Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?
Olenko ainut, jolle vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja tai kikkakolmosia liittyen ruoan valmistukseen, puutarhan hoitoon, siivoukseen yms?
Olen 28 ja mieheni on saman ikäinen. Tuntuu, että miehelleni on opetettu todella paljon enemmän näitä taitoja lapsuudenkodissaan. Itse olen joutunut 16-vuotiaana omilleni muuttaessani lähtemään ihan nollasta näiden asioiden kanssa...
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät opettaneet tai vaatineet mitään kotitöitä ja vielä lukiolaisena Äiti teki aamiaispöytään kaakaon.
En ole kärsinyt tästä mitenkään. Opin kyllä lukemaan ja luin sitten pari keittokirjaa ja siivousvälineiden käyttöohjeet. Ihan hyvin olen oppinut heti kun on ollut tarve.
Tämä!
Miten teitä olis pitänyt opettaa? Kai siinä nyt oppii kun näkee toisen tekevän ja loput maalaisjärjellä.
Koneet on kaikki erilaisia ja virastot on muuttaneet nettiin. Pankki myös!
Samaa ihmettelen! Vai vielä opettaa olisi pitänyt! Kotitaloutta on ollut jo jostain 70-luvulta pojilla yhtä lailla kuin tytöillä. Kummalliselta tuntuu, että jopa 3-kymppisenä joku sanoo, että ei osaa pestä ikkunoita. Viitsimisestä siinä on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama! Olen syntynyt 90-luvulla. Pyysin, että saisin auttaa kotitöissä, mutta en saanut. En saanut kuoria perunoita tai imuroida, koska olin niissä isää hitaampi kun en päässyt koskaan harjoittelemaan. Minulle ei näytetty, miten käyttää ruohonleikkuria, koska se on vaarallista. Myös kynnet haluttiin leikata puolesta, jopa kun olin teini!
Kun olin 17 ja isä oli avaamassa lavuaaria, pyysin näyttämään miten se tehdään, koska olin pian muuttamassa omilleni. Vastaus oli "ei sinun tarvitse sitä osata, kun muutat omaan kotiin niin minä voin tehdä sen siihen asti kun löydät miehen ". Löysin miehen ja hänkään ei osannut avata lavuaarin hajulukkoa ja puhdistaa sitä. Katsoin YouTubesta videon ja avasin sen perusteella itse.
Ei tee hyvää itsetunnolle kun aina on tarjoutunut auttaa ja aina se on tyrmätty. Aikuisena olin aika kädetön. Onneksi oli sentään kotitalous tunnit koulussa. Kun sain sieltä läksyksi silittää vaatteen kotona, en sitäkään saanut tehdä koska silitysrauta on kuuma.
Nyt minulla on oma lapsi ja aion tehdä hänen kohdalla päin vastoin. Opettaa ja tehdä yhdessä asioita. Ihanaa kun en ole ainoa, jolle on käynyt näin. Aikuisena sitten piti opetella kaikki. Hävetti kun puhuttiin uusavuttomuudesta ja koin, että just sellainen minä olin. En tiennyt, miten mattoja pestään ym.
En ole laiska tai prinsessa, mutta kun ei mulla ollut mitään kotitöitä mitä olisin saanut tehdä. Kotona vaan sanottiin, että koulun käynti on minun työni. Sen kyllä hoidin hyvin enkä koskaan hukannut omia tavaroita. Ei ole kyse siitä ettei minun vanhemmat osaisi esim vaihtaa pyörän kumia tai auton renkaita, ne osaa mutta jotenkin ajatteli että minun ei tarvitse osata juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina meistä vanhemmista ole kiinni, jos nuori ei osaa kotihommia. Oma lapseni oli innokas apuri kolmivuotiaana kaikessa, isompana kiinnostus lopahti. Ajattelin, että koulu on hänen työnsä minä hoidan muun.
Kun muutti opiskeluasuntoon, kävin auttelemassa ja tein kansion johon kopioin ohjeita, vessanpöntön pesusta alkaen. Ei pönttöönkään saa mitä mitä tahansa aineita tunkea. Vaatteet voi pilata ja kodin pinnat jos ei noudata ohjeita.
