Lapset lentäneet pesästä. Jäit puolisosi kanssa kahden. Mitä syötte ja kuinka sen päätätte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko jollekin on ongelma se, jos puoliso syö jotain mistä itse ei pidä? Kaikkea sitä kuuleekin.

Terveisiä vaan sekasyöjän ja kasvissyöjän kodista, jossa ruoka ei koko 24-vuotisen yhteiselon aikana ole ollut ongelma

Samat terveiset vegaanin ja sekasyöjän kodista.

Olet samaa mieltä henkilön kanssa, joka ei osaa lukea. Vai taidat olla sama henkilö:)

Mene syömään välillä niin järki pelaa paremmin.

AP

Nainen vetää vege-kamaa ja mies syö ja juo mitä huvittaa, jos olet nainen ja ahistaa niin mene puille puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kun on noin helppoa ja vaivatonta yhteensovittaminen, niin onko niin että ylimääräinen ruoka vaan kipataan kompostiin ja ruuan ostaminen on suurpiirteisempää? 

Homma muuttuu paljon helpommaksi jos ei välitä ruokahävikistä.

Vai meneekö ylisyömiseksi?

ap

Ruuan voi laittaa jääkaappiin ja syödä seuraavana päivänä. Ruuan voi myös laittaa pakastimeen ja syödä myöhemmin haluttuna ajankohtana.

Puoliso käy kaupassa, ja tuo sieltä perustarpeita, ja minä laitan niistä ruokaa, jota molemmat syömme. Ennen koronaa saatoimme käydä ravintoloissa syömässä, joko aamiaista/lounasta/illallista, mutta nyt olemme syöneet vain kotiruokaa jo neljä ja puoli kuukautta.

Ei tule ongelmia. Jompikumpi päättää tai sitten päätetään yhdessä. Jos toinen on töissä eikä jaksa laittaa itselleen ruokaa (toinen ottanut tähteet evääksi) käy ehkä syömässä ulkona.

Joten avauksen rivien välistä voisi lukea, että lasten ollessa samassa pöydässä, ei asiasta syntyisi kitkaa. Tuntuu oudolta, eikö juuri silloin, kun useampien mielihalut pitää toteuttaa, niin aina joku valittaa.

Nimim. "kun noi kaksi nirsoa teiniä lähtisivät tuosta, niin koittaisi rauha keittiöön"

Ps. lapsena söivät ihan mitä tahansa, mistä tuo nirsoilu 13+ vuotiaana onkaan tullut...

Minä teen ruuat, joten minä päätän, mitä teen. Jos mies ei jostain ruuasta tykkää, niin hän joko syö tai ei. Ruokaa en laita roskiin ellei sitä ole tyyliin lusikallinen perunamuusia.

Vierailija kirjoitti:

Rumannäköistä kun keski-ikäiset panee.

Anna ihmisten panna rauhassa äläkä kyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko jollekin on ongelma se, jos puoliso syö jotain mistä itse ei pidä? Kaikkea sitä kuuleekin.

Terveisiä vaan sekasyöjän ja kasvissyöjän kodista, jossa ruoka ei koko 24-vuotisen yhteiselon aikana ole ollut ongelma

Samat terveiset vegaanin ja sekasyöjän kodista.

Olet samaa mieltä henkilön kanssa, joka ei osaa lukea. Vai taidat olla sama henkilö:)

Mene syömään välillä niin järki pelaa paremmin.

AP

Tuo minkä miellät "lukutaidottomuudeksi" onkin tosiasiassa ihan omaa tulkintaasi, ap.

Väännetään ratakiskosta, jos ruokapöydässä on esim. broilerin koipia, ei kaikkien tarvitse niitä syödä. Tyypillisesti ruokapyödässä on usein muutakin kuin niitä broilerin koipia. Se on toki hieman työläämpää tehdä sellaista ruokaa, jossa on "jokaiselle jotakin", mutta mahdollista se on (ilman ruokahävikkiä) Sitä nuo kaksi aiempaa vastaajaa yrittivät saada sinulle perille.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule riitaa. Yhdessä päätetään. Vaikkei nyt ehditä paljon syödä, kun harrastamme seksiä, milloin huvittaa ja missä huoneessa huvittaa. Ennen oli pari teiniä aina päivystämässä, nyt vapaus.

Teinit päivystivät teidän seksin harrastamista? Ei kuulosta kovinkaan tavalliselta.

Vierailija kirjoitti:

Rumannäköistä kun keski-ikäiset panee.

Puhu omasta puolestasi...

