Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?

Vierailija kirjoitti:

Joitakin pentuja on vain täysin mahdotonta neuvoa siten, että sopu säilyy. Kuvittelee kuulemma että pidän tyhmänä, mikäli neuvon ja ärtyy sen vuoksi.

Opetelkoon itse kaiken yrityksen ja erehdyksen kautta sitten.

Ei liene itsetunnolle häävi keino sekään mutta omapa on valintansa.

Käytäntöhän se paras opettaja onkin. Tiettyjä neuvoja vinkkejö voi tietysti antaa. Omahan on asiansa,ottaako niitä vastaan. Onpahan ainakin itsellä parempi mieli,kun on asioista sanonut ja kertonut.

Apukoulussa päästötodistuksien jaossa kuultua:

Opettaja: Pekka,jos sä et muuta keksi elannokses,nii opettele tekeen lapsia...

15 vuotta myöhemmin Pekka oli 10-lapsisen perheen isä...ja lapsilisät juoksee tasasesti...

Minä en nyt sanoisi että ei olisi ollut tilaisuutta oppia. Olin vaan laiska. Pidin huoneeni kylläkin tiptop kunnossa. Mutta kaikki auttaminen kotona oli kauheeta vääntöä. Luulenpa että äiti tajus että helpompi tehdä itse. Myönnän, tämä menee kylläkin oman mukavuudenhaluni piikkiin.

Poikani osaavat pessä pyykkinsä, siivota ja kokkaavat hyvää ruokaa. Oppivat kun muuttivat kotoonta. Koneet kävin tosin ekaa kertaa neuvomassa.

Minä en nyt sanoisi että ei olisi ollut tilaisuutta oppia. Olin vaan laiska. Pidin huoneeni kylläkin tiptop kunnossa. Mutta kaikki auttaminen kotona oli kauheeta vääntöä. Luulenpa että äiti tajus että helpompi tehdä itse. Myönnän, tämä menee kylläkin oman mukavuudenhaluni piikkiin.

Poikani osaavat pessä pyykkinsä, siivota ja kokkaavat hyvää ruokaa. Oppivat kun muuttivat kotoonta. Koneet kävin tosin ekaa kertaa neuvomassa.

Unohtu, hintavertailut kaupassa opetettiin jo pojille lapsena.

Koulussa oli kotitaloutta, ja käsitöitä sekä vähän puutöitäkin., opettavaisia tunteja, myös vanhemmilta opittu joitain taitoja katsomalla. Rahankäsittelytaito ja monia muita opittu kantapään kautta. Ja, Elämä on opettanut sen verran paljon , joko helposti vai vaikeimmsn kautta, että selviytyy .

Ei oo koskaan opetettu mitään mulle, oon 34v nyt. Muutin pois kotoa 23v, ja mun mutsi tekee edelleen mulle ruoat nokan eteen ja pesee pyykit.

Ehkä käytännön hommat on opetettu, mutta kaiken muun olen saanut itse oppia ja monesti myös hävetä. En edes tiennyt monista näistä mitään.

Etuuksien hakeminen, lääkäriajan varaaminen, vakuutukset, pankkiasiointi, työelämä, opiskelu/ työelämä jne.

Kiva huomata elämän puolivälissä huomata, että asiat ois voinut hoitaa toisinkin ja, että tällaisilla asioilla on vaikutusta aikalailla.

Onneksi nykyään netistä löytyy nämä.

Kaikki muu on opetettu lapsille, mutta käsityöt saavat kyllä oppia itse..

Itse opin maalla kasvaneena enemmän 'miesten hommia' :D Mm. ajamaan traktoria, hoitamaan karjaa ja navettaa jne. Tehtiin siskon kanssa töitä kesäisin pellolla. Muutin omilleni 19-vuotiaana ja silloin opettelin kunnolla kokkaamaan ja siivoamaan. Teen nykyään kaikki paska(iset)hommat kotonakin kun mies ei viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla (mies) on enemmän se ongelma että kun isäni kuoli minun ollessani aivan pieni lapsi, eikä äitini koskaan hankkinut uutta miestä, minulta jäi oppimatta monia sellaisia taitoja joita isät yleensä opettavat lapsilleen.  Ja äitini oli itse tällaisissa asioissa hyvin osaamaton.

