Älkää kasvattako lapsestanne selostajaa - selostajavanhemmat!

Mieheni on tällainen selostaja.  Ja sitten suuttuu kun sanon etten jaksaisi koko ajan kuunnella.

Ei tarvitse mennä kuin Euroopan toiseen laitaan, ja siellä vilkas puhe on normaalia sosiaalisuutta.

Tosin siellä osataan myös lisäksi esittäytyä, katsoa silmiin ja kysyä kuulumisia. Suomessa aikuisetkaan eivät osaa esittäytyä vaan katsovat toisiaan kuin lehmä uutta navettaa, jos seurueeseen sattuu joku jota kaikki eivät tunne.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin Euroopan toiseen laitaan, ja siellä vilkas puhe on normaalia sosiaalisuutta.

Tosin siellä osataan myös lisäksi esittäytyä, katsoa silmiin ja kysyä kuulumisia. Suomessa aikuisetkaan eivät osaa esittäytyä vaan katsovat toisiaan kuin lehmä uutta navettaa, jos seurueeseen sattuu joku jota kaikki eivät tunne.

Onhan se keskustelukulttuuri erilaista vaikka etelän maissa, mutta ei ole vielä tullut sellaista maata vastaan jossa olisi tavallista kulttuuria koko ajan selostaa mitä tekee.

Ei ne italialaisetkaan koko ajan tekemistään selosta, vaikka puhuisivat muuten enemmän ja äänekkäämmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tommi leikkii autolla" "Tommilla on pissahätä"

Miksi on pahasta opettaa lapselle, että saa sanoa "minä" ja "minulla"? Kuulen tuota puhetyyliä todella usein. Haluaisin asiallisen vastauksen.

Jussi Halla-Ahokin on sanonut että puhuttelevat vaimonsa kanssa toisiaan kolmannessa persoonassa. Minäkin omaa miestäni.

Miehelläni on lempinimikin - eli tyyliin "mennäänkö me Kissan kanssa tänään kahville huoltsikalle..?"

Mutta puhutko itsestäsi ja tekemisistäsi esim. "Maria laittaa nyt ruokaa" "Maria menee p'askalle"?

Puhun, tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meille on ainakin ohjeistettu, että pitäisi lapsen puheen kehittymisen kannalta selostaa aivan kaiken. Enpäs tiennytkään, että siitäkin voi joku loukkaantua ja ärsyyntyä.

Missä ohjeistettu? Otitko liian tosissaan ohjeen?

Kaupassa käydessä löytyy näitä selostajavanhempia ”mennään ostamaan hedelmiä, mitä hedelmiä otetaan, otetaanko kolme omenaa, laitetaan ne tänne pussiin, laita pussi varovasti kärryyn” jne jne

Varmasti vielä aikuisena soi ohjeistukset päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin Euroopan toiseen laitaan, ja siellä vilkas puhe on normaalia sosiaalisuutta.

Tosin siellä osataan myös lisäksi esittäytyä, katsoa silmiin ja kysyä kuulumisia. Suomessa aikuisetkaan eivät osaa esittäytyä vaan katsovat toisiaan kuin lehmä uutta navettaa, jos seurueeseen sattuu joku jota kaikki eivät tunne.

Onhan se keskustelukulttuuri erilaista vaikka etelän maissa, mutta ei ole vielä tullut sellaista maata vastaan jossa olisi tavallista kulttuuria koko ajan selostaa mitä tekee.

Ei ne italialaisetkaan koko ajan tekemistään selosta, vaikka puhuisivat muuten enemmän ja äänekkäämmin.

Haluaisitko selittää tarkemmin, että mikä tekee vaikka suomalaisen kahden lapsen äidin tauottomasta höpötyksestä niin paljon nolompaa kuin italialaisen kahden lapsen äidin tauoton höpötys?

Ihan yhtä lailla se italiatarkin käy puheissaan läpi nykyhetkeä ja omaa sekä lasten tekemisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meille on ainakin ohjeistettu, että pitäisi lapsen puheen kehittymisen kannalta selostaa aivan kaiken. Enpäs tiennytkään, että siitäkin voi joku loukkaantua ja ärsyyntyä.

Missä ohjeistettu? Otitko liian tosissaan ohjeen?

