Tarkoittaako "remmin saaminen" nykyään jotain muuta, kuin mitä me 70-luvun lapset sillä ymmärrämme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Ihan sama perusfunktio sillä on kuin muillakin rangaistuksilla. Eli kun huonosti käyttäydyttyään joutuu kokemaan jotain ikävältä tuntuvaa, niin silloin ei yleensä lähde toistamaan vastaavaa käytöstä ainakaan niin kauan, kunnes konkreettinen muisto rangaistuksesta haalistuu. Se, kuinka kauan siinä menee on yksilöllinen asia. Pääperiaate on kuitenkin se, että mitä kovempi rangaistus, niin sitä pidemmän aikaa se pysyy muistissa eli tehoaa.

Kovissa rangaistuksissa on myös se hyvä puoli, että ne tosiaan tuntuvat niin ikäviltä, että niitä harvemmin tahallaan lähdetään ottamaan vastaan ajatellen, että kielletystä teosta saatu hyöty olisi rangaistuksesta koituvaa haittaa suurempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Ihan sama perusfunktio sillä on kuin muillakin rangaistuksilla. Eli kun huonosti käyttäydyttyään joutuu kokemaan jotain ikävältä tuntuvaa, niin silloin ei yleensä lähde toistamaan vastaavaa käytöstä ainakaan niin kauan, kunnes konkreettinen muisto rangaistuksesta haalistuu. Se, kuinka kauan siinä menee on yksilöllinen asia. Pääperiaate on kuitenkin se, että mitä kovempi rangaistus, niin sitä pidemmän aikaa se pysyy muistissa eli tehoaa.

Kovissa rangaistuksissa on myös se hyvä puoli, että ne tosiaan tuntuvat niin ikäviltä, että niitä harvemmin tahallaan lähdetään ottamaan vastaan ajatellen, että kielletystä teosta saatu hyöty olisi rangaistuksesta koituvaa haittaa suurempi.

Miten kovana rangaistuksena se remmi koettiin? Itse en onneksi kokenut sellaista. Eli oliko se niin tehokas, että kovapäinen kymmenvuotiaskin nöyrtyi ja todella muutti käytöstään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Ihan sama perusfunktio sillä on kuin muillakin rangaistuksilla. Eli kun huonosti käyttäydyttyään joutuu kokemaan jotain ikävältä tuntuvaa, niin silloin ei yleensä lähde toistamaan vastaavaa käytöstä ainakaan niin kauan, kunnes konkreettinen muisto rangaistuksesta haalistuu. Se, kuinka kauan siinä menee on yksilöllinen asia. Pääperiaate on kuitenkin se, että mitä kovempi rangaistus, niin sitä pidemmän aikaa se pysyy muistissa eli tehoaa.

Kovissa rangaistuksissa on myös se hyvä puoli, että ne tosiaan tuntuvat niin ikäviltä, että niitä harvemmin tahallaan lähdetään ottamaan vastaan ajatellen, että kielletystä teosta saatu hyöty olisi rangaistuksesta koituvaa haittaa suurempi.

Miten kovana rangaistuksena se remmi koettiin? Itse en onneksi kokenut sellaista. Eli oliko se niin tehokas, että kovapäinen kymmenvuotiaskin nöyrtyi ja todella muutti käytöstään?

Kyllä se niin kovaa kirpaisee, että yleensä on valmis loppua kohden lupaamaan ihan mitä vaan jotta se loppuisi. Toki riippuu siitä, että kuinka kovaa ja pitkään sitä annetaan.

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Mitä luulet nykypäivän vanhempien tekevän jos haluavat kontrolloida lastaan vastaavalla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Mitä luulet nykypäivän vanhempien tekevän jos haluavat kontrolloida lastaan vastaavalla tavalla?

Olettaisin, että nykyisin vanhemmat keskustelevat lastensa ja nuorten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Mitä luulet nykypäivän vanhempien tekevän jos haluavat kontrolloida lastaan vastaavalla tavalla?

