Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?

Uks vaan kirjoitti:

Olen joutunut sivusta seuraamaan sukulaisperhettä jossa on kolme lasta. Peruskäytöstapoja ja toisten huomioimista perheen äiti on opettanut lapsille lämpimästi ja mielestäni oikein hyvin. Perheen isä kantaa kyllä vastuunsa esim kotitöissä, leikkii lasten kanssa ym muttei varsinaisesti kasvata. Perheessä kumpikaan vanhemmista ei osaa opettaa lapsia käytännön asioissa tai taidoissa juuri ollenkaan! Ainut "opetus" on se kumma huomautellaan kun lapsi ei tiettyyn ikään mennessä ole niitä perustaitoja itsestään oppinut! Esimerkkejä : lapsia ei opeteta käyttämään aterimia. Nelivuotias syö siis käsin eikä kukaan puutu. Nelivuotiaalle voidellaan normaali sämpylän puolikas, joka ei mahdu tuon ikäisen suuhun. Sitähän voisi esim paloitella pienemmäksi. Kun hän ei sitä pysty syömään, niin hän nuolee voit sämpylän päältä mutta leipä jää syömättä. Siitä saatetaan torua kun ei syönyt. 7 vuotiaalla oli ja on vieläkin pahoja puhevikoja. Jopa helpoissa kirjaimissa. Onneksi vuosi sitten alkoi puheterapia koska vanhemmat eivät koskaan korjaa puhetta että lapsi edes kuulisi oikean mallin. Eli esim kun lapsi sanoi "tottu työ" sanottaisiin vain perässä "niin, possu syö". Kylään tullessaan lapset eivät malta odottaa ruokaa tai vuoroaan. Uunista otettua ja juuri kumottua kuivakakkua rynnätään ottamaan käsin ilman mitään lupia. .. Mitähän vielä... Käsittääkseni sentään pyörällä on opetettu lapsia kyllä ajamaan, ja luistelemaan ja uimakouluun on viety. Kouluun ei ole osattu antaa oikein mitään valmiuksia, esim numeroita tai kirjaimia ei ollenkaan harjoitella lasten kanssa kotona. Sen voisi ihan helposti tehdä leikinomaisesti tyyliin "onpas sinulla monta pikkuautoa. Montas niitä oikein onkaan..?" Puuh... Tuntui että luotetaan vain siihen että lapset oppivat taidot itsestään tai sitten koulussa tai päiväkodissa..

Vähän kun meillä, hyviä esimerkkejä. Lapset jää jälkeen muista ikäisistään ja pahimmassa tapauksessa tulevat kiusatuksi myös aikuisten taholta.

Minäkin olen lähes kaiken opetellut omilleni muutettuani. Ainoat kotityöt, mitä "sain" tehdä olivat pölyjen pyyhintä ja imurointi omasta huoneesta. Jotain perusasioita, kuten lakanoiden vaihdon, pyykin pesun ym. osasin myös, mutta esim. ruoanlaitto ja vessanpesu olivat aika vieraita juttuja, samoin talouden hoitaminen, siis esim. veroasiat. Opettelin vasta viime vuonna pesemään kylppärin kunnolla (käyttämällä sekä hapanta että emäksistä ainetta). Parhaat vinkit esim. ikkunoiden pesuun olen saanut aikoinaan opiskelukavereiltani.

Toivoisin, että minulle olisi opetettu ainakin pyörän perushuolto ja tuo vessan huolellinen pesu ennen omilleen muuttamista. Ruoanlaitosta olen selviytynyt omin avuin kohtuu hyvin. Oma äitini harrasti raivosiivoamista aina perjantaisin, eli epäilemättä kenenkään muun siivousjälki ei olisi hänelle kelvannut kuitenkaan. Minulle kelpaa vähän sinne päinkin. Tekemällä onneksi oppii.

