Tarkoittaako "remmin saaminen" nykyään jotain muuta, kuin mitä me 70-luvun lapset sillä ymmärrämme?

Vierailija kirjoitti:

Sain ysärillä joskus remmistä, johtuukohan siitä, että tykkää aikuisena bdsm leikeistä?

Kyllä sinulle taisi traumat jäädä :( Bdsm-leikkien taustalla on aina joku trauma, tasapainoinen ihminen ei kiihotu kivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Tukholma-syndrooma?

Mitäs rangaistuksia sinun vanhemmat ovat käyttäneet? Ymmärrätkö heitä ja perusteluja näille rangaistuksille? Jos, niin Tukholma-syndrooma?

Jos kokee saaneensa rangaistuksen syystä, niin se on ihan eri asia, kuin jos olis räimitty huvin vuoksi ja epäjohdonmukaisesti. 

Rangaistuksen saaminen voi olla ja varmaan olikin aiheellinen, mutta jostain "huonosta käytöksestä" on pitänyt fyysisesti kurittaa?

Kyllä, näin se koettiin 70-luvulla =)

Milloin sinä olet elänyt lapsuuttasi? Et ole kertaakaan saanut luunappia tai tukistusta?

Jos luit edeltä, kyseessä oli kiltti kympintyttö, joka sai heti remmiä jos erehtyi käyttäytymään huonosti. Ei kai lapselta voi täydellisyyttä vaatia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä ja pajupiiskaa on tullut saatua lapsena useinkin. Syitä oli kaikenlaisia remmin saamiselle mm väärin yskiminen (isän mielestä se lima piti oikealla tavalla yskiä ja siten sylkäistä se pois, se tämä yskiminen meni väärin oli seuraksena remmiä tai piiska ja se piiska piti itse hakea tietyssä ajassa metsästä)

Meitä lapsia tukistettiin, läpsittiin avokämmennellä, lyötiin nyrkeillä ja sähköjohdoilla. Rangaistuksena käytettiin myös eristämistä muusta perheestä (koulun jälkeen suoraan sänkyyn yöpuku päällä parin kolmen viikon ajan) teini-iässä tuli uutena rangaistuksena se ettei isä päästänyt kotiin viikkoon pariin.

Kerrankin sain 12 vuotiaana remmistä paljaalle persiille ja selälle, kun naapurin pervo ukko kävi sanomassa että olen kutsunut häntä pil*umieheksi.. no kutsuin kai, kun ko mies oli itse kysynyt minulta onko teillä (minulla ja ystävälläni) pil*ua.

Ei isäni ei vaivautunut selvittämään syytä miksi sitä miestä tuolla nimellä kutsuin.

Äitini sitten selitti aivan tosissaan syitä piiskalle ja remmille, sekä puolusteli näiden käyttöä kasvatuksella. Kun sanassakin sanotaan, että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan tai koka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Lisäksi vetosivat remmin ja piiskan käyttöön sillä, ettei ne riko luita.

Mitä luulet nykypäivän vanhempien tekevän jos haluavat kontrolloida lastaan vastaavalla tavalla?

Olettaisin, että nykyisin vanhemmat keskustelevat lastensa ja nuorten kanssa.

Mitä sitten tapahtuu, jos lapsen yhä koetaan yskivän väärällä lailla vaikka asiasta on keskusteltu? Meinaatko, että kovalla tai äärimmäisellä kontrollintarpeella varustettu vanhempi vain antaa asian olla?

Toivottavasti näitä kontrollitarpeella varustettuja vanhempia ei enää olisi. Epäkohdista pitää toki sanoa ja huomauttaa lapsille, mutta ei mitään sadismin kaltaista kasvatusta kaivata enää.

Ai nykyisinkö ihmisten mielenterveys on niin hyvällä tolalla, ettei vastaavaa kontrollintarvetta enää esiinny? Vai miten selität tuon?

Toisaalta muutenkin ajattelusi tuntuu olevan vähän naiivinpuoleista. "Epäkohdista pitää toki sanoa ja huomauttaa lapsille". Eli mitä sitten, jos sanominen ja huomauttaminen ei tehoa? Sanotaan ja huomautetaan aina vaan uudestaan?

Kyllä epäkohdista vain huomautellaan ja aina vaan uudestaan ja uudestaan.

Onneksi nykyisin kouluissa tehdään matalalla kynnyksellä lasuja sekä naapurit yms ilmottelevat herkästi havainnoistaan viranomaisille.

