Lue keskustelun säännöt.
Lapsellani diagnosoitiin laaja-alaiset oppimisvaikeudet
24.06.2020 |
Ollaan miehen kanssa todella järkyttyneitä tästä. Lapsella ikää 7 vuotta, eka vuosi koulussa ollut täyttä tuskaa. Ei oppinut lukemaan, kirjoittamaan tai laskemaan.
Kesällä on harjoiteltu lukemista eikä vieläkään suju, vaikka lapsi kovasti yrittääkin ja on itsekin surullinen, kun oppiminen ei suju.
Olemme yrittäneet etsiä tietoa, mutta sitä on niukasti saatavilla.
Huoli lapsen tulevaisuudesta ja pärjäämisestä on suuri, kuinka lapsemme tulee pärjäämään työelämässä kun yksinkertaiset työt automatisoidaan ja vain korkeakoulutettuja työntekijöitä palkataan?
Huoli on myös siitä, koska muut lapset huomaavat ja alkavat kiusata lastamme.
Vertaistuki ja vinkit olisivat nyt tervetulleita.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on tuo diagnoosi. Hyvin on mennyt pienluokassa ja terapiat auttaneet. Nyt yläkoulun lopulla edelleen ero kehitysvammaan häilyvä. Mahdollisesti diagnoosi muuttuukin lieväksi kehitysvammaksi. Siitä olisi etua kun tuki olisi lakisääteinen aikustuessa ja työpaikkaa mietittäisiin siltä pohjalta. Juuri se väliinputoaminen on huono juttu.
Lievä keva-dg on siinä mielessä helpottava, kun yhteiskunta pitää huolen. Siinä on se etu, että jos lapsenne ei kykene minkäänlaiseen työhön on hän oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen. Jos taas kykyä riittää vaikkapa tavalliselle työpaikalle, voi saada tuen työpaikalle. Eläkkeen voi jättää myös lepäämään. Tai sitten voi tienata tietyn summan ilman, että menettää eläkettä täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laaja-alaisessa oppimisvaikeudessakin on variaatiota. Omalla lapsella todettu tämä, mutta ekalla oppi lukemaan muiden kanssa, on tavallisella luokalla. Lahjakas liikunnassa ja ilmaisutaidossa, ja koenumerot olleet tänä vuonna kaseja kaikki. Tuen kaikessa missä tarvitaan, ja koulussa äikän ja matikan opiskelee usein pienemmällä porukalla, jossa erkkaope mukana. Lapsi on elämäniloinen ja valovoimainen, en ole huolissani pärjäämisestä elämässä.
Tuo sievistelevä eufemismi "oppimishäiriö" = pölö ja "laaja-alainen oppimishäiriö" = ihan ultrapölö.
Erkki - Erikoislapsiongelman Asiantuntija
Tässäkin keskustelussa ilmenee, kuinka oma lapsi on pärjännyt kahdessa aineessa heikosti ja on jopa *-merkinnät purettu tai on päästy heittämällä läpi lähihoitajan lääkelaskut ja saatu vakituinen työpaikka, vaikka on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Oikeasti näillä kommentoijilla ei taida oikeasti olla hajua, mitä ne laaja-alaiset oppimisvaikeudet todellisuudessa ovat tai sitten on tullut virhearvio vaikeuksien suhteen ja todellinen syy löytyykin kehityksellisestä kielihäiriöstä tai adhd:sta.
