Älkää kasvattako lapsestanne selostajaa - selostajavanhemmat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin Euroopan toiseen laitaan, ja siellä vilkas puhe on normaalia sosiaalisuutta.

Tosin siellä osataan myös lisäksi esittäytyä, katsoa silmiin ja kysyä kuulumisia. Suomessa aikuisetkaan eivät osaa esittäytyä vaan katsovat toisiaan kuin lehmä uutta navettaa, jos seurueeseen sattuu joku jota kaikki eivät tunne.

Onhan se keskustelukulttuuri erilaista vaikka etelän maissa, mutta ei ole vielä tullut sellaista maata vastaan jossa olisi tavallista kulttuuria koko ajan selostaa mitä tekee.

Ei ne italialaisetkaan koko ajan tekemistään selosta, vaikka puhuisivat muuten enemmän ja äänekkäämmin.

Haluaisitko selittää tarkemmin, että mikä tekee vaikka suomalaisen kahden lapsen äidin tauottomasta höpötyksestä niin paljon nolompaa kuin italialaisen kahden lapsen äidin tauoton höpötys?

Ihan yhtä lailla se italiatarkin käy puheissaan läpi nykyhetkeä ja omaa sekä lasten tekemisiä.

En ymmärrä miksi mun pitäisi selittää tuollaista kun en ole sellaista koskaan sanonut?

Lue viestini uudestaan. En sanonut että italialaisen jatkuva selostus on suomalaista jotenkin parempi tai vähemmän nolo.

Sanoin, että ei ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät, vaikka muuten olisivat puheliaampia.

Nyt menee puurot ja vellit tässä keskustelussa sekaisin.

Puheliaisuus on eri asia kuin jatkuva oman tekemisen ja ajatustenkulun selostaminen.

Kirjoitit, että ”eivät ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät”. Ja minä taas väitän, että ihan yhtä lailla ne italialaiset selostavat, ohjaavat ja viihdyttävät lapsiaan. Vai mistä sinä ajattelet heidän puhuvan, jos se ei liity tekemisiin tai ajatuksiin?

Aloitetaan alusta.

Keskustelun aiheena on nyt siis se, että toiset tuppaavat selostamaan ääneen koko ajan omaa tekemistään tai ajatuksiaan.

Tällainen tapa on toisessa ääripäässä, ja toisessa ääripäässä on se ettei puhuta mitään.

Sitten on se terve kultainen keskitie, jossa jutellaan, kerrotaan, ja opetetaan myös lapsille sanavarastoa ja kommunikointia puhumalla.

Näissä tavoissa on sitten kulttuurisia eroja.

Vastasin alun perin viestiin, jossa sanottiin että etelä Euroopassa selitetään enemmän kuin Suomessa koska siellä ollaan enemmän äänessä heidän kulttuurissaan.

Siihen sanoin, että kyllä varmasti puhuvat enemmän ja ovat äänekkäämpiä, mutta sekään ei silti tarkoita sitä että etelänmaalaiset selostaisivat koko ajan ajatustenkulkuaan tavalla jonka ap esitti.

Ihan varmasti italialainen ja suomalainen äiti opettaa lapsiaan puhumaan ja juttelemaan, ja molemmat ovat ihan yhtä arvokkaita höpötyksineen.

Mutta se opettaminen, lapsen kanssa höpöttely ja kulttuuriin kuuluva puhe ei ole sitä selostamista josta apn viestissä ja tässä ketjussa oli kyse.

Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan?

Lue nuo viestit nyt ihan rauhassa uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tämmöinen selostettu lapsi, joka alkoi puhumaan 1.5-vuotiaana, keskusteli jo leikki-ikäisenä kunnon keskusteluita, sanavarasto on laaja ja lukemaan alkoi eskarissa.

Valitettavasti melkoinen haaveilija ja keskittyminen herpaantuu erittäin helposti, joten joskus on vain edelleen selostettava, että "nyt se takki sinne naulaan" , jos toiveissa on että hommat eteneekin. Sori vaan.

Siis kerskutko jotenkin sillä, että joku alkoi lukea eskarissa? Se on myöhään.

Jos olisi oppinut aiemmin, se olisi mammojen mielestä autismin merkki.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin Euroopan toiseen laitaan, ja siellä vilkas puhe on normaalia sosiaalisuutta.

Tosin siellä osataan myös lisäksi esittäytyä, katsoa silmiin ja kysyä kuulumisia. Suomessa aikuisetkaan eivät osaa esittäytyä vaan katsovat toisiaan kuin lehmä uutta navettaa, jos seurueeseen sattuu joku jota kaikki eivät tunne.

