Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?

Vierailija kirjoitti:

Täällä!!

Opettelin aivan itse, kun muutin kotoa (vasta) 19-vuotiaana. Tai no... opettelin ja opettelin, söin maksalaatikkoa ja leipää ja jogurttia. Osasin kuitenkin käyttää uunia ja mikroa.

Nyt asun miehen kanssa, joka oli oppinut ruoanlaiton äitinsä ja mummonsa opetuksen avulla. Ja erinomaista ruokaa tekeekin. Minä pilkon salaatin.

Mies kastelee kukat, hoitaa mökin pihan ja fileroi kalan. Minulle nämä asiat ovat rakettitiedettä. Siivouksen osaan, joten sen hoidan minä.

Surullista, ja yleisin riidanaihe.

Rakettitiedettä?

Eihän yli ole muuta kuin sun omaa saamattomuuttasi.

Rupea opettelemaan. Luot kyllä itsestäsi ihan typerän vaikutelman. Rakettitiedettä... luepa tuo oma kirjoituksesi vielä kerran, ja rupea sitten hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Äiti teki ruokaa, siivosi ja pesi pyykkiä mutta ei niihin saanut muut osallistua koska kukaan muu ei osaa (tehdä oikein). Muutenkin oli ihan joka asiassa sama juttu eli mitään ei lapsena saanut opetella vaan kaikki olisi pitänyt osata valmiiksi ja kun ei tietenkään ekalla kerralla onnistunut niin aina se vanhempi kumpi oli opastamassa/auttamassa sai kamalan raivarin ja se tekeminen loppui sitten aina siihen. Sen jälkeen sitä ei saanut uudelleen edes kokeilla vaan vastaus oli että mitä turhia, koska et osaa. Tämä "opetusmetodi" päti ihan kaikkeen uimisesta pyörällä ajamiseen ja neulomisesta keitetyn perunan kuorimiseen..

Minulle opetettiin kyllä joitain ruuanlaittoon ja siivoukseen liittyviä perusjuttuja. MUTTA se mikä jäi kokonaan oman oppimisen varaan, oli kaikki raha-asioihin, työnhakuun ja asunnon hakuun liittyvä! Kaikki piti opetella itse. Ongelma oli, että vanhempani eivät oikeastaan halunneet minun itsenäistyvän tai muuttavan omilleni. Vielä muuton jälkeenkin löysivät toistuvia keinoja "auttaa" eli kontrolloida asioitani -> en oikein pystynyt edes opettelemaan. Raha-asioita kytättiin ja kaikenlaista onnistuttiin jotenkin tavalla tai toisella tekemään puolestani - jälkeenpäin ajatellen, kuinkahan laillista se kaikki edes oli. Työnhakua ei myöskään opetettu eikä siihen rohkaistu, koska he eivät halunneet minun tekevän "huonoja" töitä. Siis niitä perushommia, mistä useimmat nuoret, opiskelijat ja vastavalmistuneet aloittavat. Oikeastaan vasta kun muutin poikaystävän kanssa yhteen, opin monet työhakemuksiin, työhaastatteluihin, vakuutuksiin, asunnonhakuun, vuokrasopimuksiin, muuttofirmoihin, sähkö- ja nettisopimuksiin ja moneen muuhun liittyvät tiedot, taidot ja kikat.

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Kotona äiti hallitsi ja halveksi kaikkia, varsinkin meitä lapsia. Koska emme syntyessämme osanneet hoitaa koti- ja rahataloutta, olimme äidin mielestä luusereita, joiden piti pysyä vain poissa näkyviltä. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa kyllä saimme osaksemme. Että sellaisessa kodissa kasvettiin. 18-vuotiaana vuokrasin asunnon ja opettelin itse kotitalouden käytännön asioita, kavereilta neuvoja kysellen. Kotoa sain vain ivaa. En ikävöi lapsuusaikoja, enkä vanhempiani.

"Äiti saanko mä pilkkoa porkkanat ja punajuuret?" "Et sä mitään osaa, mee pois siitä tieltä".