Totta kai lapsena on voinut olla paljon vaikeampaa ja on oltu epäkypsiä, minkä voi selittää neurologiset häiriöt yms. mikä ei vaikuta välttämättä älylliseen kapasiteettiin vaikka voi näyttäytyä muiden silmissä ikätasoaan heikommalta ja näin ollen kesken kehityksen on tulkittu lapsi väärin. Ero kasvaa reippaammin nuoruus- ja aikuisikään tullessa ja silloin voi melko varmaksi todeta, onko se todellinen haaste älyllisellä puolella vai sitten oppimista vaikeuttavassa adhd:ssa, kielihäiriössä yms. kapean alan jutussa. Toisen asteen opinnoissa ja varsinkin valmistumisen jälkeen konkretisoituu todelliset haasteet, kun pitäisi osata hakea itse työpaikkoja ja ymmärtää haastattelussa esitetyt kysymykset sekä osata suunnitella ja organisoida omaa työtään. Työelämässä pitää osata toimia itsenäisesti. Jos näissä ei ole aikuisena hankaluuksia, arvio laaja-alaisista oppimisvaikeuksista on silloin kyseenalainen.
Oikeasti hyvin heikkoja nuoria on tullut vastaan, joilla on ollut "vain" lukihäiriö ja lapselle on kinuttu tukitoimia ahkerasti, jotta todistukseen tulee hyvät arvosanat, lapsi laitetaan jaksamisen äärirajoille tai vanhempi tukee tehtävät lapsen puolesta. Tietysti tukitoimia ja hyviä arvosanoja annetaan, jotta hankalat vanhemmat pysyisivät tyytyväisinä mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että hyvin heikko oppilas ei selviydy sähköalan matematiikasta tai lukiosta.
Toisen asteen opinnot aloitettua ja sieltä rimaa hipoen suoriutuen tai keskeyttäen ja työelämässä heikosti pärjäten ilmeneekin, ettei ollutkaan "vain" lukihäiriöstä kyse vaan puutteita onkin ajattelukyvyssä, itsensä huolehtimisessa ja kyvyssä ratkaista minkäänlaisia ongelmia, mitkä korostuvat aikuisuudessa. Valitettavasti nämä ovat tositarinoita, ja oppilaan vaikeudet kuitataan "vain" lukihäiriönä. Se ei yhtään asianomaisia palvele, että kierrellään ja kaarrellaan ja uskotaan sokeasti lapsen olevan "vain" lukihäiriöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo sievistelevä eufemismi "oppimishäiriö" = pölö ja "laaja-alainen oppimishäiriö" = ihan ultrapölö.
Erkki - Erikoislapsiongelman Asiantuntija
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet on peitenimi matalalle älykkyydelle, mikä ei ole vielä kehitysvammaisuudeksi luokiteltavaa. Tästä asiasta oli hyvä artikkeli Super-lehdessä, jossa avattiin sitä, miksi heikkolahjaisuus-termi korvauttiin laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla.
Hei AP! Tupakoitko raskausaikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei AP! Tupakoitko raskausaikana?
Ihme syyttelyä. On myös sekin mahdollisuus olemassa, että syy lapsen kehitysvammaan tai laajoihin oppimisvaikeuksiin jää tuntemattomaksi. Ne eivät välttämättä näy heti koulun aloittaessakaan vaan haasteet voivat tulla vasta sitten paremmin esille, kun opetus muuttuu paljon käsitteellisemmäksi. Siskoni oli juuri tällainen lapsena vaikka alusta asti oli selvää, että häikkää on ja oli "vain" asperger ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet eikä asiaa lähdetty sen koommin tutkimaan kun älykkyysprofiili oli kokonaisuudessaan heikko, mutta toisaalta sisko pärjäsi vieraissa kielissä (osaa kirjoittaa hyvin englantia ja espanjaa suomen lisäksi) sekä itseään kiinnostavissa aineissa peruskoulussa, myös verbaalinen taitavuus hämää muita. Vaikka kuukausien ja viikonpäivien järjestyksen muistaminen, kellotaulun tai peruslaskutaidon oppiminen olivat ja ovat edelleen hankalia siskolle tukiopetuksesta huolimatta, ei mitään huolta herännyt kun siskolla oli niitä vahvoja alueita. 1.-6. luokat suoritui toistojen avulla ja vaikeimmista asioista selvisi arvaten, vaikka oli erityisryhmässä. Vasta yläkoulun aloittaessa alkoi selkiytyä hankaluudet pienryhmästä huolimatta ja tällöin muutkin ymmärsi siskon ymmärtämisvaikeudet, joita käytettiin hyväksi. Toisaalta hän pärjäsi edelleen niillä vahvoilla alueillaan, vaikka ymmärtämisen haasteita tuli eteen vaikeimmissa aineissa. Sai erityisammattikouluaikana diagnoosinsa lievästä kevasta ja tutkimuksissa ilmeni että on hyvä lukemisessa ja kirjoittamisessa sekä verbaalisella puolella. Onneksi sisko sai tuon keva-diagnoosin, jolla saa paremmat tukitoimet kuin olisi vain laaja-alaisia oppimisvaikeuksia..
