Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?
Olenko ainut, jolle vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja tai kikkakolmosia liittyen ruoan valmistukseen, puutarhan hoitoon, siivoukseen yms?
Olen 28 ja mieheni on saman ikäinen. Tuntuu, että miehelleni on opetettu todella paljon enemmän näitä taitoja lapsuudenkodissaan. Itse olen joutunut 16-vuotiaana omilleni muuttaessani lähtemään ihan nollasta näiden asioiden kanssa...
Kommentit (591)
Täytyy myös muistaa, että lapset ovat erilaisia ja on myös lapsesta itsestä kiinni, mitä hän oppii.
Meillä touhukas 4v ja rauhallisempi 7v.
4v tulee kaikkeen mukaan, auttaa, haluaa tehdä ja oppii.
7v touhuilisi omiaan ja osallistuminen yhteiseen on kyllä yhtä tervanjuontia. Huoneensa siivoaa käskystä ja leipoo herkkujen takia, mutta muuten... Ei jaksa aina maanitella, kun se menee sellaiseksi jankuttamiseksi.
Eli jos hän joskus välittää, että ei opetettu, niin voin kyllä ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että ei sua yhtään kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lista opetettavia kotihommia. Opetetaan lapsille vähitellen. On myös keino tukea nuoren itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole opetettu. Nähnyt olin kyllä miten ruokaa tehdään, leivotaan, siivotaan ym. Osasin kyllä kuoria perunoita, eikä sitäkään mielestäni kenenkään tarvinnut kädestä pitäen opettaa.
Minulle ei kyllä tuottanut vaikeuksia tehdä ruokaa, koska olen lukutaitoinen ja netissähän on reseptejä pilvin pimein. En myöskään ymmärrä jos joku ei osaa esim. imuria käyttää kun äiti ei ole opettanut.
Eiköhän se ole ihan itsestä kiinni osaako mitään tehdä,eli halusta oppia, eikä itkeä kun ei ole opetettu. Mitä ongelmaa on esim. laskun maksussa, koska netissä surfataan jo pienestä pitäen. Netistä löytyy myös ohjeet verotukseen ja kelaan liittyen ym.Jos ei vaan viitsi mitään niin se on sitten oma murheensa.
Hitto, olisi pitänyt 80-luvulla katsoa netistä ne asiat, mitä ei itse osannut.
Ai sä olet niin vanha jo ja vielä itket kun äiti ei ole opettanut. Luulin, että täällä kolmekymppiset puhuu. Ilmeisesti keittokirjojakaan ei ollut silloin vielä keksitty, eikä laitteissa ollut käyttöohjeita.
Onko tämä ensimäinen lanka missä myönnetään olevan miesten ja naisten töitä?
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että ette osanneet laittaa ruokaa, kun muutitte omillenne: Mitä te teitte koulun kotitaloustunnilla? Olen ihan vilpittömästi kiinnostunut. Vaikka tuntien aikana ei ehtinytkään tulla mitään rutiinia, niin kyllähän siellä perusasiat oppi ja sen lisäksi tekemään ruokaa ohjeen mukaan.
Kotitaloutta oli kerran viikossa yksi vuosi 13-vuotiaana. Eipä sieltä paljon jäänyt mieleen, kun 8 vuotta myöhemmin muutin omilleni. Oppi tuli ruuanlaittoon kyllä muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole opetettu. Nähnyt olin kyllä miten ruokaa tehdään, leivotaan, siivotaan ym. Osasin kyllä kuoria perunoita, eikä sitäkään mielestäni kenenkään tarvinnut kädestä pitäen opettaa.
Minulle ei kyllä tuottanut vaikeuksia tehdä ruokaa, koska olen lukutaitoinen ja netissähän on reseptejä pilvin pimein. En myöskään ymmärrä jos joku ei osaa esim. imuria käyttää kun äiti ei ole opettanut.
Eiköhän se ole ihan itsestä kiinni osaako mitään tehdä,eli halusta oppia, eikä itkeä kun ei ole opetettu. Mitä ongelmaa on esim. laskun maksussa, koska netissä surfataan jo pienestä pitäen. Netistä löytyy myös ohjeet verotukseen ja kelaan liittyen ym.Jos ei vaan viitsi mitään niin se on sitten oma murheensa.
