Roikkuvat rinnat imetysten jälkeen, miten tästä eteenpäin?

Jos yhtään lohduttaa, niin ajattele, että se on harvinaisen normaalia.

Some vaan valitettavasti on täynnä terhakoita ja täyteläisiä rintoja

Vierailija kirjoitti:

Elämä on niin lyhyt, ettei sitä kannata elää kärsien:) Rintoja korjataan ihan rasvansiirrollakin ilman implantteja. Mun entisen opiskelukaverin äiti mm. korjautti siten rintansa, joiden ulkonäöstä oli kärsinyt vuosikaudet.

Täytyy jatkossa harkita asiaa. En halua olla vaan äiti( vaikka suuri elämänsaavutus se onkin) vaan myös jatkossakin seksikäs nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on niin lyhyt, ettei sitä kannata elää kärsien:) Rintoja korjataan ihan rasvansiirrollakin ilman implantteja. Mun entisen opiskelukaverin äiti mm. korjautti siten rintansa, joiden ulkonäöstä oli kärsinyt vuosikaudet.

Nimenomaan on turhaa kärsiä suuren leikkauksen riskeistä ja kivuista.

Höh ja pöh:) Täällä on useimmiten sellainen meininki, että kaikkein surkeimmatkin vastaantulevat asiat pitää hyväksyä mukisematta. Näin ei pidä olla. Mun opiskelukaverin äiti esitteli meille tytöille rintojaan leikkauksen jälkeen ja ne olivat oikeasti upeat:)

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa, niin ajattele, että se on harvinaisen normaalia.

Some vaan valitettavasti on täynnä terhakoita ja täyteläisiä rintoja

Kiitos, kyllä vähän lohduttaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on niin lyhyt, ettei sitä kannata elää kärsien:) Rintoja korjataan ihan rasvansiirrollakin ilman implantteja. Mun entisen opiskelukaverin äiti mm. korjautti siten rintansa, joiden ulkonäöstä oli kärsinyt vuosikaudet.

Nimenomaan on turhaa kärsiä suuren leikkauksen riskeistä ja kivuista.

Höh ja pöh:) Täällä on useimmiten sellainen meininki, että kaikkein surkeimmatkin vastaantulevat asiat pitää hyväksyä mukisematta. Näin ei pidä olla. Mun opiskelukaverin äiti esitteli meille tytöille rintojaan leikkauksen jälkeen ja ne olivat oikeasti upeat:)

Komplikaatioriskejä ei mielestäsi ole?

Suurimmalla osalla ikäisistäsi synnyttäneistä naisista on varmasti sama tilanne.

Löysät riippanat ei korjaannu ku silikoneilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on niin lyhyt, ettei sitä kannata elää kärsien:) Rintoja korjataan ihan rasvansiirrollakin ilman implantteja. Mun entisen opiskelukaverin äiti mm. korjautti siten rintansa, joiden ulkonäöstä oli kärsinyt vuosikaudet.

Nimenomaan on turhaa kärsiä suuren leikkauksen riskeistä ja kivuista.

Höh ja pöh:) Täällä on useimmiten sellainen meininki, että kaikkein surkeimmatkin vastaantulevat asiat pitää hyväksyä mukisematta. Näin ei pidä olla. Mun opiskelukaverin äiti esitteli meille tytöille rintojaan leikkauksen jälkeen ja ne olivat oikeasti upeat:)

Nyt ei taida olla "tapahtui tosielämässä". Vai esitteli lapsensa opiskelukavereille tissejään :D

Rasvansiirrossa komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia.

Jos itse leikkaisin rintani, tekisin leikkauksen Suomessa.

Voihan ne ripustukset laittaa uusiksi ja käyttää oma rasvaa  muodon saamiseen. Itselläni on niin kätevät riipparit, että tänään kun oli nännit ja nännipihat palaa helteessä niin tungin ne vaan kainaloon, että ei pala.

