Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama. Muutimme silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa lukion jälkeen yhteen. Hän opetti minulle pyykinpesukoneen käytöstä lähtien monia kodinhoitotoimenpiteitä. Ruokaa hän ei kyllä ollut silloin hirveästi laitellut, sitä opettelin itse (ensimmäiset vuodet tosin syötiin lähinnä paskasti maustettuja kanasuikaleita, riisiä ja pakastewokvihanneksia). Nykyään minulla on päävastuu ruokahuollosta ja miehelläni siivoamisesta. Pulassa olisin kyllä, jos jäisin yksin, en ole eläessäni esim. pessyt kertaakaan wc-pönttöä.

Pitääkö vc-pöntön pesuunkin opettaa? Ehkä asia on niin, että et halua pestä vc-pönttöä tai älyssäsi on puutteita.

No voi, voi!  Minun lapset pyysivät saada touhuilla ja oppia kotijuttuja, kyselivät visaisia kysymyksiä pankkiasioista, vesilaskuista jne elämisen kuluista ja sitä mukaa heitä neuvoin. Tyttö rakensi talon ja pojat osaavat kaiken kotitalouden pidosta ja autoasiat on kaikkien hanskassa.

Hyvin pärjäävät, paremmin kuin minä ikinä.  Sama homma jatkuu lastenlasten kanssa, eli vakuutukset, osamaksut, säästöt, tuet jne on käsitelty.

Vaikea sanoa, olisinko kaiken ymmärtänyt opettaa tai neuvoa.

Fiksua porukkaa kun ottivat asioista itse selvää.

Jännää ettei ette oo laskuja maksanu ? Muistan että jotain laskuja tuli omalla nimellä.

Ursaan kuuluin alle 18 weenä ja jäsenmaksu tuli kirjeenä jonka kävin maksamassa automaatilla.

Ei niitä laskuja tietty paljon ollu. En muista että olis ollu ongelmia kun muutti opiskelemaan.

Sähköliittymät , autopaikat ja auton valuutukset etc hoidin itte , eipä niitä kukaan ollu aiemmin opettanu

Nettitunnarit sai solo-pankkiin ja ei muutaku laskuja maksamaan

Ymmärrän kyllä, että silloin ei voi oppia, jos ei päästetä edes viereen katsomaan miten niitä hommia hoidetaan, mutta jos ei ole kyse siitä, miten voi olla täysin oppimatta mitään? Ei munkaan äiti opettamalla opettanut  mitään, mutta monet asiat oppi ihan vaan olemalla paikalla ja usein sitä itsekin pyysi päästä tekemään jotain, vaikka leipomaan korvapuusteja, ja äiti sitten näytti miten niitä tehdään.

Mun lapsuuden kotona oli hullun kuri ja järjetön työleiri.

Opin kyllä siivoamaan, pyykkäämään, hoitamaan lapsia kun nuorempia sisaruksia piti hoitaa tunti, -ja päiväkausia. Opin myös hoitamaan kasvi,-ja perunamaata ja laittamaan ruokaa ja leipomaan jne.

Jako naisten ja miesten töihin oli jyrkkä, isäni opettanut koskaan mitään esim polkupyörän huoltoa tai renkaan paikkausta, auton huoltamisesta tai renkaan vaihdosta nyt puhumattakaan. Enkä uskaltanut väkivaltaiselta ja pahasuiselta isältä edes kysyä.

Käytännön taidot kuten ruoan laiton kyllä oppii jokainen ilman hirveää työleiriä, jossa joka hetki pitää tehdä jotain taloustyötä.

Kotonani ei sitten koskaan neuvottu tai opastettu esim rahan käytössä (sitä ei minulla nuorena ollut koskaan, kesätyötienestit piti antaa vanhemmille) tai pankkiasioissa tai veroissa tai missään muissa aikuisen elämään liittyvissä asioissa.

Kotoa muuttaessa vain pilkattiin kuinkahan tuokin pallinaama maailmalla pärjää.

Ihan hyvin olen pärjännyt, mutta helpompaa olisi ollut jos olisin ollut kotitalouskoneen sijaan ihan oikea ihminen, nuori, joka olisi kaivannut ihan tavallisia neuvoja ja ehkä vähän tukeakin maailmalle lähtiessään.