N30

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Erään ystäväni äiti oli todellinen tehopakkaus, joka hoiti kotinsa aivan viimeisen päälle ja opasti taatusti kaikessa mahdollisessa. Ystäväni mielestä juuri sen jatkuvan suorittamisen ja täydellisyyden takia häntä ei kiinnosta tippaakaan mikään viikkosiivous, vaan hän nauttii, kun saa elää omalla tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin kyllä joitain ruuanlaittoon ja siivoukseen liittyviä perusjuttuja. MUTTA se mikä jäi kokonaan oman oppimisen varaan, oli kaikki raha-asioihin, työnhakuun ja asunnon hakuun liittyvä! Kaikki piti opetella itse. Ongelma oli, että vanhempani eivät oikeastaan halunneet minun itsenäistyvän tai muuttavan omilleni. Vielä muuton jälkeenkin löysivät toistuvia keinoja "auttaa" eli kontrolloida asioitani -> en oikein pystynyt edes opettelemaan. Raha-asioita kytättiin ja kaikenlaista onnistuttiin jotenkin tavalla tai toisella tekemään puolestani - jälkeenpäin ajatellen, kuinkahan laillista se kaikki edes oli. Työnhakua ei myöskään opetettu eikä siihen rohkaistu, koska he eivät halunneet minun tekevän "huonoja" töitä. Siis niitä perushommia, mistä useimmat nuoret, opiskelijat ja vastavalmistuneet aloittavat. Oikeastaan vasta kun muutin poikaystävän kanssa yhteen, opin monet työhakemuksiin, työhaastatteluihin, vakuutuksiin, asunnonhakuun, vuokrasopimuksiin, muuttofirmoihin, sähkö- ja nettisopimuksiin ja moneen muuhun liittyvät tiedot, taidot ja kikat.

Tuli muuten mieleen yksi huomio. Opin kyllä perusruuanlaittojuttuja kotona ja köksäntunneilla lisää, mutta oikeastaan kun itse aloin kokata, tein ihan erilaisia juttuja. Äidiltä opin ihan sellaiset paistamisen, keittämisen, leipomisen jne. perusasiat ja joitain ruokalajeja, mutta käytännössä sekä viimeiset pari vuotta kotona että omilleen muuton jälkeen kokkasin ihan eri juttuja. Jos teiniä on vaikea saada kiinnostumaan kokkauksesta, ehkä ei olisi pahitteeksi kysyä, mitkä ruokalajit nuorta kiinnostaisivat? Josko jotain edes löytyisi? Sitten voitaisiin vaikka yhdessä opetella tekemään niitä. Itse esimerkiksi nuorena rakastin kiinalaista ja italialaista ruokaa ja lihaa söin aika vähän. Kotona tehtiin ja syötiin aika peruskotiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin kyllä joitain ruuanlaittoon ja siivoukseen liittyviä perusjuttuja. MUTTA se mikä jäi kokonaan oman oppimisen varaan, oli kaikki raha-asioihin, työnhakuun ja asunnon hakuun liittyvä! Kaikki piti opetella itse. Ongelma oli, että vanhempani eivät oikeastaan halunneet minun itsenäistyvän tai muuttavan omilleni. Vielä muuton jälkeenkin löysivät toistuvia keinoja "auttaa" eli kontrolloida asioitani -> en oikein pystynyt edes opettelemaan. Raha-asioita kytättiin ja kaikenlaista onnistuttiin jotenkin tavalla tai toisella tekemään puolestani - jälkeenpäin ajatellen, kuinkahan laillista se kaikki edes oli. Työnhakua ei myöskään opetettu eikä siihen rohkaistu, koska he eivät halunneet minun tekevän "huonoja" töitä. Siis niitä perushommia, mistä useimmat nuoret, opiskelijat ja vastavalmistuneet aloittavat. Oikeastaan vasta kun muutin poikaystävän kanssa yhteen, opin monet työhakemuksiin, työhaastatteluihin, vakuutuksiin, asunnonhakuun, vuokrasopimuksiin, muuttofirmoihin, sähkö- ja nettisopimuksiin ja moneen muuhun liittyvät tiedot, taidot ja kikat.

Tuli muuten mieleen yksi huomio. Opin kyllä perusruuanlaittojuttuja kotona ja köksäntunneilla lisää, mutta oikeastaan kun itse aloin kokata, tein ihan erilaisia juttuja. Äidiltä opin ihan sellaiset paistamisen, keittämisen, leipomisen jne. perusasiat ja joitain ruokalajeja, mutta käytännössä sekä viimeiset pari vuotta kotona että omilleen muuton jälkeen kokkasin ihan eri juttuja. Jos teiniä on vaikea saada kiinnostumaan kokkauksesta, ehkä ei olisi pahitteeksi kysyä, mitkä ruokalajit nuorta kiinnostaisivat? Josko jotain edes löytyisi? Sitten voitaisiin vaikka yhdessä opetella tekemään niitä. Itse esimerkiksi nuorena rakastin kiinalaista ja italialaista ruokaa ja lihaa söin aika vähän. Kotona tehtiin ja syötiin aika peruskotiruokaa.