Nyttemmin taitaa olla niin, että vaimo tekee paljon ja ovat hankkineet mm. robotti-imurin ja muuta, joka avittaa kodin siisteydessä. Siivooja käy kai kerran kuussa, ei noista hommista kannata ongelmaa tehdä.
No niin, ensin kerrot, miten olet opettanut kädestä ja kynästä pitäen lapsukaiselle asiat.
Sitten vähättelet sen opettamisen merkitystä (muttet hauskaa kyllä omaa "uurastustasi"). Kyllä niistä kansioista ja 3-vuotiaana touhaamisistakin on apunsa ollut, ovat olleet nimenomaan opettamista. Mutta kaikki vanhemmat eivät tätä koskaan tee, koska ovat niin typeriä, että ajattelevat laillasi yksinkertaisesti, että lapsen koko elämä olisi koulua aamusta iltaan. Ei ole. Kyllä siinä välissä ehtii touhata muutakin. Enkä nyt tarkoita mitään työleiriä.
Siivojan ja muiden palveluiden käyttö on ihan fiksua ja suositeltavaa, mutta tiedätkö, kaikilla ei ole siihen varaa. Ja itseasiassa ei voi tietää, miten varakas lapsesta aikanaan tulee, ellei ole ihan itse päättänyt sponsoroida jo heti ekasta "itsenäistymisen" päivästä lähtien.
Mikä viisauden sarvi täällä heiluu, sekö riepoo kun kerroin robotti-imurista, se nyt ei iso ivestointi ole. Minä en voi sitä kotiini hankkia, kun on paljon mattoja ja mööpeleitä.
Olin vaan niin otettu, kun lapseni hoiti ihan itse koulu ja opiskeluasiat. Enkö saisi, onko se sinulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Täällä!!
Opettelin aivan itse, kun muutin kotoa (vasta) 19-vuotiaana. Tai no... opettelin ja opettelin, söin maksalaatikkoa ja leipää ja jogurttia. Osasin kuitenkin käyttää uunia ja mikroa.
Nyt asun miehen kanssa, joka oli oppinut ruoanlaiton äitinsä ja mummonsa opetuksen avulla. Ja erinomaista ruokaa tekeekin. Minä pilkon salaatin.
Mies kastelee kukat, hoitaa mökin pihan ja fileroi kalan. Minulle nämä asiat ovat rakettitiedettä. Siivouksen osaan, joten sen hoidan minä.
Surullista, ja yleisin riidanaihe.
Muutin minäkin [vasta] 5-vuotiaana pois kotoa, mutta palasin iltapäivällä takaisin tarhasta.
Minä opin siivoamista ja vähän ruuanlaittoa (katselin usein kun äiti teki ruokaa, ja kyselin. Lisäksi koulun köksäntunnit). Mieheni sen sijaan ei osannut mitään muuta kuin lakanat vaihtaa, senkin oppi intissä. Äitinsä passasi ja palveli niin ettei tuo edes vaatteitaan osannut kaappiin viikata. Ei ole ollut erityisen halukas opettelemaankaan, joten pitäköön tunkkinsa. Minä en koske pitkällä tikullakaan mihinkään mitä hän OSAA tehdä, joten saa hoitaa polttimoiden vaihdoista alkaen sellaiset. Hänen osaamisalaansa onkin kaikenlainen remontointi, auton huolto, IT-hommat (tekee näitä työkseen). Moottorisahat, sirkkelit, trimmerit, porakoneet yms. on tuttuja kapistuksia kaikki. Sitä en tiedä mistä nuo taidot on oppinut, ei ainakaan kotoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina meistä vanhemmista ole kiinni, jos nuori ei osaa kotihommia. Oma lapseni oli innokas apuri kolmivuotiaana kaikessa, isompana kiinnostus lopahti. Ajattelin, että koulu on hänen työnsä minä hoidan muun.
