Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?

Minä osasin 6-vuotiaana siivota (imurointi, luutuaminen, pölyjen pyyhintä), pestä pyykkiä ja jonkin verran leipoa. Minulla oli vähän eri velvollisuuksia kotona päivästä riippuen. Välillä oli puutarhatöitä, potun kuokkimista, rikkaruohojen kitkemistä, pilkkeiden kantamista. Joka viikonloppu siivottiin omat huoneet, kaksi kertaa vuodessa pestiin ikkunat. Olin apuna talon maalauksessa ja varaston rakentamisessa, joitain juttuja mainitakseni.

Olen nyt 25-vuotias. Katsoin vierestä kun äitinsä opetti ensimmäistä poikaystävääni luutuamaan 21-vuoden iässä ja olin järkyttynyt. En lopulta voinut olla niin avuttoman pojan kanssa, eikä hän kyllä kauaa edes pärjännyt omillaan vaan muutti pian takaisin kotiin.

Minä olen kasvattanut tämmöiset lapset itse. Turha syyllistää, olen tietysti kaikki nää vuodet koittanut saada niitä osallistumaan ja myöhemmällä iällä tarjonnut että jospa opettaisin tekemään edes pari ruokalajia että osaisivat jotain kun muuttavat kotoa pois. Aina ollut sellainen taistelu saada tekemään mitään ja kiinnostus on ollut niin olematonta, että olen sitten lopulta ajatellut että siinähän opettelevat Youtubesta sitten ekana opiskelijasyksynä että miten se pasta keitetään.

Mikähän suomalaisessa kulttuurissa on takavuosikymmeninä ollut vialla tuon opettamishaluttomuuden kanssa. Niin usein se tulee vastan ilmiönä, että jotain siihen täytyy liittyä. Myös joillakin vanhoilla työpaikoillani on ollut joku ihmeellinen mentaaliblokki uuden työntekijän opastamisen suhteen - en käsitä, miksi ei haluta opettaa järkeviä toimintapoja eteenpäin ja suututaan, jos ihminen ei opettelematta osaa.

Minulla taas teetettiin raskaita kotitöitä aivan pienestä asti, ja jo 10-vuotiaana huolehdin pääasiallisesti esim perheen pyykeistä ja viikkosiivouksesta. Tavaroiden paikalleen laittamisesta huudettiin jatkuvasti, se oli myös minun vikani, jos muiden tavarat olivat levällään.

Nyt olen kohta 50 v, enkä siivoa juuri ikinä. Kiintiö on vaan täynnä. Ihan sama, onko sotkuista. Kun en tarvitse jotain tavaraa, jätän sen just siihen, missä sitä käytin.

Eli ei se ”kotona opettaminenkaan” aina toimi.

Sama täällä! Ei opetettu yhtään mitään, enkä vieläkään osaa eikä ole ollut mielenkiintoa opetella muuta kuin pakollisia asioita eli siivous, pyykinpesu jne enkä niitäkään välttämättä osaa oikealla tavalla. En aio ikinä hankkia lapsia, koska ei kukaan haluaisi tällaista äitiä joka ei osaa mitään käytännön taitoja. Toki olisin itsekin voinut silloin nuorempana opetella, mutta ei vaan ollut jotenkin mielessä. Olen varmaan maailman kädettömin ihminen enkä ole ruokaakaan tehnyt itse yli vuoteen, hävettää.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu, ihmiset ovat niin erilaisia. Itse olen ollut aina todella itseohjautuva sekä utelias, ja etsinyt tietoa ja opetellut itse asioita lukemisesta renkaiden vaihtoon. Niinpä minua ei kauheasti opastettu, otettiin kyllä toki mukaan kaikkeen (useimmiten änkesin ihan itse mukaan...) Siskoni taas olisi kaivannut enemmän opastusta, mutta tämä jäi äidiltä huomaamatta kun olin ollut niin erilainen.