Onhan se keskustelukulttuuri erilaista vaikka etelän maissa, mutta ei ole vielä tullut sellaista maata vastaan jossa olisi tavallista kulttuuria koko ajan selostaa mitä tekee.

Ei ne italialaisetkaan koko ajan tekemistään selosta, vaikka puhuisivat muuten enemmän ja äänekkäämmin.

Haluaisitko selittää tarkemmin, että mikä tekee vaikka suomalaisen kahden lapsen äidin tauottomasta höpötyksestä niin paljon nolompaa kuin italialaisen kahden lapsen äidin tauoton höpötys?

Ihan yhtä lailla se italiatarkin käy puheissaan läpi nykyhetkeä ja omaa sekä lasten tekemisiä.

En ymmärrä miksi mun pitäisi selittää tuollaista kun en ole sellaista koskaan sanonut?

Lue viestini uudestaan. En sanonut että italialaisen jatkuva selostus on suomalaista jotenkin parempi tai vähemmän nolo.

Sanoin, että ei ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät, vaikka muuten olisivat puheliaampia.

Nyt menee puurot ja vellit tässä keskustelussa sekaisin.

Puheliaisuus on eri asia kuin jatkuva oman tekemisen ja ajatustenkulun selostaminen.

Kirjoitit, että ”eivät ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät”. Ja minä taas väitän, että ihan yhtä lailla ne italialaiset selostavat, ohjaavat ja viihdyttävät lapsiaan. Vai mistä sinä ajattelet heidän puhuvan, jos se ei liity tekemisiin tai ajatuksiin?

Aloitetaan alusta.

Keskustelun aiheena on nyt siis se, että toiset tuppaavat selostamaan ääneen koko ajan omaa tekemistään tai ajatuksiaan.

Tällainen tapa on toisessa ääripäässä, ja toisessa ääripäässä on se ettei puhuta mitään.

Sitten on se terve kultainen keskitie, jossa jutellaan, kerrotaan, ja opetetaan myös lapsille sanavarastoa ja kommunikointia puhumalla.

Näissä tavoissa on sitten kulttuurisia eroja.

Vastasin alun perin viestiin, jossa sanottiin että etelä Euroopassa selitetään enemmän kuin Suomessa koska siellä ollaan enemmän äänessä heidän kulttuurissaan.

Siihen sanoin, että kyllä varmasti puhuvat enemmän ja ovat äänekkäämpiä, mutta sekään ei silti tarkoita sitä että etelänmaalaiset selostaisivat koko ajan ajatustenkulkuaan tavalla jonka ap esitti.

Ihan varmasti italialainen ja suomalainen äiti opettaa lapsiaan puhumaan ja juttelemaan, ja molemmat ovat ihan yhtä arvokkaita höpötyksineen.

Mutta se opettaminen, lapsen kanssa höpöttely ja kulttuuriin kuuluva puhe ei ole sitä selostamista josta apn viestissä ja tässä ketjussa oli kyse.

Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan?

Lue nuo viestit nyt ihan rauhassa uudestaan.

Olet jo kertonut tämän kaiken. Mutta vieläkään et ole vastannut, että mitä asioita puhuu lapselleen se vanhempi, joka ei syyllisty selittämiseen vaan on muuten vain äänessä, esimerkiksi kulttuurisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin Euroopan toiseen laitaan, ja siellä vilkas puhe on normaalia sosiaalisuutta.

Tosin siellä osataan myös lisäksi esittäytyä, katsoa silmiin ja kysyä kuulumisia. Suomessa aikuisetkaan eivät osaa esittäytyä vaan katsovat toisiaan kuin lehmä uutta navettaa, jos seurueeseen sattuu joku jota kaikki eivät tunne.

Onhan se keskustelukulttuuri erilaista vaikka etelän maissa, mutta ei ole vielä tullut sellaista maata vastaan jossa olisi tavallista kulttuuria koko ajan selostaa mitä tekee.

Ei ne italialaisetkaan koko ajan tekemistään selosta, vaikka puhuisivat muuten enemmän ja äänekkäämmin.

Haluaisitko selittää tarkemmin, että mikä tekee vaikka suomalaisen kahden lapsen äidin tauottomasta höpötyksestä niin paljon nolompaa kuin italialaisen kahden lapsen äidin tauoton höpötys?

Ihan yhtä lailla se italiatarkin käy puheissaan läpi nykyhetkeä ja omaa sekä lasten tekemisiä.

En ymmärrä miksi mun pitäisi selittää tuollaista kun en ole sellaista koskaan sanonut?

Lue viestini uudestaan. En sanonut että italialaisen jatkuva selostus on suomalaista jotenkin parempi tai vähemmän nolo.