Kun muutti opiskeluasuntoon, kävin auttelemassa ja tein kansion johon kopioin ohjeita, vessanpöntön pesusta alkaen. Ei pönttöönkään saa mitä mitä tahansa aineita tunkea. Vaatteet voi pilata ja kodin pinnat jos ei noudata ohjeita.
Nyttemmin taitaa olla niin, että vaimo tekee paljon ja ovat hankkineet mm. robotti-imurin ja muuta, joka avittaa kodin siisteydessä. Siivooja käy kai kerran kuussa, ei noista hommista kannata ongelmaa tehdä.
No niin, ensin kerrot, miten olet opettanut kädestä ja kynästä pitäen lapsukaiselle asiat.
Sitten vähättelet sen opettamisen merkitystä (muttet hauskaa kyllä omaa "uurastustasi"). Kyllä niistä kansioista ja 3-vuotiaana touhaamisistakin on apunsa ollut, ovat olleet nimenomaan opettamista. Mutta kaikki vanhemmat eivät tätä koskaan tee, koska ovat niin typeriä, että ajattelevat laillasi yksinkertaisesti, että lapsen koko elämä olisi koulua aamusta iltaan. Ei ole. Kyllä siinä välissä ehtii touhata muutakin. Enkä nyt tarkoita mitään työleiriä.
Siivojan ja muiden palveluiden käyttö on ihan fiksua ja suositeltavaa, mutta tiedätkö, kaikilla ei ole siihen varaa. Ja itseasiassa ei voi tietää, miten varakas lapsesta aikanaan tulee, ellei ole ihan itse päättänyt sponsoroida jo heti ekasta "itsenäistymisen" päivästä lähtien.
Mikä viisauden sarvi täällä heiluu, sekö riepoo kun kerroin robotti-imurista, se nyt ei iso ivestointi ole. Minä en voi sitä kotiini hankkia, kun on paljon mattoja ja mööpeleitä.
Olin vaan niin otettu, kun lapseni hoiti ihan itse koulu ja opiskeluasiat. Enkö saisi, onko se sinulta pois.
Ja ne kotihommat kyllä oppii, jos haluaa eivät ole se vaikein asia mikä elämässä vastaan tulee. Kun muutaman paidan ja farkut pesee piloille, katsoo seuraavalla kerralla pesuohjeen. Velliäkin jokainen osaa keittää, ei kukaan vellikattilan ääressä nälkään kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistapa millainen olit teininä. Ei sinua kiinnostanut ruuanlaittaminen, siivous, pyykinpesu, mankelointi, silittäminen eikä osallistuminen minkään juhlien valmisteluihin, ei edes omie rippi-ja yo juhlien, eikä mikään muukaan, paitsi kaverit, pojat, musiikki, festarit ja muut sellaiset.
Miksi syytätte vanhempienne, omasta haluttomuudesta ja vastenmielisyydestä yhtään aikoinaan kotona asuessa?
Syytän, koska minusta se on yhdenlaista kasvatuksen laiminlyöntiä olla opettamatta arkielämään kuuluvia tehtäviä. Ja siinä on hyvä paikka opettaa neuvottelutaitoja jos nuorta ei kiinnosta. Ei tee kotitöitä, ei tipu festarirahaa.
En ole tuo edellinen vastaaja, mutta minä tykkäsin olla kotona teininä eikä kavereita juuri ollut. Kukaan ei olisi voinut kiristää minua festareiden tai minkään muunkaan asian kieltämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei opetettu, mutta normaaliälyllä varustettuna, osasin siivota ja laittaa ruokaa ilman erillistä opettamistakin.
