukuun tulleille.

Samassa veneessä itsekin, kotona ei opetettu mitään perustaitoja siivoamisesta, ruoanlaitosta, taloudenpidosta. Olin todella hukassa pitkän aikaa aikuisiällä, ensimmäinen poikaystävä opetti käyttämään pyykkikonetta ja pikkuhiljaa opin laittamaan jotain ruokia.

Joku sanoi että pesukonetta osaa käyttää kuka vaan kun lukee mukana tulleet ohjeet. No ei se ihan niin mene, jos ei ole sitä perustietämystä miten pyykkiä pestään, miten lajitellaan, millaista pesuainetta tarvit, mikä on huuhteluaine, mitä pesumerkinnät tarkoittaa, mikä on linkous, miten pyykit kannattaa ripustaa kuivamaan. Itsekseen ilman mitään opetusta kun säheltää niin siinä menee hyvä tovi että oppii ne parhaat käytännöt. 

Koulussa oli kotitaloutta, mutta en minä ainakaan siellä oppinut mitään. Ruoan laittoi ne jotka osasi jo valmiiksi, muut katsoi vierestä tai tiskaili astioita ym. Ja kun kerran 15-vuotiaana katsoo kun toinen ihminen vääntää spaghettikastikkeen, niin ei siitä muista kyllä mitään 18-vuotiaana kun lähtee omilleen. En osannut edes makaronia keittää, kaikki piti opetella alusta asti. Keittokirjatkin oli tehty sellaisille joilla on perustietämys ruoanlaitosta, jos et tiedä mitä tarkoittaa suurustaminen tai miten perunoiden kypsyys katsotaan, niin ei ne auta. Nykyään helpottaa kovasti kun on youtube mistä katsoa ja monenlaisia uusavuttomien oppaita. 

Nyt nelikymppisenä kyllä harmittaa kuinka kivinen tie on ollut ihan turhaan opetella nämä asiat. Olisipa osannut lapsesta asti, niin olisi jäänyt nuorena aikaa ja energiaa moneen muuhun asiaan. 

Mun piti hoitaa pankki- ja kauppa-asioita jostain 11v eteenpäin, kun äiteelle oli vaikeaa lähteä kotoa minnekään. Arvaatkaa, huudettiinko koskaan, kun en ollut seppä syntyissäni! Ruuan laiton opettelu jäi enimmäkseen aikuisikään. Köksätunneilta jäi jotain mieleen ainakin hygieniasta.

Koneitten suhteen olin viisaampi kuin äiti, joka oli kasvanut pyykkilaudan aikaan ja pulsaattorikone tuli kai 50-60-luv. "Pitääkö vetoketjut laittaa kiinni, kun koneeseen laitetaan?" Vaikeaa tietty, kun vetoketjut oli jo rikki! Äiti käytti ehkä 5v tiskaria ja putsasin sitten koneen viemärin. Sanoin että se oli kamalassa kunnossa. "En tiennyt, että siellä oli sellainen" kuulin.

Autoa ei ollut tietenkään ja opettelin niitä juttuja auton ostettuani. Nyt en ole vaihtanut renkaita aikoihin, en tiedä osaanko, jos joskus korpisuoralla pitää itse vaihtaa vararengas.

Minulle opetettiin kaikenlaista, mutta miehelle ei. Miehen lapsuudessa keittiö oli anopin valtakunta, johon muilla ei ollut asiaa. Sama päti siivoukseen. Mies muutti omilleen ja opetteli kotitaloushommat itsekseen, joten nykyään ei onneksi ongelmia siinä suhteessa.

MUTTA on ollut hämmentävää mennä miehen vanhemmille kylään, kun mieskin taantuu ihan teiniksi. Anoppi häärää kaiken yksin. Minä olen porukasta ainoa, joka korjaa astiansa pöydästä ja kysyy, jos anoppi tarvis apua pöydän korjaamiseen. Mutta minut aina häädetään pois auttamasta :D

Vierailija kirjoitti:

Samassa veneessä itsekin, kotona ei opetettu mitään perustaitoja siivoamisesta, ruoanlaitosta, taloudenpidosta. Olin todella hukassa pitkän aikaa aikuisiällä, ensimmäinen poikaystävä opetti käyttämään pyykkikonetta ja pikkuhiljaa opin laittamaan jotain ruokia.

