Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?

Miten hitossa työnhaku ja asunnonhaku voidaan edes opetella ennen kuin ne ovat itselle ajankohtaisia??!

Vanhempien neuvot niissä ovat joka tapauksessa jo vanhanaikaisia.

Ei opetettu. Äidin mielestä ne eivät olleet niin vaikeita asioita, etteikö niitä voi oppia itse kirjoista, kun tarve tulee. Tai suunnilleen tuohon tyyliin hän joskus sanoi.

Lapsen tehtävä on leikkiä, opiskelijan opiskella ja aikuisen käydä töissä tienaamassa rahaa. Tällaisen käsityksen sain kasvatukseni perusteella. Mutta eihän se päde ainakaan nykyaikana. Maailma muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika.

Jos osaa lukea, voi opetella laittamaan ruokaa.

Jos osaa käyttää Googlea, saa kaikki mahdolliset ohjeet muidenkin kotitöiden tekemiseen. Kaikki on netissä.

No herranen aika itselles. Ei kai tässä ketjussa nyt siitä ollut kysymys, osaako joku tänä päivänä lukea ja hakea netistä tarvitsemansa tiedot. Itse muutin omilleni täysin ns. kädettömänä melkein 30 vuotta sitten, kun ei oltu kotona koskaan opetettu mitään kotihommia jne. Ei silloin ollut mitään nettiä, voitko kuvitella?! Mä lainasin kirjastosta jotain Marttojen tms. kodinhoidon oppaita ja opettelin niistä. Kivempaa ja helpompaa olisi ollut, jos äiti ja isä olisivat opettaneet, niin kuin käsittääkseni suurimassa osassa normaaleita perheitä tehdään/tehtiin. Sinä selvästikään et halua jälkikasvuasi maailmalle valmentaa, vaan käsket lukemaan netistä. Se on ihan ok, ymmärrän, että sidun imeminen helteillä ja AV:lla päivittely vie kaikki voimasi (ja aivosolusi).

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Joissakin perheissä aiti häätää lapset pois jaloista siivotessaan, ei halua lapsia sotkemaan keittiöön jne.

Vaikka koti olisi hoidettu hyvin, lapsille taitoja ei siirretä.

Eräs ystäväni joutui näin kaiken opettelemaan itse.

Sanokaa nyt joku siivousexpertti että miten pölyinen ja rasvainen ja tahrainen pinta puhdistetaan niin että siihen ei jää pyyhintäjälkiä ja roiskeita?

En oikeasti osaa siivota :(

Ihan oma vika jos ei mene vasektomiaan.

Tai ainakin pidä housut jalassa.

Täysjärkinen kehuu , että osasi käyttää mikrouunia.  No kai sitä ilman äitiä normaali ihminen oppii käyttämään. Kyllä aivovammaisillekin opetetaan paljon vaikeampia asioita , että pärjää. Ihan helppoa on keittää pakasteista keittoa. Avaat sen pakastepussin ja pistät kattilaan veteen, suolaa noin vajaa teelusikka. Pussissa lukee jotain keittoperunat. Netissä ainakin on helppoja lapsiperheen ruokia. Kai teillä nyt kavereita on jotka on jo kotonaan tehneet tavallista jauhelihakastiketta. Munakasta saa kun rikkoo syvään lautaseen kanamunan, suolaa ja vaikka maitoa , sekoita haarukalla, ja taas väillä sekoita haarukalla2 minuuttia mikrolla. Jotain outoa on , kun on niin helvetin laiskaa porukkaa. Asutteko te oikeasti perheessä lapsena. Ihan oikeassa Suomen koulussa käyneet .Jo on ihme, mutta korjatkaa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Täysjärkinen kehuu , että osasi käyttää mikrouunia.  No kai sitä ilman äitiä normaali ihminen oppii käyttämään. Kyllä aivovammaisillekin opetetaan paljon vaikeampia asioita , että pärjää. Ihan helppoa on keittää pakasteista keittoa. Avaat sen pakastepussin ja pistät kattilaan veteen, suolaa noin vajaa teelusikka. Pussissa lukee jotain keittoperunat. Netissä ainakin on helppoja lapsiperheen ruokia. Kai teillä nyt kavereita on jotka on jo kotonaan tehneet tavallista jauhelihakastiketta. Munakasta saa kun rikkoo syvään lautaseen kanamunan, suolaa ja vaikka maitoa , sekoita haarukalla, ja taas väillä sekoita haarukalla2 minuuttia mikrolla. Jotain outoa on , kun on niin helvetin laiskaa porukkaa. Asutteko te oikeasti perheessä lapsena. Ihan oikeassa Suomen koulussa käyneet .Jo on ihme, mutta korjatkaa vielä.