Jokainen oppii pyykinpesut, ruuanlaitot ja siivoukset sitten kun haluaa oppia. Ei niitä erityisemmin tarvitse opetella lapsena. Toisekseen mitä se oppiminen auttaa, jos kotoa muuttamisen jälkeen ei halua tehdä kyseisiä asioita? Jotkut täällä naiivisti luulee, että kun kotona pakotetaan tekemään jotain, niin sitten ei mukamas voi olla tekemättä niitä myöhemmin. Kyllä voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opetettu minullekaan oikein mitään käytännön töitä kotona. Äiti sanoi, että et sinä kuitenkaan osaa ja häneltä homma käy nopeammin - aina oli olevinaan niin kiirekin. Sitten joskus kun sain jotain tehdä ja jos se ei heti ensimmäisellä kerralla onnistunut, niin äiti hermostui ja suuttui tai nauroi ja sanoi että voi hyvänen aika kun et tuon vertaa osaa, miten taitamaton sinä voit olla. Ei äiti kyllä mitään oikein olisi osannut opettaakaan, koska hän hermostui niin helposti ja alkoi huutaa. Isä sentään opetti lypsämään lehmiä ja ajamaan hevosta, vaikka enpä niitä taitoja nykypäivänä mihinkään tarvitse.
Opinhan minä nuo käytännön hommat loppujen lopuksi ihan helposti sitten, kun muutin kotoa pois. Mutta kauan kesti, ennen kuin pääsin eroon ajattelusta, että kaikki muut ovat kuitenkin minua parempia ja taitavampia.
Mikä helkkarin vaatimus toi ruuanlaiton osaaminen on? Tottakai sitä jokainen nyt osaa jotain ruokaa laittaa, mutta jos mielenkiintoa ei ole gourmet-aterioiden tekemiseen ollenkaan ja selviää elämästä ilmankin (vaatimustaso ruuan suhteen on matala) niin miksi pitäisi osata? Vain siksi, että on nainen? Joo ja osaan tehdä mm. pullaa, en vaan tykkää pullasta niin en tee sitä. Ostan kaupasta jos tulee vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät opettaneet tai vaatineet mitään kotitöitä ja vielä lukiolaisena Äiti teki aamiaispöytään kaakaon.
En ole kärsinyt tästä mitenkään. Opin kyllä lukemaan ja luin sitten pari keittokirjaa ja siivousvälineiden käyttöohjeet. Ihan hyvin olen oppinut heti kun on ollut tarve.
Tämä!
Miten teitä olis pitänyt opettaa? Kai siinä nyt oppii kun näkee toisen tekevän ja loput maalaisjärjellä.
Koneet on kaikki erilaisia ja virastot on muuttaneet nettiin. Pankki myös!Samaa ihmettelen! Vai vielä opettaa olisi pitänyt! Kotitaloutta on ollut jo jostain 70-luvulta pojilla yhtä lailla kuin tytöillä. Kummalliselta tuntuu, että jopa 3-kymppisenä joku sanoo, että ei osaa pestä ikkunoita. Viitsimisestä siinä on kysymys.
Osa ihmisistä on ehkä liian arkoja kokeilemaan yhtään mitään. Ei ikkunat mene pilalle siitä, vaikka ne pesisi väärin. Ellei nyt siis tärpätillä ala ikkunanpokia vetelemään. Jotkut ei vaan uskalla koittaa ja sitten valittaa että kun ei osaa. Yrittäkää edes.
Ei kummemmin opetettu, mutta itse opin. Ruokaa laitettiin joskus yhdessä ja siivosin kyllä mm. oman huoneeni, pyykinpesu piti opetela. Olen syntynyt v. 80. Lapsilleni opetan ja osaavatkin jotain alkeellisia ruokia laittaa (ikää 10). Myös periaatteen pyykinpesusta tietävät.. että mustat ja valkoiset erikseen jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just puhuttiin tänään miehen kanssa, että mitään ei meille kyllä opetettu, ihan perus hampaiden pesusta lähtien. Oli tosi ahdistavaa kun 18v muutin omilleni, enkä mitään osannut. Kaikki, ihan kaikki piti opetella. Ihan jo pelkästään rutiinin saaminen siivoukseen kesti aikansa. Kaikkein eniten ärsyttää se, että kavereiden perheissä syötiin ns. oikeaa ruokaa esim. lammasta ja minttuhyytelö, meillä aina pakastimesta uuniin ja pöytään. Olisi ihan kullan arvoista, että olisi saanut kotoa ruuanlaittokokemusta ja oppia.
