Tarkoittaako "remmin saaminen" nykyään jotain muuta, kuin mitä me 70-luvun lapset sillä ymmärrämme?

Vierailija kirjoitti:

Lain voimaantulon jälkeen meillä vain muuttui metodit pahemmiksi kun jälkiä ei saanut jäädä.

Voideltu hehkulamppu anukseen ja "valot" päälle rikkeen vakavuudesta riippuen 5-15 sekunniksi.

Tytöille sovellettiin samaa tekniikkaa usein kahdella lampulla.

Olin kuullut, että tuo olisi vieläkin käytössä jossain uskonnollisissa perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Mitä luulet nykypäivän vanhempien tekevän jos haluavat kontrolloida lastaan vastaavalla tavalla?

Olettaisin, että nykyisin vanhemmat keskustelevat lastensa ja nuorten kanssa.

Sanoittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Mitä luulet nykypäivän vanhempien tekevän jos haluavat kontrolloida lastaan vastaavalla tavalla?

Olettaisin, että nykyisin vanhemmat keskustelevat lastensa ja nuorten kanssa.

Sanoittavat.

"Äiti näkee, että sinä Nico-Petteri olet iloinen, kun saat nauraa, mutta valitettavasti täällä meidän kotona nauraminen on kielletty. Siksi äidin on pakko sanoittaa tunteitasi joka kerta, kun naurat."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Aika karua, että jos on jo lähtökohtaisesti kiltti niin vielä kurittamalla yritetään saada vielä kiltimmäksi :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Aika karua, että jos on jo lähtökohtaisesti kiltti niin vielä kurittamalla yritetään saada vielä kiltimmäksi :(

Mikä on se lähtökohtaisen kiltteyden raja joka sallii sen, että ihmistä ei rangaista vaikka hän tekeekin rötöksiä? Eli kuinka kiltti pitää olla saavuttaakseen sen aseman?

Esimerkiksi jos "lähtökohtaisesti kiltti" lapsi myöhästyy kotiintuloajalta niin häntä ei rangaista, kun taas "lähtökohtaisesti tuhmaa" lasta rangaistaan samasta asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Aika karua, että jos on jo lähtökohtaisesti kiltti niin vielä kurittamalla yritetään saada vielä kiltimmäksi :(

Mikä on se lähtökohtaisen kiltteyden raja joka sallii sen, että ihmistä ei rangaista vaikka hän tekeekin rötöksiä? Eli kuinka kiltti pitää olla saavuttaakseen sen aseman?

Esimerkiksi jos "lähtökohtaisesti kiltti" lapsi myöhästyy kotiintuloajalta niin häntä ei rangaista, kun taas "lähtökohtaisesti tuhmaa" lasta rangaistaan samasta asiasta?

No lähtökohtaisesti kiltti varmaan uskoo nuhteluakin. Kuten tuo edellä sanoi, hän oli pahoillaan itse jo siitä, että oli antanut aiheen rangaistukseen. Oliko sitten välttämätöntä käyttöä remmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Aika karua, että jos on jo lähtökohtaisesti kiltti niin vielä kurittamalla yritetään saada vielä kiltimmäksi :(

Mikä on se lähtökohtaisen kiltteyden raja joka sallii sen, että ihmistä ei rangaista vaikka hän tekeekin rötöksiä? Eli kuinka kiltti pitää olla saavuttaakseen sen aseman?

Esimerkiksi jos "lähtökohtaisesti kiltti" lapsi myöhästyy kotiintuloajalta niin häntä ei rangaista, kun taas "lähtökohtaisesti tuhmaa" lasta rangaistaan samasta asiasta?

No lähtökohtaisesti kiltti varmaan uskoo nuhteluakin. Kuten tuo edellä sanoi, hän oli pahoillaan itse jo siitä, että oli antanut aiheen rangaistukseen. Oliko sitten välttämätöntä käyttöä remmiä?

Entä jos ei usko nuhtelua? Se ei ole mitenkään tavatonta.

Sitä paitsi on myös aika epäoikeudenmukaista, että esimerkiksi perheen yksi lapsi pääsee jostain kuin koira veräjästä ja toista taas rangaistaan siitä samasta teosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Aika karua, että jos on jo lähtökohtaisesti kiltti niin vielä kurittamalla yritetään saada vielä kiltimmäksi :(

Mikä on se lähtökohtaisen kiltteyden raja joka sallii sen, että ihmistä ei rangaista vaikka hän tekeekin rötöksiä? Eli kuinka kiltti pitää olla saavuttaakseen sen aseman?

