Ärsyttääkö, jos pyydät ystäväsi kahville ja hän tuo mukanaan lapsensa?

Lähtökohtaisesti lapset on meille tervetulleita. Oikeastaan yhden kaverin kohdalla vähän ärsyttää, koska siinä vaiheessa kun hänellä ei ollut lapsia, hän piti päivänselvänä, että lapset ei ole mukana missään tapaamisessa ja suorastaan kiukutteli asiasta ja ilmoitti, että ei tule, jos joku tuo lapsia mukanaan. Nyt, kun hänellä on lapsia, hän pitää päivänselvänä sitä, että lapset on mukana ja työntää vauvaansa kaikkien syliin hoidettavaksi eikä tunnu enää lainkaan muistavan sitä, että voisi tavata ilmankin lapsia. Ne, joilla omat lapset on jo isoja, eivät välttämättä ole esim. pukeutuneet siten, että haluaisivat puklaavan vauvan tahraamaan vaatteitaan.

Toki lapset tervetulleita on, mutta jos on nimenomaan sovittu että kahvitellaan kahden kesken, ei lasta silloin kuulu mukaan ottaa. Niillä on tarkat korvat, vikkelät jalat ja vielä vikkelämmät sormet.

Mikähän on ilmeisesti lapsettoman näkemys siitä, kuinka iso lapsi voi jäädä hetkeksi yksin kotiin? Sen ikäiset lapset, jotka oikeasti voivat yksin jäädä kotiin, eivät tavallisesti enää erityisesti vaadi äitinsä huomiota.

Mikähän on sun näkemys siitä, minkä ikäisen voi jättää kotiin? Sellanen pieni vinkki, et sen ikäiset ei äitinsä mukaan enää halua vaan jäävät mieluummin kotiin.

Jäisi kyllä viimeiseksi tapaamiseksi tuo. En pidä lapsista enkä halua tavata kavereitani lasten kanssa. Jos ei pysty kahvittelemaan kahden kesken, ei oikein voi olla minun ystäväni pidemmän päälle.

Ei ärsytä, kun itselläni on lapsia ja tiedän mitä se on. Silloin kun ei ollut vielä lapsia, niin olisin varmaan halunnut tietää etukäteen, jotta olisin voinut henkisesti valmistautua.

Ei todellakaan. Ja niille jotka ärsyyntyvät kun lapsi tulee mukaan vaikka sovittu että kahvitellaan kahdenkesken, sen ymmärrän, mutta miten sen sovitte? Kai kerrot että ei lapsia mukaan? Eihän sitä muuten ole sovittu, jos et erikseen mainitse on itsestäänselvää että vanhemmasta riippuvainen lapsi tulee luultavasti mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Jäisi kyllä viimeiseksi tapaamiseksi tuo. En pidä lapsista enkä halua tavata kavereitani lasten kanssa. Jos ei pysty kahvittelemaan kahden kesken, ei oikein voi olla minun ystäväni pidemmän päälle.

Tällaisella ajattelulla olevat ”ystävät” karsiutuu nopeasti.

Kyllä ärsyttää. 12-vuotias joka huutaa äiti äiti kato, äiti kato, kato ny äiti. Arggh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäisi kyllä viimeiseksi tapaamiseksi tuo. En pidä lapsista enkä halua tavata kavereitani lasten kanssa. Jos ei pysty kahvittelemaan kahden kesken, ei oikein voi olla minun ystäväni pidemmän päälle.

Tällaisella ajattelulla olevat ”ystävät” karsiutuu nopeasti.

Joo mullakin. Toivottavasti näin ajattelevat tajuaa kertoa sen mulle saman tien, koska ei mua ainakaan kiinnosta sellainen ystävyys, joka on ystävyyttä ainoastaan sillä ehdolla, että mun lapsi ei ole mukana koskaan.

Ei.

Ei ärsytä, mutta jos pyydän lasilliselle ja lapsi tulee mukaan, siinä vaiheessa ärsyttää ja ehdotan uutta aikaa ilman lapsia.

Menee vähän ohi, mutta mitä ajattelette siitä, että otetaan automaattisesti koirat mukaan kyläilylle?

Itse tykkään koirista, vaikka omaa koiraa ei olekaan, ja hoidankin välillä joidenkin tuttujen koiria, joten olen varmasti koirista pitävän ihmisen maineessa. Omasta mielestäni se ei automaattisesti tarkoita sitä, että aina koirat olisi meille tervetulleita. En haluaisi juhliin, joihin kuitenkin pukeudutaan vähän paremmin, isoja kuolaavia koiria häsläämään. Jotkut tuttuni tuovat aina koiransa. Joskus olen suoraan sanonut, että tässä tilaisuudessa voisi koirat jättää kotiin. En halua, että jos vieraat on pukeutuneet parhaimpiinsa, sinne tulee 3-4 isoa koiraa hyppimään ja likaamaan vaatteita. Joillekin nämä koirat ovat lasten asemassa ja tuntuu, että he ajattelevat, että kutsujana on minun tehtäväni huomoida heidän koko "perhe". Mielestäni kutsussa ei pitäisi joutua mainitsemaan sitä, että koirat eivät ole tervetulleita.