Äidilläni oli rintasyöpä ja toinen rinta leikattiin. Myöhemmin rintaan siirrettiin rasvaa ja nätti tuli. En usko, että syöpäpotilaalle helposti tuollaista leikkausta tehtäisiin jos riskit olisivat suuret.

Ja kunnallisella tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on niin lyhyt, ettei sitä kannata elää kärsien:) Rintoja korjataan ihan rasvansiirrollakin ilman implantteja. Mun entisen opiskelukaverin äiti mm. korjautti siten rintansa, joiden ulkonäöstä oli kärsinyt vuosikaudet.

Nimenomaan on turhaa kärsiä suuren leikkauksen riskeistä ja kivuista.

Höh ja pöh:) Täällä on useimmiten sellainen meininki, että kaikkein surkeimmatkin vastaantulevat asiat pitää hyväksyä mukisematta. Näin ei pidä olla. Mun opiskelukaverin äiti esitteli meille tytöille rintojaan leikkauksen jälkeen ja ne olivat oikeasti upeat:)

Nyt ei taida olla "tapahtui tosielämässä". Vai esitteli lapsensa opiskelukavereille tissejään :D

Tämä on taas niitä asioita, joissa on sana sanaa vasten. Mun opiskelukaverin äiti näytti meille tytöille rintojaan, eikä siinä mun mielestä mitään ihmeellistä ollut. Olin nähnyt ne ennen leikkaustakin mm. yhteisellä saunareissulla. Kuulostaa hassulta, ettei rintojaan voisi näyttää tutuille naisille.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni oli rintasyöpä ja toinen rinta leikattiin. Myöhemmin rintaan siirrettiin rasvaa ja nätti tuli. En usko, että syöpäpotilaalle helposti tuollaista leikkausta tehtäisiin jos riskit olisivat suuret.

Ja kunnallisella tehtiin.

Kyllä naiselle rinnat ovat iso osa identiteettiä. Hyvä, että sun äidille tehtiin sellainen korjausleikkaus.

Ap

AP. Opettelet vain rakastamaan niitä.

Minulla 19-vuotiaasta asti nahkaläpyskät. Imettäessä 65B vaihtui 70 DD ja iho venyi paljon. Varsinkin kun vuosia myöhemmin erosin, tunsin vielä suurempaa häpeää rinnoistani, vaikka lapseni isä sanoi pitävänsä niistä, en uskonut että kukaan muu pitäisi.

Nykyisen mieheni kun kohtasin meni varmaan vuosi ennen kuin suostuin riisumaan rintaliivini, tilanne ei ollut mitenkään seksuaalinen vaan ihan puhtaasti tilanne, jossa "paljastan" itseni miehelle. Tilanne oli hirveä aina kunnes nykyinen mieheni sanoi että ne ovat kauniit (eikä kyllä ole) ja siitä asti olen voinut olla välittämättä niistä, se on vapauttavaa. Siitä on nyt 20 vuotta aikaa ja edelleen tuo mies tuossa on ja voin jo sanoa, että vaikka rintani eivät ole kauniit niin rakastan niitä, ne ovat tehneet työnsä ja mitä sitä häpeämään.

Silikoneja en harkinnut edes nuorena.

Vierailija kirjoitti:

AP. Opettelet vain rakastamaan niitä.

Minulla 19-vuotiaasta asti nahkaläpyskät. Imettäessä 65B vaihtui 70 DD ja iho venyi paljon. Varsinkin kun vuosia myöhemmin erosin, tunsin vielä suurempaa häpeää rinnoistani, vaikka lapseni isä sanoi pitävänsä niistä, en uskonut että kukaan muu pitäisi.

Nykyisen mieheni kun kohtasin meni varmaan vuosi ennen kuin suostuin riisumaan rintaliivini, tilanne ei ollut mitenkään seksuaalinen vaan ihan puhtaasti tilanne, jossa "paljastan" itseni miehelle. Tilanne oli hirveä aina kunnes nykyinen mieheni sanoi että ne ovat kauniit (eikä kyllä ole) ja siitä asti olen voinut olla välittämättä niistä, se on vapauttavaa. Siitä on nyt 20 vuotta aikaa ja edelleen tuo mies tuossa on ja voin jo sanoa, että vaikka rintani eivät ole kauniit niin rakastan niitä, ne ovat tehneet työnsä ja mitä sitä häpeämään.