Minä kasvoin vuosikymmenellä, jolloin ei ollut nettiä eikä ruokapakkauksissa ruokaohjeita. Pakastetarjonta melko onnetonta. Osaan kyllä nykyään laittaa ruokaa, mutta kaiken olen itse opetellut, aika usein kantapään kautta. Isä ja äiti olivat molemmat alkoholisteja ja minä vanhimpana tyttönä jouduin ottamaan vastuulleni ruokahuollon, kun äiti ei enää juopottelultaan kyennyt. Kyseessä ei todellakaan ollut laiskuus, vaan olosuhteet. Isoveljet toivat rahat talouteen.

Vierailija kirjoitti:

Miten hitossa työnhaku ja asunnonhaku voidaan edes opetella ennen kuin ne ovat itselle ajankohtaisia??!

Vanhempien neuvot niissä ovat joka tapauksessa jo vanhanaikaisia.

Tai joku pankkitilin avaaminen. Vielä 80-luvulla se tehtiin pankissa ja siellä odotti pitkä rivi pankkivirkailijoita ja sai pankkikirjan, nyt pankkitilit avataan kotona sähköisesti. Tai joku veroilmoitus.

Osittain sama ruuanlaitossa ja siivouksessa. Ei tehdä enää ruokaa samalla tavalla kuin ennen, kun kaupan hyllyt notkuvat vuoden ympäri hedelmiä ja vihanneksia ja pakasteetkin on. Ennen vihanneshyllyllä saattoi olla vain kaalinpää ja porkkanoita.

Myös siivous on muuttunut, kun materiaalit vaihtuneet, samoin pyykinpesu, ei kait kukaan enää esipese tai liota pyykkiä, ennen varsinaista pyykinpesua, jota tehtiin vielä 70-80-luvulla eli kaikki nämä vanhempien neuvot ovat käyneet tarpeettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei opettanut mitään ja raivoaa kun en aikuisena osaa kokata. Joskus pyytää harvoin mukaan hommiin, sitten sanoo teen väärin ja alkaa haukkua. Olen jo 30-vuotias mutta äitini ei anna minun käynnistää pesukonetta yksin koska muuten rikon se vaikka olin jo käyttänyt sitä aiemmin eikä se hajonnu. Kysyin etteikö voisi mua opettaa käyttämään sitä konetta niin ei. En voi sitten auttaa pyykeissä ja siitäkin suuttuu kun en auta. Ei juma auta! 

Miten päädyt tuollaisiin tilanteisiin jo olet jo 30-vuotias? Eikai sun tarvitse äitiäsi sotkea pyykkiasioihisi. Käsket takaisin kahvipöytään ja peset pyykit silloin kun äitisi ei ole kylässä luonasi.

Aina voi syyttää vanhempia tai muita omasta osaamattomuudesta, kun kaiken haluaa tulla valmiina ja pureskeltuna eteensä tarjottimella kannettuna. Näin kuvittelee pääsevänsä elämässä helpommalla. Jotkut jopa vaativat aikuisenakin vanhempiensa apua ja huolenpitoa, jopa rahaa, vaikka on muuttanut jo aikoja sitten kotoa ja sitten kuvitellaan olla niin itsenäistä.