Joku sanoi että pesukonetta osaa käyttää kuka vaan kun lukee mukana tulleet ohjeet. No ei se ihan niin mene, jos ei ole sitä perustietämystä miten pyykkiä pestään, miten lajitellaan, millaista pesuainetta tarvit, mikä on huuhteluaine, mitä pesumerkinnät tarkoittaa, mikä on linkous, miten pyykit kannattaa ripustaa kuivamaan. Itsekseen ilman mitään opetusta kun säheltää niin siinä menee hyvä tovi että oppii ne parhaat käytännöt. 

Koulussa oli kotitaloutta, mutta en minä ainakaan siellä oppinut mitään. Ruoan laittoi ne jotka osasi jo valmiiksi, muut katsoi vierestä tai tiskaili astioita ym. Ja kun kerran 15-vuotiaana katsoo kun toinen ihminen vääntää spaghettikastikkeen, niin ei siitä muista kyllä mitään 18-vuotiaana kun lähtee omilleen. En osannut edes makaronia keittää, kaikki piti opetella alusta asti. Keittokirjatkin oli tehty sellaisille joilla on perustietämys ruoanlaitosta, jos et tiedä mitä tarkoittaa suurustaminen tai miten perunoiden kypsyys katsotaan, niin ei ne auta. Nykyään helpottaa kovasti kun on youtube mistä katsoa ja monenlaisia uusavuttomien oppaita. 

Nyt nelikymppisenä kyllä harmittaa kuinka kivinen tie on ollut ihan turhaan opetella nämä asiat. Olisipa osannut lapsesta asti, niin olisi jäänyt nuorena aikaa ja energiaa moneen muuhun asiaan. 

Mulla on vähän samoin. Esikoinen, poika, osaa ja häntä ainakin vähän kiinnosti. Hän asuu nykyään omassa kodissaan, viikko-viikko -vanhempana. Ja niin on siisti koti, ei mikään hieno naisen silmään, mutta puhdasta ja kaikki paikoillaan. Ainakin lapsiviikolla tekee itse hyvää ja monipuolista ruokaa.

Sitten on tämä 10v nuorempi kuopus, parikymppinen tyttö, asuu vielä kotona. Ei nappaa kotityöt yhtään. Mikään. Ei kiinnosta, ei osaa, ei voi. Edes juuston höylääminen ei tahdo onnistua. No ei kai, kun toisesta kädestä ei voi laskea padia pois sen aikaa, että pitäisi juustopalasta kiinni. Porkkanan kuoriminen? Älkää nyt naurattako. Siinähän pitää myös käyttää kahta kättä, kädet likaantuu ja kynnet värjääntyy oranssiksi. Kyllä, luovutin kun tuli täysi-ikäiseksi. Kuolkoot vaikka nälkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa veneessä itsekin, kotona ei opetettu mitään perustaitoja siivoamisesta, ruoanlaitosta, taloudenpidosta. Olin todella hukassa pitkän aikaa aikuisiällä, ensimmäinen poikaystävä opetti käyttämään pyykkikonetta ja pikkuhiljaa opin laittamaan jotain ruokia.

Joku sanoi että pesukonetta osaa käyttää kuka vaan kun lukee mukana tulleet ohjeet. No ei se ihan niin mene, jos ei ole sitä perustietämystä miten pyykkiä pestään, miten lajitellaan, millaista pesuainetta tarvit, mikä on huuhteluaine, mitä pesumerkinnät tarkoittaa, mikä on linkous, miten pyykit kannattaa ripustaa kuivamaan. Itsekseen ilman mitään opetusta kun säheltää niin siinä menee hyvä tovi että oppii ne parhaat käytännöt. 

Koulussa oli kotitaloutta, mutta en minä ainakaan siellä oppinut mitään. Ruoan laittoi ne jotka osasi jo valmiiksi, muut katsoi vierestä tai tiskaili astioita ym. Ja kun kerran 15-vuotiaana katsoo kun toinen ihminen vääntää spaghettikastikkeen, niin ei siitä muista kyllä mitään 18-vuotiaana kun lähtee omilleen. En osannut edes makaronia keittää, kaikki piti opetella alusta asti. Keittokirjatkin oli tehty sellaisille joilla on perustietämys ruoanlaitosta, jos et tiedä mitä tarkoittaa suurustaminen tai miten perunoiden kypsyys katsotaan, niin ei ne auta. Nykyään helpottaa kovasti kun on youtube mistä katsoa ja monenlaisia uusavuttomien oppaita. 