Olettaisin, että nykyisin vanhemmat keskustelevat lastensa ja nuorten kanssa.

Mitä sitten tapahtuu, jos lapsen yhä koetaan yskivän väärällä lailla vaikka asiasta on keskusteltu? Meinaatko, että kovalla tai äärimmäisellä kontrollintarpeella varustettu vanhempi vain antaa asian olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Mitä luulet nykypäivän vanhempien tekevän jos haluavat kontrolloida lastaan vastaavalla tavalla?

Olettaisin, että nykyisin vanhemmat keskustelevat lastensa ja nuorten kanssa.

Mitä sitten tapahtuu, jos lapsen yhä koetaan yskivän väärällä lailla vaikka asiasta on keskusteltu? Meinaatko, että kovalla tai äärimmäisellä kontrollintarpeella varustettu vanhempi vain antaa asian olla?

Toivottavasti näitä kontrollitarpeella varustettuja vanhempia ei enää olisi. Epäkohdista pitää toki sanoa ja huomauttaa lapsille, mutta ei mitään sadismin kaltaista kasvatusta kaivata enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Ihan sama perusfunktio sillä on kuin muillakin rangaistuksilla. Eli kun huonosti käyttäydyttyään joutuu kokemaan jotain ikävältä tuntuvaa, niin silloin ei yleensä lähde toistamaan vastaavaa käytöstä ainakaan niin kauan, kunnes konkreettinen muisto rangaistuksesta haalistuu. Se, kuinka kauan siinä menee on yksilöllinen asia. Pääperiaate on kuitenkin se, että mitä kovempi rangaistus, niin sitä pidemmän aikaa se pysyy muistissa eli tehoaa.

Kovissa rangaistuksissa on myös se hyvä puoli, että ne tosiaan tuntuvat niin ikäviltä, että niitä harvemmin tahallaan lähdetään ottamaan vastaan ajatellen, että kielletystä teosta saatu hyöty olisi rangaistuksesta koituvaa haittaa suurempi.

Miten kovana rangaistuksena se remmi koettiin? Itse en onneksi kokenut sellaista. Eli oliko se niin tehokas, että kovapäinen kymmenvuotiaskin nöyrtyi ja todella muutti käytöstään?

No riippuu mistä syystä sitä sai. Joku sai sitä vain todella pahoista tuhmuuksista ja silloin se oli varmaan oikeudenmukainen kokemus.

Minä sain sitä vain siksi että isää itseään v-*tutti ja ”syyksi” hän keksi sen että esim näytin tympeältä, katsoin häntä väärällä tavalla, laitoin oven kiinni väärin, tai kävelin väärin.

Sen verran kauhea lapsuus oli että isän kanssa en ole missään väleissä ollut 20 vuoteen. Pahoinpiteli minua taaperosta täysi-ikäiseksi. Kellekään en uskaltanut kertoa kun tämä psyko sähisi kurkussa kiinni että jos kerrot niin et enää kävele.

Isäni ei saa nähdä ainoita lapsenlapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vieläkin tarkoittaa mieleltään sairaiden vanhempien suorittamaa lapsen pahoinpitelyä usein ruoskimalla esimerkiksi vyötä käyttäen.

Mun lapsuuskaveri sai joskus remmiä, eikä sen vanhemmat vaikuttaneet mieleltään sairailta, ihan kivoilta tuntuivat.

Narsistikin vaikuttaa ulkopuolisen silmin monesti ihannepuolisolta. Tuskinpa sinä olet oikea ihminen ulkopuolisena arvioimaan, millaisia jonkun toisen vanhemmat olivat kasvattajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vieläkin tarkoittaa mieleltään sairaiden vanhempien suorittamaa lapsen pahoinpitelyä usein ruoskimalla esimerkiksi vyötä käyttäen.

Mun lapsuuskaveri sai joskus remmiä, eikä sen vanhemmat vaikuttaneet mieleltään sairailta, ihan kivoilta tuntuivat.