Itse olen opetellut ja käynyt kursseja, jotta olen oppinut kokkaamaan ja leipomaan. Pidän sitä tosi tärkeänä asiana ja aivan varmasti opetan ihan kaikki lapsilleni. Myös talouden pidosta, rahan tekemisestä ym. kaikki aijon opettaa. Se on mielestäni vanhemmuuden perimmäinen ja vähimmäinen tehtävä, ei se että pidetään hengissä ja toivotaan että tajuaa muuttaa pois 18v.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tämän huomaa miehestä, ei niinkään minusta. Minulle on opetettu hyvinkin käytännönläheisesti kaikkea mahdollista, mitä perusarjessa tarvitaan. Isäni on hyvin kätevä käsistään joten myös ns. miesten töitä osaan tarvittaessa tehdä. Tarpeen nuo taidot ovat olleetkin, sillä miehen käytännön taidot ovat todella vähäiset. Siis _todella_ vähäiset. Ei pysy vasara tai taltta kädessä, mutta ei myöskään vispilä. Hauskinta on, miten anoppi muistaa joka välissä toitottaa miten hänen pojalleen on se ja se asia opetettu ja käyty läpi ja miten hienosti hän sen ja sen asian osaa. Enää se ei jaksa naurattaakaan, kun totuus on että kaikki käytännön ajattelua vaativa jää aina minulle.
Tuossa jutussa ei ollut mitään järkeä.
Taitoja voi opetella vielä aikuisenakin, ei se ole mikään syy olla tekemättä mitään, kun ei lapsena opetettu.
Minunkin mieheni opetteli ihan aikuisena siivoamaan ja laittamaan ruokaa - anopin mielestä oli suuri häpeä jos mies teki moisia, joten ei oppinut kotona.
Vierailija kirjoitti:
Täällä!!
Opettelin aivan itse, kun muutin kotoa (vasta) 19-vuotiaana. Tai no... opettelin ja opettelin, söin maksalaatikkoa ja leipää ja jogurttia. Osasin kuitenkin käyttää uunia ja mikroa.
Nyt asun miehen kanssa, joka oli oppinut ruoanlaiton äitinsä ja mummonsa opetuksen avulla. Ja erinomaista ruokaa tekeekin. Minä pilkon salaatin.
Mies kastelee kukat, hoitaa mökin pihan ja fileroi kalan. Minulle nämä asiat ovat rakettitiedettä. Siivouksen osaan, joten sen hoidan minä.
Surullista, ja yleisin riidanaihe.
Totta kai mies voi myös siivota, jos hän haluaa.
Ota tilalle kukkienkastelu, tuo arjen töistä raskain ja vaativin.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ajatus oli, että ei minulle ole opetettu mitään kotitöitä. Hups. Meillä ei varsinaisesti tarvinnut tehdä niitä, kun äiti oli ns. kotiäiti, mutta paljon opittiin kun oltiin mukana monessa. Saatiin tehdä kaikkea mikä kiinnosti, kotona kannustettiin oma-aloitteisuuteen. Me tytöt tehtiin verstaassa puutöitä, sahattiin ja vasaroitiin. Mökillä lämmitettiin takat ja saunat, hakattiin halkoja, ajeltiin moottoriveneellä, ravustettiin ja paistettiin lettuja. Kotona ommeltiin vaatteita (mitä äiti ei osannut). Äiti oli hyvä kokki ja leipuri, kyllä niistä nikseistä jotain tarttui. Mehuja ja hilloja tehtiin joka kesä. Kesätöissä jo nuorena, toimistossa aputyttönä. Käytöstavat kotoa ja pikkuhiljaa maailmalta. Silmät ja korvat auki vaan.
Paras oppi on ollut se, että kaikkea mitä haluaa tehdä, osaa, kun opettelee. Ennemmin kaikki on mielestäni asenteesta kiinni. Kaikkea ei kukaan osaa, mutta kun on into oppia, se riittää. Nyt miehen kanssa on kiva, kun voimme opettaa toisiamme, remontit onnistuu ja se raivaussahakin on nyt hallussa. Ihan ärsyttävä taidan olla taitoineni.
Niinpä. Mutta kauhean monella ei ole mitään intoa oppia kotitöitä ja siksi olisi kiva, jos olisi saanut kotoa lähteissä jo jonkinlaiset taidot, joita sitten vaan käyttelisi.
