Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?

Milläs äidit vaimo-osaamisen taitoja tyttärilleen opettaa kun ei ne osaa niitä itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?

Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?

Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.

Keittiöön ei saanut mennä, kun äiti laittoi ruokaa. Sama juttu siivoamisen kanssa. Äitiä ei saanut vaivata eikä häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä. Muutin pois kotoa 16-vuotiaana ja opettelin itse, enkä kokenut vaikeana. Totta kai osasin keittää pastaa/perunoita tmv, ihan maalaisjärjellä ja paketin kyljen ohjeesta. Siivous, pyykkäys, ei niitä mielestäni tarvitse erikseen edes opettaa.

Kyllä se siivouskin pitää opettaa. Taloyhtiöömme muutti uusi asukas, nuori nainen. Hänen käsitys parvekkeen pesusta oli, että parvekkeen lattialle heitetään 6-7 ämpärillistä vettä. Piti opastaa lattiarätin käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani eivät opettaneet tai vaatineet mitään kotitöitä ja vielä lukiolaisena Äiti teki aamiaispöytään kaakaon.

En ole kärsinyt tästä mitenkään. Opin kyllä lukemaan ja luin sitten pari keittokirjaa ja siivousvälineiden käyttöohjeet. Ihan hyvin olen oppinut heti kun on ollut tarve.

Tämä!

Miten teitä olis pitänyt opettaa? Kai siinä nyt oppii kun näkee toisen tekevän ja loput maalaisjärjellä.

Koneet on kaikki erilaisia ja virastot on muuttaneet nettiin. Pankki myös!

Samaa ihmettelen! Vai vielä opettaa olisi pitänyt! Kotitaloutta on ollut jo jostain 70-luvulta pojilla yhtä lailla kuin tytöillä. Kummalliselta tuntuu, että jopa 3-kymppisenä joku sanoo, että ei osaa pestä ikkunoita. Viitsimisestä siinä on kysymys.

Osa ihmisistä on ehkä liian arkoja kokeilemaan yhtään mitään. Ei ikkunat mene pilalle siitä, vaikka ne pesisi väärin. Ellei nyt siis tärpätillä ala ikkunanpokia vetelemään. Jotkut ei vaan uskalla koittaa ja sitten valittaa että kun ei osaa. Yrittäkää edes.

Tämän olen huomannut korostuvan tekniikan kanssa etenkin vähän vanhemmilla ihmisillä. Ei se tietokone räjähdä, jos jossain ohjelmassa vähän availee valikoita ja kokeilee, mitä napit tekevät. (Lähes) aina voi poistua tallentamatta. Tämä siis työelämässä, jossa koneen asennukset ja hoito on adminin takana, joten mitään peruuttamatonta ei edes saa aikaiseksi, kun valtuudet ei riitä.

Muistan kun saimme yläasteen kotitaloustunnilla läksyksi tehdä jotain ruokaa. Äitini seisoi vieressä ja hoki koko sen kokkaamisen ajan: "Ei niitä noin tehdä. Tuosta ei tule mitään. En ole tuollaista ennen nähnyt. Ei tule hyvä. Menee aineet hukkaan. Ei tule onnistumaan."

Tein sen läksyn. Ruoka jäi vähän raa'aksi. En sen jälkeen kokannut kuin vasta muutettuani omaan kotiin. Mitään en osannut. Kaikki piti opetella ihan alusta.

Äidilläni on hyvä tyyli kertoilla vinkkejään siinä askareidensa aikana, joten jos on kuulolla, tietoa saa varsin helposti. Isä ehkä enemmän teki puolesta.

Perussiivousta ja ruuanlaittoa kotona sai harrastaa ihan riittämiin, hassua kyllä pyykkiä en sitten pessyt koskaan. Toisaalta opiskelijakämpän kännykällä maksettava talouspesukone oli joka tapauksessa täysin erilainen kuin kotona.

Autoa minulla ei ole omana ikinä ollut, joten siihen liittyvät huoltotoimenpiteet tiedän lähinnä yleisellä teoriatasolla, että jotain pitää tehdä. Renkaidenvaihtoa olen sivusta seurannut, eikä se nyt hirveän vaikealta vaikuta.