Esim. jos polkupyörään tuli miten pieni vika tahansa, äitini vei sen huoltoon. Luultavasti, jos isäni olisi ollut elossa ja terve, hän olisi näyttänyt minulle miten sellainen korjataan. Lapsen on hankala oppia täysin oma-aloitteisesti tuollaisia asioita.

Samaten kaikissa pienissäkin remonttitöissä kutsuttiin aina ammattilainen paikalle. Äitini oli myös ylivarovainen ja haki minut pois, jos vaikka jonkun kaverin isä oli aikeissa näyttää minullekin jotain, minkä oli aiemmin opettanut omalle pojalleen.

Samaten se, että kukaan ei ollut esim. potkimassa palloa minun kanssani minun ollessani pieni, johti tiettyjen motoristen taitojen kehittymättömyyteen, ja vaikeuksiin myöhemmin koulussa kun jalkapallo tai sählypallo ei lainkaan pysynyt minun hallinnassani. Mokailin kentällä ja muut pojat raivosivat minulle. Tämän takia valikoiduin koulun loputtua harrastamaan yksilöurheilulajeja kuten kamppailulajit, kilpa-ammunta ja juoksu, joissa pärjäsin aika hyvin. Edelleenkään en pidä joukkuelajeista tai ylipäätään urheilusta, jossa joku toinen pl. valmentaja kertoo minulle mitä minun pitäisi tehdä. Minusta ehkä kaikkiaan tuli hyvin yksilökeskeinen.

Remonteissa/korjauksissa minusta on tullut kuten äitini. Jos joku ei toimi, vien sen huoltoon tai kutsun huoltomiehet korjaamaan. Enää vanhemmiten (ja jonkin verran vaurastuttuani) ei enää edes kiinnosta opetella. Osaan lisätä auton nesteet, tarkistaa öljyn määrän, rengaspaineet. Osaan maalata ja puhdistaa lavuaarin hajulukon (joskaan en enää viitsi tehdä sitäkään vaan soitan huoltoon). Osaan porata reikiä seinään ja sahata puita moottorisahalla. Siinä se sitten onkin. Korjaus ja remonttitaidot. Yksi kaverini taas osaa rakentaa taloja ja veneitä. Ja korjata kaiken autoista. Hänellä tosin olikin isä. Mitään hänen taidoistaan ei ole opittu missään oppilaitoksessa tai työpaikassa.

Ei minun 70-luvulla syntynyt miehenikään mitään osaa korjata, vaikka hänellä oli isä (ja elää yhä). Kerrostalossa ovat asuneet, eikä heillä mitään ole korjailtu. Meillä on 4 lasta, ja jos polkupyörästä kumi puhkeaa, se käytetään korjaamolla. Minä osaan kyllä öljytä ketjut ja molemmat mieheni kanssa osataan pumpata ilmaa renkaaseen, mutta muutoin ollaan ammatti-ihmisten apujen varassa.

Minulle opetettiin kaikkia käytännön hommia. Osaan näppärästi silittää kauluspaitoja (sain jäätelön kun silitin isän paitoja), pestä auton, tarkistaa ilmanpaineet, rakentaa havuista laavun. Lisäksi opetettiin kaikenlaista kodinhoidollista, kuten kokkaamista, leipomista ja siivoamista.