Silikoneja en harkinnut edes nuorena.

Kiitos kommentistasi!

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei autakaan. Minun rintani riipahtivat samaisesta syystä 25-vuotiaana. Silloin se tuntui pahalta, kuten raskausarpinen vatsakin. Mutta kaikkeen tottuu. Nyt 49-vuotiaana olen hyväksynyt itseni. Ei täältä kukaan timminä lähde, ellei sitten nuorena kuole. Mutta en ihmettele tai paheksu, jos joku turvautuu kauneuskirugiaan. Se on parempi kuin jäädä voivottelemaan. Toisaalta lopputulos on sama kuitenkin. Elämä jättää jälkensä. Ei sitä pidä hävetä.

Muistan jostain lukeneeni, että jollain alkuasukaskansalla oli kirous, jossa toivottiin vihamiehelle ikuisesti pystyjä rintoja, koska se tarkoitti ikuisesti alhaista sosiaalista statusta, nuoren tytön asemaa. Äideillä ei ole pystyjä rintoja, mutta heillä on asema aikuisina, vaimoina ja vanhempina.

Kehosi on tehnyt upeita asioita, älä häpeä sitä!

Pelkkää pas*aa, kukaan mies halua enää ryppymahaista naista työmiehen rukkasilla, jotkut surkeat betat saattavat käyttää kassien tyhjennykseen paremman puutteessa.

Ketä kiinnostaa mitä joku mies haluaa??

Täällä lapseton 23-vuotias jolla isot mutta todella roikkuvat rinnat. Liivit päällä näyttää joo ihan hyvältä, ilman liivejä roikkuvat samalla tavalla kuin sukkaan laittaisi painavan kiven. Usein mietityttää ja kauhistuttaa että mitäköhän näille läpysköille tapahtuu sitten tulevaisuudessa lasten hankinnan jälkeen...😌

Mulle kävi sama juttu. Oli tosi kipeää aikaa pari vuotta imetysten jälkeen, itsetunto rintojen osilta (ja kahden vertikaalisen sektioarven jäljiltä) tosi huono. Sitten meitä vielä koetteli avioero ja tapasin myöhemmin vähän nuoremman, lapsettoman ja todella urheilullisen ja ulkomuodoltaankin todella timmin miehen. Päätin, että seksikkyyteni ei ole roikkuviin rintoihin tai vatsaan valjastettu, vaan se muodostuu itsevarmuudesta, ja omasta suhteestani vartalooni. Meni oppi miehelle, kun hänkin pitää kehostani. Vaikka se ei saman näköinen ole kuin ennen lapsia, ajaa se edelleenkin asiansa. Edelleenkin kiihotun nännejä koskettelemalla ja lantionpohjan lihakset on tullut treenattua hyvään kuntoon. Kerran täällä vain ollaan, kannattaa pyrkiä nauttimaan ajasta. :)

Vierailija kirjoitti:

Täällä lapseton 23-vuotias jolla isot mutta todella roikkuvat rinnat. Liivit päällä näyttää joo ihan hyvältä, ilman liivejä roikkuvat samalla tavalla kuin sukkaan laittaisi painavan kiven. Usein mietityttää ja kauhistuttaa että mitäköhän näille läpysköille tapahtuu sitten tulevaisuudessa lasten hankinnan jälkeen...😌

Roikkuvat rinnat on ihan kivat.

m42

Miehellä on minusta aika iso rooli tuossa, että nainen pystyy tulemaan sinuiksi raskauden, synnytyksen ja imetyksen tuomien muutosten kanssa. Mies voi näyttää ja kertoa haluavansa naistaan edelleen.