(Siis, olen tuo sama jota "siteerasin")

Täällä kans eräs, jolle ei opetettu mitään taitoja kotona. Ei sitten yhtikäs mitään.

Ei kodinhoidollisia: äiti inhosi siivoamista ja ruuanlaittoa ja oli niissä hommissa sellainen alisuoriutuja, vaikka oli kotiäiti

Ei opetettu pyöräilemistä, uimista, luistelua jne. Ei viety mihinkään, jossa olisi voinut opetella ja sitten äimistellään, jotta eikö se muka vielä osaa, heh heh.

Ei opetettu normaaleja käytöstapoja, esim. esitellä itsensä, katsoa silmiin, kiittää, pyytää anteeksi jne. Suorastaan kielletään ottamasta minkäänlaista kontaktia muihin ihmisiin.

Vaikeaa oli itsenäistyä aikana ennen nettiä ja vieläkin joskus tuntuu, kuin olisin jostain avaruudesta pölähtänyt normaalisti käyttäytyvien ihmisten sekaan.

Minulle suurinta haittaa on ollut siitä, että ei opetettu tämäntapaisissa asioissa: pankkiasiat (itse avasin itselleni ensimmäisen tilin ensimmäistä palkkaa varten), veroilmoitus, ammattiliittoon liittyminen, ravintolassa toimiminen, lentokentällä toimiminen (ei matkustettu koskaan), yleensäkin ihmisten kanssa toimiminen.

Itse hämmästyin kun muutin exän kanssa yhteen että hänelle ei oltu opetettu kotona oikeastaan mitään käytännön taitoja. Joten siinä sitten opeteltiin vuosien aikana kaikkea niin ruoanlaitosta ikkunan pesemiseen ja auton renkaiden vaihtamiseen.

Ikinä ei tietty ole liian myöhäistä opetella.

En nyt ymmärrä, mitä hyötyä sinulle olisi tässä ajassa, jos vanhempasi olisi niitä kikkakolmosia opettanut lapsuudessa, ehkä 20-30v sitten, sillä maailma on kehittynyt ja muuttunut valtavasti ja teknologia lisääntynyt ja tullut kaikkien avuksi.

Itse olen mummoikäinen ja kyllä, edelleen elämä on yhtä opettelua, myös ruuanvalmistukssessa, kun uusia tuoteita tulee jatkuvasti lisää, tietoa ja tutkimuksia.

Se mikä oli suosittua ja hyväksi eilen, onkin tänä päivänä kiellettyä.

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Ei mulla ole muistikuvaa noista. Juhlapyhät järjestyi valmisruuin. Joku joulu esim. on varmaan helpoimmasta päästä järjestää valmiista, turha siihen vedota. Laatikot, rosollit yms. kaupasta ja kinkku uuniin (nykyään senkin saa valmiina helposti, jos haluaa). Muistan kyllä kuinka maisteltiin kinkkua uunituoreena, mut en mitään siitä valmistuksesta. No, ei sen nyt oppii, mutta kaikki arkiruoka... Osasin lämmittää mikrossa eikä mulla ekaan kolmeen vuoteen muuta ollutkaan opiskelija-asunnossa. Siitä seuraavaan asuntoon 21 vuotiaana (ja hei, jo 3v pois kotoa asuneena!) en osannut edelleenkään yhtään mitään. Keittokirjoista ja silloisen poikaystävän opastuksella opin. Ja samalla tajusin tuon, että miten muut on opetettu, mutta mua ei. Nyt olen 45v ja kaikki sujuu ja omat pari lasta on kohta jo täysi-ikäisiä (16 ja 17v). Vaadin heiltä osallistumista, mitä eivät juurikaan arvosta. Mutta ehkä tämä menee niin, että se mistä jää itselle huonot muistot (tai ei mitään muistoja) yrittää korjata ja seuraava sukupolvi taas nauttii vapaudesta, kun nämä lapseni muistaa vaativan kasvatuksen? Nähtäväksi jää... En usko, että on koulutuksen kanssa tekemisissä, omat vanhempani on lastensuojelun sossuja ollut koko työikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle suurinta haittaa on ollut siitä, että ei opetettu tämäntapaisissa asioissa: pankkiasiat (itse avasin itselleni ensimmäisen tilin ensimmäistä palkkaa varten), veroilmoitus, ammattiliittoon liittyminen, ravintolassa toimiminen, lentokentällä toimiminen (ei matkustettu koskaan), yleensäkin ihmisten kanssa toimiminen.

