Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?

Vierailija kirjoitti:

Joo meillä homma meni aika pitkälti yh-vanhemman masennuksen armoilla eli juuri mitään ei tehty kun jaksaminen oli lähes nollatasoa. Opin vasta aikuisena että vessanpöntöstä kannattaa rapsauttaa harjalla "jarrujäljet" pois heti kun ne syntyvät, eikä vasta sitten kun on tulossa vieraita ekaa kertaa puoleen vuoteen.

Lapsuudenkotini oli ostettu uutena, siis perheemme oli sen ensimmäinen omistaja, ja kun asuimme siellä, mitään ylläpitoa tai remppaa ei koskaan tehty. Vasta kun vesihanan kahva jäi käteen eikä enää pysynyt paikallaan, tehtiin jotain. Kaikki rapistui hitaasti ympärillämme, ja sitten lopulta oli mukamas jotenkin yllättävää että asunnosta ei saanut kunnolla rahaa kun se myytiin.

Lapsuudenkodissani, isäni rakennuttamassa ok - talossa, on sama tilanne. Ketään ei kiinnostanut remontoiminen, eikä edes irtoavien ovenkahvojen ja keittiökaappien vetonuppien ruuvien kiristäminen!

Vanhempani olivat ihan ihmeissään kun aviomieheni laittoi jo seurusteluaikoinamme em. kohteet kuntoon, ja paljon muutakin.

(Ai eikö ne itsestään kuntoon tulekaan...?)

Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, samainen ok - talo lahoaa hoitamattomana paikoilleen, rännit olisi pitänyt uusia jo vuosikymmen sitten & likakaivot samoin, ja piha on ruohonleikkausta / lumenluontia lukuunottamatta täysin hoitamaton.

Koska aviomiestänikään ei enää kiinnosta loputtomiin korjata ja rempata siellä - kun toiset vaan elävät "kuin pellossa".

Eikä kiinnosta minuakaan ikkunanpesut ja siivoukset siellä kun haukkumiset saisi vaan palkakseen!

Perusjutut oppii jo järkeilemällä. Muut jutut sitten ohjeet lukemalla, opastusvideot katsomalla tai sitten ihan yrityksen ja erehdyksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä käytännön hommat on opetettu, mutta kaiken muun olen saanut itse oppia ja monesti myös hävetä. En edes tiennyt monista näistä mitään.

Etuuksien hakeminen, lääkäriajan varaaminen, vakuutukset, pankkiasiointi, työelämä, opiskelu/ työelämä jne.

Kiva huomata elämän puolivälissä huomata, että asiat ois voinut hoitaa toisinkin ja, että tällaisilla asioilla on vaikutusta aikalailla.

Onneksi nykyään netistä löytyy nämä.

Niin tuttua.

Monesta tuntuu varmaan itsestäänselvältä, että jos on joku vaiva tai sairaus, pitää mennä lääkäriin hoidattamaan se. Meillä ei koskaan menty lääkäriin eikä hoidettu mitään vaivoja, ei aknea tai haavoja tai ihottumaa tai outoja patteja tai syyliä tai kipuja. Pikku hiljaa aikuisena opettelin huolehtimaan itsestäni, kun tajusin, ettei tarvitse olla kuolemaisillaan mennäkseen lääkäriin. Että mulla on oikeus pitää itsestäni huolta ja saada oikeanlaista hoitoa vaivoihini, hiivatulehdukseen tai ekseemaan tai mihin vaan.

Ja vielä pitemmän työstämisen takana oli se, että opin käymään kampaajalla ja kosmetologilla, että ulkonäöstäkin voi ja on on oikeus huolehtia.

Säästäminen, sijoittaminen, etuudet tai muut, niistäkään ei mitään mallia kotoa. Hirveitä taloudellisia virheitä olen elämässä tehnyt ja kitkuttanut nälässä, kun en ole ymmärtänyt että apua ja tukea saa sellaisissakin elämäntilanteissa, kun palkkatuloa ei tule mistään.

Luultavasti sinun vanhempasi olivat sitä sukupolvea, joka olisi pitänyt häpeänä soskun apuun turvautumista. (Minun mielestäni se olisi nykyäänkin oikea asenne.)

Vierailija kirjoitti:

Täällä!!

Opettelin aivan itse, kun muutin kotoa (vasta) 19-vuotiaana. Tai no... opettelin ja opettelin, söin maksalaatikkoa ja leipää ja jogurttia. Osasin kuitenkin käyttää uunia ja mikroa.