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että kun on noin helppoa ja vaivatonta yhteensovittaminen, niin onko niin että ylimääräinen ruoka vaan kipataan kompostiin ja ruuan ostaminen on suurpiirteisempää? 

Homma muuttuu paljon helpommaksi jos ei välitä ruokahävikistä.

Vai meneekö ylisyömiseksi?

ap

Oletko hieman yksinkertainen? Vai ovat uudelleenlämmittäminen ja pakastaminen sinulle täysin vieraita käsitteitä? Useimmat aikuiset osaavat myös suunnitella ateriakoot ja ostokset niin, ettei ruokaa ns. jää yli. Jatkojalostetaan keitetyt perunat paistinperunoiksi, kasvikset smoothieen tai sosekeittoon jne. jne. Ei ole rakettitiedettä sovittaa erilaiset makumieltymykset yhteen ilman ruokahävikkiä. Vaatii vain vähän ennakointia ja mielikuvitusta. 

Pari päivää voi syödä samaakin ruokaa, ei siihen kukaan kuole.

Jos tänään on kalakeittoa, sitä voi olla myös huomenna, koska loppu lämmitetään mikrossa annoksina.

Näin ei tule milloinkaan mitään hävikkiä ruoka-asioissa.

Erikosherkut ovat asia erikseen, ne syödään kerralla, koska esim, sisäfilepihvejä ei koskaan jää yli, kun ne kahdelle lisukkeineen valmistaa.

Ruuan tekemisessä ei ole mielikuviteksella mitään rajoja, mutta eihän mielikuvituksella muutenkaan mitään rajoja ole. 

Vierailija kirjoitti:

Joten avauksen rivien välistä voisi lukea, että lasten ollessa samassa pöydässä, ei asiasta syntyisi kitkaa. Tuntuu oudolta, eikö juuri silloin, kun useampien mielihalut pitää toteuttaa, niin aina joku valittaa.

Nimim. "kun noi kaksi nirsoa teiniä lähtisivät tuosta, niin koittaisi rauha keittiöön"

Ps. lapsena söivät ihan mitä tahansa, mistä tuo nirsoilu 13+ vuotiaana onkaan tullut...

Ei tietenkään synny kitkaa siinä määrin kun lapset on kotona, vanhempien tehtävä kun on ruokkia lapset tavalla tai toisella. Siinä vaiheessa omat mielihalut saa jäädä taustalle, eikä asia nouse esille.

Sitten kun lapsia ei enää ole kotona, niin herää ajatus että syökö ihminen sitä ruokaa mitä hän haluaa syödä?  Tai ehkä kaikilla ei ole ruuan suhteen mitään voimakkaita mielihaluja ja ruokailu on enemmän vaan tankkausta?

ap

Samaa ruokaa kuin aina. Lapset on syöneet sitä mitä on tarjottu, emme luopuneet mistään lasten takia. Hekin ovat aina arvostaneet hyvää ruokaa.

Jo vuosien ajan on ruuat muuttuneet enemmän kasvipainotteisiksi vaikka rakastamme hyvää lihaa. Mutta lähi-idän kasvisruuat on niin mahtavia!

Tänään teimme vasikan picanchasta vitello tonnatoa, alkuun oli fetasalaattia.

Hävikkiä ei tule kun ylimääräiset annokset pakastetaan lounaiksi ja opiskelijan haettaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten avauksen rivien välistä voisi lukea, että lasten ollessa samassa pöydässä, ei asiasta syntyisi kitkaa. Tuntuu oudolta, eikö juuri silloin, kun useampien mielihalut pitää toteuttaa, niin aina joku valittaa.

Nimim. "kun noi kaksi nirsoa teiniä lähtisivät tuosta, niin koittaisi rauha keittiöön"

Ps. lapsena söivät ihan mitä tahansa, mistä tuo nirsoilu 13+ vuotiaana onkaan tullut...

Ei tietenkään synny kitkaa siinä määrin kun lapset on kotona, vanhempien tehtävä kun on ruokkia lapset tavalla tai toisella. Siinä vaiheessa omat mielihalut saa jäädä taustalle, eikä asia nouse esille.

Sitten kun lapsia ei enää ole kotona, niin herää ajatus että syökö ihminen sitä ruokaa mitä hän haluaa syödä?  Tai ehkä kaikilla ei ole ruuan suhteen mitään voimakkaita mielihaluja ja ruokailu on enemmän vaan tankkausta?

ap

Mä en nyt ihan ymmärtä?? Miksei niitä mielihaluja ole voinut toteuttaa lasten ollessa kotona? Me syömme aina vain sitä ruokaa mitä tekee mieli, ei ikinä pelkkää tankkausta. Aikuiset päättävät mitä syödään ja lapset oppivat hyvän ruuan merkityksen siinä samalla. Samaa noudatetaan nytkin kun lapset on muuttaneet kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko jollekin on ongelma se, jos puoliso syö jotain mistä itse ei pidä? Kaikkea sitä kuuleekin.

