Lue keskustelun säännöt.
Ennen seurustelua luottamuspulaa, kannattaako alkaa yhteen?
25.06.2020 |
Otsikko kuulostaa siltä että "no ei todellakaan!" mutta avaan vähän enemmän.
Ollaan yli 30 molemmat, mukavaa treffailua ja tapailua takana pitkään, mies haluaisi edetä ja olla virallisesti yhdessä, suunnitella yhteenmuuttoa jne. Mulla jossain takaraivossa ajatus että en voi luottaa häneen. Ei ole mitään oikeaa syytä, ollaan puhuttu asiasta ja tivaa mikä on vikana. En osaa konkreettisesti sanoa että en luota koska syy a ja b. Se on vaan sellainen epäilys, että on vähän häntäheikki pohjimmiltaan, mutta päällisin puolin ei sitä näytä. Tiedän että hänellä on tässä tapailumme aikana ollut yhden illan juttuja tai jotain muitakin tapailuja mutta se ei haittaa, kun ei oltu sovittu että muita ei enää tapailla. Mutta ehkä toikin aiheuttaa sitä luottamuspulaa, ei ollut täysin avoin noista muista. Sellainen tunne, että jättää asioita kertomatta. On pettänyt aiemmassa parisuhteessaan ja puhui siitä todella vähättelevästi, kuin ei katuisi edes, tai jotenkin oikeutti sen teon itselleen. Sanoi sen olleen virhe ja ettei tekisi sitä kenellekään toiselle ihmiselle enää ikinä, mutta rivien välistä välittyi eri vaikutelma.
Mitään muuta vikaa ei ole, ollaan ihan täydellisiä toisillemme, eikä hän ymmärrä miksi jarrutan. Juhannuksena muutaman oluen jälkeen itki, että pelkää että jätän hänet, että ei kelpaa mulle.
Ulkopuolisten kommentit tervetulleita, tuntuu että ajatukset vain pyörii kehää enkä pääse siitä kehästä pois. Pitäisikö opetella luottamaan, katsoa miten käy, vai tekisikö se sisällä kalvava epäilys minusta hullun. Voiko tällaisesta tulla toimivaa ajan kanssa?
Kommentit (48)
Jos on tuollainen epäilys, niin yleensä se kyllä pitääkin kutinsa. Kyllä ihmisestä huomaa, jos ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa tai jos tapana on vähätellä tekemisiään ja on vähän sellainen huoleton, että mitäs tuosta nyt... Tuokin, että on edellisessä suhteessa pettänyt, niin jos ihan oikeasti sitä katuu ja häpeää tekosiaan, niin ei sellaista ihan tuosta vaan avoimesti kerrota uudelle tuttavuudelle tyyliin "näin nyt vaan kävi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää aloittako seurustelua. Vaikka suhteen alkuvaiheessa ei vielä yleensäkään ole mitään vakaata luottamusta (koska toista ihmistä ei vielä tunne kovin hyvin), niin alkuvaiheessa kuitenkin pitäisi olla edes tunne, että ”tämän henkilön kanssa haluan ja ennenkaikkea pystyn rakentamaan hyvän luottamuksen”.
Mielestäni ei lupaa hyvää, jos mies on entisessä suhteessaan pettänyt, eikä vaikuta katuvan sitä. Yleensä vaisto on tällaisissa asioissa oikeassa ja hälytyskellot soivat ihan aiheesta, joten jos jo alkumetreiltä on pienintäkään aavistusta, että mies ei ehkä ole kovin puhtoinen, juokse.
Tässä vaiheessa sinun on vielä helppo kääntyä. Jos ryhdyt leikkiin, et välttämättä koskaan saa mielenrauhaa tämän asian tiimoilta, vaikka mies ei pettäisikään.
Etsi mies, jonka kanssa luottamuksen rakentaminen on ensimetreiltä asti helppoa.
Kai hän selitti tuon pettämisen juuri siten, että se ex ansaitsi sen? Onko muuten haukkunut exiään ja muistanut hehkuttaa, kuinka sinä olet niin erilainen?
Hyviä kommentteja, kiitos. Tavallaan tiedostan tämän itsekin.
En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että jos vika onkin minussa. Minulla on vaikea luottaa, minä olen epäilevä, minä tulkitsen miestä väärin? Heitän hyvän parisuhteen hukkaan perustelemalla että ei vaan tunnu siltä että voin luottaa.