Vanhemmilla oli sellainen asenne, että olen tosi avuton ja tumpelo enkä kuitenkaan osaa mitään käytännöllistä. Jotkut perusasiat piti tehdä, kuten oman huoneen siivoaminen ja ruuanlaitossa minut lähinnä laitettiin pesemään perunat. Kuvittelin että ruuanlaitto ja esim. puutarhanhoito on jotain rakettitiedettä. Omilleni muuttaessani ajattelin olevani tosi tumpelo ja epäkäytännöllinen, ja söin yleensä opiskelijaruokaloissa tai makaroniviritelmiä. Lasten synnyttyä jouduin sitten opettelemaan kokkausta ja muuta ja huomasin, että enhän olekaan mikään tumpelo 😯 Enkä edes epäkäytännöllinen, päin vastoin. Minua pidettiin tumpelona, koska minulle ei koskaan oltu vaivauduttu opettamaan asioita, ja se kai johtui siitä että olin ujo kirjatoukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät opettaneet tai vaatineet mitään kotitöitä ja vielä lukiolaisena Äiti teki aamiaispöytään kaakaon.
En ole kärsinyt tästä mitenkään. Opin kyllä lukemaan ja luin sitten pari keittokirjaa ja siivousvälineiden käyttöohjeet. Ihan hyvin olen oppinut heti kun on ollut tarve.
Tämä!
Miten teitä olis pitänyt opettaa? Kai siinä nyt oppii kun näkee toisen tekevän ja loput maalaisjärjellä.
Koneet on kaikki erilaisia ja virastot on muuttaneet nettiin. Pankki myös!Samaa ihmettelen! Vai vielä opettaa olisi pitänyt! Kotitaloutta on ollut jo jostain 70-luvulta pojilla yhtä lailla kuin tytöillä. Kummalliselta tuntuu, että jopa 3-kymppisenä joku sanoo, että ei osaa pestä ikkunoita. Viitsimisestä siinä on kysymys.
Osa ihmisistä on ehkä liian arkoja kokeilemaan yhtään mitään. Ei ikkunat mene pilalle siitä, vaikka ne pesisi väärin. Ellei nyt siis tärpätillä ala ikkunanpokia vetelemään. Jotkut ei vaan uskalla koittaa ja sitten valittaa että kun ei osaa. Yrittäkää edes.
Minä olin pitkään arka yrittämään, koska virheistä tuli kotona aina hirveät huudot. Kesti aikansa oppia uskaltamaan. T. äskeinen tumpelo
Ensimmäinen ajatus oli, että ei minulle ole opetettu mitään kotitöitä. Hups. Meillä ei varsinaisesti tarvinnut tehdä niitä, kun äiti oli ns. kotiäiti, mutta paljon opittiin kun oltiin mukana monessa. Saatiin tehdä kaikkea mikä kiinnosti, kotona kannustettiin oma-aloitteisuuteen. Me tytöt tehtiin verstaassa puutöitä, sahattiin ja vasaroitiin. Mökillä lämmitettiin takat ja saunat, hakattiin halkoja, ajeltiin moottoriveneellä, ravustettiin ja paistettiin lettuja. Kotona ommeltiin vaatteita (mitä äiti ei osannut). Äiti oli hyvä kokki ja leipuri, kyllä niistä nikseistä jotain tarttui. Mehuja ja hilloja tehtiin joka kesä. Kesätöissä jo nuorena, toimistossa aputyttönä. Käytöstavat kotoa ja pikkuhiljaa maailmalta. Silmät ja korvat auki vaan.
Paras oppi on ollut se, että kaikkea mitä haluaa tehdä, osaa, kun opettelee. Ennemmin kaikki on mielestäni asenteesta kiinni. Kaikkea ei kukaan osaa, mutta kun on into oppia, se riittää. Nyt miehen kanssa on kiva, kun voimme opettaa toisiamme, remontit onnistuu ja se raivaussahakin on nyt hallussa. Ihan ärsyttävä taidan olla taitoineni.