Täällä myös yksi, joka ei oppinut kotoa mitään käytännön taitoja. Mummuni opetti minulle miten tunnistaa syötävät sienet tietyin niksein, sekä miten leivotaan pullaa. Olin 5v kun hän kuoli, mutta hyvin meni oppi perille ja edelleen voimissaan. Isäni oli pedantti ja äidin mukaan hän siivosi huushollin ja lähti sen jälkeen hakemaan meitä lapsia tarhasta, tai hoiti sen muuten niin, ettei oltu kotona. Hän halusi tehdä sen äkkiä eikä ollut kärsivällisyyttä opastaa meitä lapsia.

Äiti taas on aina ollut "liian avulias", tarkoittaen toki hyvää. Hän on halunnut raivata esteitä pois ja hoitanut kesätyöt, ilmoittautumiset, talouden ym.

Olen asunut omillani kohta 20v, ja toki olen joutunut oppimaan kodinhoitoa, mutta koen, että harva asia on oikeasti rutiinia. Ja edelleen tulee ylläreitä vastaan, esim. joku asia, jota en ole "ylläpitosiivonnut".

Yritetään paraikaa lasta ja yksi tärkeimpiä asioita itselleni mahdollisella kasvatustaipaleella on, että lapsi osallistuu kokonaisvaltaisesti perheen arkeen, johon kuuluu kotityöt. Tehdään niitä yhdessä, jotta siitä tulisi luonnollista lapselle eikä hänellä menisi sormi suuhun sitten isompana. Itselle on korkea kynnys ryhtyä käytännön asioihin kun koen niin vahvasti, etten tiedä tai osaa. Ei ole minkäänlaista varmuutta.

Myös talous tulee olemaan asia, jonka opetan lapselle. Viikkorahaa tms, ei niin, että se raha aina tulee kun sitä tarvitaan. Rahan arvokin pitää oppia. Minä en oppinut. Olen törsännyt hirveät määrät rahaa aikuisiälläni ja vasta nyt lähestyen 40:ää alan onnistumaan säästämisessä.

Jokainen on yksilö, jotkut pärjäävät käytännön asioiden kanssa hyvin ilman opastustakin, minä en kuulu heihin. Ujo lapsi olisi tarvinnut tilaa kokeilla ja tehdä virheitä turvallisessa ympäristössä. Nyt jouduin tekemään ne aikuisena ja ihan yksin, mokatenkin melkoisesti välillä. Vanhempiani en varsinaisesti syytä, he tekivät sen minkä parhaaksi näkivät. Ja niin teen minäkin oman lapsen kanssa. Mokaan varmasti sit taas jollain toisella alueella sit ✌️.

Meillä oli äiti onneksi kotiäiti ja siltä opin paljon hyviä asioita. Tykkäsi muutenkin touhuta lastensa kanssa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Meillä oli varakas yrittäjäperhe. Kun olin lapsi, meillä asui kotiapulainen ja myöhemminkin kävi siivooja. Pyykit pesetettiin pesulassa.

Vierailija kirjoitti:

Joitakin pentuja on vain täysin mahdotonta neuvoa siten, että sopu säilyy. Kuvittelee kuulemma että pidän tyhmänä, mikäli neuvon ja ärtyy sen vuoksi.

Opetelkoon itse kaiken yrityksen ja erehdyksen kautta sitten.

Ei liene itsetunnolle häävi keino sekään mutta omapa on valintansa.

Juurikin äsken auton pesua opeteltiin ja mitään ei saisi opettaa. Kerroin, että työelämässäkin uudet asiat opetetaan, eikä ole pakko eka kerralla selvitä ilman neuvoja. Auto saatiin pestyä ja vahattua, vaikka kapinointia ja "tee itse"- kommenttia kuuluikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Äiti teki ruokaa, siivosi ja pesi pyykkiä mutta ei niihin saanut muut osallistua koska kukaan muu ei osaa (tehdä oikein). Muutenkin oli ihan joka asiassa sama juttu eli mitään ei lapsena saanut opetella vaan kaikki olisi pitänyt osata valmiiksi ja kun ei tietenkään ekalla kerralla onnistunut niin aina se vanhempi kumpi oli opastamassa/auttamassa sai kamalan raivarin ja se tekeminen loppui sitten aina siihen. Sen jälkeen sitä ei saanut uudelleen edes kokeilla vaan vastaus oli että mitä turhia, koska et osaa. Tämä "opetusmetodi" päti ihan kaikkeen uimisesta pyörällä ajamiseen ja neulomisesta keitetyn perunan kuorimiseen..