Terveisiä vaan sekasyöjän ja kasvissyöjän kodista, jossa ruoka ei koko 24-vuotisen yhteiselon aikana ole ollut ongelma

Samat terveiset vegaanin ja sekasyöjän kodista.

Olet samaa mieltä henkilön kanssa, joka ei osaa lukea. Vai taidat olla sama henkilö:)

Mene syömään välillä niin järki pelaa paremmin.

AP

Tuo minkä miellät "lukutaidottomuudeksi" onkin tosiasiassa ihan omaa tulkintaasi, ap.

Väännetään ratakiskosta, jos ruokapöydässä on esim. broilerin koipia, ei kaikkien tarvitse niitä syödä. Tyypillisesti ruokapyödässä on usein muutakin kuin niitä broilerin koipia. Se on toki hieman työläämpää tehdä sellaista ruokaa, jossa on "jokaiselle jotakin", mutta mahdollista se on (ilman ruokahävikkiä) Sitä nuo kaksi aiempaa vastaajaa yrittivät saada sinulle perille.

Lukutaidottomuuden lisäksi olet vielä idioottikin!

Tässä avaukseni. Etkö osaa lukea? Lue ääneen ja koita siten vastata. Laita vaikka joku kaverisi tulkkaamaan?

-"Tuleeko kitkaa asiasta. Jos toinen haluaa broilerin koipia mutta toinen ei voi sietää niitä. Kavikset, lihat jne?

Meneekö toisen ehdoilla, enemmän tai vähemmän?"-

Etkö todellakaan hoksaa että kysyn jotain? Sinun ei ollut mikään pakko ottaa osaa ja purkaa paskaa päivääsi minuun.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten avauksen rivien välistä voisi lukea, että lasten ollessa samassa pöydässä, ei asiasta syntyisi kitkaa. Tuntuu oudolta, eikö juuri silloin, kun useampien mielihalut pitää toteuttaa, niin aina joku valittaa.

Nimim. "kun noi kaksi nirsoa teiniä lähtisivät tuosta, niin koittaisi rauha keittiöön"

Ps. lapsena söivät ihan mitä tahansa, mistä tuo nirsoilu 13+ vuotiaana onkaan tullut...

Ei tietenkään synny kitkaa siinä määrin kun lapset on kotona, vanhempien tehtävä kun on ruokkia lapset tavalla tai toisella. Siinä vaiheessa omat mielihalut saa jäädä taustalle, eikä asia nouse esille.

Sitten kun lapsia ei enää ole kotona, niin herää ajatus että syökö ihminen sitä ruokaa mitä hän haluaa syödä?  Tai ehkä kaikilla ei ole ruuan suhteen mitään voimakkaita mielihaluja ja ruokailu on enemmän vaan tankkausta?

ap

Mä en nyt ihan ymmärtä?? Miksei niitä mielihaluja ole voinut toteuttaa lasten ollessa kotona? Me syömme aina vain sitä ruokaa mitä tekee mieli, ei ikinä pelkkää tankkausta. Aikuiset päättävät mitä syödään ja lapset oppivat hyvän ruuan merkityksen siinä samalla. Samaa noudatetaan nytkin kun lapset on muuttaneet kotoa.

Maalaisit hiukan laajemmin vedoin:)

Niin minäkin teen.

AP

Ei tule kitkaa. Syödään sitä mitä ruokaa laittaa tekee. Kun mies tekee, syödään hänen lempiruokiaan ja kun minä teen, niin mun. Kumpikin on tyytyväinen, kun jaetaan vastuu.

Jos olisi ihan eri maut, niin kumpikin varmaan kokkaisi itselleen vaan. Sitten söisi pidempään samaa ruokaa. Toki nykyäänkin esim. keitto, pata tai laatikko kestää useamman päivän. Hävikkiä ei tule.

Nyt kun lapset ovat muuttaneet omilleen, syömme kumpikin työpaikkalounaan. Kotona yleensä iltapalaksi jotain pientä teen/kahvin kanssa. Joskus toki syömme yhdessä kotona. Silloin tehdään hyvässä sovussa samaa ruokaa molemmille, tai molemmat tekevät omansa, ihan miltä vain tuntuu. Ongelmaa ei ole ollut vielä.