Älkää kasvattako lapsestanne selostajaa - selostajavanhemmat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tommi leikkii autolla" "Tommilla on pissahätä"

Miksi on pahasta opettaa lapselle, että saa sanoa "minä" ja "minulla"? Kuulen tuota puhetyyliä todella usein. Haluaisin asiallisen vastauksen.

Jussi Halla-Ahokin on sanonut että puhuttelevat vaimonsa kanssa toisiaan kolmannessa persoonassa. Minäkin omaa miestäni.

Miehelläni on lempinimikin - eli tyyliin "mennäänkö me Kissan kanssa tänään kahville huoltsikalle..?"

Mutta puhutko itsestäsi ja tekemisistäsi esim. "Maria laittaa nyt ruokaa" "Maria menee p'askalle"?

Kyllä.

T: Maria

Vierailija kirjoitti:

Selvyyden vuoksi -en tietenkään tarkoita puhumaan opettelun vaihetta.

Vaan sitä "pelkoa" antaa lapsen omalle henkisyydelle ja mielikuvitukselle tilaa.

Ap

Älä ikinä ui itse, jos olet lapsesi kanssa rannalla. Voi olla, että hän ei itse ollenkaan opi uimaan kun ei ole saanut omalle uimataidolleen tilaa.

Ihminen on pieni apinanpoika. Kun hänelle puhuu monenlaisia juttuja, hän oppii itsekin ajattelemaan ja puhumaan monipuolisesti.

Jokainen saa kasvattaa lapsensa omien arvojensa mukaan.

Turha tulla määräilemään muiden kasvatusmetodeja.

Jos joku haluaa kertoa ja puhella niin puhukoon ja selotakoon.

Suomessa on aivan liikaa puhumattomia tuppisuita ja kieliä osaamattomia typeryksiä.

Se on ihan kansainvälisestkin tunnettu asia, ettei suomalaiset osaa small talkia eivätkä jutella yleensä pysty keskustelemaan seurassa kuin seurassa.

Olet kaheli ap, kun tule neuvomaan muita, vaikutat joten jopa vammaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina selostanut ja lukenut lapsilleni. Nykyään heillä on hurjan rikkaat sanavarastot ja mielikuvitus. Saattavat vaikka kassajonossa alkaa kehittää tarinaa jostain muinaisesta merenalaisesta valtakunnasta.

Ei kirjailijat ja tieteentekijätkään pälätä jatkuvasti kassajonossa, vaikka sanavarastoa ja tietoa löytyy.

Kasvatan lapseni just niinkuin itse haluan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina selostanut ja lukenut lapsilleni. Nykyään heillä on hurjan rikkaat sanavarastot ja mielikuvitus. Saattavat vaikka kassajonossa alkaa kehittää tarinaa jostain muinaisesta merenalaisesta valtakunnasta.

Ei kirjailijat ja tieteentekijätkään pälätä jatkuvasti kassajonossa, vaikka sanavarastoa ja tietoa löytyy.

Hassua että satuit mainitsemaan ammattini.

T. Se kassajonossa lastensa kanssa pälättäjä.

Lapsen yksi kaveri on tälläinen selostaja. Hän selostaa kaikki lukemansa kirjat ja katsomansa elokuvat alusta loppuun, jos joku vaan jaksaa kuunnella. Todella rasittavaa kuunnella sitä pälätystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina selostanut ja lukenut lapsilleni. Nykyään heillä on hurjan rikkaat sanavarastot ja mielikuvitus. Saattavat vaikka kassajonossa alkaa kehittää tarinaa jostain muinaisesta merenalaisesta valtakunnasta.

Ei kirjailijat ja tieteentekijätkään pälätä jatkuvasti kassajonossa, vaikka sanavarastoa ja tietoa löytyy.

Hassua että satuit mainitsemaan ammattini.

T. Se kassajonossa lastensa kanssa pälättäjä.

Kirjailija et ainakaan ole.

eri

Vierailija kirjoitti:

Lapsen yksi kaveri on tälläinen selostaja. Hän selostaa kaikki lukemansa kirjat ja katsomansa elokuvat alusta loppuun, jos joku vaan jaksaa kuunnella. Todella rasittavaa kuunnella sitä pälätystä.