Kaikki tekee virheitä, olen itsekin tehnyt aiemmissa suhteissa (en pettänyt kuitenkaan). Ei kertonut asiasta minulle heti, mutta avauduttiin miutenkin hyvin henkilökohtaisia asioista, niin tuo aiempi pettäminen tuli esille. En näe että siitä kertominen on mikään ongelma, päin vastoin, kamalaa jos olisi jättänyt kertomatta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kai hän selitti tuon pettämisen juuri siten, että se ex ansaitsi sen? Onko muuten haukkunut exiään ja muistanut hehkuttaa, kuinka sinä olet niin erilainen?
Ei. Selitti enemmänkin sitä kautta, että ihmiset tekee joskus virheitä ja katumalla ne ei muutu, mutta niistä voi oppia. Nimenomaan selitti katuvansa siksi, että satutti eksänsä. Ei ole haukkunut ketään, puhuu aika neutraalisti eksistään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea, mutta kannattaa tarkastella asioita monelta osin.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mutta kannattaa tarkastella asioita monelta osin.
Voi kiitos. Miksi pitää kommentoida, jos ei edes jaksa lukea mistä on kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä menetettävää jos etenee vähän pidemmälle?
Joskus nuorena seurustelin kumppanin kanssa joka selvästi jahkaili luottaako vai eikö. Aikani jaksoin sitä mutta lopulta suhde kariutui tuohon luottamuspulaan. Suhteen kariutumisen jälkeen hän olisi melkein luvannut kuun taivaalta jos vain olisin jatkanut. Valitettavasti se vain silloin oli jo liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä menetettävää jos etenee vähän pidemmälle?
Joskus nuorena seurustelin kumppanin kanssa joka selvästi jahkaili luottaako vai eikö. Aikani jaksoin sitä mutta lopulta suhde kariutui tuohon luottamuspulaan. Suhteen kariutumisen jälkeen hän olisi melkein luvannut kuun taivaalta jos vain olisin jatkanut. Valitettavasti se vain silloin oli jo liian myöhäistä.
Kiitos. Eniten pelkään, että mies ei edes tee mitään miksi luottamus rikkoutuisi, vaan sitä, että se epäilys syö mut sisältä ja se rikkoo meidän parisuhteen. Toisena vasta tulee pelko, että se särkee mun sydämen ja sen jälkeen en pystyisi luottamaan enää ikinä kehenkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette seurustelleet, mutta nyt haluatte "seurustella virallisesti", mitvit, tällainen mummo ei tuollaista ollako vai eikö olla tapailuhuorailua ymmärrä, sitä joko ollaan yhdessä tai ei olla. Virallisesti ollaan naimisissa, sitä ennen seurustellaan, yhden ihmisen kanssa kerrallaan, tapailu on sitä että kohtaa ihmisen eikä ekoilla treffeillä ole ihan varma tuleeko tästä mitään, toisilla jo pitäisi tietää, yhtä aikaa ei useita 'tapailla'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä menetettävää jos etenee vähän pidemmälle?
Joskus nuorena seurustelin kumppanin kanssa joka selvästi jahkaili luottaako vai eikö. Aikani jaksoin sitä mutta lopulta suhde kariutui tuohon luottamuspulaan. Suhteen kariutumisen jälkeen hän olisi melkein luvannut kuun taivaalta jos vain olisin jatkanut. Valitettavasti se vain silloin oli jo liian myöhäistä.Kiitos. Eniten pelkään, että mies ei edes tee mitään miksi luottamus rikkoutuisi, vaan sitä, että se epäilys syö mut sisältä ja se rikkoo meidän parisuhteen. Toisena vasta tulee pelko, että se särkee mun sydämen ja sen jälkeen en pystyisi luottamaan enää ikinä kehenkään.
Ap
Luottamuspula särkee molempien sydämen jokatapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No luepa vastauksiasi. Puolustelet niissä miestä koko ajan. Olet jo päätöksesi tehnyt. Muuta siis yhteen ja katso mitä tapahtuu.
Ps: tunne mikä toisesta ihmisestä nousee on harvoin väärä. Jos mä olisin sä - juoksisin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä menetettävää jos etenee vähän pidemmälle?
Joskus nuorena seurustelin kumppanin kanssa joka selvästi jahkaili luottaako vai eikö. Aikani jaksoin sitä mutta lopulta suhde kariutui tuohon luottamuspulaan. Suhteen kariutumisen jälkeen hän olisi melkein luvannut kuun taivaalta jos vain olisin jatkanut. Valitettavasti se vain silloin oli jo liian myöhäistä.
Ennemminkin: mitä menetettävää, jos ei jatkaisi?