Olen nyt nelikymppinen teinien äiti ja kyllä teinini osaavat perusasiat kodinhoidosta ja ruokaakin laittavat, koska kokkailu on kivaa.

Onhan se, kun siitä ei tule pakkopullaa.

Mieheni kanssa neuvomme ja opastamme, kerromme, että aina saa kysyä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Teinit ovat olleet pankissa mukana lainaneuvottelussa, katsastamassa autoa, autoliikkeessä auton ostossa, rengasliikkeessä, remonttihommissa, kiinteistövälittäjällä, jne.

Eiväthän tälläiset asiat rakettitiedettä ole ja tietävät nyt jo, että monet asiat vain hoidetaan ja se siitä.

Ehkäpä ne olivat minun kouluttamattomille vanhemmilleni rakettitiedettä ja hermostuivat asioiden hoitamisesta niin, että lapsiin piti se purkaa.

Mene ja tiedä.

Ei ole opetettu. Nähnyt olin kyllä miten ruokaa tehdään, leivotaan, siivotaan ym. Osasin kyllä kuoria perunoita, eikä sitäkään mielestäni kenenkään tarvinnut kädestä pitäen opettaa.

Minulle ei kyllä tuottanut vaikeuksia tehdä ruokaa, koska olen lukutaitoinen ja netissähän on reseptejä pilvin pimein. En myöskään ymmärrä jos joku ei osaa esim. imuria käyttää kun äiti ei ole opettanut.

Eiköhän se ole ihan itsestä kiinni osaako mitään tehdä,eli halusta oppia, eikä itkeä kun ei ole opetettu. Mitä ongelmaa on esim. laskun maksussa, koska netissä surfataan jo pienestä pitäen. Netistä löytyy myös ohjeet verotukseen ja kelaan liittyen ym.

Jos ei vaan viitsi mitään niin se on sitten oma murheensa.

Vierailija kirjoitti:

Katsopa löytyisikö esim. Marttojen sivuilta jotain kursseja kodinhoitoon, ruuanvalmistukseen jne. Myös työväenopistot järjestävät tällaisia kursseja. Ei ole lopulta iso juttu optella näitä taitoja, kun vain haluaa. Kätevämpää olisi ollut oppia ne lapsena, mutta jos ei ole niin sitten vaan opettelemaan.

Itseasiassa aika iso homma, jos mitään ei osaa, jos ei ole ollut mitenkään mukana lapsuuden perheen arkiaskareissa.    Tiedän muutamia.   Ja parissakin hermoja raastavaa ja riitoihin johtavaa.

Menettelee jotenkin siihen asti, kunnes on lapsia, mutta harva haluaa oikean vauvan lisäksi enää sitä aikuisvauvaa.    Silloin alkaa odottamaan, että isovauva ymmärtäisi ainakin hoitaa itse syömisensä, jos ruoka on jo valmiiksi laitettu ja myös ymmärtäisi ruokailun lopuksi korjata kamat pöydästä.  Osaisi siivota jälkensä ja jopa auttaa edes pienissä hommissa.

Ruoanlaiton opiskelu ei ole ihan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella.   Keittokirjan voi toki ottaa esille, mutta kaikille ei ole mitenkään selvää, mikä ero on kiehauttamisella ja kieuhumisella jne.  Ei lapsistaan tarvitse tehdä mestarikokkeja tai supersiivojia, mutta ihan ne perusasiat ihan jokaisen pitäisi osata.

-   Mutta onneksi on äitejä, jotka soittavat vaikka klo 5 aamulla antaakseen ohjeita lasten pukemiseen pakkaspäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole opetettu. Nähnyt olin kyllä miten ruokaa tehdään, leivotaan, siivotaan ym. Osasin kyllä kuoria perunoita, eikä sitäkään mielestäni kenenkään tarvinnut kädestä pitäen opettaa.