Kaupassa käydessä löytyy näitä selostajavanhempia ”mennään ostamaan hedelmiä, mitä hedelmiä otetaan, otetaanko kolme omenaa, laitetaan ne tänne pussiin, laita pussi varovasti kärryyn” jne jne

Varmasti vielä aikuisena soi ohjeistukset päässä.

Joidenkin lasten kanssa varmaan sujuu kauppareissu paremmin, kun tehdään yhdessä. Ei se lapsi muuten tiedä minne pitää suunnistaa seuraavaksi jos ei sitä lausu ääneen.

Omasta puolestani voin sanoa, että minun vilkkaat lapseni käyttäytyvät huomattavasti paremmin eri tilanteissa, kun vähän juttelen heidän kanssaan.

Eli seuraavan kerran kun kuulet äidin selittävän vaikka bussissa pojalleen että ”Katsos, tuolta tulee iso traktori”, voit miettiä että kumpi olisi sinusta oikeasti rasittavampaa, se että minä vähän selittelen vai se, että lapsi lähtee käytävää tutkiskelemaan, bussin liikkeelle lähtiessä kaatuu päällesi ja purskahtaa itkuun.

Meillä on tämmöinen selostettu lapsi, joka alkoi puhumaan 1.5-vuotiaana, keskusteli jo leikki-ikäisenä kunnon keskusteluita, sanavarasto on laaja ja lukemaan alkoi eskarissa.

Valitettavasti melkoinen haaveilija ja keskittyminen herpaantuu erittäin helposti, joten joskus on vain edelleen selostettava, että "nyt se takki sinne naulaan" , jos toiveissa on että hommat eteneekin. Sori vaan.

Ärsyttää bonuslapsi joka ei voi olla hiljaa. Laulaa, rallattelee ja puhuu jopa vessassa siansaksaa itsekseen. Ollaan tehty selväksi että yhteisissä tiloissa pitää olla hiljaa, omassa huoneessaan voi sitten mutista, beat boxata ja hoilottaa, jos on pakko. Ärsyttää myös selostamalla ja selittämällä muiden päälle asiaansa. Suoraankin on sanottu, että nyt pitää poistua, mutta ei vaan tunnu edes ymmärtävän pitävänsä meteliä ja sen metelin ahdistavan muita perheenjäseniä. Ihan hirveää, mieskin on helpottunut kun oma lapsi hetkeksi lähtee, koska se jatkuva ääni on oikeasti pääkopan sekoittavaa. Sitä ei tajua kuin ne, jotka elää sen jatkuvan äänikoneen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meille on ainakin ohjeistettu, että pitäisi lapsen puheen kehittymisen kannalta selostaa aivan kaiken. Enpäs tiennytkään, että siitäkin voi joku loukkaantua ja ärsyyntyä.

Missä ohjeistettu? Otitko liian tosissaan ohjeen?

Kaupassa käydessä löytyy näitä selostajavanhempia ”mennään ostamaan hedelmiä, mitä hedelmiä otetaan, otetaanko kolme omenaa, laitetaan ne tänne pussiin, laita pussi varovasti kärryyn” jne jne

Varmasti vielä aikuisena soi ohjeistukset päässä.

Oletko tullut ajatelleeksi, että se lapsi ehkä juoksisi päättömästi ympäri kauppaa tai lähtisi namihyllylle, jos ei tietäisi että seuraavaksi otetaan omenia?

En minä siellä omaksi ilokseni selitä, vaan kyllä siinä ensisijaisesti pyritään saamaan aikaan itselle ja kanssaihmisille mahdollisimman mukava kauppareissu.

Puheliaisuus on siis suomalainen pahe... 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meille on ainakin ohjeistettu, että pitäisi lapsen puheen kehittymisen kannalta selostaa aivan kaiken. Enpäs tiennytkään, että siitäkin voi joku loukkaantua ja ärsyyntyä.

Missä ohjeistettu? Otitko liian tosissaan ohjeen?

Kaupassa käydessä löytyy näitä selostajavanhempia ”mennään ostamaan hedelmiä, mitä hedelmiä otetaan, otetaanko kolme omenaa, laitetaan ne tänne pussiin, laita pussi varovasti kärryyn” jne jne

Varmasti vielä aikuisena soi ohjeistukset päässä.