Narsistikin vaikuttaa ulkopuolisen silmin monesti ihannepuolisolta. Tuskinpa sinä olet oikea ihminen ulkopuolisena arvioimaan, millaisia jonkun toisen vanhemmat olivat kasvattajina.

Tämä. Olen kiilusilmäpsykon lapsi ja tämä hullu on siis nimenomaan MUILLE todell kiva, hauska, iloinen, vitsikäs jutunkertoja, leppoisa ja lupsakka.

Kotona täysi sadisti jota koko perhe pelkää vapisten. Ja kaikki saavat todellakin osansa pahuudesta ja raivosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Mitä luulet nykypäivän vanhempien tekevän jos haluavat kontrolloida lastaan vastaavalla tavalla?

Olettaisin, että nykyisin vanhemmat keskustelevat lastensa ja nuorten kanssa.

Mitä sitten tapahtuu, jos lapsen yhä koetaan yskivän väärällä lailla vaikka asiasta on keskusteltu? Meinaatko, että kovalla tai äärimmäisellä kontrollintarpeella varustettu vanhempi vain antaa asian olla?

Toivottavasti näitä kontrollitarpeella varustettuja vanhempia ei enää olisi. Epäkohdista pitää toki sanoa ja huomauttaa lapsille, mutta ei mitään sadismin kaltaista kasvatusta kaivata enää.

Ai nykyisinkö ihmisten mielenterveys on niin hyvällä tolalla, ettei vastaavaa kontrollintarvetta enää esiinny? Vai miten selität tuon?

Toisaalta muutenkin ajattelusi tuntuu olevan vähän naiivinpuoleista. "Epäkohdista pitää toki sanoa ja huomauttaa lapsille". Eli mitä sitten, jos sanominen ja huomauttaminen ei tehoa? Sanotaan ja huomautetaan aina vaan uudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Mitä luulet nykypäivän vanhempien tekevän jos haluavat kontrolloida lastaan vastaavalla tavalla?

Olettaisin, että nykyisin vanhemmat keskustelevat lastensa ja nuorten kanssa.

Mitä sitten tapahtuu, jos lapsen yhä koetaan yskivän väärällä lailla vaikka asiasta on keskusteltu? Meinaatko, että kovalla tai äärimmäisellä kontrollintarpeella varustettu vanhempi vain antaa asian olla?

Toivottavasti näitä kontrollitarpeella varustettuja vanhempia ei enää olisi. Epäkohdista pitää toki sanoa ja huomauttaa lapsille, mutta ei mitään sadismin kaltaista kasvatusta kaivata enää.

Ai nykyisinkö ihmisten mielenterveys on niin hyvällä tolalla, ettei vastaavaa kontrollintarvetta enää esiinny? Vai miten selität tuon?

Toisaalta muutenkin ajattelusi tuntuu olevan vähän naiivinpuoleista. "Epäkohdista pitää toki sanoa ja huomauttaa lapsille". Eli mitä sitten, jos sanominen ja huomauttaminen ei tehoa? Sanotaan ja huomautetaan aina vaan uudestaan?

Sitten sanotaan, että etsäviitsis...

Ei kai kukaan oikeasti luule että lasten piiskaus loppui siihen lakiin (oliko se -83 vai -84?) joka kielsi ruumiillisen kurituksen?

Oma isä vain nauroi pilkallisesti laille ja sanoi että minuahan ei mikään laki estä ja sen kunniaksi pieksän vielä KOVEMPAA.

Ei luonnevikainen lopeta minkään lain takia. Korkeintaan piilottelee asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Kuulostaa retkahdus-pinnistys-kuviolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vieläkin tarkoittaa mieleltään sairaiden vanhempien suorittamaa lapsen pahoinpitelyä usein ruoskimalla esimerkiksi vyötä käyttäen.

Mun lapsuuskaveri sai joskus remmiä, eikä sen vanhemmat vaikuttaneet mieleltään sairailta, ihan kivoilta tuntuivat.