Nyt törmään tähän oman lapseni kanssa, joka selkeästi ei ole niin itseohjautuva mitä itse olin lapsena - mutta joka itseni lailla ei ole myöskään kovin vastaanottavainen neuvoille... Toivon todella, että tästä huolimatta jotain jää niistä mieleen kuitenkin. Vanhemmat eivät siis välttämättä tahallaan jätä asioita opettamatta, mutta jos he ovat itse oppineet asiat "itsekseen", voi olla ihan ajattelemattomuutta, ettei lapselle opeteta erikseen "elämisen perusasioita". Itsekin joudun ihan erikseen kiinnittämään tähän huomiota.

Tuli tuosta Kelasta mieleen, ettei suuri osa aikuisistakaan asio Kelassa. Vaikea opettaa toiselle kun se on aika uusi juttu että siellä Kelassa hoituu monet asiat. Itse olen tyytyväinen että sellainen juhlaperinne oli meidän suvussa  arvossaan.  Vaikka niitä ohjeita löytyy pitää tietää mitä ihan käytännössä oli niiden soveltaminen. Samalla oppi sellaista juhlaetikettiä, sitä ei ole kovin helppo omaksua kirjoista. Mutta me lapset vietimme lomat aina jossain sukulaisilla isossa talossa. Pakkkohan siinä oli leipoa , hankkia koristeita ja valita astioita ja laittaa kotia juhlakuntoon. Serkut olivat yhdessä, ja kävihän siinä pajlon vieraita ihmisiä. Toisaalta en ymmärrä  miten jääkaapin pesua pitäis opetella. Joku sanoi ettei osaa keittää perunoita tms.  silloin ei ole äidin vika, vaan just ihan oma vika.Jos ei käy kaupassa se on oma vika.

Onneksi en päässyt heti lukion jälkeen opiskelemaan ja menin amiksen köksäpuolelle, opin vuodessa tekemään ruokaa ja hoitamaan kotia, veroilmoituskin opetettiin täyttämään, 80-luvun amis oli kyllä hyvä koulu.

Maaseutuperheen esikoisena osasin kyllä ajaa traktoria, vaihtaa öljyt, istuttaa perunaa, tehdä polttopuita, käynnistää auton apukaapeleilla, käynnistää öljypolttimen, tunsin tilan rajat, mistä katkaistaan vedentulo jne, minulla kun ei ollut veljiä ja esikoisena minut oli ulkoistettu pihatöihin.

Kummasti niitäkin taitoja on nyt tarvinnut käyttää kun nain kaupunkilaispojan ja isäni kuoli muutama vuosi sitten, äiti asuu edelleen maalla.

Meidän suurperheessä ei opetettu sosiaalisia taitoja, tunnetaitoja eikä käyttäytymistä. Kotitöitä siinä mielessä että autettiin vanhempia, ei omillaan pärjäämistä silmällä pitäen. Ihan pe****stä kun ei ajatella kuin itseä.

Äiti ei opettanut käytännön taitoja, tosin hänellä itselläänkin oli elämänhallintaongelmia, joten ehkä ei vain osannut opettaa. Opettelin siivousta, ruuanlaittoa ym. yrityksen ja erehdyksen kautta, ensimmäisen poikaystävän opastamana ja kirjoista, esimerkiksi opas nimeltä "kuinka ananas kuoritaan" opetti paikkaamaan vaatteita, pesemään nyrkkipyykkiä ja laittamaan pussilakanan paikalleen 😄 Koin myös talouskoulun hyödylliseksi(amiksessa pidettävä 6kk kotitslouskurssi). Jos joskus saan omia lapsia, yritän opettaa ainakin perusasiat(itse koin vaikeaksi mm. perunoiden kuorimisen, ja imurin pölypussin älysin vaihtaa vasta kahden vuoden imuroinnin jälkeen).

Minulle ei opetettu, mutta katson että vika oli ennen kaikkea itsessäni. Enhän minä sitä oppia ollut koskaan pyytämässä! Olin tavallinen patalaiska teini, ja äiti normaali työssäkäyvä ihminen joka kotiin tultuaan tuskin jaksoi alkaa tappelemaan kotitöiden tekemisestä tai tekemättä jättämisestä kanssani. Hänelle oli helpompi ja nopeampi tehdä itse, vaikka selvästi usein harmitti.