Sen sijaan en saanut opetusta esim. juhlatilanteisiin. Käsittämätöntä kyllä: yleensä vanhemmat eivät ottaneet mukaansa esim. sukulaisten häihin, syntymäpäiväjuhliin, hautajaisiin. En ollut mukana edes oman mummoni hautajaisissa, vaikka olin jo 15-vuotias. Minut jätettiin kotiin hoitamaan meidän koiraa, kun toiset lähtivät pohjoiseen hautajaisiin. Mummo oli elänyt laitoksessa jo vuosia, enkä ollut läheinen, mutta silti ihmettelen edelleen, miksi minua ei haluttu mukaan ja miksei koiraa olisi voinut viedä hoitolaan. Minulle ei myöskään opetettu raha-asioita, laskujen maksamista jne. Sain oman tilinkin vasta kun täytin 18 vuotta. Ei sillä että olisin köyhyydessä elänyt, mutta kaikilla kavereilla oli omat pankkitilit jo vuosia aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on opetettu vain naisten työt. Jako on ollut jyrkkä. Esimerkiksi raivaussahan käyttö, auton perusjutut ja muut "miesten työt" olivat lapsuudenkodissani täysin kiellettyjä naisilta. Isäni olisi niitä halunnut minulle opettaa, mutta äitini kielsi, koska halusi minun olevan vain hänen pikkuapulaisensa, jotta hän saattoi istua sohvalla ja katsella vanhoja elokuvia iltapäivät.

Opettelin monta juttua kantapään kautta ja kursseilla. Onneksi nyt minulla on mies, jonka kanssa tehdään asioita yhdessä ja joka ei hermostu, jos en jotain asiaa osaa tai ymmärrä.

Argh, kuka tällä vuosituhannella enää puhuu naisten ja miesten töistä?

Mua ei erikseen opetettu, mutta opin toki mallista katsomalla. Se vain, että vanhempien tavat tehdä kotitöitä oli aika...sanotaan näin, että nyt aikuisiällä olen itse keksinyt, miten hommat voi tehdä näppärämmin ja hygieenisemmin.

Ja sitten meillä oli se, että suututtiin jos meni pieleen tai aina joka tapauksessa arvosteltiin. Mulle annettiin yläkoululaisena kesälomalla määräys tehdä valmis päivällisruoka, kun vanhemmat oli töissä ja pienin sisarus hoidossa. Ei sanottu yhtään, että mitä ruokaa voisi tehdä tai miten se tehdään. Keittokirjoja meillä oli jotain ja olin aloittanut köksän, mutta silti. Nettiähän ei ollut. Menin sitten kauppaan ja yritin keksiä jotain. Tein kinkkukiusausta, josta tuli ihan hyvää, mutta siitä sain hirveät huudot kun olin käyttänyt valmista peruna-sipulisekoitusta. Oli kuulemma hirveän kallista, olisi pitänyt kuoria itse perunat jne. Eli vaikka ruuasta tuli hyvää niin haukut sain silti.

Aika moni näemmä luottaa kouluopetukseen. Minulla oli sellainen hirmu käsityönopettajana, että suorastaan jäädyin jo pelkästä katseesta. Hän oli sitä mieltä, että olen surkea laiskimus. Onneksi innostuin käsitöistä omia aikojani, mutta sen voin sanoa, että opettajalla ei ollut osuutta asiaan. Köksässä puolestaan oli hankala oppia, koska opettajan aika meni murrosikäisten poikien vahtimiseen. Olisin voinut ottaa sen valinnaisaineeksi, mutta käytännössä aika olisi mennyt hukkaan, koska pääosassa olivat luokan häiriköt.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä käytännön hommat on opetettu, mutta kaiken muun olen saanut itse oppia ja monesti myös hävetä. En edes tiennyt monista näistä mitään.

Etuuksien hakeminen, lääkäriajan varaaminen, vakuutukset, pankkiasiointi, työelämä, opiskelu/ työelämä jne.

Kiva huomata elämän puolivälissä huomata, että asiat ois voinut hoitaa toisinkin ja, että tällaisilla asioilla on vaikutusta aikalailla.

Onneksi nykyään netistä löytyy nämä.