Sanoin, että ei ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät, vaikka muuten olisivat puheliaampia.

Nyt menee puurot ja vellit tässä keskustelussa sekaisin.

Puheliaisuus on eri asia kuin jatkuva oman tekemisen ja ajatustenkulun selostaminen.

Kirjoitit, että ”eivät ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät”. Ja minä taas väitän, että ihan yhtä lailla ne italialaiset selostavat, ohjaavat ja viihdyttävät lapsiaan. Vai mistä sinä ajattelet heidän puhuvan, jos se ei liity tekemisiin tai ajatuksiin?

Aloitetaan alusta.

Keskustelun aiheena on nyt siis se, että toiset tuppaavat selostamaan ääneen koko ajan omaa tekemistään tai ajatuksiaan.

Tällainen tapa on toisessa ääripäässä, ja toisessa ääripäässä on se ettei puhuta mitään.

Sitten on se terve kultainen keskitie, jossa jutellaan, kerrotaan, ja opetetaan myös lapsille sanavarastoa ja kommunikointia puhumalla.

Näissä tavoissa on sitten kulttuurisia eroja.

Vastasin alun perin viestiin, jossa sanottiin että etelä Euroopassa selitetään enemmän kuin Suomessa koska siellä ollaan enemmän äänessä heidän kulttuurissaan.

Siihen sanoin, että kyllä varmasti puhuvat enemmän ja ovat äänekkäämpiä, mutta sekään ei silti tarkoita sitä että etelänmaalaiset selostaisivat koko ajan ajatustenkulkuaan tavalla jonka ap esitti.

Ihan varmasti italialainen ja suomalainen äiti opettaa lapsiaan puhumaan ja juttelemaan, ja molemmat ovat ihan yhtä arvokkaita höpötyksineen.

Mutta se opettaminen, lapsen kanssa höpöttely ja kulttuuriin kuuluva puhe ei ole sitä selostamista josta apn viestissä ja tässä ketjussa oli kyse.

Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan?

Lue nuo viestit nyt ihan rauhassa uudestaan.

Olet jo kertonut tämän kaiken. Mutta vieläkään et ole vastannut, että mitä asioita puhuu lapselleen se vanhempi, joka ei syyllisty selittämiseen vaan on muuten vain äänessä, esimerkiksi kulttuurisista syistä.

Ai sori, en tajunnut että se oli se kysymyksesi nyt.

No en kuitenkaan ala tässä viesteillä asiaa sen enempää selittämään tai analysoimaan.

Suuri osa kuitenkin ymmärtää eron sopivan selittämisen ja juttelun ja jatkuvan selittämisen välillä. Aiheesta, puheopetuksesta jne., löytyy varmasti kirjallisuutta, ja tietoa netistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin Euroopan toiseen laitaan, ja siellä vilkas puhe on normaalia sosiaalisuutta.

Tosin siellä osataan myös lisäksi esittäytyä, katsoa silmiin ja kysyä kuulumisia. Suomessa aikuisetkaan eivät osaa esittäytyä vaan katsovat toisiaan kuin lehmä uutta navettaa, jos seurueeseen sattuu joku jota kaikki eivät tunne.

Onhan se keskustelukulttuuri erilaista vaikka etelän maissa, mutta ei ole vielä tullut sellaista maata vastaan jossa olisi tavallista kulttuuria koko ajan selostaa mitä tekee.

Ei ne italialaisetkaan koko ajan tekemistään selosta, vaikka puhuisivat muuten enemmän ja äänekkäämmin.

Haluaisitko selittää tarkemmin, että mikä tekee vaikka suomalaisen kahden lapsen äidin tauottomasta höpötyksestä niin paljon nolompaa kuin italialaisen kahden lapsen äidin tauoton höpötys?

Ihan yhtä lailla se italiatarkin käy puheissaan läpi nykyhetkeä ja omaa sekä lasten tekemisiä.

En ymmärrä miksi mun pitäisi selittää tuollaista kun en ole sellaista koskaan sanonut?

Lue viestini uudestaan. En sanonut että italialaisen jatkuva selostus on suomalaista jotenkin parempi tai vähemmän nolo.

Sanoin, että ei ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät, vaikka muuten olisivat puheliaampia.

Nyt menee puurot ja vellit tässä keskustelussa sekaisin.

Puheliaisuus on eri asia kuin jatkuva oman tekemisen ja ajatustenkulun selostaminen.

