Lapsellani diagnosoitiin laaja-alaiset oppimisvaikeudet

Onko suomalaisilla näin surkeat geenit, kun lapset ovat enemmän tai vähemmän erityisiä. Älykkäät tekevät yhden lapsen, jos edes sitäkään. Ei tänne enää synny veronmaksajia kun kaiken maailman vähälahhaiset ja huonogeeniset sikiävät kuin kanit.

Tietääkö monet palstalaiset edes mihin laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla viitataan? Luulisi erityisesti vanhempien tajuavan, mistä puhuvat. Tännekin on ilmestynyt lohduttavia kommentteja, kuinka ei tarvitse pelätä ko. diagnoosia ja kuinka omalta lapselta jopa purettiin tähtimerkinnät aineista jne. Saman huomannut muissakin keskusteluissa. Joo, voi olla vaikeuksia mutta kuulostaa uskomattomalta että laajoilla oppimisvaikeuksilla varustettu saa ilman helpotuksia kohtuullisia tai jopa hyviä arvosanoja.

Vai onko nykyään niin, että diagnoosi laaja-alaisista oppimisvaikeuksista annetaan helposti lapselle tai nuorelle, vaikka todellisuudessa kyse onkin hahmotushäiriöstä tai nepsy-oireyhtymästä. Myös nuoren mielenterveydelliset ongelmatkin voi poikia noita diagnooseja, jos ei kokonaisuutta katsota.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sama kuin heikkolahjaisuus ja se tarkoittaa matalaa älykkyyttä, joka ei ole vielä kehitysvammaisuudeksi luokiteltavaa. Miten tuollainen diagnoosi vaikuttaa nuoren itsetuntoon jos se oikeasti on väärä ja taustalla on oikeasti varhaista traumatisoitumista, nepsyä, masennusta jne. Sitten jää ne oikeat heikot oman onnensa nojaan ja joutuvat taistelemaan jokaisessa kouluaineessa vitosia saaden kun eivät ole tarpeeksi vammaisia erityisopetukseen.

Tälläkin palstalla on monta "heikkolahjaista", jotka analysoiden kirjoittavat vaikeuksistaan niin koulussa kuin työelämässä sekä mahdollisesta masennuksesta ja kiusatuksi tulemisesta. Ei ole sellaista analyyttista kirjoitusta tullut vastaan monelta ylioppilaaltakaan tänä päivänä.

Voin olla myös väärässäkin ja diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet voikim tarkoittaa vaikkapa kielellisen kehityshäiriön, adhd:n ja lukihäiriön komboa kuten eräs näillä diagnooseilla varustettu tuttu kertoi laaja-alaisista oppimisvaikeuksistaan, vaikka ensi tapaamisella kertoi että hänellä on dysfasia, lukihäiriö ja adhd. Kuitenkin teki jonkun aikaa töitä yrittäjänä ja opiskeli alaa, jossa pitää hallita anatomia ja kehon osat latinaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisilla näin surkeat geenit, kun lapset ovat enemmän tai vähemmän erityisiä. Älykkäät tekevät yhden lapsen, jos edes sitäkään. Ei tänne enää synny veronmaksajia kun kaiken maailman vähälahhaiset ja huonogeeniset sikiävät kuin kanit.

On. Siksi mä olen päättänyt jättää lisääntymättä. Mulla adhd ja miehelläni asperger. Toisaalta itse olen huippuälykäs, eli älynlahjoja voisi lapsella olla, vaikka kärsisikin nepsyongelmista. Parempi silti jättää lisääntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö monet palstalaiset edes mihin laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla viitataan? Luulisi erityisesti vanhempien tajuavan, mistä puhuvat. Tännekin on ilmestynyt lohduttavia kommentteja, kuinka ei tarvitse pelätä ko. diagnoosia ja kuinka omalta lapselta jopa purettiin tähtimerkinnät aineista jne. Saman huomannut muissakin keskusteluissa. Joo, voi olla vaikeuksia mutta kuulostaa uskomattomalta että laajoilla oppimisvaikeuksilla varustettu saa ilman helpotuksia kohtuullisia tai jopa hyviä arvosanoja.