Olinkin todella avuton omilleen muuttaessani, Siperia sitten opetti pikkuhiljaa. Ja varsinaisesti sain homman hanskaan ryhdistäytyessäni lähemmäs kolmekymppisenä, kun suunnitelin oman perheen perustamista ja tajusin että tämmöiseen huusholliin ei voi lasta hankkia.

Minä osasin korjata, pyörät, mopot, autot, tehdä metallitöitä, kaikenlaisia remppahommia, kartinkia, osasin ampua ym.

Mutta kun muutin omilleni en ollut ikinä tehnyt oikeaa kunnon ruokaa alustaloppuun, en siivonnut paitsi autotallissa, autoja ym. Pessyt pyykkiä, sijannut vuodetta, vaihtanut petivaatteita paitsi armeijassa.

Kaiken tuon nyt oppi helposti, mutta ruokaa en osaa tehdä, kerran reissussa keitin puuroa aamupalaksi ja jätkät haukkui puuron tapettiliisteriksi vaikka oma poika söi hyvällä ruokahalulla, kammottaa ajatellakin miten kauheita ruokia lapsi oppinut syömään😂😂.

Kyllähän sitä oppii myös kun katsoo miten perheessä toimitaan. En koskaan ole nuorena pessyt esim ikkunoita mutta kyllä näin kun äiti sen tekee. Osasin kyllä toimia kun muutin omilleni.

Poikani halusi muuttaa kesäksi omilleen, kun oli 16-vuotias. Kysyi ennen muuttoa vinkkejä ja hieman opetusta ruoanlaittoon, pyykinpesuun ym. Tokihan oli jo kotonakin kaikenlaista ruokaa tehnyt ja siivonnut omalla vuorollaan jo aiemmin. Ja sitten tietty soitti/viestitteli aina, kun tuli joku ongelmakohta, kuten vaikka suihkukaivon puhdistus. Joten kyllä sitä oma-aloitteisestikin voi jotakin oppia, vaikka kotitaloustunnit olisivat menneetkin horteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä on hyvä paikka opettaa neuvottelutaitoja jos nuorta ei kiinnosta. Ei tee kotitöitä, ei tipu festarirahaa.

Minä en ollut nuori, jota olisi kiinnostanut festareille meno tai muukaan hummailu. Istuin kotona piirtämässä :). Hyvät välit oli molempiin vanhempiin, en ollut kapinallinen ollenkaan. Kodinhoito ei tosiaan kiinnostanut eikä se kiinnosta vieläkään, muta mitäpä sillä on väliä, kun asun yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Joitakin pentuja on vain täysin mahdotonta neuvoa siten, että sopu säilyy. Kuvittelee kuulemma että pidän tyhmänä, mikäli neuvon ja ärtyy sen vuoksi.

Opetelkoon itse kaiken yrityksen ja erehdyksen kautta sitten.

Ei liene itsetunnolle häävi keino sekään mutta omapa on valintansa.

Joo, kaikki ei vaan osaa neuvoa kivasti ja fiksusti. Kitjoitustapasikin on jo aika ikävä ja halventava. En ensimmäisenä tulisi sulta neuvoja kysymään.

Minulle on opetettu, mutta miehelleni ei. Mies kyllä haluaisi tehdä ja tekee kunhan hänelle asiat ensin opettaa, mutta on ihan pihalla kaikista normaaleista arkiaskareistakin. Syykin on aika selvä. ihan oikeasti heillä käydessä äiti annostelee ruuankin hänelle lautaselle, sekoittaa kaakaon ja vastusti 23 vuotiaana ensimmäisen pankkikortin hankkimista kun eihän mieheni voi osata huolehtia raha-asioista kun on niin nuori. Olen joutunut opettamaan miehelle KAIKEN ja oma isäni on myös opettanut paljon. Tuntuu ihan päättömältä katsoa vierestä kun isäni neuvoo 30 vuotiaalle miehelle asioita joita itse olen pitänyt itsestään selvinä. (Näin saat siistimpää jälkeä maalatessa, tällä liikkeellä pitkäksi kasvanut heinikko on pihan perältä on helpoin niittää, näin vaihdat autoon lamput, akun tms.) ja mies on innoissaan ja oppii asiat samantien. Ei siis ole kyse tyhmyydestä tai laiskuudesta vaan ihan vanhempien viitsimättömyydestä. Ja nyt sitten kuuntelen sitä kun anoppi paasaa miten lasta pitäisi auttaa enemmän eikä laittaa tekemään itse.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän suomalaisessa kulttuurissa on takavuosikymmeninä ollut vialla tuon opettamishaluttomuuden kanssa. Niin usein se tulee vastan ilmiönä, että jotain siihen täytyy liittyä. Myös joillakin vanhoilla työpaikoillani on ollut joku ihmeellinen mentaaliblokki uuden työntekijän opastamisen suhteen - en käsitä, miksi ei haluta opettaa järkeviä toimintapoja eteenpäin ja suututaan, jos ihminen ei opettelematta osaa.