Itse olin tämäntyyppinen lapsi 70-luvulla. Minulla oli onnea matkassa, kun meidän koulussa oli oma erityisopettaja. Ja hänen luonaan sai yksilöopetusta. Myös motoriikkaan sai hyvin yksilöopetusta. Joten minusta tuli liikunnallinen lukutoukka. Jolla on hyvät tunnetaidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä harjoiteltu lukemista...
Lukemista, kirjoittamista ja puhumista ym. tähän liittyvää ruvetaan harjoittelemaan jo vauvana, kun luetaan ja katsellaan kirjoja.
Ei kesällä ennen syksyllä alkavaa koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on tuollainen jämädiagnoosi eli sillä ei mitään hyötyjä saa irti paitsi ehkä koulussa tuetaan tai sitten tuki on vain paperilla, muttei toteudu käytännössä. Koulun jälkeen saakin pärjätä omin nokkineen huonoin tuloksin. Parempi saada "pahempi" diagnoosi, niin on jo lainsäätämät palvelut ja tuet käden ulottuvilla. Eräskin tuollainen nuori, jolla on laajoja oppimisvaikeuksia ja silti monissa päivittäisissä toiminnoissakin on hankaluuksia koulunkäynnin lisäksi, ei pysty pitämään opiskelupaikkaa vaan saa äkkiä lähtöpassit vaikka miten olisi ohjattu ja tuettu, myös siitä siivousalan ja varastotyöntekijän tutkinnostakin. Aika menee sitten baareissa notkuen ja juoden. Ehkä pärjäisi rajatussa työtehtävässä, joka toistuu samanlaisena ja selkeänä eikä ole koko ajan muutoksia, jos elämänhallinta olisi muuten kunnossa. Tosin sellaisia töitä ei niin vaan löydy, ennen oli sekatyömiehille tai keittiö/toimistoapulaisille tarvetta kunnes automatisaatio korvasi ne. Kokin töitä tehneenä olen kokenut niin avustavien työtehtävien ja kokin työn yhdistämistä, joten eipä niissäkään liiemmin ole tarvetta keittiöapulaisille.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis vanhanajan kielenkäytöllä heikkolahjainen.
Miten te itse ette huomanneet tai päiväkodissa ole jo tätä huomattu? Olisi pitänyt aikaisemmin tarttua toimeen. Älyähän mitenkään ei voi lisätä, mutta varhaiset tukitoimet olisivat auttaneet. Nyt menee itsetunto ja sitä myöten selviytymisen eväät elämänkulussa.
Vähän outoa?
Monissa kodeissa ei nykyään lueta kirjoja ollenkaan, koko porukka vaan rassaa älylaitteita ja sitten ihmetellään kun penska ei osaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesällä harjoiteltu lukemista...
Lukemista, kirjoittamista ja puhumista ym. tähän liittyvää ruvetaan harjoittelemaan jo vauvana, kun luetaan ja katsellaan kirjoja.
Ei kesällä ennen syksyllä alkavaa koulua.
Ihan samaa meinasin kirjoittaa.