Miten joku voi kuvitella, että jotakuta kiinnostaa?

Ilmankos kouluissa on niin paljon niitä puhumattomia, itseseensä sulkeutuneita ja jatkuvasti muita jännittäviä lapsia, kun he eivät ole tottuneet ilmaisemaan itseään, eivätkä puhumaan ja juttelemaan kenenkään. 

He ovat just niitä, jotka pyytävät opettajalta lupaa, ettei tarvitse pitää esitelmää luokan edessä vaan esitelmä annetaan opettajalle kirjallisena.

Joo, kasvattakaa vain mykkiä lapsia lisää tähän yhteiskuntaan, ja se näkyy jo: Sinkkuus lisääntyy, kun ei osata jutella kenellekään eikä muodostaa ystävyys- ja parisuhteita, kun totuttu olemaan aina suu supussa ja hipihiljaa. Kiitos ap:n kaltaisten kasvattajien.

Vierailija kirjoitti:

Kerran elokuvissa ihailin sivusta, miten noin viisivuotias poika hiljensi selostajamummonsa. ”Mummi voidaaks me vaan nyt kattoo tätä.” Katsomo oli aika täynnä, ja aika moni meistä luultavasti hurrasi pojalle mielessään, kun ei missattu leffasta muuta kuin ensimmäiset kymmenen minuuttia siihen rouvan lätinään.

Ihana :D

Joo, elokuvien selostamista ei jaksa millään. Oli selostaja minkä ikäinen sitten vain. Vähän vanhemmalta jo odottaisi että osaa käyttäytyä jo sen verran.

'no nyt toi menee tonne, nyt se avaa sen oven, nyt se kattoo tota,'... Joo, me kaikki nähdään.

Jos täällä on elokuvien selostaja niin kertokaa miks teette sitä :D?

Pösilöhän tuo ap on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina selostanut ja lukenut lapsilleni. Nykyään heillä on hurjan rikkaat sanavarastot ja mielikuvitus. Saattavat vaikka kassajonossa alkaa kehittää tarinaa jostain muinaisesta merenalaisesta valtakunnasta.

Ei kirjailijat ja tieteentekijätkään pälätä jatkuvasti kassajonossa, vaikka sanavarastoa ja tietoa löytyy.

Hassua että satuit mainitsemaan ammattini.

T. Se kassajonossa lastensa kanssa pälättäjä.

Kirjailija et ainakaan ole.

eri

Päätin jo äsken, että tarkemmin en kerro. Joten voit uskoa ihan mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen yksi kaveri on tälläinen selostaja. Hän selostaa kaikki lukemansa kirjat ja katsomansa elokuvat alusta loppuun, jos joku vaan jaksaa kuunnella. Todella rasittavaa kuunnella sitä pälätystä.

Miten joku voi kuvitella, että jotakuta kiinnostaa?

Mua oikeasti kiinnostaa paljon enemmän jonkin elokuvan juoni kuin pahansuopa ”kuulumisten kertoilu” tuntemistani ihmisistä.

Talvella lennettiin San Franciscosta Kööpenhaminan kautta Helsinkiin SAS:n koneella, ja muutama penkkirivi meidän takana istui toinen suomalainen perhe: äiti, isä ja pieni tyttö. Tämän perheen äiti oli aivan järkyttävä selittäjä. Papatti koko matkan ajan lapselle KOVAAN ÄÄNEEN kaikki tapahtumat ja esim. siinä vaiheessa, kun lapsi istui koneen lattialla ja kieltäytyi tulemasta takaisin turvavöihin, niin isä istui hiljaa ja äiti toisteli: ”Emmi, nyt sun pitää tulla istumaan! Emmi, sä et voi olla lattialla, se on vaarallista! Emmi, nouse nyt kulta ylös sieltä! Emmi...” Tämä kertaa 1000. Perheen rouva piti hereillä varmaan puolta lentokoneellista tällä jatkuvalla selityksellään.