Vakuutusten ym paperiasioiden hoitoon ei kyllä tullut mitään opastusta, mutta osa niistä on kyllä sellaisia, että aika on varmasti ajanut vanhempienkin kokemuksen ohi. He hakivat lainansa kaksinumeroisten korkojen aikana, muuttivat peräkärryn kanssa saman kylän sisällä, eivät ole ikinä asuneet taloyhtiössä tai olleet työttömiä tai saaneet opintotukea. Eipä noihin hirveästi neuvoja olisi herunut.

Psykologisesti mielenkiintoinen ilmiö. Jonka taustalla on pakko olla luonnevika.  Luulen, että elämän opettaminen lapselle (kunnioittavasti) tuntuisi sietämättömän henkilökohtaiselta. Kun sellaisessa vanhemmuudessa kartetaan muutenkin kaikkea suoraa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun saimme yläasteen kotitaloustunnilla läksyksi tehdä jotain ruokaa. Äitini seisoi vieressä ja hoki koko sen kokkaamisen ajan: "Ei niitä noin tehdä. Tuosta ei tule mitään. En ole tuollaista ennen nähnyt. Ei tule hyvä. Menee aineet hukkaan. Ei tule onnistumaan."

Tein sen läksyn. Ruoka jäi vähän raa'aksi. En sen jälkeen kokannut kuin vasta muutettuani omaan kotiin. Mitään en osannut. Kaikki piti opetella ihan alusta.

Joidenkin ihmisten on kovin vaikea irtautua egostaan, ja ajatella lapsen näkökulmasta. Ikä ei heillä auta.

Minultakaan ei vaadittu mitään kotitöitä koskaan. Muistan että itse kyllä aloin välillä kokkaamaan, kun tarjottu ruoka ei tyydyttänyt kotona. Ja pyykkini pesin myös itse teini-iässä. Saatoin myös oma-aloitteisesti siivota, sillä kodin sotkuisuus ärsytti. Vuokraus ja vero- yms jutuissa olen itse kysynyt neuvoa vanhemmilta. En muista että omilleen muutto 18v olisi ollut mitenkään erityisen vaikeaa. Tietysti pystyin googlata kaiken mitä tarvitsi. Joskus piti vaihtaa lamppu ja siinä oli vain sokeripala, ja soitin isälleni kun en muualta löytänyt kunnon ohjeita. Sisarukseni jolla on oppimisrajoitteita on kuitenkin kärsinyt tästä että mitään ei ole tarvinut tehdä itse, hänen puolestaan tehdään siis ihan kaikki. Tämä on johtanut siihen ettei kykene itsenäiseen elämään. Voi se muutenkin olla vaikeaa mutta siihen ei edes kannusteta. Sisarukselle ei ole syntynyt omaa halua tehdä mitään itse kuten minulle syttyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole opetettu. Nähnyt olin kyllä miten ruokaa tehdään, leivotaan, siivotaan ym. Osasin kyllä kuoria perunoita, eikä sitäkään mielestäni kenenkään tarvinnut kädestä pitäen opettaa.

Minulle ei kyllä tuottanut vaikeuksia tehdä ruokaa, koska olen lukutaitoinen ja netissähän on reseptejä pilvin pimein. En myöskään ymmärrä jos joku ei osaa esim. imuria käyttää kun äiti ei ole opettanut.

Eiköhän se ole ihan itsestä kiinni osaako mitään tehdä,eli halusta oppia, eikä itkeä kun ei ole opetettu. Mitä ongelmaa on esim. laskun maksussa, koska netissä surfataan jo pienestä pitäen. Netistä löytyy myös ohjeet verotukseen ja kelaan liittyen ym.

Jos ei vaan viitsi mitään niin se on sitten oma murheensa.

Hitto, olisi pitänyt 80-luvulla katsoa netistä ne asiat, mitä ei itse osannut. 

Ai sä olet niin vanha jo ja vielä itket kun äiti ei ole opettanut. Luulin, että täällä kolmekymppiset puhuu. Ilmeisesti keittokirjojakaan ei ollut silloin vielä keksitty, eikä laitteissa ollut käyttöohjeita.