Kirjoitit, että ”eivät ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät”. Ja minä taas väitän, että ihan yhtä lailla ne italialaiset selostavat, ohjaavat ja viihdyttävät lapsiaan. Vai mistä sinä ajattelet heidän puhuvan, jos se ei liity tekemisiin tai ajatuksiin?

Aloitetaan alusta.

Keskustelun aiheena on nyt siis se, että toiset tuppaavat selostamaan ääneen koko ajan omaa tekemistään tai ajatuksiaan.

Tällainen tapa on toisessa ääripäässä, ja toisessa ääripäässä on se ettei puhuta mitään.

Sitten on se terve kultainen keskitie, jossa jutellaan, kerrotaan, ja opetetaan myös lapsille sanavarastoa ja kommunikointia puhumalla.

Näissä tavoissa on sitten kulttuurisia eroja.

Vastasin alun perin viestiin, jossa sanottiin että etelä Euroopassa selitetään enemmän kuin Suomessa koska siellä ollaan enemmän äänessä heidän kulttuurissaan.

Siihen sanoin, että kyllä varmasti puhuvat enemmän ja ovat äänekkäämpiä, mutta sekään ei silti tarkoita sitä että etelänmaalaiset selostaisivat koko ajan ajatustenkulkuaan tavalla jonka ap esitti.

Ihan varmasti italialainen ja suomalainen äiti opettaa lapsiaan puhumaan ja juttelemaan, ja molemmat ovat ihan yhtä arvokkaita höpötyksineen.

Mutta se opettaminen, lapsen kanssa höpöttely ja kulttuuriin kuuluva puhe ei ole sitä selostamista josta apn viestissä ja tässä ketjussa oli kyse.

Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan?

Lue nuo viestit nyt ihan rauhassa uudestaan.

Olet jo kertonut tämän kaiken. Mutta vieläkään et ole vastannut, että mitä asioita puhuu lapselleen se vanhempi, joka ei syyllisty selittämiseen vaan on muuten vain äänessä, esimerkiksi kulttuurisista syistä.

Ai sori, en tajunnut että se oli se kysymyksesi nyt.

No en kuitenkaan ala tässä viesteillä asiaa sen enempää selittämään tai analysoimaan.

Suuri osa kuitenkin ymmärtää eron sopivan selittämisen ja juttelun ja jatkuvan selittämisen välillä. Aiheesta, puheopetuksesta jne., löytyy varmasti kirjallisuutta, ja tietoa netistä.

Ja tässä näimme malliesimerkin ”Kato netistä” -kortin käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä tarkoitat. Sellaiset ihmiset, jotka koko ajan ajattelevat ääneen, ovat rasittavia. Äitini esimerkiksi: pistänpä tuosta tuon kahvin tulemaan, no missä ne suodatinpussit on, onko ne loppu, pitääpä laittaa kauppalistaan, ja samalla vois käydä apteekissa, jokohan se sade on loppu, no ei vielä, sateenvarjo pitää muistaa, ja onko ne parveketuolit nostettu sisään, jne jne jne. Kaikki mitä mieleen tulee täytyy sanoa ääneen.

Aika outoa. Onko tuossa taustalla joku huono itsetunto vai mikä? Ei kestä hiljaisuutta.

Ei, vaan sillä tavalla opetetaan lapselle kieltä. Itse tein tuota, kun lapsi ei vielä osannut puhua kunnolla. Kasvattaa sanavarastoa ja opettaa kielioppia.

Mua rasittaa kun en saa puhua rauhassa itsekseni kotona kuin ainoasaan yksin ollessani :D Muutoin joku aina häiritsee kysymällä mitä? Hä? Puhutko mulle? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin Euroopan toiseen laitaan, ja siellä vilkas puhe on normaalia sosiaalisuutta.

Tosin siellä osataan myös lisäksi esittäytyä, katsoa silmiin ja kysyä kuulumisia. Suomessa aikuisetkaan eivät osaa esittäytyä vaan katsovat toisiaan kuin lehmä uutta navettaa, jos seurueeseen sattuu joku jota kaikki eivät tunne.

Onhan se keskustelukulttuuri erilaista vaikka etelän maissa, mutta ei ole vielä tullut sellaista maata vastaan jossa olisi tavallista kulttuuria koko ajan selostaa mitä tekee.

Ei ne italialaisetkaan koko ajan tekemistään selosta, vaikka puhuisivat muuten enemmän ja äänekkäämmin.

Haluaisitko selittää tarkemmin, että mikä tekee vaikka suomalaisen kahden lapsen äidin tauottomasta höpötyksestä niin paljon nolompaa kuin italialaisen kahden lapsen äidin tauoton höpötys?

Ihan yhtä lailla se italiatarkin käy puheissaan läpi nykyhetkeä ja omaa sekä lasten tekemisiä.