Nyt asun miehen kanssa, joka oli oppinut ruoanlaiton äitinsä ja mummonsa opetuksen avulla. Ja erinomaista ruokaa tekeekin. Minä pilkon salaatin.

Mies kastelee kukat, hoitaa mökin pihan ja fileroi kalan. Minulle nämä asiat ovat rakettitiedettä. Siivouksen osaan, joten sen hoidan minä.

Surullista, ja yleisin riidanaihe.

Hmm. Mies oppii, mutta sinä et?

Opettele. Ei ne rakettitiedettä ole.

Hanki motivaatio ja käsittele epäonnistumisen pelkääminen... sehän sulla tuossa on taustalla.

Ole utelias uskalla kokeile. Silleen sitä

Oppii. Niin sinä kuin muutkin.

Tulee mieleen, eikö lapsille enää opeteta elämisen taitoja kotona? Parhaiten onnistuisi, kun jo pienet otetaan mukaan taitojen mukaisesti. Roskapussi viemistä, pölyjen pyyhkimistä, lehden hakua jne.

Pakolla ei hyvää tule.

Elämä opettaa, viimeksi kulkemaan hiljaa😊.

Ilahdutti, miten hyvin moni oli oppinut kumppanin avulla.

Te, joille ei ole opetettu, opetelkaa heti kun havaitsette jonkin puutteen taidoissanne! Nämä "mies tekee meillä kaiken" valitettavasti ovat sitten myös niitä, jotka herkästi roikkuvat paskoissa suhteissa, kun omineen pärjääminen on onnetonta. Ei ole mikään kummoinen taito käyttää poraa, vasaraa, vaihtaa renkaita, työntää ruohonleikkuria ja tehdä ruokaa, Aikuinen ei tarvitse siihen aisankannattajaa.

Moneen hommaan tarvitsee vain normaalin älykkyyden.

Voi kun olisi opetettu rahankäyttöä, esim. sijoittamista. Mutta kun elettiin kädestä suuhun ja omakotitalo piti olla, niin eihän siinä sivuun laitettu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä!!

Opettelin aivan itse, kun muutin kotoa (vasta) 19-vuotiaana. Tai no... opettelin ja opettelin, söin maksalaatikkoa ja leipää ja jogurttia. Osasin kuitenkin käyttää uunia ja mikroa.

Nyt asun miehen kanssa, joka oli oppinut ruoanlaiton äitinsä ja mummonsa opetuksen avulla. Ja erinomaista ruokaa tekeekin. Minä pilkon salaatin.

Mies kastelee kukat, hoitaa mökin pihan ja fileroi kalan. Minulle nämä asiat ovat rakettitiedettä. Siivouksen osaan, joten sen hoidan minä.

Surullista, ja yleisin riidanaihe.

Miksei sun miehesi voi opettaa sulle noita taitoja, hölmistyneenä kyselen..?

Kai nyt normaalijärkinen ihminen oppii itsekin kaiken kodin huoltoon liittyvän ihan ilman vuosikausien opetustakin? Aina kun tulee joku tilanne eteen niin opettelee. Ei hemmetti joku pyykkien pesu ole mitään rakettitiedettä. Jo koulussa opetellaan laittamaan ruokaa auttavasti.

Jos lapsen puolesta tehdään kotona ihan kaikki, lopputuloksena on juuri se ettei lapsi osaa tehdä monia käytännönhommia. Tai oikeastaan kysymys ei ole pelkästään osaamisesta vaan aika paljon uskaltamisestakin. Siihen vielä päälle touhukas ja dominoiva siippa joka ensin tekee kaiken, sitten alkaa kokea toisen perässävedettäväksi kivireeksi ja haukkuu tämän minkä jälkeen asianomainen uskaltaa vielä vähemmän tehdä mitään kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt normaalijärkinen ihminen oppii itsekin kaiken kodin huoltoon liittyvän ihan ilman vuosikausien opetustakin? Aina kun tulee joku tilanne eteen niin opettelee. Ei hemmetti joku pyykkien pesu ole mitään rakettitiedettä. Jo koulussa opetellaan laittamaan ruokaa auttavasti.

Minulle ei ainakaan koulun kotitaloustunnit auttaneet mitään. Ne laittoi ruoan jotka jo osasi, me muut tiskattiin. Toki vierestä katsoi, mutta eipä näistä muistanut mitään sitten 5v kuluttua kun muutti omilleen.