Ei kai tässä keskustelussa nyt mitään ikärajaa ollut! Kohtalotovereita etsittiin. Näkyy löytyvän kaikista ikäluokista. Kuin myös ei mistään mitään ymmärtäviä pölvästejä, valitettavasti.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti mielenkiintoinen ilmiö. Jonka taustalla on pakko olla luonnevika.  Luulen, että elämän opettaminen lapselle (kunnioittavasti) tuntuisi sietämättömän henkilökohtaiselta. Kun sellaisessa vanhemmuudessa kartetaan muutenkin kaikkea suoraa.

Oikein arvattu. Kai se oli jonkinlaista tunnevammaisuutta. Äidilläni oli adoptiotausta. Äitiys oli hänelle vaikeaa. Emme koskaan puhuneet mistään henkilökohtaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä. Muutin pois kotoa 16-vuotiaana ja opettelin itse, enkä kokenut vaikeana. Totta kai osasin keittää pastaa/perunoita tmv, ihan maalaisjärjellä ja paketin kyljen ohjeesta. Siivous, pyykkäys, ei niitä mielestäni tarvitse erikseen edes opettaa.

Kyllä se siivouskin pitää opettaa. Taloyhtiöömme muutti uusi asukas, nuori nainen. Hänen käsitys parvekkeen pesusta oli, että parvekkeen lattialle heitetään 6-7 ämpärillistä vettä. Piti opastaa lattiarätin käyttöä.[/quote

Parvekkeella on se putki josta sadevesikin ulos lirittää, jos ei ole laseja. Keväällä nostan ja pesen laatat, pesen lattian pesuaineella ja heitän perään 5-6 ämpärillistä vettä,  että saan linnun ulosteet putsattua.

Alakerran ikineiti syöttää ja kylvettää lintuja patiollaan ja huusi tietysti että eikö se lakaisu riitä. Mun mielestä ei riitä. Onneksi viereiselle patiolle muutti lapsiperhe, joka sai lintujen syötön loppumaan.

Ei minuakaan äiti opettanut. Jos kysyin jotain, oli ivallinen, koska en itse tiennyt.

No, kyllähän luonto tikanpojankin puuhun vie, niin kyllä kodinhoidon olen itse oppinut jo nuorena ja kävin äidillenikin usein siivoamassa ja tein vanhemmilleni jouluruoat, ym.

Aikuinen tyttäreni ei kuuntele minun ohjeita, vaan kiukuttelee aina, vaikka nätisti sanon. Näin ollut siitä lähtien kun hän täytti 3 v. Sitten menee nettiin lukemaan muiden äitien ohjeita, kun oman äidin hyvät neuvot eivät kelpaa. Vanhempien ohjeita kannattaisi kuunnella, tulee viisaammaksi.

Äitejä ja tyttäriä on monenlaisia.

Nykyisin ei enää olla vanhempien neuvojen varassa, niinkuin sata vuotta sitten oltiin. Nykyisin on olemassa netti, kursseja, lehtiä ja kirjoja, mistä voi vinkit ottaa, jos ei halua vanhempien neuvoja, tai ei saa niitä jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii lapsia on velvollinen myös kasvattamaan ne lapsensa. Kasvattaminen ei ole vain sitä, että lapsella on katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita vaan siihen kuuluu olennaisena osana elämässä tarvittavien taitojen opettaminen ja tiedon siirtäminen. Monet eläimetkin näyttävät pystyvän parempaan kuin ihmisvanhemmat.

Sekin on aikamoista uusavuttomuutta, ettei ymmärrä, että lapsilleen tulisi opettaa pienestä pitäen ja vuosien varrella käytännössä kaikki tieto ja taito, jota hän tarvitsee aloittaessaan itsenäisen elämän. Tätä ei voi ulkoistaa koululle, sillä koulu ei niitä taitoja opeta.