En tiedä lohduttaako se ketään mutta aina kannattaa muistaa että kukaan ei ole luvannut kellekään helppoa elämää vaikka se ulospäin saattaisi siltä näyttää. Meillä oli päinvastoin hyvin lahjakas lapsi. Oppi aikaisin lukemaan, oli kaikin puolin lahjakas ja pärjäsi joka paikassa. Koulussa vain kehuja ja hyviä numeroita, hyvään lukioon 9.5 keskiarvolla jne. Nyt on takunnut korkeakouluopintojen kanssa jo 5 vuotta ja kandikin vasta vaiheessa. On masennusta, itsetuhoisia ajatuksia, vaikeuksia välillä päästä sängystä ylös. Yritetty tukea, auttaa ja kannustaa jo vuosia. Välillä muuttanut takaisin kotiin että joku katsoo vähän perään jne. Ei pysty ajattelemaankaan töihin menoa ja opinnot tosiaan seisoo. Ei ole seurusteluita ja kaverit ovat kaikonneet.
Eli ei se hieno alku mitään takaa vaan kelle vaan voi elämässä tulla vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis vanhanajan kielenkäytöllä heikkolahjainen.
Miten te itse ette huomanneet tai päiväkodissa ole jo tätä huomattu? Olisi pitänyt aikaisemmin tarttua toimeen. Älyähän mitenkään ei voi lisätä, mutta varhaiset tukitoimet olisivat auttaneet. Nyt menee itsetunto ja sitä myöten selviytymisen eväät elämänkulussa.
Vähän outoa?
Monissa kodeissa ei nykyään lueta kirjoja ollenkaan, koko porukka vaan rassaa älylaitteita ja sitten ihmetellään kun penska ei osaa mitään.
Se johtuu yksinkertaisesti ympäristötekijöistä, ei siitä että heikkolahjaisuus olisi lisääntynyt. Koulussa oppiminen on korvattu pellemeiningillä. Koulunkäynnin voi pistää nykyään leikiksi ja jokainen saa asettaa omat tavoitteensa. Ei tarvitse oppia edes lukemaan ja tuntemaan kellotaulua. Vanhemman luvalla voi jättää lukematta kirjan ja luokalle ei saa jättää, ettei tule paha mieli. Lapsella pitää olla oikeus tunnilla somettamiseen ja Tiktokin selaamiseen. Toisen asteen opinnoissa sama pelleily näkyy: ammattikoulussa ei tunnisteta työvälineitä ja työnantajan pitää sitten opettaa, miten niitä työvälineitä käytetään. Lukiolaiselle on vielä epäselvää onko Afrikka maanosa vai valtio, ja yhtälöitä ja prosentteja pitää käydä vielä läpi lukiossakin. Vanhemmat pommittavat opettajia ja vaativat, ettei lukiolaiselle saa laittaa kokonaisuuksia hallittavaksi, kun on niin rankkaa. Siinä opettaja koittaa selittää, että yhdessä isossa kokeessa on hallittava kokonaisuuksia ja niiden omaksuminen on nyt opittava. Menee ihan kuuroille korville. Olen joutunut itsekin yrittäjänä opettamaan nykyisille ammattikoululaisille ensimmäisenä työvälineiden käytön ja niiden tarkoituksen. Hankaluuksia ilmenee jopa aikataulujen noudattamisessa ja liian pitkät työpäivät väsyttävät. Jaksamista kuitenkin riittää älylaitteen tuijotteluun ja Woltilla tilaamiseen. Ei kyllä oikeasti tee mieli ottaa enää ketään työssäoppimaan nykyisen meiningin takia.
Hänellä on selkeästi ura poliitikkona.
Opettakaa se ajamaan polkupyörällä, aluksi joku pahvilaatikko selässä. Kyllä siitä hyvä wolttikuski tulee ja pääsee leivänsyrjään kiinni jo kolmekymppisenä.