Tuskin ne vanhempasikaan tiesivät esim. veroilmoituksen teko, kun sen tekotapa on muuttunut viimeisen 30v aikana kymmeniä kertoja, tosin viimeisen 10v aikana se on lähes pysynyt samana ja ainoa mitä on tullut on sähköisenä lähettäminen.

Täällä yksi lähemmäs 50v, jolle kotona ei myös opetettu mitään. Pyöräilyt, luistelut yms opettelin itse. Siivoukset jäi tekemättä ja ruoan osalta elin paljon jo teini-ikäisenä voileivillä, hedelmillä ja valmisruoalla. Siivousta ei kai tarvinnut opettaa, käytöstapojen osalta osasin apinoida muita, mutta muutaman kyläilyn osalta huomaavan tavan oksalta olisin tarvinnut opastusta.

Isältäni joskus kysyin miksei opettanut minulle lapsena mitään, niin yksinkertainen vastaus oli koska ei itsekään osannut (ei uida tai luistella ja oli sosiaalisissa tilanteissa kahvikuppineuroosi). Äitiäni tuskin kiinnosti me lapset (isosisko oli äidin ekasta avioliitosta). Lisäksi vanhemmat erosivat kun olin lapsi ja käytännössä jäin teininä yksin asumaan kotiin, kun äiti muutti uuden miehen luo.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän suomalaisessa kulttuurissa on takavuosikymmeninä ollut vialla tuon opettamishaluttomuuden kanssa. Niin usein se tulee vastan ilmiönä, että jotain siihen täytyy liittyä. Myös joillakin vanhoilla työpaikoillani on ollut joku ihmeellinen mentaaliblokki uuden työntekijän opastamisen suhteen - en käsitä, miksi ei haluta opettaa järkeviä toimintapoja eteenpäin ja suututaan, jos ihminen ei opettelematta osaa.

Ehkä tuonne 80-luvulle asti ei vain ollut aikaa, koska naiset kävi töissä, myös lauantai oli työpäiviä, kesälomaa 2-3vk, äitiysloma 3-6kk, ei ollut eineksiä ja kertakäyttövaipatkin tuli 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

En nyt ymmärrä, mitä hyötyä sinulle olisi tässä ajassa, jos vanhempasi olisi niitä kikkakolmosia opettanut lapsuudessa, ehkä 20-30v sitten, sillä maailma on kehittynyt ja muuttunut valtavasti ja teknologia lisääntynyt ja tullut kaikkien avuksi.

Itse olen mummoikäinen ja kyllä, edelleen elämä on yhtä opettelua, myös ruuanvalmistukssessa, kun uusia tuoteita tulee jatkuvasti lisää, tietoa ja tutkimuksia.

Se mikä oli suosittua ja hyväksi eilen, onkin tänä päivänä kiellettyä.

Teknologian varmaan nuoret osaa ja lukea ohjeet. Mutta niissä ei kerrota sitä hiljaista tietoa miten pullataikina onnistuu (se on ihan eri kuin ohje paketin kyljessä), mitkä tekijät siihen vaikuttaa ja sama kaikessa ruuan valmistuksessa. Ihan hyviä tulee resepteilläkin, mut on ihanaa, kun on joku kokenut joka kertoo kulhon paikat ja sen, miten joku aine korvataan toisella ja tulee ihan yhtä hyvää. :) Samalla tavalla kun opetellaan uutta on mielenkiintoista ottaa mukaan vanhaa.

Ja pakko vielä sanoa, että jos sinä todella olet mummoikäinen ja asenteesi on tuo "mitä hyötyä sinulle tosiaan olisi tästä" nuoria kohtaan niin on kyllä tylyä. Mitä muutakaan sulla on maailmalle antaa kuin kokemuksesi?! Vai mikä sun oma asemasi on?! Olla vaan ja möllöttää?! 