Minulle ei kyllä tuottanut vaikeuksia tehdä ruokaa, koska olen lukutaitoinen ja netissähän on reseptejä pilvin pimein. En myöskään ymmärrä jos joku ei osaa esim. imuria käyttää kun äiti ei ole opettanut.

Eiköhän se ole ihan itsestä kiinni osaako mitään tehdä,eli halusta oppia, eikä itkeä kun ei ole opetettu. Mitä ongelmaa on esim. laskun maksussa, koska netissä surfataan jo pienestä pitäen. Netistä löytyy myös ohjeet verotukseen ja kelaan liittyen ym.

Jos ei vaan viitsi mitään niin se on sitten oma murheensa.

Kulta, yksi asia on myös se, että ymmärtää, milloin sitä imuria olisi hyvä käyttää jne.  Toiseksi, kaikki nyt eivät laillasi elä netissä.

Vierailija kirjoitti:

Joitakin pentuja on vain täysin mahdotonta neuvoa siten, että sopu säilyy. Kuvittelee kuulemma että pidän tyhmänä, mikäli neuvon ja ärtyy sen vuoksi.

Opetelkoon itse kaiken yrityksen ja erehdyksen kautta sitten.

Ei liene itsetunnolle häävi keino sekään mutta omapa on valintansa.

Meillä yhden 16 v teinitytön kans sama. Mitään ei saa pyytää, kehottaa eikä vaatia. Muiden neuvoja hän ei tarvitse.

Omaehtoinen. Kaikki on aina muiden vika. Sekin ettei koko uneversumi pyöri hänen mukaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani meidän lasten ei tarvinnut tehdä ikinä mitään kotitöitä, esimerkiksi siivota tai valmistaa ruokaa. Ne hoiti äiti ja keittiö oli hänen valtakuntansa minne ei meillä lapsilla ollut edes mitään asiaa. Kaikki periaatteessa passattiin eteen.

Omille muuttaessani en sitten osannut juurikaan mitään edes perustaloudenhoitoon liittyviä taitoja.

Onneksi paras kaverini oli tosi kätevä kaikessa ja opetti ja neuvoi mielellään asioissa. 

Hän oli itse viettänyt lapsuutensa lastenkodissa, missä lapsille oli hoitajien ja ohjaajien opastamana opetettu huolella kaikki käytännön elämässä vaadittavat perustaidot jossain "nuoren aikuiseksi tulon  itsenäistymisvaiheessa". 

Muistan kun hänellä oli esimerkiksi sellainen "talouskansio" mistä löytyi kaikki tärkeä kodinhoitotieto/laskut, yms.

Tehtiin sitten minullekin samanlainen ja hyvin alkoi arki minullakin sujumaan.

Itse asiassa vielä nyt keski-iässäkin minä pidän täsmälleen samanlaista "talouskotikansiota" minkä tuo ystävä opetti aikoinaan. Hyvin on pärjätty, kiitos hyvän ystävän.

Voitko kertoa lisää tuosta talouskansiosta? Voisi olla hyvä jos mullakin olisi sellainen...

En ollut jolle vastasit.  Ittellä mappi jossa muovitaskut, siellä olennaiset tiedot veroista, kiinteistöstä ym.   Ennen kun oli paperilaskut, kaksi eri laatikkoa toisessa maksetut toisessa maksamattomat laskut.

Lisäksi kierrevihko salasanoille , laskuttajien tiedot, lunastukset.

Kirjakaupoissa on myynnissä talouskansion nimellä.

Vaimoni äiti ei ollut opettanut hänelle esim. pyykkikoneen käyttöä. Oma äitini sitten opetti sen hänelle kun muutimme yhteen.

Meillä ei saanut tehdä mitään, koska kukaan muu ei osannut laittaa ruokaa, siivota tai pestä pyykkiä kuin äiti. Yleensä meidät lapset käskettiin pihalle kun äiti marttyyrina teki kotitöitä. Muutin omilleni 16-vuotiaana ja kaikki on pitänyt opetella itse tai kaverien avustuksella.