Kokkikirjoja sai kirjastosta, mutta nekin olettavat että perusasiat ovat jo hallussa, kuten pitäisikin olla. En tiennyt mitä tarkoittaa sipulin kuullottaminen ja miten mikäkin aines prepataan, miten kypsyys tarkistetaan, eikä näitä kirjoissa selitetty. Onneksi löytyi kavereita jotka jaksoivat ivaamatta opettaa perusteet niin että ruokaohjeistakin sai jotain irti. Nykyään toki on helpompaa kun on YouTube.

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

- minun köksönope oli leipääntynyt vanha akka joka katosi opettajanhuoneeseen kun oli saanut tunnin alulle tai sitten teetätti pääruuat koksänryhmässä olevilla paikkakunnan rikkailla silmäätekevinen lapsilla jotka muutenkin harrasti kokkausta. Että se siitä tasapuolisuudesta.

Itse on kaikki hankitut taidot opetella. Isä ei osannut mitään. Rakensi 70-luvulla omakotitalon tasakatolla, valesokkelilla ja öljylämmityksellä. Juuri ennen öljykriisiä. Nukuin yöni räikeän oranssiksi maalatussa huoneessa. Seinät lastulevyä.

Vierailija kirjoitti:

Moneen hommaan tarvitsee vain normaalin älykkyyden.

Suurin osa meistä osaa lukea, tai osasi vielä muutama vuosi sitten ja se riittää. Yksinkertaisiin hommiin ei vaan ole halukkuutta ja niistä luistellaan, kuka nyt paskahommia tekisi. Eikö niin.

Normaalissa perheessä, kodissa ja ihmissuhteessa näistä hommista ei tule ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii lapsia on velvollinen myös kasvattamaan ne lapsensa. Kasvattaminen ei ole vain sitä, että lapsella on katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita vaan siihen kuuluu olennaisena osana elämässä tarvittavien taitojen opettaminen ja tiedon siirtäminen. Monet eläimetkin näyttävät pystyvän parempaan kuin ihmisvanhemmat.

Sekin on aikamoista uusavuttomuutta, ettei ymmärrä, että lapsilleen tulisi opettaa pienestä pitäen ja vuosien varrella käytännössä kaikki tieto ja taito, jota hän tarvitsee aloittaessaan itsenäisen elämän. Tätä ei voi ulkoistaa koululle, sillä koulu ei niitä taitoja opeta.

Opeta lapsellesi ainakin nämä:

- hyvät käytöstavat ja muiden huomioiminen, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan

- omien rajojen tunnistaminen ja puolien pitäminen, mitä hankalissa tilanteissa voi tehdä

- ajankäyttö, ajoissa oleminen, suunnitelmallisuus, tehtävien asioiden priorisointi

- rahankäyttö (myös konkreettisesti; aloita pienistä summista), säästämisen tärkeys, erilaiset sijoitukset ym. ja niiden riskit, nettipankki, epäviisaat rahankäyttötavat ja miten ne vältetään

- kodin ylläpitoon ja arjen pyöritykseen liittyvät tehtävät (siivous, ruuanlaitto, pyykinpesu jne.) ja miten ne tehdään järkevimmin, järjestyksen ylläpitäminen, tavaramäärän hallinta, kierrätys

- itsestään huolehtiminen, hygienia (mm. hampaiden harjaus aamuin illoin), ymmärrystä siihen milloin on aiheellista mennä lääkäriin ja miten se tapahtuu, toimiminen hätätilanteessa (opeta viimeksi mainittu heti kun lapsi siihen kykenee)

- opiskelun opettaminen, erilaiset oppimismenetelmät, opiskelumahdollisuudet, tiedon haku, mistä millaistakin tietoa löytää (netti, YouTuben opetusvideot, kirjasto), huom. on paljon helpompaa oppia asioita myös itsenäisesti kun tietää mitä kaikkea tietoa mistäkin voi löytää

- tietoa vakuutuksista, sähkösopimuksista, kännykkäliittymistä, muuttofirmoista ym. mitä tulevaisuudessa tarvitsee

- työnhaku, työnteko, sopimukset, työttömyystilanteet, yhteiskunnan tukijärjestelmä, omat oikeudet ja velvollisuudet, verotus

- mitä kaikkea elämässä voi tehdä vapaa-aikana ja miten (harrastukset, matkustaminen, tapahtumat kuten konsertti...)

- ylipäätään miten yhteiskunta toimii, miten maailma toimii ja miten siinä eletään (mitä on olemassa)

Jotta kenenkään ei jää epäselväksi, tarkoituksena ei ole pitää lapselle yksityiskohtaisia luentoja verotuksesta tai opettaa kolmivuotias tekemään sähkösopimusta vaan kuljettaa näitä asioita läpi lapsuuden ja nuoruuden osana normaalia elämistä, keskustella luontevissa tilanteessa luontevissa määrin ja ottaa lapsi välillä mukaan siihen pyykinpesuun pienestä pitäen sekä antaa kohtuudella yhä enemmän vastuuta ikätason mukaisesti.