Opeta lapsellesi ainakin nämä:

- hyvät käytöstavat ja muiden huomioiminen, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan

- omien rajojen tunnistaminen ja puolien pitäminen, mitä hankalissa tilanteissa voi tehdä

- ajankäyttö, ajoissa oleminen, suunnitelmallisuus, tehtävien asioiden priorisointi

- rahankäyttö (myös konkreettisesti; aloita pienistä summista), säästämisen tärkeys, erilaiset sijoitukset ym. ja niiden riskit, nettipankki, epäviisaat rahankäyttötavat ja miten ne vältetään

- kodin ylläpitoon ja arjen pyöritykseen liittyvät tehtävät (siivous, ruuanlaitto, pyykinpesu jne.) ja miten ne tehdään järkevimmin, järjestyksen ylläpitäminen, tavaramäärän hallinta, kierrätys

- itsestään huolehtiminen, hygienia (mm. hampaiden harjaus aamuin illoin), ymmärrystä siihen milloin on aiheellista mennä lääkäriin ja miten se tapahtuu, toimiminen hätätilanteessa (opeta viimeksi mainittu heti kun lapsi siihen kykenee)

- opiskelun opettaminen, erilaiset oppimismenetelmät, opiskelumahdollisuudet, tiedon haku, mistä millaistakin tietoa löytää (netti, YouTuben opetusvideot, kirjasto), huom. on paljon helpompaa oppia asioita myös itsenäisesti kun tietää mitä kaikkea tietoa mistäkin voi löytää

- tietoa vakuutuksista, sähkösopimuksista, kännykkäliittymistä, muuttofirmoista ym. mitä tulevaisuudessa tarvitsee

- työnhaku, työnteko, sopimukset, työttömyystilanteet, yhteiskunnan tukijärjestelmä, omat oikeudet ja velvollisuudet, verotus

- mitä kaikkea elämässä voi tehdä vapaa-aikana ja miten (harrastukset, matkustaminen, tapahtumat kuten konsertti...)

- ylipäätään miten yhteiskunta toimii, miten maailma toimii ja miten siinä eletään (mitä on olemassa)

Jotta kenenkään ei jää epäselväksi, tarkoituksena ei ole pitää lapselle yksityiskohtaisia luentoja verotuksesta tai opettaa kolmivuotias tekemään sähkösopimusta vaan kuljettaa näitä asioita läpi lapsuuden ja nuoruuden osana normaalia elämistä, keskustella luontevissa tilanteessa luontevissa määrin ja ottaa lapsi välillä mukaan siihen pyykinpesuun pienestä pitäen sekä antaa kohtuudella yhä enemmän vastuuta ikätason mukaisesti.

Hänelle, joka on lapsesta lähtien tottunut näihin asioihin, ei tuota vaikeuksia pärjätä aikanaan itsekseen ja hän voi käyttää aikansa ja energiansa mm. opinnoissa menestymiseen kodinhoidon alkeiden opettelun sijaan.

Pointti ei kai niinkään ole se tiedon ja taidon välittäminen (kaiken tiedon voi kaivaa kirjoista tai netistä) ,vaan se oppimisen ja onnistumisen kokemuksen kokeminen. Se on sitä itsetunnon ja -luottamuksen kasvattamista, mikä vaikuttaa aloitekykyyn tai -kyvyttömyyteen vuosikisi eteenpäin ellei koko loppuelämän. Lapsi, jota ei oteta mukaan tekemiseen, jää paitsi onnistumisen tunteen kokemisesta ja oppimisen ilon kokemisesta. (Lapsi ei saa kokea sitä että: Minä opin. Minä osaan. Minä kehityn. Yritän, erehdyn, mutta opin lopulta. Minä pärjään. Minä olen hyvä.) Ajattelen, että se on se suuri puute. Ei niinkään se, osaako täyttää tiskikonetta vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä. Muutin pois kotoa 16-vuotiaana ja opettelin itse, enkä kokenut vaikeana. Totta kai osasin keittää pastaa/perunoita tmv, ihan maalaisjärjellä ja paketin kyljen ohjeesta. Siivous, pyykkäys, ei niitä mielestäni tarvitse erikseen edes opettaa.