Vai onko nykyään niin, että diagnoosi laaja-alaisista oppimisvaikeuksista annetaan helposti lapselle tai nuorelle, vaikka todellisuudessa kyse onkin hahmotushäiriöstä tai nepsy-oireyhtymästä. Myös nuoren mielenterveydelliset ongelmatkin voi poikia noita diagnooseja, jos ei kokonaisuutta katsota.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sama kuin heikkolahjaisuus ja se tarkoittaa matalaa älykkyyttä, joka ei ole vielä kehitysvammaisuudeksi luokiteltavaa. Miten tuollainen diagnoosi vaikuttaa nuoren itsetuntoon jos se oikeasti on väärä ja taustalla on oikeasti varhaista traumatisoitumista, nepsyä, masennusta jne. Sitten jää ne oikeat heikot oman onnensa nojaan ja joutuvat taistelemaan jokaisessa kouluaineessa vitosia saaden kun eivät ole tarpeeksi vammaisia erityisopetukseen.

Tälläkin palstalla on monta "heikkolahjaista", jotka analysoiden kirjoittavat vaikeuksistaan niin koulussa kuin työelämässä sekä mahdollisesta masennuksesta ja kiusatuksi tulemisesta. Ei ole sellaista analyyttista kirjoitusta tullut vastaan monelta ylioppilaaltakaan tänä päivänä.

Voin olla myös väärässäkin ja diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet voikim tarkoittaa vaikkapa kielellisen kehityshäiriön, adhd:n ja lukihäiriön komboa kuten eräs näillä diagnooseilla varustettu tuttu kertoi laaja-alaisista oppimisvaikeuksistaan, vaikka ensi tapaamisella kertoi että hänellä on dysfasia, lukihäiriö ja adhd. Kuitenkin teki jonkun aikaa töitä yrittäjänä ja opiskeli alaa, jossa pitää hallita anatomia ja kehon osat latinaksi.

Yhdellä kaverillani on tuo diagnoosi. Kyllä sen nopeasti huomaa, ettei käy ihan täysillä, kun kuuntelee hänen juttujaan.

Aivan hirveää! Tuo olisi pahinta mitä voi kuvitella, mut kun saa asiaa ajatella ja joutuu alkaa elämään asian kanssa, niin kyllä se siitä. Pitää nähdä asia niin, että lapsesi saa nyt parhaan avun ja tuen ja sehän on hyvä asia. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö monet palstalaiset edes mihin laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla viitataan? Luulisi erityisesti vanhempien tajuavan, mistä puhuvat. Tännekin on ilmestynyt lohduttavia kommentteja, kuinka ei tarvitse pelätä ko. diagnoosia ja kuinka omalta lapselta jopa purettiin tähtimerkinnät aineista jne. Saman huomannut muissakin keskusteluissa. Joo, voi olla vaikeuksia mutta kuulostaa uskomattomalta että laajoilla oppimisvaikeuksilla varustettu saa ilman helpotuksia kohtuullisia tai jopa hyviä arvosanoja.

Vai onko nykyään niin, että diagnoosi laaja-alaisista oppimisvaikeuksista annetaan helposti lapselle tai nuorelle, vaikka todellisuudessa kyse onkin hahmotushäiriöstä tai nepsy-oireyhtymästä. Myös nuoren mielenterveydelliset ongelmatkin voi poikia noita diagnooseja, jos ei kokonaisuutta katsota.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat sama kuin heikkolahjaisuus ja se tarkoittaa matalaa älykkyyttä, joka ei ole vielä kehitysvammaisuudeksi luokiteltavaa. Miten tuollainen diagnoosi vaikuttaa nuoren itsetuntoon jos se oikeasti on väärä ja taustalla on oikeasti varhaista traumatisoitumista, nepsyä, masennusta jne. Sitten jää ne oikeat heikot oman onnensa nojaan ja joutuvat taistelemaan jokaisessa kouluaineessa vitosia saaden kun eivät ole tarpeeksi vammaisia erityisopetukseen.

Tälläkin palstalla on monta "heikkolahjaista", jotka analysoiden kirjoittavat vaikeuksistaan niin koulussa kuin työelämässä sekä mahdollisesta masennuksesta ja kiusatuksi tulemisesta. Ei ole sellaista analyyttista kirjoitusta tullut vastaan monelta ylioppilaaltakaan tänä päivänä.