Nyt nelikymppisenä kyllä harmittaa kuinka kivinen tie on ollut ihan turhaan opetella nämä asiat. Olisipa osannut lapsesta asti, niin olisi jäänyt nuorena aikaa ja energiaa moneen muuhun asiaan. 

Mulla on vähän samoin. Esikoinen, poika, osaa ja häntä ainakin vähän kiinnosti. Hän asuu nykyään omassa kodissaan, viikko-viikko -vanhempana. Ja niin on siisti koti, ei mikään hieno naisen silmään, mutta puhdasta ja kaikki paikoillaan. Ainakin lapsiviikolla tekee itse hyvää ja monipuolista ruokaa.

Sitten on tämä 10v nuorempi kuopus, parikymppinen tyttö, asuu vielä kotona. Ei nappaa kotityöt yhtään. Mikään. Ei kiinnosta, ei osaa, ei voi. Edes juuston höylääminen ei tahdo onnistua. No ei kai, kun toisesta kädestä ei voi laskea padia pois sen aikaa, että pitäisi juustopalasta kiinni. Porkkanan kuoriminen? Älkää nyt naurattako. Siinähän pitää myös käyttää kahta kättä, kädet likaantuu ja kynnet värjääntyy oranssiksi. Kyllä, luovutin kun tuli täysi-ikäiseksi. Kuolkoot vaikka nälkään.

Sori, lainasin väärää viestiä. Piti mennä sen luovuttaneen äidin viestin jatkoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani meidän lasten ei tarvinnut tehdä ikinä mitään kotitöitä, esimerkiksi siivota tai valmistaa ruokaa. Ne hoiti äiti ja keittiö oli hänen valtakuntansa minne ei meillä lapsilla ollut edes mitään asiaa. Kaikki periaatteessa passattiin eteen.

Omille muuttaessani en sitten osannut juurikaan mitään edes perustaloudenhoitoon liittyviä taitoja.

Onneksi paras kaverini oli tosi kätevä kaikessa ja opetti ja neuvoi mielellään asioissa. 

Hän oli itse viettänyt lapsuutensa lastenkodissa, missä lapsille oli hoitajien ja ohjaajien opastamana opetettu huolella kaikki käytännön elämässä vaadittavat perustaidot jossain "nuoren aikuiseksi tulon  itsenäistymisvaiheessa". 

Muistan kun hänellä oli esimerkiksi sellainen "talouskansio" mistä löytyi kaikki tärkeä kodinhoitotieto/laskut, yms.

Tehtiin sitten minullekin samanlainen ja hyvin alkoi arki minullakin sujumaan.

Itse asiassa vielä nyt keski-iässäkin minä pidän täsmälleen samanlaista "talouskotikansiota" minkä tuo ystävä opetti aikoinaan. Hyvin on pärjätty, kiitos hyvän ystävän.

Voitko kertoa lisää tuosta talouskansiosta? Voisi olla hyvä jos mullakin olisi sellainen...

En ollut jolle vastasit.  Ittellä mappi jossa muovitaskut, siellä olennaiset tiedot veroista, kiinteistöstä ym.   Ennen kun oli paperilaskut, kaksi eri laatikkoa toisessa maksetut toisessa maksamattomat laskut.

Lisäksi kierrevihko salasanoille , laskuttajien tiedot, lunastukset.

Mullakin on ns. "talouskansio", tosin mulla on noita papereita kertynyt sen verran, että käytän kahta laatikkoa johon saa välitaskuja "roikkumaan". Sinne jaottelen vero-asiat, pankkiasiat, työsopimukset, työtodistukset, muut sopimukset (sähkö, vesi, netti, jne jne.). Yhteen väliin laitan myös mm. takuupaperit vuosittain, takuiden päättymisvuoden mukaan ja heitän aina takuiden päättymisen jälkeen sen vanhimman välilehden paperit kerralla polttoon.