Niin tuttua.

Monesta tuntuu varmaan itsestäänselvältä, että jos on joku vaiva tai sairaus, pitää mennä lääkäriin hoidattamaan se. Meillä ei koskaan menty lääkäriin eikä hoidettu mitään vaivoja, ei aknea tai haavoja tai ihottumaa tai outoja patteja tai syyliä tai kipuja. Pikku hiljaa aikuisena opettelin huolehtimaan itsestäni, kun tajusin, ettei tarvitse olla kuolemaisillaan mennäkseen lääkäriin. Että mulla on oikeus pitää itsestäni huolta ja saada oikeanlaista hoitoa vaivoihini, hiivatulehdukseen tai ekseemaan tai mihin vaan.

Ja vielä pitemmän työstämisen takana oli se, että opin käymään kampaajalla ja kosmetologilla, että ulkonäöstäkin voi ja on on oikeus huolehtia.

Säästäminen, sijoittaminen, etuudet tai muut, niistäkään ei mitään mallia kotoa. Hirveitä taloudellisia virheitä olen elämässä tehnyt ja kitkuttanut nälässä, kun en ole ymmärtänyt että apua ja tukea saa sellaisissakin elämäntilanteissa, kun palkkatuloa ei tule mistään.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että ette osanneet laittaa ruokaa, kun muutitte omillenne: Mitä te teitte koulun kotitaloustunnilla? Olen ihan vilpittömästi kiinnostunut. Vaikka tuntien aikana ei ehtinytkään tulla mitään rutiinia, niin kyllähän siellä perusasiat oppi ja sen lisäksi tekemään ruokaa ohjeen mukaan.

Ei siellä minusta kovin paljoa oppinut. Aikaa oli aina rajallisesti ja siksi meillä ei ikinä tehty juuri muuta kuin spagettia ja jauhelihakastiketta, sekä jälkkäriksi kiisseliä. Iso osa köksätunneista oli muistini mukaan teoriaopetusta. Pyykinpesu meille näytettiin kerran, siinä ei ehtinyt jäädä paljoakaan päähän.

Ei ne tunnit kokonaan menneet hukkaan, sillä kaksi asiaa opin: KKK eli Kaikki Kylmänä Kattilaan (= kiisselinteko-ohje) sekä tiskaamisen niin että ei tuhlaa vettä eikä pesuainetta (tämä aihe oli open sydäntä lähellä ja lisäksi tiskaaminen toistui joka viikko, niin se jäi mieleenkin.) Kiisseliä en ole tehnyt koskaan köksän jälkeen, mutta tiskausohjeet tuli tarpeeseen kun muutin opiskelemaan. Meillä kotona ei tiskattu ikinä, koska astianpesukone.

Vierailija kirjoitti:

Laiskuutta tuo vain on. Ei muka osaa siivota, tai pestä pyykkiä, eiväthän ne ole vaikeita asioita, jotka pitäisi opettaa. Sen verran voin vinkata, että kannattaa räteistä ja mopeista vääntää ylimääräinen vesi pois. Pesukoneissa taas on käyttöohjeet.

Aliarvioit sen, miten paljon siivoukseen ja kodinhoitoon (ja puutarhanhoitoon, omakotitalon ylläpitoon, autonhuoltoon, raha-asioiden hoitoon, ruoanlaittoon, leipomiseen, remontointiin, vaatteiden korjaamiseen...) liittyy hiljaista tietoa. Ne joilla sitä on, eivät ole siitä tietoisia koska se on niin itsestäänselvää, mutta jos se puuttuu, joutuu maksamaan kalliit oppirahat sen hankkimiseksi. Kun alkaa opetella kaikkia näitä taitoja yksin ja aikuisena, tekee väistämättä virheitä, ja ne ovat isompia ja maksavat enemmän kuin jos olisi saanut opetella lapsena niin että joku on opettamassa ja auttamassa.