En ymmärrä miksi mun pitäisi selittää tuollaista kun en ole sellaista koskaan sanonut?

Lue viestini uudestaan. En sanonut että italialaisen jatkuva selostus on suomalaista jotenkin parempi tai vähemmän nolo.

Sanoin, että ei ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät, vaikka muuten olisivat puheliaampia.

Nyt menee puurot ja vellit tässä keskustelussa sekaisin.

Puheliaisuus on eri asia kuin jatkuva oman tekemisen ja ajatustenkulun selostaminen.

Kirjoitit, että ”eivät ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät”. Ja minä taas väitän, että ihan yhtä lailla ne italialaiset selostavat, ohjaavat ja viihdyttävät lapsiaan. Vai mistä sinä ajattelet heidän puhuvan, jos se ei liity tekemisiin tai ajatuksiin?

Aloitetaan alusta.

Keskustelun aiheena on nyt siis se, että toiset tuppaavat selostamaan ääneen koko ajan omaa tekemistään tai ajatuksiaan.

Tällainen tapa on toisessa ääripäässä, ja toisessa ääripäässä on se ettei puhuta mitään.

Sitten on se terve kultainen keskitie, jossa jutellaan, kerrotaan, ja opetetaan myös lapsille sanavarastoa ja kommunikointia puhumalla.

Näissä tavoissa on sitten kulttuurisia eroja.

Vastasin alun perin viestiin, jossa sanottiin että etelä Euroopassa selitetään enemmän kuin Suomessa koska siellä ollaan enemmän äänessä heidän kulttuurissaan.

Siihen sanoin, että kyllä varmasti puhuvat enemmän ja ovat äänekkäämpiä, mutta sekään ei silti tarkoita sitä että etelänmaalaiset selostaisivat koko ajan ajatustenkulkuaan tavalla jonka ap esitti.

Ihan varmasti italialainen ja suomalainen äiti opettaa lapsiaan puhumaan ja juttelemaan, ja molemmat ovat ihan yhtä arvokkaita höpötyksineen.

Mutta se opettaminen, lapsen kanssa höpöttely ja kulttuuriin kuuluva puhe ei ole sitä selostamista josta apn viestissä ja tässä ketjussa oli kyse.

Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan?

Lue nuo viestit nyt ihan rauhassa uudestaan.

Olet jo kertonut tämän kaiken. Mutta vieläkään et ole vastannut, että mitä asioita puhuu lapselleen se vanhempi, joka ei syyllisty selittämiseen vaan on muuten vain äänessä, esimerkiksi kulttuurisista syistä.

Ai sori, en tajunnut että se oli se kysymyksesi nyt.

No en kuitenkaan ala tässä viesteillä asiaa sen enempää selittämään tai analysoimaan.

Suuri osa kuitenkin ymmärtää eron sopivan selittämisen ja juttelun ja jatkuvan selittämisen välillä. Aiheesta, puheopetuksesta jne., löytyy varmasti kirjallisuutta, ja tietoa netistä.

Ja tässä näimme malliesimerkin ”Kato netistä” -kortin käytöstä.

No ihan tosissaanko tässä nyt vauva palstan pienessä kommenttikentässä pitäisi alkaa selittää sinulle kaikki vanhemman ja lapsen kommunikointiin, puheopetukseen, ja kasvatukseen liittyvät opit, ohjeet, suositukset, nyanssit ja erot, ottaen huomioon myös lapsen eri ikäkaudet ja kehitystasot, sekä kulttuuriset tekijät?

Se on liian laaja aihe.

Mun työkaveri (lapseton) on tällainen selostaja. Hänen hölpötyksensä laskee mun työtehoa tuntuvasti. Ollaan nimittäin samassa työhuoneessa. Välillä pitäisi tuottaa aika monimutkaisia tekstejä, ja keskittyminen on vaikeaa kun toinen on koko ajan äänessä. En kehtaa yleensä sanoa mitään. Onneksi hän aika usein tajuaa itse hiljentyä. Hänen äitinsä ei muuten ole selostaja, olemme tavanneet 😁.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mennä kuin Euroopan toiseen laitaan, ja siellä vilkas puhe on normaalia sosiaalisuutta.

Tosin siellä osataan myös lisäksi esittäytyä, katsoa silmiin ja kysyä kuulumisia. Suomessa aikuisetkaan eivät osaa esittäytyä vaan katsovat toisiaan kuin lehmä uutta navettaa, jos seurueeseen sattuu joku jota kaikki eivät tunne.