Itse lähdin kotoa lukion jälkeen. Äiti oli tosi tehopakkaus keittiössä ja teki kaiken itse. Faijan harrastuksia oli viinan juonti ja kortinpeluu. Oikeastaan ainoat taidot mitä kotoa opin oli polttopuiden pilkkominen, mutta ei siitä nykyisin hyötyä ole. Meillä ei ollut edes puutarhaa, jotain mansikkamaata lukuun ottamatta, joten puutarhan hoitokin on pitänyt opetella aikuisiällä. 

Ei se aina meistä vanhemmista ole kiinni, jos nuori ei osaa kotihommia. Oma lapseni oli innokas apuri kolmivuotiaana kaikessa, isompana kiinnostus lopahti. Ajattelin, että koulu on hänen työnsä minä hoidan muun.

Kun muutti opiskeluasuntoon, kävin auttelemassa ja tein kansion johon kopioin ohjeita, vessanpöntön pesusta alkaen. Ei pönttöönkään saa mitä mitä tahansa aineita tunkea. Vaatteet voi pilata ja kodin pinnat jos ei noudata ohjeita.

 Nyttemmin taitaa olla niin, että vaimo tekee paljon ja ovat hankkineet mm. robotti-imurin ja muuta, joka avittaa kodin siisteydessä. Siivooja käy kai kerran kuussa, ei noista hommista kannata ongelmaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

No voi, voi!  Minun lapset pyysivät saada touhuilla ja oppia kotijuttuja, kyselivät visaisia kysymyksiä pankkiasioista, vesilaskuista jne elämisen kuluista ja sitä mukaa heitä neuvoin. Tyttö rakensi talon ja pojat osaavat kaiken kotitalouden pidosta ja autoasiat on kaikkien hanskassa.

Hyvin pärjäävät, paremmin kuin minä ikinä.  Sama homma jatkuu lastenlasten kanssa, eli vakuutukset, osamaksut, säästöt, tuet jne on käsitelty.

Vaikea sanoa, olisinko kaiken ymmärtänyt opettaa tai neuvoa.

Fiksua porukkaa kun ottivat asioista itse selvää.

Tuskin ne kovin fiksuja ovat, kun sinäkin olet aivan sekaisin.

Ensin ilmiselvästi kerrot, miten lapsille opetettiin asioita.   Kai nyt tyhmäkin ymmärtää, ettei kukaan odota kenenkään panevan lastaan makselemaan laskuja, vaan nimenomaan se opettaminen on sitä, että asiasta puhutaan.   Se on se teoriapuoli, jolta on hyvä ponnistaa.  Se, että ymmärtää, että myös kodin ns perusasiat maksavat, mikä on monelle kauhean suuri yllätys, kun muuttavat pois täydenpalvelun kodista.

Solo kirjoitti:

Jännää ettei ette oo laskuja maksanu ? Muistan että jotain laskuja tuli omalla nimellä.

Ursaan kuuluin alle 18 weenä ja jäsenmaksu tuli kirjeenä jonka kävin maksamassa automaatilla.

Ei niitä laskuja tietty paljon ollu. En muista että olis ollu ongelmia kun muutti opiskelemaan.

Sähköliittymät , autopaikat ja auton valuutukset etc hoidin itte , eipä niitä kukaan ollu aiemmin opettanu

Nettitunnarit sai solo-pankkiin ja ei muutaku laskuja maksamaan

Unahdat nyt, että kaikilla ei ole ollut nuorena rahaa eikä edes pankkitiliä. Ja mitäs sillä tilillä tekee, jos ei ole rahaa, mitä sinne laittaisi. Nettejä ja verkkopankkeja ei ennen 90-lukua ollut olemassakaan. Kiva, että osasit hoitaa autopaikat ja auton vakuutukset ihan itte. Hankitko muuten  ajokortin ja auton kesätöissä ansaitsemillasi rahoilla?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole opetettu. Nähnyt olin kyllä miten ruokaa tehdään, leivotaan, siivotaan ym. Osasin kyllä kuoria perunoita, eikä sitäkään mielestäni kenenkään tarvinnut kädestä pitäen opettaa.

Minulle ei kyllä tuottanut vaikeuksia tehdä ruokaa, koska olen lukutaitoinen ja netissähän on reseptejä pilvin pimein. En myöskään ymmärrä jos joku ei osaa esim. imuria käyttää kun äiti ei ole opettanut.