Voin olla myös väärässäkin ja diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet voikim tarkoittaa vaikkapa kielellisen kehityshäiriön, adhd:n ja lukihäiriön komboa kuten eräs näillä diagnooseilla varustettu tuttu kertoi laaja-alaisista oppimisvaikeuksistaan, vaikka ensi tapaamisella kertoi että hänellä on dysfasia, lukihäiriö ja adhd. Kuitenkin teki jonkun aikaa töitä yrittäjänä ja opiskeli alaa, jossa pitää hallita anatomia ja kehon osat latinaksi.

Yhdellä kaverillani on tuo diagnoosi. Kyllä sen nopeasti huomaa, ettei käy ihan täysillä, kun kuuntelee hänen juttujaan.

Kyllä todellakin heikkolahjaisuuden (joo tiedän että se on nykyään laaja-alaiset oppimisvaikeudet) tunnistaa ihmisestä, mitä pidempään on sellaisen kanssa tekemisissä.

Tuttu, joka myöhemmin puhui diagnoosistaan laaja-alaisina oppimisvaikeuksina, ei todellakaan olisi tehnyt hierojan työtä kun kyseessä on itsenäinen työ.

Ihmettelenkin että miten fiksun oloiset (kirjallisen ilmaisun puolesta) saavat tuollaisen diagnoosin kun on monia muitakin tekijöitä, jotka heikentävät kognitiota väliaikaisesti. Tai sitten olen oikeasti vain väärässä ja se diagnoosi voidaan antaakin vaikkapa autismia ja matematiikan oppimishäiriöitä potevalle jne. ihmiselle.

On vanhemmissakin vikaa ja isosti, jos vasta kouluikäisestä huomaa, ettei ole ikätasoinen.

Mutta sallittua on lisääntyminen.

Vierailija kirjoitti:

On vanhemmissakin vikaa ja isosti, jos vasta kouluikäisestä huomaa, ettei ole ikätasoinen.

Mutta sallittua on lisääntyminen.

Kyllä tällaiset asiat voi ilmetä ala-asteen aloittaessa. Se on sitten toinen asia, että moniko vanhempi suostuu tai haluaa viedä lapsensa tutkittavaksi vaikka kuinka opettajia epäilyttäisi että jotain vaikeutta löytyy. Monet kehitysvammatkin voivat jäädä diagnosoimatta koko kouluiän sillä vanhemmat eivät häpeän tai sokeutensa takia halua tutkia lasta. Johan oli pari vuotta sitten artikkeli aikuisesta naisesta, joka sai lievä keva-dg päästyään te-toimiston kautta psykologisiin. Taatusti siellä te-toimiston listoilla notkuu heikkolahjaisia ja lievästi kehitysvammaisia - diagnosoimattomia kylläkin. Heidän kohdalla on voitu vain helpottaa kouluaineita ja myöhemmin ammattikoullussa arvioitu helpotetuin arvosanoin, mutta todellisuus on tullut sitten vastaan työpaikalla ja ihmetellään että miksi toinen ei kouluttaudu tai hae töitä.

Ammattivalittaja olisi paras neuvonantaja, jos edelleen pyörii tällä palstalla. 

Jos on tyttölapsi niin hankkikaa viimeistään yläasteella ehkäisy. Monet kevojen vanhemmat ovat huolissaan kun keharityttö tulee sukukypsäksi, jolloin lapsi lähtee minkälaisen hyväksikäyttäjän matkaan ja voi tulla paksuksi.

Vierailija kirjoitti:

En halua luoda turhaa toivoa, mutta pakko silti sanoa, että älkää heti heittäkö kirvestä kaivoon. Minä pääsin ensimmäiset luokat säälistä läpi, opin lukemaan kunnolla vasta 3. luokan alussa ja olin ala-asteella paljon tukiopetuksessa. Yläasteella sain luokan parhaan todistuksen, samoin lukiossa, ja pääsin opiskelemaan juuri sinne mihin halusin.

Ei laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla mennä lukioon. Voi toki olla esim. lukihäiriö tai lievä autismin oireita, jotka ei katso älykkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis vanhanajan kielenkäytöllä heikkolahjainen. 

Miten te itse ette huomanneet tai päiväkodissa ole jo tätä huomattu? Olisi pitänyt aikaisemmin tarttua toimeen.  Älyähän mitenkään ei voi lisätä, mutta varhaiset tukitoimet olisivat auttaneet. Nyt menee itsetunto ja sitä myöten selviytymisen eväät elämänkulussa. 

Vähän outoa?