Hänelle, joka on lapsesta lähtien tottunut näihin asioihin, ei tuota vaikeuksia pärjätä aikanaan itsekseen ja hän voi käyttää aikansa ja energiansa mm. opinnoissa menestymiseen kodinhoidon alkeiden opettelun sijaan.

Pointti ei kai niinkään ole se tiedon ja taidon välittäminen (kaiken tiedon voi kaivaa kirjoista tai netistä) ,vaan se oppimisen ja onnistumisen kokemuksen kokeminen. Se on sitä itsetunnon ja -luottamuksen kasvattamista, mikä vaikuttaa aloitekykyyn tai -kyvyttömyyteen vuosikisi eteenpäin ellei koko loppuelämän. Lapsi, jota ei oteta mukaan tekemiseen, jää paitsi onnistumisen tunteen kokemisesta ja oppimisen ilon kokemisesta. (Lapsi ei saa kokea sitä että: Minä opin. Minä osaan. Minä kehityn. Yritän, erehdyn, mutta opin lopulta. Minä pärjään. Minä olen hyvä.) Ajattelen, että se on se suuri puute. Ei niinkään se, osaako täyttää tiskikonetta vai ei.

Tässä viestissä puhutaan asiaa! Kaikki nämä taidot ovat ihan opeteltavissa, ei se siitä ole kiinni. Vaan kyse on ennen kaikkea siitä, millaista minäkuvaa, itsetuntoa ja elämänasennetta lapselle opetetaan. 16-18 vuoden ajan lapselle tuutataan päähän tällaista asennetta:

-olet niin mitätön, että sinua ei kannata edes yrittää opettaa

-älä yritä, et osaa kuitenkaan

-sinä et pysty oppimaan mitään, koska olet niin tyhmä/kömpelö/tms.

Lisäksi jokainen yritys oppia uusia käytännön taitoja johtaa siihen, että lasta haukutaan ja sätitään. Pahimmassa tapauksessa vielä hoetaan, että lapsen elämästä ei tule koskaan tulemaan yhtään mitään.  Sitten vielä päälle uhriudutaan, kuinka vanhemmat joutuvat tekemään kaiken ja lapset vain makaavat laiskoina.

Tällaisista lähtökohdista ponnistavalle uusien taitojen opettelu tuntuu raskaalta siksi, että pitää päästä yli siitä henkisestä kynnyksestä, joka liittyy kaikkeen uuden opetteluun. Ja mielellään siinä sivussa rakentaa itselleen uusi, positiivisempi minäkuva ja itsetunto. Ja ehkäpä myös tehdä surutyötä sen suhteen, millainen ilmapiiri lapsuudessa on ollut.

Opin paljon tekemällä ja muita seuraamalla. Taitaa olla yleistä etenkin vanhemmassa sukupolvessa, etteivät kaikki osaa neuvoa tai opettaa vaan "helpommalla pääsee kun tekee itse".

Pyykkikoneen käyttö piti opetella itse kotoa muuton jälkeen. Kotona ei annettu edes koskea koneeseen, joka oli vanha ja piti kovaa meteliä, mutta toimi.

Vieläkään en osaa kutoa sukkaa tai fileoida kalaa, mutta onneksi on muita osaajia.

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Jännä kuitenkin kun samoilla köksäntunneilla istuneet pojat ei osaa yhtikäs mitään aikuisina miehinä.

Nykyajan pennut on peukalo perseessä kaikessa paitsi somessa ja ulkonäössä . Ne kuolee nälkään kahden jauhosäkin väliin ja hukkuvat paskaan ilman ulkopuolista apua . Siksi on sossut ja muut korvaukset . Ja vihreetä on ympäristön oltava , paitsi asfaltti ja julkinen liikenne ja lomalennot .

Mutta ettekös te ole kaikki käyneet kotitalouden oppitunneilla? Mitäs siellä on tehty, tuijotettu varmaan kännykkään, jos ei ole mitään päähän jäänyt. Mulle ainakin opetettiin ruuanlaittoa, pyykinpesua yms. Teknisissä käsitöissä saa oppia esim poran käyttöön. Suurin syy tekemättömyyteen on yleensä halun puute. Kotityöt eivät ole mitään rakettitiedettä ja nykyisin kaiken voi vielä tarkistaa youtubesta. Töihin siitä!