Tämä on oikeati outo argumentti. Kivat ihmiset tekevät kivoja asioita ja eivät tee pahoja asioita. Väkivalta on paha asia, joten tätä kivat ihmiset eivät tee. 

Ei kivuuteen riitä se, että osaa käyttäytyä miellyttävästi ulkopuolisia kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Mitä luulet nykypäivän vanhempien tekevän jos haluavat kontrolloida lastaan vastaavalla tavalla?

Olettaisin, että nykyisin vanhemmat keskustelevat lastensa ja nuorten kanssa.

Mitä sitten tapahtuu, jos lapsen yhä koetaan yskivän väärällä lailla vaikka asiasta on keskusteltu? Meinaatko, että kovalla tai äärimmäisellä kontrollintarpeella varustettu vanhempi vain antaa asian olla?

Toivottavasti näitä kontrollitarpeella varustettuja vanhempia ei enää olisi. Epäkohdista pitää toki sanoa ja huomauttaa lapsille, mutta ei mitään sadismin kaltaista kasvatusta kaivata enää.

Ai nykyisinkö ihmisten mielenterveys on niin hyvällä tolalla, ettei vastaavaa kontrollintarvetta enää esiinny? Vai miten selität tuon?

Toisaalta muutenkin ajattelusi tuntuu olevan vähän naiivinpuoleista. "Epäkohdista pitää toki sanoa ja huomauttaa lapsille". Eli mitä sitten, jos sanominen ja huomauttaminen ei tehoa? Sanotaan ja huomautetaan aina vaan uudestaan?

Kyllä epäkohdista vain huomautellaan ja aina vaan uudestaan ja uudestaan.

Onneksi nykyisin kouluissa tehdään matalalla kynnyksellä lasuja sekä naapurit yms ilmottelevat herkästi havainnoistaan viranomaisille.

Ketään ei pahoinpidellä, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Mitä luulet nykypäivän vanhempien tekevän jos haluavat kontrolloida lastaan vastaavalla tavalla?

Olettaisin, että nykyisin vanhemmat keskustelevat lastensa ja nuorten kanssa.

Mitä sitten tapahtuu, jos lapsen yhä koetaan yskivän väärällä lailla vaikka asiasta on keskusteltu? Meinaatko, että kovalla tai äärimmäisellä kontrollintarpeella varustettu vanhempi vain antaa asian olla?

Toivottavasti näitä kontrollitarpeella varustettuja vanhempia ei enää olisi. Epäkohdista pitää toki sanoa ja huomauttaa lapsille, mutta ei mitään sadismin kaltaista kasvatusta kaivata enää.

Ai nykyisinkö ihmisten mielenterveys on niin hyvällä tolalla, ettei vastaavaa kontrollintarvetta enää esiinny? Vai miten selität tuon?

Toisaalta muutenkin ajattelusi tuntuu olevan vähän naiivinpuoleista. "Epäkohdista pitää toki sanoa ja huomauttaa lapsille". Eli mitä sitten, jos sanominen ja huomauttaminen ei tehoa? Sanotaan ja huomautetaan aina vaan uudestaan?

Kyllä epäkohdista vain huomautellaan ja aina vaan uudestaan ja uudestaan.

Onneksi nykyisin kouluissa tehdään matalalla kynnyksellä lasuja sekä naapurit yms ilmottelevat herkästi havainnoistaan viranomaisille.

Ketään ei pahoinpidellä, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Ai onko huostaanotto siis se "perälauta" johon turvaudutaan, jos keskustelu ei auta? Tosin mietityttää, että miten lastenkodissa asiat sujuvat, jos sielläkin vaan keskustellaan.

Lain voimaantulon jälkeen meillä vain muuttui metodit pahemmiksi kun jälkiä ei saanut jäädä.

Voideltu hehkulamppu anukseen ja "valot" päälle rikkeen vakavuudesta riippuen 5-15 sekunniksi.

Tytöille sovellettiin samaa tekniikkaa usein kahdella lampulla.