Ketään ei pahoinpidellä, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Ai onko huostaanotto siis se "perälauta" johon turvaudutaan, jos keskustelu ei auta? Tosin mietityttää, että miten lastenkodissa asiat sujuvat, jos sielläkin vaan keskustellaan.

Lastenkodeissa on muuten tiukat rajat ja rangaistukset, vaikka ei tietty väkivaltaiset. Mutta huoneeseen sulkemista, känny pois, sosiaalista eristämistä ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Tukholma-syndrooma?

Mitäs rangaistuksia sinun vanhemmat ovat käyttäneet? Ymmärrätkö heitä ja perusteluja näille rangaistuksille? Jos, niin Tukholma-syndrooma?

Jos kokee saaneensa rangaistuksen syystä, niin se on ihan eri asia, kuin jos olis räimitty huvin vuoksi ja epäjohdonmukaisesti. 

Rangaistuksen saaminen voi olla ja varmaan olikin aiheellinen, mutta jostain "huonosta käytöksestä" on pitänyt fyysisesti kurittaa?

Kyllä, näin se koettiin 70-luvulla =)

Milloin sinä olet elänyt lapsuuttasi? Et ole kertaakaan saanut luunappia tai tukistusta?

Jos luit edeltä, kyseessä oli kiltti kympintyttö, joka sai heti remmiä jos erehtyi käyttäytymään huonosti. Ei kai lapselta voi täydellisyyttä vaatia?

Miten sä määrittelet sanan "kiltti"? Se että keskiarvosi on 10 tarkoittaa, että olet kiltti? (ja vastaavasti, jos ka on 8.0, olet tuhma?) Luuletko, että joku voi olla täydellinen? Eli jos olet ns. kiltti, et ole kertaakaan elämässäsi uhmannut kovaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Tukholma-syndrooma?

Mitäs rangaistuksia sinun vanhemmat ovat käyttäneet? Ymmärrätkö heitä ja perusteluja näille rangaistuksille? Jos, niin Tukholma-syndrooma?

Jos kokee saaneensa rangaistuksen syystä, niin se on ihan eri asia, kuin jos olis räimitty huvin vuoksi ja epäjohdonmukaisesti. 

Rangaistuksen saaminen voi olla ja varmaan olikin aiheellinen, mutta jostain "huonosta käytöksestä" on pitänyt fyysisesti kurittaa?

Kyllä, näin se koettiin 70-luvulla =)

Milloin sinä olet elänyt lapsuuttasi? Et ole kertaakaan saanut luunappia tai tukistusta?

Jos luit edeltä, kyseessä oli kiltti kympintyttö, joka sai heti remmiä jos erehtyi käyttäytymään huonosti. Ei kai lapselta voi täydellisyyttä vaatia?

Miten sä määrittelet sanan "kiltti"? Se että keskiarvosi on 10 tarkoittaa, että olet kiltti? (ja vastaavasti, jos ka on 8.0, olet tuhma?) Luuletko, että joku voi olla täydellinen? Eli jos olet ns. kiltti, et ole kertaakaan elämässäsi uhmannut kovaa?

Mullle tuli vaan sellainen surullinen ajatus, että onko täydellisen kiltin tytöt kilttejä sen takia, että pelkäävät koko ajan, että kuritetaan?

Vierailija kirjoitti:

Lain voimaantulon jälkeen meillä vain muuttui metodit pahemmiksi kun jälkiä ei saanut jäädä.

Voideltu hehkulamppu anukseen ja "valot" päälle rikkeen vakavuudesta riippuen 5-15 sekunniksi.

Tytöille sovellettiin samaa tekniikkaa usein kahdella lampulla.

Täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön!

Kasarilla kysyttiin, että "Soljen kanssa vai ilman?"

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla kysyttiin, että "Soljen kanssa vai ilman?"

Tuossa nyt ei ole mitään järkeä. Kasvatuskurittamisen idea oli nimenomaan se, että kirpaisee hetken, mutta ei jää jälkiä tai vaurioita, eli vain vyöosalla, ei soljella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Tukholma-syndrooma?

Mitäs rangaistuksia sinun vanhemmat ovat käyttäneet? Ymmärrätkö heitä ja perusteluja näille rangaistuksille? Jos, niin Tukholma-syndrooma?

Jos kokee saaneensa rangaistuksen syystä, niin se on ihan eri asia, kuin jos olis räimitty huvin vuoksi ja epäjohdonmukaisesti. 