Jos jatkaa, vaikka on pieni epäilys miehen mahdollisesta epäluotettavuudesta pettämisen suhteen, ja sitten käykin vaikka niin, että mies pettää, niin ap voi pahimmassa tapauksessa menettää luottamuksen pitkäksi aikaa. Siis, toki kuka tahansa muukin mies voi pettää ja tämä sama skenaario voi käydä, mutta ainakaan se ei olisi itse tietoisesti tehty päätös jatkaa ihmisen kanssa, johon ei ehkä pysty luottamaan. Lisäksi ap saattaa menettää elämästään vuosia epäluottamuksen varjostamassa suhteessa, kun voisi löytää kerralla suhteen, jossa luottamus pelaa alusta asti.
Joten, jos ap pienintäkään epäilystä, älä ala suhteeseen. Silloin vältyt itsesyytöksiltä, jos mies vaikka pettäisikin.
Minua on petetty kahdessa suhteessa ja jälkimmäisen olisin jopa pystynyt itse estämään, jos olisin antanut suhteen olla heti kun mies kertoi pettäneensä aikaisemmassa suhteessaan. Vannoi aluksi mullekin, että ei koskaan enää tekisi samaa kenellekään uudestaan, koska näki miten paljon se satutti toista. Mielestäni tuo on kuitenkin väärä peruste sille, miksei aio pettää enää uudestaan: syyn pitäisi olla se, että rakastaa kumppaniaan niin paljon, ettei yksinkertaisesti tahdo muiden kanssa harrastaa seksiä, eikä se, että (voisi pettää muuten, mutta) ei halua aiheuttaa kärsimystä kumppanille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus edelliseen: *Siis ap voi menettää luottamuksen pitkäksi aikaa kaikkiin miehiin
Apua. Kuulostaa minun edelliseltä suhteelta. Ainoa ero tosiaan, että minä olin tämän sinun miehen roolissa. Me edettiin suhteeseen ja olimme onnellisia 3,5 v. Ei ikinä tullut mieleen pettää miestä, olin (ja edelleen olen) korvia myöten rakastunut häneen, muut miehet olivat minulle ilmaa. Kuukausi sitten hän jätti minut. Hän ei ikinä oppinut luottamaan minuun sen huonon alun jälkeen ja se ei pystynyt unohtamaan sitä. Nyt olen aivan toivoton ja itken joka päivä. Ehkä parempi, jos jätät hänet, kun kerran sinulla tällainen fiilis. Se yleensä ei muutu :(
Luottamusta joko on tai ei ole. Muulla ei ole väliä.
Lue tarinasi niin, että ajattelisit sen olevan vaikka parhaan ystäväsi kertoma. Miten neuvoisit?
Jos minä kuulisin tuon tarinan ystävältäni, niin karvani kyllä nousisivat pystyyn monelta osin. Jo se, että mies on kännipäissään itkenyt sinulle ettei halua sinun jättävän häntä, saa aikaan tahattoman irvistyksen. Myös edelliset pettämiset ja miehen niihin hälläväliä suhtautuminen olisi minulle iso miinus, sillä asetun heti niiden naisten kenkiin ja mietin heidän tunteitaan asiassa.
Ap:n housuissa en todellakaan kuvittelisi olevani miehelle mikään erikoislöytö, sillä varmasti kaikki naiset ovat olleet ihania ihmisiä ja miten kävikään? En uskoisi enää mihinkään selittelyihin, vaan miinukset olisivat isommat kuin plussat. Epävarmuus tässä vaiheessa olisi liikaa ja en tuhlaisi aikaani enää yhtään siihen, että tietäisin miehen olevan muna pystyssä juokseva tuuliviiri naisasioissaan.
Mies ei tuosta paremmaksi muutu ja et saa rakastettua häntä uskolliseksi. On varmaa, että jos jätät miehen, niin hänellä on uusi daami käsipuolessa nopeasti ja tämä daami saa kuulla samat jutut, mutta sinä olet siinä vielä se yksi tyhmä mamma muiden mukana miehen jutuissa. Tuosta miehestä ei tule koskaan hyvää ja luotettavaa aviomiestä, ehkä jopa lastesi ihanaa rakastavaa isää, joka tekee rakkaidensa onnen eteen kaikkensa ja parasta ystävääsi. Hän ei valitettavasti kykene siihen. Eikä edes halua.
miehessä ei ole mitään vikaa, ja miesvihapalsta on mädättänyt aivosi. mutta joo, eroa. mies ansaitsee ehdottomasti parempaa
Jatka matkaa. Sinun rima on ihan liian matalalla etkä anna tarpeeksi painoarvoa avainsignaaleille vaikka ne työnnettäisiin sieraimestasi sisään.