Omien vanhempien kohdalla luulen sen ainakin liittyneen siihen, että joutuivat jo lapsina tekemään liikaa töitä. Isäni esimerkiksi oli ensimmäisen kerran tukinuitossa 12-vuotiaana...ja kotitilalla tehnyt töitä heti kun kyennyt. Kannattaa muistaa, että nykyvanhuksemme elivät lapsuutensa kehitysmaaoloissa. Kun elintaso nousi, ehkä haluttiin omille lapsille helpompi elämä. Ja se meni sitten överiksi. M43

Isä sairastui vakavasti kun olin alakouluikäinen ja kuoli muutaman vuoden päästä, niin meihisiä taitoja hän ei kerennyt opettaa minulle. Ilmakon osti ja luonnossa käytti, kalastuksen alkeet yms, muttei mitään sellaista mitä isät normaalisti kerkeävät opettamaan pojilleen. Äitini kasvatti minut sitten, ja kaikki kotityöt jäi kyllä hyvään muistiin sitä kautta.

Miehiset jutut opettelin sittemmin kavereiden kautta/itseopiskelulla, setäni vei myös joskus metsälle

Olen joutunut sivusta seuraamaan sukulaisperhettä jossa on kolme lasta. Peruskäytöstapoja ja toisten huomioimista perheen äiti on opettanut lapsille lämpimästi ja mielestäni oikein hyvin. Perheen isä kantaa kyllä vastuunsa esim kotitöissä, leikkii lasten kanssa ym muttei varsinaisesti kasvata. Perheessä kumpikaan vanhemmista ei osaa opettaa lapsia käytännön asioissa tai taidoissa juuri ollenkaan! Ainut "opetus" on se kumma huomautellaan kun lapsi ei tiettyyn ikään mennessä ole niitä perustaitoja itsestään oppinut! Esimerkkejä : lapsia ei opeteta käyttämään aterimia. Nelivuotias syö siis käsin eikä kukaan puutu. Nelivuotiaalle voidellaan normaali sämpylän puolikas, joka ei mahdu tuon ikäisen suuhun. Sitähän voisi esim paloitella pienemmäksi. Kun hän ei sitä pysty syömään, niin hän nuolee voit sämpylän päältä mutta leipä jää syömättä. Siitä saatetaan torua kun ei syönyt. 7 vuotiaalla oli ja on vieläkin pahoja puhevikoja. Jopa helpoissa kirjaimissa. Onneksi vuosi sitten alkoi puheterapia koska vanhemmat eivät koskaan korjaa puhetta että lapsi edes kuulisi oikean mallin. Eli esim kun lapsi sanoi "tottu työ" sanottaisiin vain perässä "niin, possu syö". Kylään tullessaan lapset eivät malta odottaa ruokaa tai vuoroaan. Uunista otettua ja juuri kumottua kuivakakkua rynnätään ottamaan käsin ilman mitään lupia. .. Mitähän vielä... Käsittääkseni sentään pyörällä on opetettu lapsia kyllä ajamaan, ja luistelemaan ja uimakouluun on viety. Kouluun ei ole osattu antaa oikein mitään valmiuksia, esim numeroita tai kirjaimia ei ollenkaan harjoitella lasten kanssa kotona. Sen voisi ihan helposti tehdä leikinomaisesti tyyliin "onpas sinulla monta pikkuautoa. Montas niitä oikein onkaan..?" Puuh... Tuntui että luotetaan vain siihen että lapset oppivat taidot itsestään tai sitten koulussa tai päiväkodissa..