Kun lopulta laskeuduttiin Suomeen ja oltiin poistumassa koneesta, niin meidän lapsi innoissaan totesi aika kovalla äänellä, että onpa ihanaa olla Suomessa. Silloin tämä matami, jonka oma lapsi oli vihdoin nukahtanut hänen syliinsä, kääntyi meihin ja mulkaisi tyyliin ”olkaa hiljaa, kun MINUN lapseni nukkuu”. Jos hän olisi vielä sanonut ”shh”, niin olisin varmaan vetänyt häntä turpaan sillä sekunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina selostanut ja lukenut lapsilleni. Nykyään heillä on hurjan rikkaat sanavarastot ja mielikuvitus. Saattavat vaikka kassajonossa alkaa kehittää tarinaa jostain muinaisesta merenalaisesta valtakunnasta.

Ei kirjailijat ja tieteentekijätkään pälätä jatkuvasti kassajonossa, vaikka sanavarastoa ja tietoa löytyy.

Hassua että satuit mainitsemaan ammattini.

T. Se kassajonossa lastensa kanssa pälättäjä.

Kirjailija et ainakaan ole.

eri

Ehkä kaikki pilkut on jo käytetty kassajonossa.

Itse asiassa todella moni lastenkirja on saanut alkunsa siitä, että vanhempi on höpötellyt lapsensa kanssa mielikuvitusjuttuja. Ja väitän, että ovat höpötelleet muuallakin kuin sängyssä pimeässä ennen nukkumaanmenoa.

Mutta kai se on sitten hienompaa viedä lapsensa sanataidekasvattajalle kuin tehdä samaa kassajonossa.

Nyt iloisesti sekoitetaan kahta eri asiaa. Kuten ap jo totesi, puhumaan opetteleva lapsi on eri asia, hänelle pitää selostaa kaikki, että sanavarasto ja ymmärrys kielestä kasvaa.

Mutta lapsen opettaminen selostamaan on eri asia kuin opettaminen keskustelemaan. On hienoa, jos kasvaisikin lisää keskustelijoita yhteiskunnaan. Ei se mykkänä istuminen mikään hyve ole. Lapsen kanssa juttelemalla voi opettaa juttelemista, ja voi kannustaa lasta tekemään tuttavuutta vaikka hiekkalaatikolla muihin leikkijöihin kysymällä kysymyksiä, "mikä sun nimi on" jne.

Selostajat on ihan oma lajinsa ja olen ap:n tavoin joskus ihmetellyt, miten ihmisestä kasvaa selostaja. Selostus ei ole juttelua, päinvastoin. Selostaja täyttää tyhjän tilan sanoittamalla ihan kaiken mielessään tai ympärillään. Siinä ei ole vuorovaikutusta ja hyvin nopeasti se vie kaiken kiinnostuksen vuorovaikutukseen, koska selostaja ei kuuntele sinua lainkaan. (Ehkä hän kuvittelee, että sinäkin selostat?)

Vierailija kirjoitti:

Ilmankos kouluissa on niin paljon niitä puhumattomia, itseseensä sulkeutuneita ja jatkuvasti muita jännittäviä lapsia, kun he eivät ole tottuneet ilmaisemaan itseään, eivätkä puhumaan ja juttelemaan kenenkään. 

He ovat just niitä, jotka pyytävät opettajalta lupaa, ettei tarvitse pitää esitelmää luokan edessä vaan esitelmä annetaan opettajalle kirjallisena.

Joo, kasvattakaa vain mykkiä lapsia lisää tähän yhteiskuntaan, ja se näkyy jo: Sinkkuus lisääntyy, kun ei osata jutella kenellekään eikä muodostaa ystävyys- ja parisuhteita, kun totuttu olemaan aina suu supussa ja hipihiljaa. Kiitos ap:n kaltaisten kasvattajien.

Nythän ei ollut kyse siitä etteikö tunteitaan ja ajatuksiaan saisi sanoittaa terveellä tavalla tai ettei sitä saisi opettaa, vaan kyse oli siitä että kaikki oma tekeminen, ajattelu ja toiminta sanoitetaan ääneen?

On muitakin vaihtoehtoja kuin että sanoittaa ihan kaiken, tai että ei sitten osaa sanoa mitään.

Sanoisin että enemmän ongelmia se aiheuttaa, että tätä välimuotoa ei ymmärretä vaan hypätään heti toiseen ääripäähän.

Kyllähän lapsen kanssa kuuluu tarinoida, keskustella, kehitellä mielikuvitusjuttuja, mutta aikansa ja paikkansa kaikella. Myös hiljaisuutta on hyvä opetella.