Kyllä se siivouskin pitää opettaa. Taloyhtiöömme muutti uusi asukas, nuori nainen. Hänen käsitys parvekkeen pesusta oli, että parvekkeen lattialle heitetään 6-7 ämpärillistä vettä. Piti opastaa lattiarätin käyttöä.[/quote

Parvekkeella on se putki josta sadevesikin ulos lirittää, jos ei ole laseja. Keväällä nostan ja pesen laatat, pesen lattian pesuaineella ja heitän perään 5-6 ämpärillistä vettä,  että saan linnun ulosteet putsattua.

Alakerran ikineiti syöttää ja kylvettää lintuja patiollaan ja huusi tietysti että eikö se lakaisu riitä. Mun mielestä ei riitä. Onneksi viereiselle patiolle muutti lapsiperhe, joka sai lintujen syötön loppumaan.

Harvoin sitä sadevettä kerralla kymmeniä litroja yhdelle parvekkeelle sataa. Ei niitä sellaiseen läträämiseen ole suunniteltu ja tarkoitettu. Jos kaikki toimisivat kuin sinä tai se tyttö, niin pian olisi talo homeessa. On järjen köyhyyttä, jos ei osaa käyttää kosteaa rättiä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä just ihmettelin puolison kanssa, jolla työkavereina n. 20 vuotiaita. Ei ole opetettu heille mitään käytännön hommia eikä työelämästä mitään ohjeita, velvollisuuksia ja oikeuksia. Heitä sitten hän opastaa, kun ei itsekään aikanaan saatu kotoa oppia, niin ilkeäähän se olisi olla neuvomatta. Ihmeen sokeina ja sinisilmäisinä nuoret joutuu elämään. Eikö vahemmat ymmärrä neuvoa mitään vai eikö välitä? Vähän niinkun että hyvä että nuo nuoret ei ole enää omalla kontolla, pärjätjööt nyt miten pärjää🙄

Mulle ei opetettu juuri mitään vanhempien toimesta, mutta pilkattiin kyllä kun en osannut. Halusin ehdottomasti opettaa lapsellen kaiken mahdollisen, ja niin opeteltiinkin vaikka ja mitä! 90% noista opeista kuitenkin suli teini-iässä, eikä hän ollut ikävuosina 13-18 enää vastaanottavainen milelkään äidin opille. Jäi hänelle sentään se päähän että kun asiat on jo aivan päin prinkkalaa, niin voi aina soittaa äidille :D Kunpa hän olisi 100% tapauksia soittanut aiemmin niin olisi välttänyt monta onagelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Mummolassa laitettiin yhdessä ruokaa ja hoidettiin puutarhaa. Kotona ei niinkään, joskus valitettiin että me lapset emme "tee mitään", mutta jos jotain yritti, yleensä sitten hätistettiin pois ja tehtiin (uhriuduttiin) itse. Tarjouduin ajoittain kouluikäisenä laittamaan ruokaa perheelle, tällöinkin tuli valitusta jos ruoka oli liian "outoa" (esim. sienikeitto itsepoimituista sienistä).

Sama juttu meillä. Muttosikäisestä saakka kyllä syyllistettiin, varsinkin minua, perheen ainoaa tytärtä, siitä kun ei tehdä mitään?!

Sain lapsuudenkodissani tarpeekseni siitäkin että minut yritettiin väkisin vääntää perinteiseen, 1950-luvun, naisen rooliin miesten ja poikien passaajana. Ja tuurijuoppojen enojeni hyysääjänä ja seuranpitäjänä, kun äidiltä alkoivat voimat loppua ikääntymisen myötä.

En suostunut tähän, ja siksi minusta tuli lapsuudenkotini syntipukki ja kynnysmatto. Vaikka tein 80 % vanhempieni ok - talon sisä - ja ulkotöistä. Vanhemmilleni mikään ei riittänyt eikä ollut tarpeeksi hyvää minun tekemänäni - veljieni kohdalla muero-osakin minun tekemästäni työmäärästä sai aiheen vuolaisiin kiitoksiin.

Kävin vähän päälle kaksikymppisenä talouskoulun, jossa opin todella hyvät perusteet ruuanlaitosta, siivouksesta, ja käsitöistä. Opin puolessa vuodessa enemmän kuin aina masentuneen äitini ja koko ajan kritiikkiä suoltavan isäni opeissa koko elinaikanani!!!