Onhan se keskustelukulttuuri erilaista vaikka etelän maissa, mutta ei ole vielä tullut sellaista maata vastaan jossa olisi tavallista kulttuuria koko ajan selostaa mitä tekee.

Ei ne italialaisetkaan koko ajan tekemistään selosta, vaikka puhuisivat muuten enemmän ja äänekkäämmin.

Haluaisitko selittää tarkemmin, että mikä tekee vaikka suomalaisen kahden lapsen äidin tauottomasta höpötyksestä niin paljon nolompaa kuin italialaisen kahden lapsen äidin tauoton höpötys?

Ihan yhtä lailla se italiatarkin käy puheissaan läpi nykyhetkeä ja omaa sekä lasten tekemisiä.

En ymmärrä miksi mun pitäisi selittää tuollaista kun en ole sellaista koskaan sanonut?

Lue viestini uudestaan. En sanonut että italialaisen jatkuva selostus on suomalaista jotenkin parempi tai vähemmän nolo.

Sanoin, että ei ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät, vaikka muuten olisivat puheliaampia.

Nyt menee puurot ja vellit tässä keskustelussa sekaisin.

Puheliaisuus on eri asia kuin jatkuva oman tekemisen ja ajatustenkulun selostaminen.

Kirjoitit, että ”eivät ne italialaisetkaan koko ajan selosta mitä tekevät”. Ja minä taas väitän, että ihan yhtä lailla ne italialaiset selostavat, ohjaavat ja viihdyttävät lapsiaan. Vai mistä sinä ajattelet heidän puhuvan, jos se ei liity tekemisiin tai ajatuksiin?

Aloitetaan alusta.

Keskustelun aiheena on nyt siis se, että toiset tuppaavat selostamaan ääneen koko ajan omaa tekemistään tai ajatuksiaan.

Tällainen tapa on toisessa ääripäässä, ja toisessa ääripäässä on se ettei puhuta mitään.

Sitten on se terve kultainen keskitie, jossa jutellaan, kerrotaan, ja opetetaan myös lapsille sanavarastoa ja kommunikointia puhumalla.

Näissä tavoissa on sitten kulttuurisia eroja.

Vastasin alun perin viestiin, jossa sanottiin että etelä Euroopassa selitetään enemmän kuin Suomessa koska siellä ollaan enemmän äänessä heidän kulttuurissaan.

Siihen sanoin, että kyllä varmasti puhuvat enemmän ja ovat äänekkäämpiä, mutta sekään ei silti tarkoita sitä että etelänmaalaiset selostaisivat koko ajan ajatustenkulkuaan tavalla jonka ap esitti.

Ihan varmasti italialainen ja suomalainen äiti opettaa lapsiaan puhumaan ja juttelemaan, ja molemmat ovat ihan yhtä arvokkaita höpötyksineen.

Mutta se opettaminen, lapsen kanssa höpöttely ja kulttuuriin kuuluva puhe ei ole sitä selostamista josta apn viestissä ja tässä ketjussa oli kyse.

Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan?

Lue nuo viestit nyt ihan rauhassa uudestaan.

Olet jo kertonut tämän kaiken. Mutta vieläkään et ole vastannut, että mitä asioita puhuu lapselleen se vanhempi, joka ei syyllisty selittämiseen vaan on muuten vain äänessä, esimerkiksi kulttuurisista syistä.

Ai sori, en tajunnut että se oli se kysymyksesi nyt.

No en kuitenkaan ala tässä viesteillä asiaa sen enempää selittämään tai analysoimaan.

Suuri osa kuitenkin ymmärtää eron sopivan selittämisen ja juttelun ja jatkuvan selittämisen välillä. Aiheesta, puheopetuksesta jne., löytyy varmasti kirjallisuutta, ja tietoa netistä.

Ja tässä näimme malliesimerkin ”Kato netistä” -kortin käytöstä.

No ihan tosissaanko tässä nyt vauva palstan pienessä kommenttikentässä pitäisi alkaa selittää sinulle kaikki vanhemman ja lapsen kommunikointiin, puheopetukseen, ja kasvatukseen liittyvät opit, ohjeet, suositukset, nyanssit ja erot, ottaen huomioon myös lapsen eri ikäkaudet ja kehitystasot, sekä kulttuuriset tekijät?

Se on liian laaja aihe.

Selostajamamma bongattu! Pakko saada selostaa, liittyi se asiaan tai ei.

Minä tunnen äidin, joka sanoo kymmenen lausetta siinä ajassa missä toinen yhden. Puhe käy kuin pyörisi moottorilla. Yllättäen lapsensakin puhuu aivan tauotta joka ajatuksen ääneen. Ja äiti on tietysti ylpeä, kun lapsen puhe on niin kehittynyttä.