Itseäni ei lapsena ja nuorena kotityöt paljon kiinnostaneet, vaan ne oli pakkopullaa ja aivan muut asiat oli mielenkiinnon kohteena - ei äidit omenahillot, marjamehut, neulominen tai ompeleminen tai isän pianonsoittoharjoitukset. En halunnut neuvoja ottaa vastaan, vaikka tarjottiin ja tuotiin tarjottimella eteeni. Nyt 40v. teen noita kaikkea ja opetellut ne ihan itse ja luulen saaneet niistä enemmän iloa, mielihyvää ja elämän sisältöä enemmän, kun olen ne itse oma-aloitteisesti kaivanut ja opetellut itse.

Ja aina voi syyttää omasta epäonnistumisestaan ja taitojen puutteesta vanhempiaan, pomoa, opettajaansa tai huonoa säätä, kun ei tarvitse/halua kantaa vastuuta elämisestään ja tekemisistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysjärkinen kehuu , että osasi käyttää mikrouunia.  No kai sitä ilman äitiä normaali ihminen oppii käyttämään. Kyllä aivovammaisillekin opetetaan paljon vaikeampia asioita , että pärjää. Ihan helppoa on keittää pakasteista keittoa. Avaat sen pakastepussin ja pistät kattilaan veteen, suolaa noin vajaa teelusikka. Pussissa lukee jotain keittoperunat. Netissä ainakin on helppoja lapsiperheen ruokia. Kai teillä nyt kavereita on jotka on jo kotonaan tehneet tavallista jauhelihakastiketta. Munakasta saa kun rikkoo syvään lautaseen kanamunan, suolaa ja vaikka maitoa , sekoita haarukalla, ja taas väillä sekoita haarukalla2 minuuttia mikrolla. Jotain outoa on , kun on niin helvetin laiskaa porukkaa. Asutteko te oikeasti perheessä lapsena. Ihan oikeassa Suomen koulussa käyneet .Jo on ihme, mutta korjatkaa vielä.

Minä kasvoin vuosikymmenellä, jolloin ei ollut nettiä eikä ruokapakkauksissa ruokaohjeita. Pakastetarjonta melko onnetonta. Osaan kyllä nykyään laittaa ruokaa, mutta kaiken olen itse opetellut, aika usein kantapään kautta. Isä ja äiti olivat molemmat alkoholisteja ja minä vanhimpana tyttönä jouduin ottamaan vastuulleni ruokahuollon, kun äiti ei enää juopottelultaan kyennyt. Kyseessä ei todellakaan ollut laiskuus, vaan olosuhteet. Isoveljet toivat rahat talouteen.

En tiedä minkä ikäinen olet, mutta ruokaohjeita on ollut pakkauksissa ainakin 60-luvulta alkaen. Jopa hienosokeri pakkauksessa oli kauan sokerikakun ohje ja työselostus. Äitini oli kiireinen yrittäjä ja lapsena laitoin noilla ohjeilla ruokia esim. mannasuurimo pakkauksessa oli vispipuuron ohje.

Minulla on boheemi äiti. Olen sivistymätöntä toimintaani myöhemmin hävennyt ja toki itse opetellut. Ihan perusruokatavat olleet ihan toisella tasolla kuin muilla. En myöskään ole oppinut lapsena tyyliä, jossa muista ollaan kiinnostuneita ja muille kohteliaita. Helpompi niille, joille tämä sisäänrakennettu jo lapsena.