Rangaistuksen saaminen voi olla ja varmaan olikin aiheellinen, mutta jostain "huonosta käytöksestä" on pitänyt fyysisesti kurittaa?

Kyllä, näin se koettiin 70-luvulla =)

Milloin sinä olet elänyt lapsuuttasi? Et ole kertaakaan saanut luunappia tai tukistusta?

Jos luit edeltä, kyseessä oli kiltti kympintyttö, joka sai heti remmiä jos erehtyi käyttäytymään huonosti. Ei kai lapselta voi täydellisyyttä vaatia?

Miten sä määrittelet sanan "kiltti"? Se että keskiarvosi on 10 tarkoittaa, että olet kiltti? (ja vastaavasti, jos ka on 8.0, olet tuhma?) Luuletko, että joku voi olla täydellinen? Eli jos olet ns. kiltti, et ole kertaakaan elämässäsi uhmannut kovaa?

Kiltti kympintyttö on mielestäni sellainen suorittaja, muiden miellyttäjä, perfektionisti. Ehkä sellaiseksi tulee,

jos joka erheestä saa remmityksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset sitten kiltimpiä siihen aikaan kun remmiä käytettiin eli toimiko se edes?

Siihen aikaan oli auktoriteetti aikuisilla, eli ei ollut näitä loputtomia "neuvotteluja" lapsen kanssa eikä aikuisen halveksuntaa/loukkaamista päin naamaa (jonka äärimuoto on aika yleiseksi muuttunut haistattelu).

Koulussa opettajan auktoriteetin takasi karttakeppi ja kotona äidin ja isän auktoriteetin remmi ja vitsa.

Miten se muka käytännössä toimi? Jos aloituksen esimerkin tyttö ei uhkailusta huolimatta totetellut ja kuritettiin kotiin päästyä vyöllä, niin mitä sitten? Sittenkö hän käyttäytyy kuin enkeli? Kuinka pitkään?

Minä olin sellainen kiltti kympintyttö ja kun remmiä tuli esim. huonosta käytöksestä, kyllä muistan että päällimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olin mokannut. Eli en ollut niinkään katkera vanhemmalle kurittamisesta vaan itselle siitä, että olin antanut syyn kurittamiseen ja olin superkiltisti seuraavat päivät. Kuulostaako ihan hullulta?

Aika karua, että jos on jo lähtökohtaisesti kiltti niin vielä kurittamalla yritetään saada vielä kiltimmäksi :(

Mikä on se lähtökohtaisen kiltteyden raja joka sallii sen, että ihmistä ei rangaista vaikka hän tekeekin rötöksiä? Eli kuinka kiltti pitää olla saavuttaakseen sen aseman?

Esimerkiksi jos "lähtökohtaisesti kiltti" lapsi myöhästyy kotiintuloajalta niin häntä ei rangaista, kun taas "lähtökohtaisesti tuhmaa" lasta rangaistaan samasta asiasta?

En koe että meillä ruumillisen kurittamisen tarkoitus olisi ollut tehdä minusta omaa tahtoa vailla oleva ylikiltti tyttöraasu, vaan ennemmin se oli varmistamassa sitä, että sovittuja sääntöjä noudatetaan. Esimerkiksi tuo kotiintuloaika. Jos kysyin etukäteen voiko olla pidempään, se oli ok. Jos bussi oli myöhässä, se oli ok. Mutta jos olisin tullut vaikka 2 tuntia myöhässä etukäteen ilmoittamatta ilman hyvää syytä, olisi varmasti annettu remmiä. Oliko tämä väärin? Ehkä joo, mutta koskaan ei kuritettu ilman syytä. Ja kuritusta oli vain muutamia kertoja vuodessa eli ei se mikään jokapäiväinen asian ollut tosiaankaan.

Pelottavaa että joku saa kurittamisen kuulostamaan noin harmittomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut käyttää edelleen uhkailuna vaikkei käyttäisikään. "Saat piiskaa, jos et..."

Luulenpa, että ne jotka lakia oikeasti rikkoo, eivät sitä huutele julkisesti.

No. tuo kyllä kuulosti ihan henkilökohtaiselta sille tytölle osoitetulta uhkaukselt.

Remmiä.

Karseeta.

Jos lapsia tssä maassa pieketään muutenkin, niin kyllä varmaan remmilläkin.

Se on epäreilua käyttää väkivaltaa tai uhkailla sillä.

Lakitupaan se äiti joutaisi.

Onko kurittamisella uhkaaminen jo rikos itsessään? Laiton uhkaaminen tms?