Kulta, yksi asia on myös se, että ymmärtää, milloin sitä imuria olisi hyvä käyttää jne. Toiseksi, kaikki nyt eivät laillasi elä netissä.
En elä netissä, mutta tiedän, että sieltä löytyy ohjeet kaikkeen jos viitsii vaivautua hakemaan. Jos eläisin netissä tuskin ehtisin tekemään nämä käytännön asiat mitä päivittäin teen. En ole myöskään niin kovapäinen, että uudelleen ja pitää samaa asiaa hakea. Eiköhän he jotka elävät netissä hae sieltä ovensuusta vaan sen pitsansa ja jatkavat taas elämäänsä. Täytyy olla tosi tyhmä jos ei tiedä milloin imuria tulee käyttää tai sitten lapsuudenkodissa ei ole koskaan siivottu.
Jäin oikein miettimään, opettivatko vanhempani mulle em taitoja vai opinko ne vaan jo lapsena seuratessani vierestä, kun äiti ja isä tekivät. Asuttiin kyllä kerrostalossa eli mitään puutarhaa ei edes ollut. Oppikouluun kun menin tuli kerran viikossa tiskivuoro. Mutta ei silloinkaan vanhemmat opettaneet, miten astioita tiskataan. Kesätöihin menin ensimmäistä kertaa 14-vuotiaana ja silloin äitini opetti budjetin tekemisen ja kirjanpidon. Muutin omilleni 18-vuotiaana vuonna 1980 ja taisin muutaman kerran soittaa vanhemmilleni kysyäkseni neuvoa johonkin asiaan. Keittokirjat sekä Kotiliesi-lehti...niistä luki erilaisia reseptejä ja kokemuksen karttuessa oppi soveltamaan ohjeita. Jotkut asiat oppi yrityksen ja erehdyksen kautta. Esim sen, ettei sinisiä farkkuja kannata laittaa samaan koneelliseen valkoisten alusvaatteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opetettu mitään. En ymmärtänyt mitään siivoamisesta, ruuanlaitosta, laskujen maksusta tai esim kotivakuutuksesta en ollut kuullutkaan! En saanut osallistua noihin kotona, vaikka olisin halunnut. Käskettiin pois jaloista. Karkkia sain ostaa äidin tilille kaupasta, joten en oppinut rahan käyttöäkään.
Omaan nilkkaan se kolahti montakin kertaa. Nyt yli nelikymppisenä osaan jo vähän
Vierailija kirjoitti:
Muistapa millainen olit teininä. Ei sinua kiinnostanut ruuanlaittaminen, siivous, pyykinpesu, mankelointi, silittäminen eikä osallistuminen minkään juhlien valmisteluihin, ei edes omie rippi-ja yo juhlien, eikä mikään muukaan, paitsi kaverit, pojat, musiikki, festarit ja muut sellaiset.
Miksi syytätte vanhempienne, omasta haluttomuudesta ja vastenmielisyydestä yhtään aikoinaan kotona asuessa?
Meillä oli selvä työnjako, eli lapset imuroivat, tamppasivat matot ja kuorivat perunat. Äitimme taas laittoi aina ruuan, eikä antanut meidän edes yrittää mitään, sillä siitä tulisi kuulemma vain sotkua. Samaa rataa siihen asti kun muutin pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä opettelin ihan itse kotona. Ei nyt joku pyykkikoneen käyttö ole vaikeaa. Oli myös keittokirjoja kotona, joista pystyi lukemaan ohjeet ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät opettaneet tai vaatineet mitään kotitöitä ja vielä lukiolaisena Äiti teki aamiaispöytään kaakaon.
En ole kärsinyt tästä mitenkään. Opin kyllä lukemaan ja luin sitten pari keittokirjaa ja siivousvälineiden käyttöohjeet. Ihan hyvin olen oppinut heti kun on ollut tarve.
Tämä!
Miten teitä olis pitänyt opettaa? Kai siinä nyt oppii kun näkee toisen tekevän ja loput maalaisjärjellä.
Koneet on kaikki erilaisia ja virastot on muuttaneet nettiin. Pankki myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulle opetettiin kaikkea hyödytöntä, kuten sukan parsintaa ja alushousujen silitystä... Mitään järkevää ei opetettu.