Itse haluan olla tiiviisti omien nuorien elämässä, hekin opettavat joka päivä minua! Ihan parasta seuraa. <3

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Mä olen 46 ja lapsuuden kodissani äiti teki kaiken marttyyriasenteella itse. Mitään ei saanut opetella tai kokeilla, ettei tule sotkua. Kotitaloustunnilta ja rättikässästä tuli jotain kotitehtäviä ja äiti teki ne, ettei tule sotkua tai tarvi selittää/opettaa mitään. Muutin 16 vuotiaana äitini omistamaan yksiöön ja sinnekin äiti tuli omilla avaimillaan siivoamaan ja tekemään ruokaa sillä aikaa, kun olin koulussa vaikka pyysin, ettei tulisi.

Kun menin 18-vuotiaana pieneen päiväkotiin töihin ja tädit pyysivät minua keittämään heille iltapäiväkahvit, oli pakko tunnustaa, etten osaa. Minä en siis ihan oikeasti tiennyt, miten kahvinkeitin toimii, kun ei ollut kukaan koskaan näyttänyt. Ei sillä mitään jouluateriaa opi valmistamaan, että kerran jossain köksän tunnilla pilkot suolakurkut ja porkkanat rosolliin

Itse olen kaiken opetellut ja osaan kyllä kokata, siivota, tehdä ns. normaalit kotihommat, koota huonekalut, asentaa tietokoneet, televisiot ja pesukoneet. Miestä ei ole ollut viimeiseen 15 vuoteen, niin on pitänyt opetella paljon sellaistakin, mitä parisuhteissa olevilla hoitaa mies.

Joten turhaan siinä nyrpistelet, ei kaikki ole aina ihmisen omaa saamattomuutta tms. Lapsuuden kodistani velä sellainenkin muisto juuri tänään rannalla ollessani tuli mieleen, että mun vanhemmat ei koskaan vienyt meitä lapsia kesäisin uimaan tai Lintsille tai mitään sellaista ns. normaalia. Lintsillä käytiin isän sihteerin kanssa ja uimaan poljettiin 10 kilsan päähän itseksemme fillareilla jo silloin, kun olin itse vasta ekaluokkalainen. Ja mun perhe oli sellainen ns. hyvä perhe. Että syyllistä sinä vaan, kun et misstään mitään ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Muutin pois kotoa 18-vuotiaana ja kaikki piti opetella itse (siivoaminen, ruoanlaitto, pyykinpesu yms.). N34

Vähän epäilen, ettet olisi ollut edes halukas opettelemaan normaaleita kodinhoitoon liittyviä taitoja vanhempiesi ehdotettaessa niitä. Eikö köksän tunneilla ollut mitään näihin liittyvää?

Vierailija kirjoitti:

Täällä!!

Opettelin aivan itse, kun muutin kotoa (vasta) 19-vuotiaana. Tai no... opettelin ja opettelin, söin maksalaatikkoa ja leipää ja jogurttia. Osasin kuitenkin käyttää uunia ja mikroa.

Nyt asun miehen kanssa, joka oli oppinut ruoanlaiton äitinsä ja mummonsa opetuksen avulla. Ja erinomaista ruokaa tekeekin. Minä pilkon salaatin.

Mies kastelee kukat, hoitaa mökin pihan ja fileroi kalan. Minulle nämä asiat ovat rakettitiedettä. Siivouksen osaan, joten sen hoidan minä.

Surullista, ja yleisin riidanaihe.

Mikset opettele? Miehesi osaa, teet perässä.

Itse kasvanut itämaisen ja länsimaisen kulttuurin keskellä niin kaikki oli opetettu 11v-16v mennessä, ompeluita myöten. Taas ite olis toivonut että olis voinut vähä relaa teininä, koska kyllä kaikki oppi tulee aikanaan.

Herranen aika.

Jos osaa lukea, voi opetella laittamaan ruokaa.

Jos osaa käyttää Googlea, saa kaikki mahdolliset ohjeet muidenkin kotitöiden tekemiseen. Kaikki on netissä.

Ei opetettu, mummi opetti,, äiti niin alistunut isäni narsistisuuteen että monesti koti oli sotkuinen yms,, siitäkin raivostuttiin, ja vaikka olisin siivonnut niin suututtiin koska "tavarat hukassa"

Eli voisin sanoa että itse opin kantapään kautta maksamaan laskut, siivoamaan, tekemään ruokaa yms