Sano nyt vielä, että olet 25-vuotiaana uimataidoton, et osaa ajaa pyörällä etkä ole eläissäsi kuorinut perunaa, ja tämä kaikki on tietysti äitisi syytä?

Äitini ei opettanut mitään ja raivoaa kun en aikuisena osaa kokata. Joskus pyytää harvoin mukaan hommiin, sitten sanoo teen väärin ja alkaa haukkua. Olen jo 30-vuotias mutta äitini ei anna minun käynnistää pesukonetta yksin koska muuten "rikon sen" vaikka olin jo käyttänyt sitä aiemmin eikä se hajonnu. Kysyin etteikö voisi mua opettaa käyttämään sitä konetta niin ei. En voi sitten auttaa pyykeissä ja siitäkin suuttuu kun en auta. Ei juma auta! 

Täällä hep! Ruokaa osasin laittaa jotenkuten, mutta esimerkiksi pyykinpesu täytyi opetella itse ja ylipäätään se, miten huolehditaan oman kodin siisteydestä ja kotitöistä. Lapsuudenkodissa ei tarvinnut (saanut) koskaan tehdä kotitöitä. Parikymppisenä ensimmäiset vuodet menivät elämänhallinnan opettelemiseen, nyt osaan onneksi suht hyvin ja olen tiedostanut ja pyrin jatkuvasti pois vanhemmilta opituista haitallisista toimintamalleista.

Opettakaa lapsenne ihan pienestä pitäen osallistumaan kaikkiin kotitöihin! On karhunpalvelus tehdä kaikki lapsen puolesta ja tarjota ns. täyshoito. Ei lasta orjuuttaa tarvitse, vaan lapsen kykyjen mukaan voi vaikka auttaa etsimään kuivuneiden pyykkien joukosta sukille pareja tms. Näin oppii kotityöt ja rutiinit ilman, että ne muodostuvat ankeiksi ja ikäviksi raatamisoperaatioiksi. Laiska vanhempi tekee kaiken itse.

Vierailija kirjoitti:

Täällä!!

Opettelin aivan itse, kun muutin kotoa (vasta) 19-vuotiaana. Tai no... opettelin ja opettelin, söin maksalaatikkoa ja leipää ja jogurttia. Osasin kuitenkin käyttää uunia ja mikroa.

Nyt asun miehen kanssa, joka oli oppinut ruoanlaiton äitinsä ja mummonsa opetuksen avulla. Ja erinomaista ruokaa tekeekin. Minä pilkon salaatin.

Mies kastelee kukat, hoitaa mökin pihan ja fileroi kalan. Minulle nämä asiat ovat rakettitiedettä. Siivouksen osaan, joten sen hoidan minä.

Surullista, ja yleisin riidanaihe.

Mistä te riitelette?

Siivous on päivittäistä työtä. Voit opettaa työn miehelle. 

Kukkienkastelussa ei kauaa nokka tuhise ja opit tehtävän helposti. Mökin pihanhoidossa voi mies neuvoa, samoin ruoanlaitossa tai kalan käsittelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissiani meidän lasten ei tarvinnut tehdä ikinä mitään kotitöitä, esimerkiksi siivota tai valmistaa ruokaa. Ne hoiti äiti ja keittiö oli hänen valtakuntansa minne ei meillä lapsilla ollut edes mitään asiaa. Kaikki periaatteessa passattiin eteen.

Omille muuttaessani en sitten osannut juurikaan mitään edes perustaloudenhoitoon liittyviä taitoja.

Onneksi paras kaverini oli tosi kätevä kaikessa ja opetti ja neuvoi mielellään asioissa. 

Hän oli itse viettänyt lapsuutensa lastenkodissa, missä lapsille oli hoitajien ja ohjaajien opastamana opetettu huolella kaikki käytännön elämässä vaadittavat perustaidot jossain "nuoren aikuiseksi tulon  itsenäistymisvaiheessa". 

Muistan kun hänellä oli esimerkiksi sellainen "talouskansio" mistä löytyi kaikki tärkeä kodinhoitotieto/laskut, yms.

Tehtiin sitten minullekin samanlainen ja hyvin alkoi arki minullakin sujumaan.

Itse asiassa vielä nyt keski-iässäkin minä pidän täsmälleen samanlaista "talouskotikansiota" minkä tuo ystävä opetti aikoinaan. Hyvin on pärjätty, kiitos hyvän ystävän.