Tämä on hyvä ketju, oikein valaiseva. Kertoo suomiperheen arjen dynamikasta. Äidit käyvät kokopäivätöissä , vaativassa tai raskaassa.  Silti kaikki kodin sunnittelu, hankinta, pyykki, siivous, ruokatalous, kasvatus  ja arkiset pulmat jäävät äidille. Äiti kostaa raskaan taakkansa olemalla ivallinen pikkukoululalaisille. Kun tekee ne pakolliset aina itse rutiinilla saattaa mieskin olla hlijaa tyytyväinen. Mitään opetusta tämä äiti ei aio ottaa niskoilleen. Isät loistavat poissaolollaan . Sen ajan isät eivät osaa olla lasten kanssa, siitä pääsee kun vain huutaa lapsille. Ei se isä tule apuun vaikka äitkin olisi joskus iltapävällä sohvalla. Eikö ne einekset ole tarkoitettu tähän hetkeen. Ruuanlaitto arkena on tylsää ja sotkua tulee. Nyt corona keväällä näki miten loputonta se syöminen on lapsiperheessä. Onhan monet äidit osaamattomia itsekin näissä:  vaakuutukset, kauppakirjat, vuokrasop. muuttofirmat, lainanhodot ja korot, autonhuolto,  työhaastattelu ja rohkaisu, juhlajärjetelyt, lakiasiat.  Minä olen itse kehitellyt perheen päivä-  , viikko - ja  vuosijuhlakierron. Sen olen sitten sääntöinä opettanut tiedoksi omille. Perhe on sellainen yritys ,johon vaaditaan jokaiselta jotain. Roolit vaihtelee.

Meillä on niin, että minä olen saanut kotoa opastusta vaikka mihin, mutta mieheni ei mihinkään. Meillä kotona pidettiin luonnollisena sitä, että kaikilla on vessanpesuvuoro. Minullakin alkoi omat vessanpesuvuorot kun olin n. 15 v. Lisäksi minulla oli tiskivuoro kerran viikossa 12-vuotiaasta alkaen ja ruuanlaittovuoro kerran viikossa noin lukioikäisestä alkaen. Eihän ne minun tekemät ruuat mitään erikoista olleet, yleensä perusruokia tyyliin makaronilaatikko, pitsa tai nakkikeitto. Siivosin aina oman huoneeni tosi nuoresta alkaen. Pyykkiä pesin harvemmin, mutta opetettiin kuitenkin pyykinpesukoneen käyttöä. Mökillä opetettiin takan sytyttäminen, saunaan tulien laitto, kesäkeittiön grillin käyttö. Mökillä opin myös maalaamaan Laituria, pihakeinua, ikkunanpieliä ja öljyämään kalusteita.

Miehelleni taas ei ole opetettu mitään. Äitinsä on tehnyt valmiiksi ruuat, siivonnut, pyykännyt, tiskannut. Kun hän muutti ekan tyttöystävänsä luo pois kotoa, sielläkään ei ollut mikropitsaa kummempaa ruokaa tehnyt. Tai itse asiassa eivät tehneet kumpikaan. Kun minä muutin mieheni kanssa yhteiseen talouteen, olihan se järkytys, että hän ei osannut laittaa mitään ruokaa. Kun hän lähti kauppaan, hän osti sieltä aina valmispitsoja, maksalaatikkoa, voileipätarvikkeita. Siivoamaan ei ollut tottunut ja järkyttävää kyllä: eivät olleet edellisen tyttöystävänsä kanssa edes omistaneet imuria. Kysyin, miten ihminen voi siivota ilman imuria ja mieheni sanoi, että ei hän tiedä, kun ei ole ikinä siivonnut. Kun mentiin vanhempieni mökille, hän ei osannut kiukaaseen tulia sytyttää. Tai varmaan muuten olisi osannut, mutta kun pelti oli kiinni. Ja se pelti oli kiinni monta kertaa, kun ei hän sellaista pikkuasiaa painanut mieleensä. On hänellä ollut pitkä tie opetella 20 vuotta sellaisia asioita, jotka useimmat ovat osanneet jo lapsuudenkodissa. Minua etoo edelleen, jos mennään hänen äitinsä luo kylään. Siellä anoppini laittaa miehelleni lakanat valmiiksi sänkyyn, ja sanoi joka kerta, että ei tarvitse ottaa pois, hänellä on aikaa ne laittaa pyykkiin sitten kun ollaan lähdetty. Mieheni jättää astiat pöytään syönnin jälkeen ja äitinsä raivaa. Minä en voisi jättää astioita sillä tavalla pöydälle lojumaan, en omia enkä lasten, vaikka anoppi sanoo, että jättäkää vaan siihen pöytään.