Kärjistäen sanottuna vanhempani eivät kasvattaneet minua mitenkään vaan kaikki oli aina kiellettyä, EI oli aina se vastaus kaikkiin pyrkimyksiini. Mitään elämässä menestymisen alkeitakaan ei opetettu, jonniinjoutavaa paskaa kyllä hölötettiin lähes koko ajan mistä ei mulle ollut mitään hyötyä.
Ja kyllä, olen syntynyt 70-luvulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistapa millainen olit teininä. Ei sinua kiinnostanut ruuanlaittaminen, siivous, pyykinpesu, mankelointi, silittäminen eikä osallistuminen minkään juhlien valmisteluihin, ei edes omie rippi-ja yo juhlien, eikä mikään muukaan, paitsi kaverit, pojat, musiikki, festarit ja muut sellaiset.
Miksi syytätte vanhempienne, omasta haluttomuudesta ja vastenmielisyydestä yhtään aikoinaan kotona asuessa?
Huh, mistähän tällainen defenssi? o.O
Olen itse kasvanut masentuneen äidin kanssa ja huolehtinut itsestäni todella nuoresta saakka. Sain jo ala-asteikäisenä etsiä itselleni kaapista ruokaa, jos halusin syödä. Lukioikäisenä olinkin jo vastuussa "perheemme" ruokaostoksista (onneksi sentään sain rahaa niihin, kun hain automaatista). En silti saanut mitään oppeja siitä, miten tehdään ruokaa tai taloutta ylläpidetään muuten. Ihan itse lapsena opettelin kaikki asiat ja selviydyin niistä. Joskus teininä tosin saatoi soittaa äitipuolelle ja kysyä vaikka ruoanlaitosta, mutta ei sekään minusta mitään kotikokkia tai hyvää ruoanlaittajaa enää tehnyt.
Selvää heitteellejättöähän tuo oman onnensa nojaa jättö ainakin omalla kohdallani oli, ja todellakin saan syyttää siitä äitiäni halutessani. Ei lapselta (tai teiniltä) voi odottaa tuollaista vastuunottoa itsenäisesti.
Jos hankkii lapsia on velvollinen myös kasvattamaan ne lapsensa. Kasvattaminen ei ole vain sitä, että lapsella on katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita vaan siihen kuuluu olennaisena osana elämässä tarvittavien taitojen opettaminen ja tiedon siirtäminen. Monet eläimetkin näyttävät pystyvän parempaan kuin ihmisvanhemmat.
Sekin on aikamoista uusavuttomuutta, ettei ymmärrä, että lapsilleen tulisi opettaa pienestä pitäen ja vuosien varrella käytännössä kaikki tieto ja taito, jota hän tarvitsee aloittaessaan itsenäisen elämän. Tätä ei voi ulkoistaa koululle, sillä koulu ei niitä taitoja opeta.
Opeta lapsellesi ainakin nämä:
- hyvät käytöstavat ja muiden huomioiminen, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan
- omien rajojen tunnistaminen ja puolien pitäminen, mitä hankalissa tilanteissa voi tehdä
- ajankäyttö, ajoissa oleminen, suunnitelmallisuus, tehtävien asioiden priorisointi
- rahankäyttö (myös konkreettisesti; aloita pienistä summista), säästämisen tärkeys, erilaiset sijoitukset ym. ja niiden riskit, nettipankki, epäviisaat rahankäyttötavat ja miten ne vältetään
- kodin ylläpitoon ja arjen pyöritykseen liittyvät tehtävät (siivous, ruuanlaitto, pyykinpesu jne.) ja miten ne tehdään järkevimmin, järjestyksen ylläpitäminen, tavaramäärän hallinta, kierrätys
- itsestään huolehtiminen, hygienia (mm. hampaiden harjaus aamuin illoin), ymmärrystä siihen milloin on aiheellista mennä lääkäriin ja miten se tapahtuu, toimiminen hätätilanteessa (opeta viimeksi mainittu heti kun lapsi siihen kykenee)
- opiskelun opettaminen, erilaiset oppimismenetelmät, opiskelumahdollisuudet, tiedon haku, mistä millaistakin tietoa löytää (netti, YouTuben opetusvideot, kirjasto), huom. on paljon helpompaa oppia asioita myös itsenäisesti kun tietää mitä kaikkea tietoa mistäkin voi löytää
- tietoa vakuutuksista, sähkösopimuksista, kännykkäliittymistä, muuttofirmoista ym. mitä tulevaisuudessa tarvitsee
- työnhaku, työnteko, sopimukset, työttömyystilanteet, yhteiskunnan tukijärjestelmä, omat oikeudet ja velvollisuudet, verotus
- mitä kaikkea elämässä voi tehdä vapaa-aikana ja miten (harrastukset, matkustaminen, tapahtumat kuten konsertti...)