Minua ei ole kotona opetettu eikä ole vaadittu tekemään, koska asia ei minua kiinnostanut. Joskus tiskasin. Kotona kuitenkin tehtiin ruokaa, leivottiin, siivottiin, pestiin pyykkiä ja usein olin äidin kanssa pienenä kaupassakin mukana. Minä kyllä näin sivusta miten asioita tehtiin, eikä tuottanut suuria vaikeuksia alkaa hoitamaan omaa huushollia. Tykkään leipoa ja tehdä ruokaa ja reseptejähän saa mistä vaan.

En ollut koskaan pessyt vc-pönttöä, mutta kyllä siinä vc-puhdistus-ainepurkissa on kyllä ohje mitä tehdään. Joku kirjoitti, että kun senkin voi pilata väärällä aineella. No, se on sitten eri juttu jos nuori on niin pihalla ettei edes ole kaupassa tai kotona nähnyt eri siivouksiin käytettäviä aineita ja välineitä.

Ehkä toisia täytyy neuvoa enemmän ja toisia vähemmän.

Jossain ketjussa paheksuttiin, kun äiti neuvoo, kun minähän teen tavallani ja otettiin neuvot loukkauksena. Jossain paheksuttiin, kun lapsilla on teetetty kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani eivät opettaneet tai vaatineet mitään kotitöitä ja vielä lukiolaisena Äiti teki aamiaispöytään kaakaon.

En ole kärsinyt tästä mitenkään. Opin kyllä lukemaan ja luin sitten pari keittokirjaa ja siivousvälineiden käyttöohjeet. Ihan hyvin olen oppinut heti kun on ollut tarve.

Tämä!

Miten teitä olis pitänyt opettaa? Kai siinä nyt oppii kun näkee toisen tekevän ja loput maalaisjärjellä.

Koneet on kaikki erilaisia ja virastot on muuttaneet nettiin. Pankki myös!

Samaa ihmettelen! Vai vielä opettaa olisi pitänyt! Kotitaloutta on ollut jo jostain 70-luvulta pojilla yhtä lailla kuin tytöillä. Kummalliselta tuntuu, että jopa 3-kymppisenä joku sanoo, että ei osaa pestä ikkunoita. Viitsimisestä siinä on kysymys.

Osa ihmisistä on ehkä liian arkoja kokeilemaan yhtään mitään. Ei ikkunat mene pilalle siitä, vaikka ne pesisi väärin. Ellei nyt siis tärpätillä ala ikkunanpokia vetelemään. Jotkut ei vaan uskalla koittaa ja sitten valittaa että kun ei osaa. Yrittäkää edes.

Tämän olen huomannut korostuvan tekniikan kanssa etenkin vähän vanhemmilla ihmisillä. Ei se tietokone räjähdä, jos jossain ohjelmassa vähän availee valikoita ja kokeilee, mitä napit tekevät. (Lähes) aina voi poistua tallentamatta. Tämä siis työelämässä, jossa koneen asennukset ja hoito on adminin takana, joten mitään peruuttamatonta ei edes saa aikaiseksi, kun valtuudet ei riitä.

Tässähän on kyseessä ihan sama asia, kuin aloittajan otsikossa. Mikään ei ole vaikeaa ja kaiken oppii, jos joku viitsii edes vähän neuvoa. Tietokone ja jopa kännykkä on monelle vanhemmalle ihmiselle niin outo juttu, että pienikin opastus on paikallaan. Kun on neuvoilla päässyt alkuun, niin sitten voi jo kokeilla ja tutkia laitetta.

Äitini oli kotiäiti, joka ei koskaan kannustanut kotitöiden, muun kuin siivouksen, tekoon, jos jotain yritti sai haukut kun ei osannut.

Onnekseni en päässyt lukion jälkeen opiskelemaan mitä halusin ja päädyin köksälinjalle amikseen vuodeksi. Sen lisäksi, että opin kodinhoitoa myös itsetunto nousi kohisten, keskinkertainen lukiolainen loisti amiksessa.

Elämäni kannalta tärkein vuosi.

Että terveisiä uusille keskinkertaisille ylioppilaille köksäpuolen amis ei mene hukkaan.