Äitinä olen puinut pitkään, mitä jos saisikin "vain" heikkolahjaisen diagnoosin niin elämä tulisi olemaan silti monin verroin haastavaa.
Poikamme on 13 ja 11-vuotiaasta alkaen on väläytelty lievän kevan mahdollisuutta, mutta me vanhemmat emme tuolloin ottaneet diagnoosia kun ajateltiin taitoja karttuvan hitaammin vain. Vielä ollaan menty f83:lla. Mieheni on nykyisin avoin keva-asialle, vaikka se oli alkuun punainen vaate.
No nyt kuilu ikätovereihin on kasvanut huimasti, lapsi tarvitsee enemmän ohjausta kun puuttuu omatoimisuus, pitää kuljettaa harrastukseen, läksyjen teossa tarvitsee apua. Ajatuksiltaan konkreettinen ja lapsenomainen. Kaverit kaikonneet kun on ikäistään pienempi, myös tunnetaitojen puolella.
On nyt pienryhmässä ja opetussuunnitelmaa helpotettu. Arvosanat silti heikot. Erityisopettaja on puoltanut erityiskoulua ja uskon sen olevan opetuksellisesti paras paikka, tarvitsee mm. ala-asteen materiaalia. Pidämme sitä vaihtoehtona, saisi todennäköisesti helpommin sieltä kavereita eikä tarvitsisi kokea paineita. Nyt itsetunnon kanssa ongelmia ja on epärealistisia käsityksiä itsestään, mm. koulu menee pojan mielestä hyvin ja toteaa sitä muille aikuisille, ei ymmärrä mitä tähtimerkinnät todistuksessa ovat, haluaa yliopistoon, koska saisi parempaa palkkaa. Ei ole helppoa vanhemman osa, kun vanhempi sisarus on hyvä lukiossa mutta toisaalta ei tulisi mieleen kannustaa yliopistoon. Ehkä se ajan kanssa realisoituu eikä nyt vielä seiskalta haeta yliopistoon. Pettymyksensä kehitysvammaisenkin on koettava kuten muidenkin.
Ensimmäisenä odotetaan keväällä alkavia, uusia neurolopsykologisia tutkimuksia. On mielestäni niin selvä tapaus toimintakyvystä alkaen, ettei tule pärjäämään ilman tukitoimia. Ilman kevaa koulunkäynti menisi päin peetä ja poika tippuisi entistä enemmän kärryiltä. Mieluummin keva kuin epämärääiset tai laajat oppimisvaikeudet.
Tsemppiä vielä kaikille vanhemmille!
Sen kyllä huomaa 2010-luvulla syntyneiden lasten kohdalla. Pienestä pitäen on ollut puhelimet ja tabletit käden jatkeena, jopa ruokapöydässä ja sängyssä! Kun nämä lapset aloittavat koulun, tekee mieli hyöriä ja pyöriä samalla häiriten opetusta. Ei huvita oppia, ollaan keskittymiskyvyttömiä ja ei jakseta ponnistella. Teineille pitää opettajan rautalangasta vääntää, että mitä tarkoittavat sellaiset sanat kuin "hangoitella" ja "verso". Mieluummin nuori selailee parin minuutin mittaisia Tiktok-videoita kuin opettelisi pitkäjänteisesti. Kun nämä nuoret siirtyvät toisen asteen oppilaitoksiin, heillä ei ole edes perustaitoja hallussa. Peruskoulussa keskinkertaiset, jotka olivat yli kymmenen vuotta sitten niitä seiskan ja kasin oppilaita, ovat entistä heikompia eikä lahjakkailtakaan enää mitään vaadita.
Tämä nykyinen ilmiö varmasti selittää erityisen tuen tarpeen lisääntymisen, jos nuori ei ole omaksunut edes auttavaa lukutaitoa ja tarkkaavaisuuskin tökkii, kun ollaan vietetty ajat niska kenossa lyhyitä Tiktok-videoita selaillen.