Esimerkiksi jos "lähtökohtaisesti kiltti" lapsi myöhästyy kotiintuloajalta niin häntä ei rangaista, kun taas "lähtökohtaisesti tuhmaa" lasta rangaistaan samasta asiasta?

No lähtökohtaisesti kiltti varmaan uskoo nuhteluakin. Kuten tuo edellä sanoi, hän oli pahoillaan itse jo siitä, että oli antanut aiheen rangaistukseen. Oliko sitten välttämätöntä käyttöä remmiä?

Entä jos ei usko nuhtelua? Se ei ole mitenkään tavatonta.

Sitä paitsi on myös aika epäoikeudenmukaista, että esimerkiksi perheen yksi lapsi pääsee jostain kuin koira veräjästä ja toista taas rangaistaan siitä samasta teosta.

No varmaan on, mutta silti se tuntuu karulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Aika karua, että jos on jo lähtökohtaisesti kiltti niin vielä kurittamalla yritetään saada vielä kiltimmäksi :(

Mikä on se lähtökohtaisen kiltteyden raja joka sallii sen, että ihmistä ei rangaista vaikka hän tekeekin rötöksiä? Eli kuinka kiltti pitää olla saavuttaakseen sen aseman?

Esimerkiksi jos "lähtökohtaisesti kiltti" lapsi myöhästyy kotiintuloajalta niin häntä ei rangaista, kun taas "lähtökohtaisesti tuhmaa" lasta rangaistaan samasta asiasta?

Minulle on 11v sukulaistyttö joka on reipas ja kiltti ja hyvätapainen, mutta kyllä hänkin joskus kiukuttelee, sanoo vastaan tai on tottelematon. Vanhempansa ei juuri reagoi näihin, varmaankin koska on yleensä käyttäytyy hyvin. Mitä se hyödyttäisi, jos sitten jostain tällaisesta satunnaisesta tottelemattomuudesta tai myöhästymisestä tai vastaavasta annettaisiin rangaistus remmillä?

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Kauheeta. :(

Millaiset välit jäi vanhempiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Aika karua, että jos on jo lähtökohtaisesti kiltti niin vielä kurittamalla yritetään saada vielä kiltimmäksi :(

Mikä on se lähtökohtaisen kiltteyden raja joka sallii sen, että ihmistä ei rangaista vaikka hän tekeekin rötöksiä? Eli kuinka kiltti pitää olla saavuttaakseen sen aseman?

Esimerkiksi jos "lähtökohtaisesti kiltti" lapsi myöhästyy kotiintuloajalta niin häntä ei rangaista, kun taas "lähtökohtaisesti tuhmaa" lasta rangaistaan samasta asiasta?

En koe että meillä ruumillisen kurittamisen tarkoitus olisi ollut tehdä minusta omaa tahtoa vailla oleva ylikiltti tyttöraasu, vaan ennemmin se oli varmistamassa sitä, että sovittuja sääntöjä noudatetaan. Esimerkiksi tuo kotiintuloaika. Jos kysyin etukäteen voiko olla pidempään, se oli ok. Jos bussi oli myöhässä, se oli ok. Mutta jos olisin tullut vaikka 2 tuntia myöhässä etukäteen ilmoittamatta ilman hyvää syytä, olisi varmasti annettu remmiä. Oliko tämä väärin? Ehkä joo, mutta koskaan ei kuritettu ilman syytä. Ja kuritusta oli vain muutamia kertoja vuodessa eli ei se mikään jokapäiväinen asian ollut tosiaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Aika karua, että jos on jo lähtökohtaisesti kiltti niin vielä kurittamalla yritetään saada vielä kiltimmäksi :(

Mikä on se lähtökohtaisen kiltteyden raja joka sallii sen, että ihmistä ei rangaista vaikka hän tekeekin rötöksiä? Eli kuinka kiltti pitää olla saavuttaakseen sen aseman?

Esimerkiksi jos "lähtökohtaisesti kiltti" lapsi myöhästyy kotiintuloajalta niin häntä ei rangaista, kun taas "lähtökohtaisesti tuhmaa" lasta rangaistaan samasta asiasta?