Rehellisesti sanottuna kun itse ajattelen että ehkäpä edes lapsilla puheessa määrä ei korvaa laatua. Ja kaiken puhumisen keskellä olisi hyvä opettaa käytöstapoja, kuinka annetaan toiselle puheenvuoro eikä dominoida sillä omalla puheella koko keskustelua.

Koulussa viimeistään ne lapsetkin vaativat jo vähän enemmän ystävältään, pitää osata kuunnella ja huomioidakin ainaisen suun käynnin sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Entäs vanhemmat, jotka puhuvat lastensa ( yli 10v)puolesta

No minä olen välillä tällainen vanhempi. Erityisesti yksi lapsistamme on hitaasti lämpiävä ja vähemmän sosiaalinen. Saattaa jäätyä muiden kysymyksistä ja kun huomaan tuon, niin pelastan hänet tilanteesta tarvittaessa vastaamalla hänen puolestaan. Silloin on ensin pieni hiljaisuus, joten tunnustelen/pyrin katsomaan tarvitaanko minua. Tunnen kuitenkin lapseni aika hyvin ja välttämättä ulkopuolinen ei huomaa tuota pientä taukoa.

Tämän lapsen kohdalla annan aikaa ja oman esimerkin siitä mitä vastata tai toimia. En halua hänen joutuvan ominaisuutensa vuoksi häpeämään. Olemme myös joskus sopineet hänen kanssaan tiettyjen tilanteiden kohdalla etukäteen, että minä pelastan joissakin tilanteissa, jos antaa merkin tai osaa hakea katseellaan apua. Näitä tilanteita ollut esim. Kolmikantakeskustelut, joku sukulaisjuhla tai vaikka lääkärikäynti.

Uskon että ajan myötä hän oppii toimimaan ja suhtautumaan noihin tilanteisiin rennommin. Kokemus ja ikä opettaa. Tämä vain vaatii häneltä pidempään ja opettelua. Kyseessä fiksu lapsi, joka on omasta mielestäänkin introvertti. Uudet asiat ja muutokset vain vaativat valmistelua, eikä tykkää yllättävistä tilanteista. Eikä ole kovinkaan puhelias.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä tarkoitat. Sellaiset ihmiset, jotka koko ajan ajattelevat ääneen, ovat rasittavia. Äitini esimerkiksi: pistänpä tuosta tuon kahvin tulemaan, no missä ne suodatinpussit on, onko ne loppu, pitääpä laittaa kauppalistaan, ja samalla vois käydä apteekissa, jokohan se sade on loppu, no ei vielä, sateenvarjo pitää muistaa, ja onko ne parveketuolit nostettu sisään, jne jne jne. Kaikki mitä mieleen tulee täytyy sanoa ääneen.

Mä en ensin ymmärtänyt aloitus, mutta nythän mä ymmärrän oikein hyvin.

Äitini on just samanlainen selostaja. Se vaan puhuu silleen semiääneen, että toisinaan pitää höristellä, että kuulee, mutta koko ajan ääni kuuluu.

Mä en selosta, mutta mä älämölötän ja hoilaan. Taidan olla pahempi kuin äitini äänen tuotossa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs vanhemmat, jotka puhuvat lastensa ( yli 10v)puolesta

Onhan noitakin. Enemmän mä olen silti törmännyt niihin aikuisiin, jotka kysyvät lapselta kysymyksen, mutta odottavat multa vastausta.

Puran tilanteen, joko toistamalle lapselle kysymyksen "Minna kysy sulta kuinka vanha sä olet nyt?" tai sitten sanon typerälle Minnalle "luulin sun kysyneen lapselta" tai sitten vastaan katseeseen ja suoraan kysymykseen "35vuotias". Sitten Minna jää taas hämillään toljottaa mua, että eiku kysyin lapselta...

Itse en ole vastaile minkään ikäisen lapsen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa kasvattaa lapsensa omien arvojensa mukaan.

Turha tulla määräilemään muiden kasvatusmetodeja.

Jos joku haluaa kertoa ja puhella niin puhukoon ja selotakoon.

Suomessa on aivan liikaa puhumattomia tuppisuita ja kieliä osaamattomia typeryksiä.

Se on ihan kansainvälisestkin tunnettu asia, ettei suomalaiset osaa small talkia eivätkä jutella yleensä pysty keskustelemaan seurassa kuin seurassa.

Olet kaheli ap, kun tule neuvomaan muita, vaikutat joten jopa vammaiselta.