Lapsi oppii lopulta puhumaan itse, osaa lapsista joudutaan viemään kotihoidosta kuntoutukseen päiväkotiin, koska on puheenkehityksen viivästymiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina selostanut ja lukenut lapsilleni. Nykyään heillä on hurjan rikkaat sanavarastot ja mielikuvitus. Saattavat vaikka kassajonossa alkaa kehittää tarinaa jostain muinaisesta merenalaisesta valtakunnasta.

Joskus joku av-mamma mulkoilee pahasti, kun oma samanikäisensä räplää kännykkää. Ei haittaa.

Pentus selittää Disneyn Atlantiksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina selostanut ja lukenut lapsilleni. Nykyään heillä on hurjan rikkaat sanavarastot ja mielikuvitus. Saattavat vaikka kassajonossa alkaa kehittää tarinaa jostain muinaisesta merenalaisesta valtakunnasta.

Joskus joku av-mamma mulkoilee pahasti, kun oma samanikäisensä räplää kännykkää. Ei haittaa.

Pentus selittää Disneyn Atlantiksesta.

Enpä ennen tiennytkään, että Disney keksi Atlantiksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin Euroopan toiseen laitaan, ja siellä vilkas puhe on normaalia sosiaalisuutta.

Tosin siellä osataan myös lisäksi esittäytyä, katsoa silmiin ja kysyä kuulumisia. Suomessa aikuisetkaan eivät osaa esittäytyä vaan katsovat toisiaan kuin lehmä uutta navettaa, jos seurueeseen sattuu joku jota kaikki eivät tunne.

Onhan se keskustelukulttuuri erilaista vaikka etelän maissa, mutta ei ole vielä tullut sellaista maata vastaan jossa olisi tavallista kulttuuria koko ajan selostaa mitä tekee.

Ei ne italialaisetkaan koko ajan tekemistään selosta, vaikka puhuisivat muuten enemmän ja äänekkäämmin.

Haluaisitko selittää tarkemmin, että mikä tekee vaikka suomalaisen kahden lapsen äidin tauottomasta höpötyksestä niin paljon nolompaa kuin italialaisen kahden lapsen äidin tauoton höpötys?

Ihan yhtä lailla se italiatarkin käy puheissaan läpi nykyhetkeä ja omaa sekä lasten tekemisiä.

En ymmärrä miksi mun pitäisi selittää tuollaista kun en ole sellaista koskaan sanonut?

Lue viestini uudestaan. En sanonut että italialaisen jatkuva selostus on suomalaista jotenkin parempi tai vähemmän nolo.

Sanoin, että ei ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät, vaikka muuten olisivat puheliaampia.

Nyt menee puurot ja vellit tässä keskustelussa sekaisin.

Puheliaisuus on eri asia kuin jatkuva oman tekemisen ja ajatustenkulun selostaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin Euroopan toiseen laitaan, ja siellä vilkas puhe on normaalia sosiaalisuutta.

Tosin siellä osataan myös lisäksi esittäytyä, katsoa silmiin ja kysyä kuulumisia. Suomessa aikuisetkaan eivät osaa esittäytyä vaan katsovat toisiaan kuin lehmä uutta navettaa, jos seurueeseen sattuu joku jota kaikki eivät tunne.

Onhan se keskustelukulttuuri erilaista vaikka etelän maissa, mutta ei ole vielä tullut sellaista maata vastaan jossa olisi tavallista kulttuuria koko ajan selostaa mitä tekee.

Ei ne italialaisetkaan koko ajan tekemistään selosta, vaikka puhuisivat muuten enemmän ja äänekkäämmin.

Haluaisitko selittää tarkemmin, että mikä tekee vaikka suomalaisen kahden lapsen äidin tauottomasta höpötyksestä niin paljon nolompaa kuin italialaisen kahden lapsen äidin tauoton höpötys?

Ihan yhtä lailla se italiatarkin käy puheissaan läpi nykyhetkeä ja omaa sekä lasten tekemisiä.

En ymmärrä miksi mun pitäisi selittää tuollaista kun en ole sellaista koskaan sanonut?

Lue viestini uudestaan. En sanonut että italialaisen jatkuva selostus on suomalaista jotenkin parempi tai vähemmän nolo.

Sanoin, että ei ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät, vaikka muuten olisivat puheliaampia.

Nyt menee puurot ja vellit tässä keskustelussa sekaisin.

Puheliaisuus on eri asia kuin jatkuva oman tekemisen ja ajatustenkulun selostaminen.