En koe että meillä ruumillisen kurittamisen tarkoitus olisi ollut tehdä minusta omaa tahtoa vailla oleva ylikiltti tyttöraasu, vaan ennemmin se oli varmistamassa sitä, että sovittuja sääntöjä noudatetaan. Esimerkiksi tuo kotiintuloaika. Jos kysyin etukäteen voiko olla pidempään, se oli ok. Jos bussi oli myöhässä, se oli ok. Mutta jos olisin tullut vaikka 2 tuntia myöhässä etukäteen ilmoittamatta ilman hyvää syytä, olisi varmasti annettu remmiä. Oliko tämä väärin? Ehkä joo, mutta koskaan ei kuritettu ilman syytä. Ja kuritusta oli vain muutamia kertoja vuodessa eli ei se mikään jokapäiväinen asian ollut tosiaankaan.

Ei kuulosta kovin pahalta, mutta kuitenkin vähän pahalta... riippuu vähän siitä, että millaista se kuritus  oikeasti oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Tukholma-syndrooma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Aika karua, että jos on jo lähtökohtaisesti kiltti niin vielä kurittamalla yritetään saada vielä kiltimmäksi :(

Mikä on se lähtökohtaisen kiltteyden raja joka sallii sen, että ihmistä ei rangaista vaikka hän tekeekin rötöksiä? Eli kuinka kiltti pitää olla saavuttaakseen sen aseman?

Esimerkiksi jos "lähtökohtaisesti kiltti" lapsi myöhästyy kotiintuloajalta niin häntä ei rangaista, kun taas "lähtökohtaisesti tuhmaa" lasta rangaistaan samasta asiasta?

En koe että meillä ruumillisen kurittamisen tarkoitus olisi ollut tehdä minusta omaa tahtoa vailla oleva ylikiltti tyttöraasu, vaan ennemmin se oli varmistamassa sitä, että sovittuja sääntöjä noudatetaan. Esimerkiksi tuo kotiintuloaika. Jos kysyin etukäteen voiko olla pidempään, se oli ok. Jos bussi oli myöhässä, se oli ok. Mutta jos olisin tullut vaikka 2 tuntia myöhässä etukäteen ilmoittamatta ilman hyvää syytä, olisi varmasti annettu remmiä. Oliko tämä väärin? Ehkä joo, mutta koskaan ei kuritettu ilman syytä. Ja kuritusta oli vain muutamia kertoja vuodessa eli ei se mikään jokapäiväinen asian ollut tosiaankaan.

Kuinka yleinen tällainen "kasvatustapa" on mahtanut olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vieläkin tarkoittaa mieleltään sairaiden vanhempien suorittamaa lapsen pahoinpitelyä usein ruoskimalla esimerkiksi vyötä käyttäen.

Mun lapsuuskaveri sai joskus remmiä, eikä sen vanhemmat vaikuttaneet mieleltään sairailta, ihan kivoilta tuntuivat.

Näin juuri. 70-luku oli aivan eri aika kuin nyt, ja silloin kunniallisten vanhempien tehtävä oli kasvattaa kunniallisia jälkeläisiä, ja jos ei muuten toteltu, niin eri asteinen ruumillinen rangaistus oli sosiaalisesti täysin hyväksyttävää, jopa suositeltava konsti. Ajatuksella että jos ei nyt opi, niin sitten vankila opettaa, ja se haluttiin ennaltaehkäistä.

Itsekin olen saanut muutaman kerran risusta, ei sattunut kuin nimeksi ja koin että tuli ns. aiheesta, olin siis uppiniskaisesti tottelematon uudestaan ja uudestaan vaikka tiesin et se on väärin. En silti ole antanut omille lapsille risusta koskaan, koska nyt on eri ajat, ja tieto on lisääntynyt. 

Mutta ahdasmielistä haukkua toisia hulluiksi, siitä ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Tukholma-syndrooma?

Mitäs rangaistuksia sinun vanhemmat ovat käyttäneet? Ymmärrätkö heitä ja perusteluja näille rangaistuksille? Jos, niin Tukholma-syndrooma?