Juttelu lapsen kanssa on eri asia kuin sellanen loputon lässyttävä selostus jota jotkut vanhemmat harrastaa, mikä on suunnattu lähinnä ympärillä olevieniloksi eikä sille lapselle. Kuulkaa kaikki kuinka me tässä eletään meidän hassunhauskaa tapahtumarikasta ja valistavaa ja kehittävää arkea! Yrjöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs vanhemmat, jotka puhuvat lastensa ( yli 10v)puolesta

No minä olen välillä tällainen vanhempi. Erityisesti yksi lapsistamme on hitaasti lämpiävä ja vähemmän sosiaalinen. Saattaa jäätyä muiden kysymyksistä ja kun huomaan tuon, niin pelastan hänet tilanteesta tarvittaessa vastaamalla hänen puolestaan. Silloin on ensin pieni hiljaisuus, joten tunnustelen/pyrin katsomaan tarvitaanko minua. Tunnen kuitenkin lapseni aika hyvin ja välttämättä ulkopuolinen ei huomaa tuota pientä taukoa.

Tämän lapsen kohdalla annan aikaa ja oman esimerkin siitä mitä vastata tai toimia. En halua hänen joutuvan ominaisuutensa vuoksi häpeämään. Olemme myös joskus sopineet hänen kanssaan tiettyjen tilanteiden kohdalla etukäteen, että minä pelastan joissakin tilanteissa, jos antaa merkin tai osaa hakea katseellaan apua. Näitä tilanteita ollut esim. Kolmikantakeskustelut, joku sukulaisjuhla tai vaikka lääkärikäynti.

Uskon että ajan myötä hän oppii toimimaan ja suhtautumaan noihin tilanteisiin rennommin. Kokemus ja ikä opettaa. Tämä vain vaatii häneltä pidempään ja opettelua. Kyseessä fiksu lapsi, joka on omasta mielestäänkin introvertti. Uudet asiat ja muutokset vain vaativat valmistelua, eikä tykkää yllättävistä tilanteista. Eikä ole kovinkaan puhelias.

Mutta tämä onkin eri juttu, et ole hölöttäjä joka selostaa joka sekunnin tapahtumat.

Ap on joku sairas lässyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on joku sairas lässyttäjä.

Outo kommentti

Joskus sellaiset kaikkitietävät ihmiset loukkaavat puheliaita ihmisiä möläytyksillään.

Eilen tunsin itseni suunnattoman surulliseksi ja typeräksi. Kävelin kuumassa Helsingissä ja kun löysin vihdoin kauppakeskuksen vessan niin annoin itkun tulla valtoimenaan. Tänään olo on tuntunut ihan fyysisesti pahalta etten halunnut lähteä edes ulos.

Päivä pilalla. Herkkis kai olen mutta ilkeäksi en aio kovettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tämmöinen selostettu lapsi, joka alkoi puhumaan 1.5-vuotiaana, keskusteli jo leikki-ikäisenä kunnon keskusteluita, sanavarasto on laaja ja lukemaan alkoi eskarissa.

Valitettavasti melkoinen haaveilija ja keskittyminen herpaantuu erittäin helposti, joten joskus on vain edelleen selostettava, että "nyt se takki sinne naulaan" , jos toiveissa on että hommat eteneekin. Sori vaan.

Tällaisilla on usein autismin kirjoa. Kuten tuo, joka tauotta höpöttää omia juttujaan kassajonossa (kirjailijan lapsi).

Tottakai lapsen kanssa pitää keskustella, mutta usein nää sanoittajat ei vaan anna sille lapselle koskaan suunvioroa sanoa itse mitään, koska vanhempi vaan tauotta sanoittaa.

"Mennänpä Ville ostamaan mansikoita. Sinä tykkäät mansikoista. Äitikin tykkää. Mansikat on makeita. Mansikka on marja. Jotkut marjat on punaisia. Täällä torilla myydään mansikoita! Tykkäätkö Ville mansikoista? (Lapsi yrittää sanoa jotain).... kyllä sinä tykkäät! Mansikoista voi tehdä kuule vaikka mansikkahilloa. Se on ihanaa jätskiä kanssa! Tykkäätkö Ville jätkistä? ( Lapsi yrittää sanoa jotsin). No kyllähän sinä jätkistä tykkäät! Mennäänkö seuraavaksi ostamaan jätskiä? (Lapsi yrittää sanoa jotain)...

Eipä suuri ihme, että näistä kasvaa sanoittaja. Me ostetaan tässä jauhelihaa ja hammastahnaa. Meillä on hammastahna loppu. Hammastahna on tärkeää. Jauhelihasta tehdään kastiketta. Isä tekee. On myös makaronia. Jauheliha on hyvää....

😅🤣