Jännästi olet kuitenkin Vauva- lehden keskustelupalstalle eksynyt ;)

Vierailija kirjoitti:

Jäisi kyllä viimeiseksi tapaamiseksi tuo. En pidä lapsista enkä halua tavata kavereitani lasten kanssa. Jos ei pysty kahvittelemaan kahden kesken, ei oikein voi olla minun ystäväni pidemmän päälle.

Ärsyttää ihan kuka tahansa joka ilmestyy tapaamiseen, saati kylään mukanaan henkilöitä joita ei ole kutsuttu, tai ees kysytty voiko tulla mukaan. 

Jos tietää ettei sitä tenavaa voi jättää kotiin, niin se kannattaa sanoa siinä vaiheessa kun kutsuun vastaa että joo tuun, mut mun lapsi ei voi jäädä yksin kotiin, joten kai se käy että se on mukana. Näin ei tule ylläreitä ja kaikki tietää missä mennään. 

Tietysti jos kaveri on kotiäitinä hoitamassa ihan pieniä lapsia ja kaverin kutsuu päivällä kylään, on kaikille selviö että ne lapset kulkee mukana. Samoin imetysikäiset ikäänkuin kuuluu pakettiin ellei sitten ole erikseen sovittu jotain aikuisten illanviettoa ja kysytty että saako sille lapselle hoitajaa siksi ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäisi kyllä viimeiseksi tapaamiseksi tuo. En pidä lapsista enkä halua tavata kavereitani lasten kanssa. Jos ei pysty kahvittelemaan kahden kesken, ei oikein voi olla minun ystäväni pidemmän päälle.

Tällaisella ajattelulla olevat ”ystävät” karsiutuu nopeasti.

Ehkä siellä mammalandiassa. Minulla on paljon ystäviä, ja lähes kaikki heistä ovat (vapaaehtoisesti) lapsettomia tai ainakin osaavat järjestää asiansa niin, että lapsen tarvitse roikkua mukana.

Ei mua haittaa:) Tosin mun ystävien lapset ovat vasta taapero- ja leikki-ikäisiä ja heidän juttunsa huvittavat mua suuresti.

Itse ilmoitan kyllä etukäteen, vaikkapa kahville tullessa, esimerkiksi että mies on silloin töissä, joten tulen meidän Liisan ja Matin kanssa yhdessä. Voi sitten kieltää, jos haluaa. Mun kaveriporukassa kotikahvitteluihin on ihan ok ottaa lapset mukaan. Sitten jos lähdetään ulos syömään tai terassille lasilliselle tms. järkätään sellainen aika, että kaikki pääsevät ilman lapsiaan.

No jos mulla itselläni on lapsia niin pidän aika selvänä että kaveri tuo omansa mukanaan. Iällä ei ole väliä. Toki teinit ei mukaan enää suostu lähtemään XD

Jos olen taas itse lapseton niin en ehkä halua kotiini lapsia. Ihan vain siksi, että kotiani ei ole välttis suunniteltu lapsiystävälliseksi tai lemmikkini eivät ole lapsiin tottuneita. Toki ilman valvontaa ei voi jättää hetkeksikään, vaikka olisivat tottuneita. Lisäksi, monella vanhemmalla on aivan järkyttävä käsitys sopivasta tai hygieniasta ylipäänsä. Ei, mun kotona ei kenenkään kakkapyllyä pestä tiskialtaassa tai vaihdeta vaippoja ruokapöydällä. En osaa arvostaa jonnekin jemmattuja "kakkaylläreitäkään" eikä todellakaan ole ok mun kodissa harjoitella vaipattomuutta. Kaikki omakohtaisesti nähtyä ja koettua. Ja tietenkin vielä se sydänjuuria myöten loukkaantuminen kun kehtaan huomauttaa jotain.

Jos ollaan rehellisiä niin lapsen läsnäolo tarkoittaa lapsen huomioimista, ei aikuisten välistä vuorovaikutusta, kuin korkeintaan hyvin yleisellä tasolla mikä hoituisi viiden minuutin katukohtaamisella. Puhuminen ei onnistu ja jokainen yritys jää kesken keskeytysten takia. Kuulostaako siltä etten pidä lapsista? Ei pidä paikkaansa, ja yhden omankin olen maailmalle valmistellut.  Jos kutsun kotiini jonkun oletan että hän tulee yksin tai vähintään varoittaa tuovansa mukanaan muita. Toisekseen, pidän oikeutenani päättää keitä kotiini kutsutaan. Jos en halua pikkulapsia tai muitakaan lapsia, teinejä, aikuisia niin peerun kutsun ja tapaaminen sovitaan muualle. Meillä on pienimuotoista  kenneltoimintaa eli pentuja toisinaan joten tulijoita piisaa ;D Mua ei ehkä kiinnosta viettää jokaista ystävävierailua pentulaatikon vieressä. Ja kuunnella samaa vänkäämistä siitä otetaanko pentu vaiko ei...

Vierailija kirjoitti:

Jännästi olet kuitenkin Vauva- lehden keskustelupalstalle eksynyt ;)

Aihe vapaa on Suomen suurin vapaaehtoisesti lapsettomien keskustelupalsta.

Eikö Vauva-lehti ole jo lakkautettu?