Jos kokee saaneensa rangaistuksen syystä, niin se on ihan eri asia, kuin jos olis räimitty huvin vuoksi ja epäjohdonmukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Aika karua, että jos on jo lähtökohtaisesti kiltti niin vielä kurittamalla yritetään saada vielä kiltimmäksi :(

Mikä on se lähtökohtaisen kiltteyden raja joka sallii sen, että ihmistä ei rangaista vaikka hän tekeekin rötöksiä? Eli kuinka kiltti pitää olla saavuttaakseen sen aseman?

Esimerkiksi jos "lähtökohtaisesti kiltti" lapsi myöhästyy kotiintuloajalta niin häntä ei rangaista, kun taas "lähtökohtaisesti tuhmaa" lasta rangaistaan samasta asiasta?

En koe että meillä ruumillisen kurittamisen tarkoitus olisi ollut tehdä minusta omaa tahtoa vailla oleva ylikiltti tyttöraasu, vaan ennemmin se oli varmistamassa sitä, että sovittuja sääntöjä noudatetaan. Esimerkiksi tuo kotiintuloaika. Jos kysyin etukäteen voiko olla pidempään, se oli ok. Jos bussi oli myöhässä, se oli ok. Mutta jos olisin tullut vaikka 2 tuntia myöhässä etukäteen ilmoittamatta ilman hyvää syytä, olisi varmasti annettu remmiä. Oliko tämä väärin? Ehkä joo, mutta koskaan ei kuritettu ilman syytä. Ja kuritusta oli vain muutamia kertoja vuodessa eli ei se mikään jokapäiväinen asian ollut tosiaankaan.

Kuinka yleinen tällainen "kasvatustapa" on mahtanut olla?

Mitä olen omien ystävieni kanssa jutellut aiheesta, niin aika 50/50. Ja ollaan ihan just 50-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Tukholma-syndrooma?

Mitäs rangaistuksia sinun vanhemmat ovat käyttäneet? Ymmärrätkö heitä ja perusteluja näille rangaistuksille? Jos, niin Tukholma-syndrooma?

Jos kokee saaneensa rangaistuksen syystä, niin se on ihan eri asia, kuin jos olis räimitty huvin vuoksi ja epäjohdonmukaisesti. 

Rangaistuksen saaminen voi olla ja varmaan olikin aiheellinen, mutta jostain "huonosta käytöksestä" on pitänyt fyysisesti kurittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Ihan sama perusfunktio sillä on kuin muillakin rangaistuksilla. Eli kun huonosti käyttäydyttyään joutuu kokemaan jotain ikävältä tuntuvaa, niin silloin ei yleensä lähde toistamaan vastaavaa käytöstä ainakaan niin kauan, kunnes konkreettinen muisto rangaistuksesta haalistuu. Se, kuinka kauan siinä menee on yksilöllinen asia. Pääperiaate on kuitenkin se, että mitä kovempi rangaistus, niin sitä pidemmän aikaa se pysyy muistissa eli tehoaa.

Kovissa rangaistuksissa on myös se hyvä puoli, että ne tosiaan tuntuvat niin ikäviltä, että niitä harvemmin tahallaan lähdetään ottamaan vastaan ajatellen, että kielletystä teosta saatu hyöty olisi rangaistuksesta koituvaa haittaa suurempi.

Miten kovana rangaistuksena se remmi koettiin? Itse en onneksi kokenut sellaista. Eli oliko se niin tehokas, että kovapäinen kymmenvuotiaskin nöyrtyi ja todella muutti käytöstään?

Riippuu lapsesta, mutta minulla ainakin auttoi =) Sain vain kerran, ja sen muistan. Vaikken kokenutkaan kamalana väkivaltana, mutta tarpeeksi ikävänä kuitenkin. Isoin rangaistus siinä oli mielestäni se, et koko homma nolotti isosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Tukholma-syndrooma?

Mitäs rangaistuksia sinun vanhemmat ovat käyttäneet? Ymmärrätkö heitä ja perusteluja näille rangaistuksille? Jos, niin Tukholma-syndrooma?

Jos kokee saaneensa rangaistuksen syystä, niin se on ihan eri asia, kuin jos olis räimitty huvin vuoksi ja epäjohdonmukaisesti. 

Rangaistuksen saaminen voi olla ja varmaan olikin aiheellinen, mutta jostain "huonosta käytöksestä" on pitänyt fyysisesti kurittaa?

Kyllä, näin se koettiin 70-luvulla =)

Milloin sinä olet elänyt lapsuuttasi? Et ole kertaakaan saanut luunappia tai tukistusta?