Kirjoitit, että ”eivät ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät”. Ja minä taas väitän, että ihan yhtä lailla ne italialaiset selostavat, ohjaavat ja viihdyttävät lapsiaan. Vai mistä sinä ajattelet heidän puhuvan, jos se ei liity tekemisiin tai ajatuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtuus kaikessa. Tietysti taapeoikäiselle selitetään, häntä ohjataan ja kysellään jne. Niille isommille lapsille voi antaa mahdollisuuden ajatella ja toimia. Oma tyttöni käy yhdessä tanssiharrastuksessa ja siellä on yks äiti joka saa minut 5 min näkemään punaista.

" No niin Claudia Ariel, laitahan nyt takki ja kengät siihen omalle naulakolle, ei noin, niinkuin kotonakin. Ai laitoit sittenkin tuon pannan, vaikka puhuttiin, että se perhospanta olisi parempi tuon mekon kanssa. Nyt mennäänpä odottamaan, sanoppas hei nyt kaikille reippaasti Claudia Ariel. Äiti istuu nyt tähän ja laittaa isälle viestiä, että Alvar Perttulle täytyy antaa nyt herkkurusinat, kun äiti lupasi niin jne .Argh! Kyseessä jo eskaritytöt.

Mistä voit tietää, ettei kyseessä ole erityislapsi?

Kyllä ne tilanteet usein ulkopuolinen tunnistaa, ja jos ei, niin mitä sitten.

Meidänkin autistiselle lapselle voi oikeasti joutua selostamaan aika yksinkertaisesti ja toistavasti vessakäynnin vaiheet. Jos annan mielikuvitukselle tilaa, niin lapsi lähtee housut kintuissa julkisiin tiloihin tutkimaan omaa mielenkiinnon kohdettaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tämmöinen selostettu lapsi, joka alkoi puhumaan 1.5-vuotiaana, keskusteli jo leikki-ikäisenä kunnon keskusteluita, sanavarasto on laaja ja lukemaan alkoi eskarissa.

Valitettavasti melkoinen haaveilija ja keskittyminen herpaantuu erittäin helposti, joten joskus on vain edelleen selostettava, että "nyt se takki sinne naulaan" , jos toiveissa on että hommat eteneekin. Sori vaan.

Tällaisilla on usein autismin kirjoa. Kuten tuo, joka tauotta höpöttää omia juttujaan kassajonossa (kirjailijan lapsi).

Tottakai lapsen kanssa pitää keskustella, mutta usein nää sanoittajat ei vaan anna sille lapselle koskaan suunvioroa sanoa itse mitään, koska vanhempi vaan tauotta sanoittaa.

"Mennänpä Ville ostamaan mansikoita. Sinä tykkäät mansikoista. Äitikin tykkää. Mansikat on makeita. Mansikka on marja. Jotkut marjat on punaisia. Täällä torilla myydään mansikoita! Tykkäätkö Ville mansikoista? (Lapsi yrittää sanoa jotain).... kyllä sinä tykkäät! Mansikoista voi tehdä kuule vaikka mansikkahilloa. Se on ihanaa jätskiä kanssa! Tykkäätkö Ville jätkistä? ( Lapsi yrittää sanoa jotsin). No kyllähän sinä jätkistä tykkäät! Mennäänkö seuraavaksi ostamaan jätskiä? (Lapsi yrittää sanoa jotain)...

Eipä suuri ihme, että näistä kasvaa sanoittaja. Me ostetaan tässä jauhelihaa ja hammastahnaa. Meillä on hammastahna loppu. Hammastahna on tärkeää. Jauhelihasta tehdään kastiketta. Isä tekee. On myös makaronia. Jauheliha on hyvää....

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tämmöinen selostettu lapsi, joka alkoi puhumaan 1.5-vuotiaana, keskusteli jo leikki-ikäisenä kunnon keskusteluita, sanavarasto on laaja ja lukemaan alkoi eskarissa.

Valitettavasti melkoinen haaveilija ja keskittyminen herpaantuu erittäin helposti, joten joskus on vain edelleen selostettava, että "nyt se takki sinne naulaan" , jos toiveissa on että hommat eteneekin. Sori vaan.

Siis kerskutko jotenkin sillä, että joku alkoi lukea eskarissa? Se on myöhään.