Kehitysvammadiagnoosejakin asetetaan yläkoululaisellekin, ei ole mitenkään outoa että laaja-alaiset oppimisvaikeudet bongataan vasta koulussa. Tarpeetonta syyllistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni oli aikoinaan Oulussa heinätorin koulussa, jossa suurimmalla osalla oppilaista taisi olla tuo diagnoosi. Googlasin juuri, että koulu on vieläkin olemassa. Oli todella hyvä koulu ja lapseni tykkäsi olla. Voi, kun ei aina olisi inkluusiota.

Näinpä, ja koko inkluusion idea oli integroida fyysisesti vammaiset, joilla harvoin on suuria oppimisen tai käyttäytymisen ongelmia, johtuen siitä, että heille suunnatut erityiskoulut pitivät sisällään sekalaista seurakuntaa osaamistasoltaan, mikä vaikeutti fiksuimpien vammaisten tulevaisuutta jos oli kiinnostunut akateemisesta urasta.

Nyt koko inkluusio on käännetty päälaelleen, ja yleisopetukseen laitetaan nämä täysin heikot oppilaat, jotka eivät omaksu edes riittävää lukutaitoa ja perustietoja, ja käytöshäiriöiset, vaikka hyötyisivät parhaiten pienemmästä ryhmätilasta.

Vierailija kirjoitti:

On vanhemmissakin vikaa ja isosti, jos vasta kouluikäisestä huomaa, ettei ole ikätasoinen.

Mutta sallittua on lisääntyminen.

Tiesitkö, että jotkut saavat keski-ikäisinä tai jopa yli 60-vuotiaina kvamma-diagnoosin? Ei ole mitenkään tavatonta. Joillakin voi olla lähipiiri tukena niille, jotka ovat tietämättään kehitysvammaisia, ja vitsaillaan omasta höpsöydestä. Nykyään varmasti jää nuoria vaille diagnoosia erityisluokkien vähetessä tai sitä hyvällä lykyllä helpotetaan oppimäärää, jotta nuori pääsisi läpi koulusta. 

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisilla näin surkeat geenit, kun lapset ovat enemmän tai vähemmän erityisiä. Älykkäät tekevät yhden lapsen, jos edes sitäkään. Ei tänne enää synny veronmaksajia kun kaiken maailman vähälahhaiset ja huonogeeniset sikiävät kuin kanit.

Näitä heikkolahjaisia syntyy siksi, kun suomalaiset naiset keskittyvät ensin uraansa ja sitten tekevät lapsen, jolloin on suuremmat riskit lapsen heikkolahjaisuudelle, kehitysvammaisuudelle yms. Ja nämä ongelmat kasautuvat yleensä sellaisille jätenaisille.

Lapsen kannalta paljon parempi, että saa keva-diagnoosin. Kannattaa varautua siihen, että ammattikoulusta valmistumisen jälkeen saa syrjäytyä rauhassa. Keva-diagnoosi on siinä mielessä helpottava, kun yhteiskunta pitää huolen.

Oma tytär sai viime vuonna tuon dg:n, joka oli todellakin helpotus. Aiemmin oli monimuotoista kehityshäiriötä ja laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Tulee varmasti pärjäämään melko itsenäisesti omassa asunnossa ohjaajan avun kera. Käy ensimmäistä Valma-vuotta ja haaveilee hoiva-avustajan tai kaupan alan koulutuksesta.

Jotkut noista laaja-alaisista oppimisvaikeuksista selkenee vielä lievästi kevaksi, ja lisää varmasti selviäisi, jos vanhemmat olisivat halukkaita viemään tutkimuksiin. Mutta kun se olisi teinille niin raskasta tajuta, jos on keva-polilla tutkittavana.

Koska tuohon AP:n alkuperäiseen viestiin vastaaminen vaatii kirjautumista, niin kommentoin tässä.

Voi olla että seuraavat asiat ovat jo tulleet aiemmissa kommenteissa.

Hyvä näkö- ja kuuloaisti ovat edellytys jotta luokassa tulee toimeen. Ne pitää tutkia, ellei ole jo tehty.

Tukiopetus on hyvä alku, mutta uskoisin että AP:n lapsi hyötyisi enemmän toimintaterapiasta sekä neuropsykologisesta tutkimuksesta ja kuntoutuksesta. 