Laskuja varten minulla on lokerikko ja kansio. Lokerikkoon, tietokoneen viereen, laitan maksamattomat ja masketut siirrän kansioon, eräpäivien mukaan. Osa laskuista on e-laskuja, mutta niitä en arkistoi.

Salasanat ja käyttäjätunnukset olen siirtänyt exceliin ja tämä on minulla tallessa pilvipalvelimessa, jotta pääsen tähän käsiksi milloin vain.

Mitäs muuta - niin no, suosittelen jonkinlaista vuosibudjetointia. Tähän käytän itse exceliä ja luomani työkalun avulla määrittelen vuosittain tasasumman, jonka siirrän erilliselle tilille laskuja yms. maksuja varten siten, että keskimäärin joka kuukausi tilillä on katetta yhden keskiverto-kuukauden laskuja, lyhennyksiä ja maksuja varten. Loppurahat on sitten vapaata riistaa, joskin kohtuu siivu menee sijoituksiin.

Mieheni oli ihan oikeasti hämmästynyt, kun ekan kerran näki mut vasaroimassa. Jotain viritystä laitoin seinälle. Sainkin syntymäpäivälahjaksi vasaran ja sahan. Yhtä huuli pyöreänä se katseli, kun putsasin käsienpesualtaiden putket. Oletin, että seuraava synttärilahja on jotain tyyliin 50 l Kodin putkimiestä. Erehdyin. Lahjaksdi sain otsalampun sattuneesta syystä.

Minulle äiti opetti tiskaamisen, imuroinnin, pölyjen pyyhkimisen, ruuanlaiton, ikkunoiden pesun ja vessan pesun. Mitään tärkeämpiä taitoja en sitten oppinutkaan, kuten että miten pärjätä sosiaalisissa tilanteissa, miten opiskellaan, miten haetaan töihin, yleensäkin miten yhteiskunta toimii. Isä puhui (huusi) minulle ainoastaan silloin, kun suuttui jostain pikkuasiasta.

Nyt olen syrjäytynyt, mutta onpahan asunto ainakin siisti.

M39

Ei se vanhempien ajanpuutteesta ole kiinni vaan asenteesta, jos ei opeta. Minun äitinä hoiti yksin kokopäivätyön (välillä toisella paikkakunnalla), kaksi lasta, maalaistalon lumitöineen ja ruohonleikkauksineen, koiran, lampaat ja kissat, kun isä oli viikot poissa kotoa työn takia. Me lapset tehtiin oma osamme tottakai, siihen oli ihan pienestä pitäen opetettu.

Itse olen jatkanut samalla linjalla, vaikka kotityöt onkin hankalampia kun taapero pyörii jaloissa, hän saa osallistua kaikkeen enkä komenna pois tieltä. Se on tuottanut tulosta: viisivuotias kattaa sujuvasti pöydän, tyhjentää tiskikonetta, pyyhkii pölyjä ja laittaa omat puhtaat pyykkinsä kaappiin. Tosin täytyy myöntää, että äitini on kyllä ihan uskomaton lasten kanssa: hän ihan tosissaan vakuuttaa, että kaksivuotiaasta on apua pyykkien ripustamisessa ym hommissa.

Tässä ketjussa on vanhempia, jotka valittaa kun lapset ei tee mitään omasta aloitteesta tai "tule mukaan". Ei se noin mene. Vanhempien tehtävä on ottaa lapset mukaan jo pienestä pitäen. Eikä marmattaa sotkusta jos tulee alkuun sotkua tai epäonnistumista.

En ymmärrä miksi ihmiset hankkii lapsia, jos he eivät halua ottaa hoitaakseen vanhemmuutta.

Ei lapsi ensisijaisesti ole mikään kaverisi, hän on ihminen, jonka vanhempien tulisi tukea ja opastaa siihen, miten maailmassa ollaan ja eletään.

Itse sain kyllä opastusta käytännön asioissa. Mutta sosiaaliseen elämään ei opastettu, kun vanhempani oli juroja maalaisia.

Olen kärsinyt siitä paljon, kun ei opetettu esittäytymään, tervehtimään, puhumaan vieraille, ilmaisemaan tunteita sanallisesti. Taitojen puute lisäsi ujoutta ja ensimmäiset 30 vuotta elämästäni tunsin olevani outo sujuvampien seurassa.