Olipa ihana kirjoitus, tuli liikutuksesta kyyneleet silmiin. Olen työskennellyt lastenkodissa ja se oli minulle tosi tärkeää ja koin tekeväni merkityksellistä työtä. Juuri tuohon tähdättiin, että nuori sitten omassa kodissaan pärjäisi ja pystyisi huolehtimaan itsestään ja kodistaan. Kaikkea hyvää sinulle ja ystävällesi, kirjoituksesi toi hyvän mielen.

Äiti opetti ruuanlaiton, pyykkäyksen ja muut kotityöt. Olisin halunnut myös opetella nikkaroimista, autojen rassausta, polttopuiden tekoa ja muita hommia. Isän kanssa opettelusta vaan ei tullut yhtään mitään, niin se siitä sitten. Olen opetellut nyt aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Äiti teki ruokaa, siivosi ja pesi pyykkiä mutta ei niihin saanut muut osallistua koska kukaan muu ei osaa (tehdä oikein). Muutenkin oli ihan joka asiassa sama juttu eli mitään ei lapsena saanut opetella vaan kaikki olisi pitänyt osata valmiiksi ja kun ei tietenkään ekalla kerralla onnistunut niin aina se vanhempi kumpi oli opastamassa/auttamassa sai kamalan raivarin ja se tekeminen loppui sitten aina siihen. Sen jälkeen sitä ei saanut uudelleen edes kokeilla vaan vastaus oli että mitä turhia, koska et osaa. Tämä "opetusmetodi" päti ihan kaikkeen uimisesta pyörällä ajamiseen ja neulomisesta keitetyn perunan kuorimiseen..

Sano nyt vielä, että olet 25-vuotiaana uimataidoton, et osaa ajaa pyörällä etkä ole eläissäsi kuorinut perunaa, ja tämä kaikki on tietysti äitisi syytä?

No kylläpäs joku nyt triggeröityi. Ah! Muh feelings!

Tiedän että Suomessa on paljon perheitä, joissa lapisa kohdellaan kuin koiria tai kissoja: hyvin, mutta ei ihmisenä, jolle opettaa elämää. Peruskoulutuskin laahaa elämästä.

opin vasta 35-vuotiaana löytämään sopivan kokoiset rintaliivit. Hiukseni pilasin kotivärjäyksillä. Käytännön elämästä ei vain puhuttu kotona. Ei ollut nettiä.

Ruoanlaitto itsessään helppoa, mutta siihen on saatava jokin tuntuma.  Asioita jotka kaikkien oletettiin tietävän ilman muuta, kuten että farkkujen saumat vedettävä pesun jälkeen, en vain tiennyt nuorena.

Joskus pesimme yhtä lattiaa joka oli ollut melkein vuoden pesemättä, kauheaa mustaa mönjää.  Ovien pyyhkiminen sormenjäljistä oli fiksuille tytöille selviö.

Vierailija kirjoitti:

Täällä hep! Ruokaa osasin laittaa jotenkuten, mutta esimerkiksi pyykinpesu täytyi opetella itse ja ylipäätään se, miten huolehditaan oman kodin siisteydestä ja kotitöistä. Lapsuudenkodissa ei tarvinnut (saanut) koskaan tehdä kotitöitä. Parikymppisenä ensimmäiset vuodet menivät elämänhallinnan opettelemiseen, nyt osaan onneksi suht hyvin ja olen tiedostanut ja pyrin jatkuvasti pois vanhemmilta opituista haitallisista toimintamalleista.

Opettakaa lapsenne ihan pienestä pitäen osallistumaan kaikkiin kotitöihin! On karhunpalvelus tehdä kaikki lapsen puolesta ja tarjota ns. täyshoito. Ei lasta orjuuttaa tarvitse, vaan lapsen kykyjen mukaan voi vaikka auttaa etsimään kuivuneiden pyykkien joukosta sukille pareja tms. Näin oppii kotityöt ja rutiinit ilman, että ne muodostuvat ankeiksi ja ikäviksi raatamisoperaatioiksi. Laiska vanhempi tekee kaiken itse.

Selvintä on opettaa laittamaan heti pesupussiin omat sukat.  ja myönteisesti kaikki, koska nämä jäävät mieleen.