Meillä ei lapsena saanut tehdä virheitä ja siksi oli melko vaikeaa oppiakaan mitään. Vanhempieni motto olisi voinut olla "Saat tehdä sitten, kun osaat." Vanhemmat myös pitivät lasten juttuja tylsinä, eikä heitä siksi huvittanut tuhlata aikaansa minun opettamiseeni ja minuun muutenkaan. Kaiken hyödyllisen, minkä lapsena opin, opin kodin ulkopuolella muilta aikuisilta. Sukulainen opetti minut leipomaan pullaa jo ekaluokkalaisena, ja sen jälkeen minusta tuli innokas leipoja. Lisää leivonnaisia opin myöhemmin 4H-kokkikerhossa. Joitain käsitöitä opin myös, sekä vaihtamaan autonrenkaan (sukulaismies opetti!). Olin utelias lapsi ja olisin halunnut osallistua vaikka mihin ja oppia, mutta kun... "Mene nyt siitä tiellä olemasta kun et osaa kuitenkaan."

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani meidän lasten ei tarvinnut tehdä ikinä mitään kotitöitä, esimerkiksi siivota tai valmistaa ruokaa. Ne hoiti äiti ja keittiö oli hänen valtakuntansa minne ei meillä lapsilla ollut edes mitään asiaa. Kaikki periaatteessa passattiin eteen.

Omille muuttaessani en sitten osannut juurikaan mitään edes perustaloudenhoitoon liittyviä taitoja.

Onneksi paras kaverini oli tosi kätevä kaikessa ja opetti ja neuvoi mielellään asioissa. 

Hän oli itse viettänyt lapsuutensa lastenkodissa, missä lapsille oli hoitajien ja ohjaajien opastamana opetettu huolella kaikki käytännön elämässä vaadittavat perustaidot jossain "nuoren aikuiseksi tulon  itsenäistymisvaiheessa". 

Muistan kun hänellä oli esimerkiksi sellainen "talouskansio" mistä löytyi kaikki tärkeä kodinhoitotieto/laskut, yms.

Tehtiin sitten minullekin samanlainen ja hyvin alkoi arki minullakin sujumaan.

Itse asiassa vielä nyt keski-iässäkin minä pidän täsmälleen samanlaista "talouskotikansiota" minkä tuo ystävä opetti aikoinaan. Hyvin on pärjätty, kiitos hyvän ystävän.

Voitko kertoa lisää tuosta talouskansiosta? Voisi olla hyvä jos mullakin olisi sellainen...

Ei minullekaan kädestä pitäen opetettu kovin montaa asiaa niin että ne olisivat jääneet päähän. Toki myöhemmin niitä on voinut sitten itse opetella. Kuitenkin yksi asia mihin olen herännyt viime aikoina on se että kotona ei hankkiuduttu juuri mistään tavarasta eroon tai opetettu sellaista hyvää tapaa. Olen nyt nuori aikuinen ja lapsuudenkodissa on edelleen järkyttävät määrät minun lapsuudenaikaisia lippulappusiani, leluja ja krääsää joista suuri osa ihan roskaa tai rikki. Jossain vaiheessa muistan että suorastaan uin siinä roinassa. Yritän käydä niitä läpi nyt mutta kova homma siitä on

Mun pojat laittaa ruokaa, siivoaa, hoitavat kaikki raha-asiansa tunnollisesti. Minulle se on itsestään selvää, että on opastettu ennen kuin lähtevät omilleen. Moni ihmettelee tätä, minä taas ihmettelen sitä ihmettelyä! Itsellä vaikka vanhemmat olivat töissä paljon ja yrittäjiä, niin asioita opetettiin siitä asti kun yletin vain jotain tekemään. Tiskaamaankin opettelin alle kouluikäisenä niin että vanhemmat laittoivat pesuvadit tuolille, että yletin. Se oli kivaa ja edelleenkin pidän käsin tiskaamisesta.