- ylipäätään miten yhteiskunta toimii, miten maailma toimii ja miten siinä eletään (mitä on olemassa)
Jotta kenenkään ei jää epäselväksi, tarkoituksena ei ole pitää lapselle yksityiskohtaisia luentoja verotuksesta tai opettaa kolmivuotias tekemään sähkösopimusta vaan kuljettaa näitä asioita läpi lapsuuden ja nuoruuden osana normaalia elämistä, keskustella luontevissa tilanteessa luontevissa määrin ja ottaa lapsi välillä mukaan siihen pyykinpesuun pienestä pitäen sekä antaa kohtuudella yhä enemmän vastuuta ikätason mukaisesti.
Hänelle, joka on lapsesta lähtien tottunut näihin asioihin, ei tuota vaikeuksia pärjätä aikanaan itsekseen ja hän voi käyttää aikansa ja energiansa mm. opinnoissa menestymiseen kodinhoidon alkeiden opettelun sijaan.
Vierailija kirjoitti:
"Äiti saanko mä pilkkoa porkkanat ja punajuuret?" "Et sä mitään osaa, mee pois siitä tieltä".
Ilkeästi sanottu.
Mutta jos se yhtään auttaa, niin äitisi on ollut todennäköisesti stressaantunut ja ei ole jaksanut opettaa sinulle ainakaan tuossa tilanteessa.
Ei ne vanhemmat tahallaan ole opettamatta asioita, kaikilla ei vain ole välttämättä itselläänkään näitä taitoja, joten turhautuminen voi johtua tästäkin.
Minut (nainen) opetettiin kotona kaikkiin kotihommiin ja minulla oli omat vastuut lapsesta asti. Sitten aikuisena (19 v. muutin pois kotoa ulkomaille) opettelin loput itse. Se jäi harmittamaan, että mitään auton huoltoon liittyvää ei opetettu.
Sitten taas kaksi nuorempaa veljeäni on äiti täysin passanut piloille, mitään ei opetettu eikä vaadittu. Toinen asui luonani parikymppisenä ja minä sitten opetin hänelle kädestä pitäen ruoanlaiton, pyykinpesun ja siivouksen. Kyllä siinä välillä tapeltiinkin kun ei olisi jäbää huvittanut tehdä hommia, mutta mielestäni autoin häntä elämässä eteenpäin. Olisi kaikkien kannalta parempi jos jo ihan pienestä lähtien lapsille opetettaisiin kodinhoidon perusasiat.
Ei opetettu mitään, mutta kaiken opettelin itse kotoa muutettuani. Ruuanlaiton, leipomisen, siivoamisen, pyykinpesut, raha-asioiden hoitamiset jne.
Vanhemmat eivät ole koskaan opettaneet yhtään mitään. Eivät edes olleet kotona. Kotitalous tunnilla opin tietyt perusjutut. Silti olen hyvin taitava käsistäni. Osaan ommella hyvin, silittää, remontoida, tehdä laiturin, kiinnittää kaakelit, hioa lattiat, kirjoittaa kalligrafiaa, tehdä lähes mitä tahansa ruokaa, ommella telttoja, alustoja, tuunata vaatteita ja alusvaatteita, soittaa pianoa, hoitaa puutarhaa, siivota ja ratkoa ongelmia, uida hyvin, ajaa autoa jonkin verran. Jos jotain pitäisi sanoa mitä en osaa, niin pianon virittämistä en hallitse. En myöskään auton renkaiden vaihtoa uskalla tehdä. En uskalla laittaa matoa koukkuun, enkä perata kalaa tai nylkeä lintua. Kaikki muut ruoanlaittoon, kodin siisteyteen ja leipomiseen liittyvät taidot olen oppinut itsekseni. Reseptejä tarvitsen harvoin. Niin ja marjojen poimiminen ei luonnistu, liikaa rankkoja muistoja lapsuudesta.