Toimintaterapiassa vahvistuisivat motoriset kyvyt ja neuropsykologinen kuntoutus  auttaisi oppimisvaikeuksen syyn selvittämisessä ja kuntoutuksella voisi parantaa mahdollisuuksia pärjätä koulussa. 

Koulun kanssa tulisi keskustella oppiaineiden eriyttämisestä sekä erityisen tuen tarpeesta. 

Jos oppimisvaikeudet jatkuvat pitkään  voi olla syytä harkita erityiskouluun hakemista.

Nämä asiat vaativat työtä  sekä vanhemmilta että lapselta ja se ei aina ole helppoa.  Paljon pitää ravata eri tutkimuksissa, täyttää monenlaista lomaketta jne. Mutta se on kaikki lopulta lapsen parhaaksi ja myöskään vanhempien ei tarvitse itse myöhemmin katua, ettei yritetty

Tiedän omasta kokemuksesta vastaavassa tilanteessa vanhempana. 

Tohtori Zivago kirjoitti:

Tämä näyttää olevan pari vuotta vanha keskustelun aloitus, mutta kaikesta huolimatta:

Onneksi olkoon Ap ja aviomies!

Teillä on sitten niin kuin lanttu-b pentu.

Onko se poika vai tyttö? Kysyn vain, kun minun mielestäni tuntuu jotenkin siltä, että nämä "erityiset" ja "vaikeudelliset" ja kirjainyhdistelmälapset ja hekarit ja väkivaltaiset ja lisäavuntarpeiset ovat lähes aina poikia. Vai onko tämä vaikutelmani jokin optinen harha omassa havaintokentässäni? Vai pidetäänkö noita poikapuolisia ongelmayksilöitä enemmän julkisuudessa kuin tyttöpuolisia sellaisia? Osaako joku vastata mitään tähän?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa todella järkyttyneitä tästä. Lapsella ikää 7 vuotta, eka vuosi koulussa ollut täyttä tuskaa. Ei oppinut lukemaan, kirjoittamaan tai laskemaan.

Kesällä on harjoiteltu lukemista eikä vieläkään suju, vaikka lapsi kovasti yrittääkin ja on itsekin surullinen, kun oppiminen ei suju.

Olemme yrittäneet etsiä tietoa, mutta sitä on niukasti saatavilla.

Huoli lapsen tulevaisuudesta ja pärjäämisestä on suuri, kuinka lapsemme tulee pärjäämään työelämässä kun yksinkertaiset työt automatisoidaan ja vain korkeakoulutettuja työntekijöitä palkataan?

Huoli on myös siitä, koska muut lapset huomaavat ja alkavat kiusata lastamme.

Vertaistuki ja vinkit olisivat nyt tervetulleita.

Ei se tulekaan pärjäämään missään.

Teidän kannattaisi vain hyväksyä asia ja elää sen kanssa.

Naisilla toinen X-kromosomi suojaa jollain lailla heikkolahjaisuudelta ja nepsy-oireyhtymiltä. Se selittää, miksi miehissä on enemmän älyllisesti kehitysvammaisia/heikkolahjaisia, mutta myöskin neroja.

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisilla näin surkeat geenit, kun lapset ovat enemmän tai vähemmän erityisiä. Älykkäät tekevät yhden lapsen, jos edes sitäkään. Ei tänne enää synny veronmaksajia kun kaiken maailman vähälahhaiset ja huonogeeniset sikiävät kuin kanit.

vaikuttaa siltä että sulla on vielä huonommat geenit ku näillä sinun kuvailemilla lapsilla

Meillä myös lapsella tuo diagnoosi. Oppi lukemaan kyllä, mutta koulunkäynti työlästä. Kavereita on ja käy harrastuksissa. Tosin viihtyy ikäistään nuorempien seurassa. Nykyaikana ei enää kiusata samalla tavalla kuin ennen. Lapset hyväksyvät hyvin erilaisia ihmisiä. En ole itse hirveän huolissani. Tosin me saimme tietää jo eskarissa, että lapsen valmiudet oppimiseen olivat heikot. Oli kuitenkin sen verran sosiaalinen tapaus, ettei laitettu tuplaamaan eskaria. Tiedän, ettei hänestä tule lääkäriä tms. korkeasti koulutettua. Lapsen haaveena on työskennellä kaupassa tai mäkkärissä. Vaikka niinhän monella lapsella taitaa olla :)