Eiköhän se ole ihan itsestä kiinni osaako mitään tehdä,eli halusta oppia, eikä itkeä kun ei ole opetettu. Mitä ongelmaa on esim. laskun maksussa, koska netissä surfataan jo pienestä pitäen. Netistä löytyy myös ohjeet verotukseen ja kelaan liittyen ym.

Jos ei vaan viitsi mitään niin se on sitten oma murheensa.

Hitto, olisi pitänyt 80-luvulla katsoa netistä ne asiat, mitä ei itse osannut. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina meistä vanhemmista ole kiinni, jos nuori ei osaa kotihommia. Oma lapseni oli innokas apuri kolmivuotiaana kaikessa, isompana kiinnostus lopahti. Ajattelin, että koulu on hänen työnsä minä hoidan muun.

Kun muutti opiskeluasuntoon, kävin auttelemassa ja tein kansion johon kopioin ohjeita, vessanpöntön pesusta alkaen. Ei pönttöönkään saa mitä mitä tahansa aineita tunkea. Vaatteet voi pilata ja kodin pinnat jos ei noudata ohjeita.

 Nyttemmin taitaa olla niin, että vaimo tekee paljon ja ovat hankkineet mm. robotti-imurin ja muuta, joka avittaa kodin siisteydessä. Siivooja käy kai kerran kuussa, ei noista hommista kannata ongelmaa tehdä.

No niin, ensin kerrot, miten olet opettanut kädestä ja kynästä pitäen lapsukaiselle asiat.

Sitten vähättelet sen opettamisen merkitystä (muttet hauskaa kyllä omaa "uurastustasi").  Kyllä niistä kansioista ja 3-vuotiaana touhaamisistakin on apunsa ollut, ovat olleet nimenomaan opettamista.  Mutta kaikki vanhemmat eivät tätä koskaan tee, koska ovat niin typeriä, että ajattelevat laillasi yksinkertaisesti, että lapsen koko elämä olisi koulua aamusta iltaan.  Ei ole. Kyllä siinä välissä ehtii touhata muutakin. Enkä nyt tarkoita mitään työleiriä.

Siivojan ja muiden palveluiden käyttö on ihan fiksua ja suositeltavaa, mutta tiedätkö, kaikilla ei ole siihen varaa.   Ja itseasiassa ei voi tietää, miten varakas lapsesta aikanaan tulee, ellei ole ihan itse päättänyt sponsoroida jo heti ekasta "itsenäistymisen" päivästä lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Solo kirjoitti:

Jännää ettei ette oo laskuja maksanu ? Muistan että jotain laskuja tuli omalla nimellä.

Ursaan kuuluin alle 18 weenä ja jäsenmaksu tuli kirjeenä jonka kävin maksamassa automaatilla.

Ei niitä laskuja tietty paljon ollu. En muista että olis ollu ongelmia kun muutti opiskelemaan.

Sähköliittymät , autopaikat ja auton valuutukset etc hoidin itte , eipä niitä kukaan ollu aiemmin opettanu

Nettitunnarit sai solo-pankkiin ja ei muutaku laskuja maksamaan

Unahdat nyt, että kaikilla ei ole ollut nuorena rahaa eikä edes pankkitiliä. Ja mitäs sillä tilillä tekee, jos ei ole rahaa, mitä sinne laittaisi. Nettejä ja verkkopankkeja ei ennen 90-lukua ollut olemassakaan. Kiva, että osasit hoitaa autopaikat ja auton vakuutukset ihan itte. Hankitko muuten  ajokortin ja auton kesätöissä ansaitsemillasi rahoilla?

Loistava kommentti!   Monet itseään ylistävät täysin nollaavat nämä perusasiat, jotka ovat vieläkin netistä huolimatta todellisuutta monille nuorille.   Ja erityisen huonohan tuo käytännön arjen pyörittäminen näytää olevan juuri nykynuorille.

on niitä tyyppejä jotka sanoo ihan kaikkeen "en osaa, en pysty "

Ja sitten on normaaleja tyyppejä jotka ottaa selvää.