115  jatkaa Kun en ole keittiöammattilainen, teen vain se normiruuan, jos kukaa muu ei viitsi.  mitään kasvi-   vege-  tai  susseja en tee. Tämä oli minun sääntö. Koulussa ehkä liikaa hössötetään siitä ruuasta. Lapset halveksivat tavallista  ruokaa. Maksakoon itse ne joille ei kelpaa..

Kaiken olen opetellut itse. Ei äiti koskaan mitään opettanut, mutta teen omasta mielestäni asiat paremmin kuin äitini. Esim äiti ei suostunut käyttämään ikkunanpesussa kuivaukseen kuivauslastaa, vaan jollain nihkeällä rätillä pyyhki. Tosi työlästä.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi syyttää vanhempia tai muita omasta osaamattomuudesta, kun kaiken haluaa tulla valmiina ja pureskeltuna eteensä tarjottimella kannettuna. Näin kuvittelee pääsevänsä elämässä helpommalla. Jotkut jopa vaativat aikuisenakin vanhempiensa apua ja huolenpitoa, jopa rahaa, vaikka on muuttanut jo aikoja sitten kotoa ja sitten kuvitellaan olla niin itsenäistä.

Itseäni ei lapsena ja nuorena kotityöt paljon kiinnostaneet, vaan ne oli pakkopullaa ja aivan muut asiat oli mielenkiinnon kohteena - ei äidit omenahillot, marjamehut, neulominen tai ompeleminen tai isän pianonsoittoharjoitukset. En halunnut neuvoja ottaa vastaan, vaikka tarjottiin ja tuotiin tarjottimella eteeni. Nyt 40v. teen noita kaikkea ja opetellut ne ihan itse ja luulen saaneet niistä enemmän iloa, mielihyvää ja elämän sisältöä enemmän, kun olen ne itse oma-aloitteisesti kaivanut ja opetellut itse.

Ja aina voi syyttää omasta epäonnistumisestaan ja taitojen puutteesta vanhempiaan, pomoa, opettajaansa tai huonoa säätä, kun ei tarvitse/halua kantaa vastuuta elämisestään ja tekemisistään.

Kahden lapsen äitinä kiitos tästä kommentista. Meillä murrosikä molemmilla oli erittäin voimakas ja eipä kiinnostunut ohjeet ja neuvot. Lämmöllä ja lempeästi yritettiin mutta joo joo. Mutta nyt kun oma aikuisikä ja itsenäinen elämä on liki niin nyt pikkuhiljaa on alkanut kiinnostamaan. Onneksi.

Eli ei osaamattomuus ole aina huonoista vanhemmista kiinni.

Ohis, mutta telkkarissa pyöri joskus brittiläinen realityohjelma, jonka aiheena oli uusavuttomat nuoret. Sen koko koukku vaikutti olevan se, että naureskellaan teineille, kun eivät osaa mitään kotitalouden taitoja.

Muutenkin aika ilkeä ohjelma, mutta merkillepantavaa oli se, että ko. teinien vanhemmat olivat mukana naureskelemassa, "Tällaista tää tosiaan on, kattokaa, eihän toi osaa edes pestä pyykkiä."

Kenenköhän homma se olisi ollut opettaa jälkikasvulleen tarvittavat taidot?

Mä nauran täällä aivan maha kippurassa. Vaikka meille on tuolossa vieraita.   Paras toi joka vaihtoi lakanoita vasta  armeijassa.Se  carting-  mies.   Älä   välitä,  en minäkään koskaan käytä meidän hellaa ?? Kun lapset muuttivat pois olen yksinkertaistanut  taloutemme. Onneksi mies  haluaa tehdä ruokaa.