Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö, jos pyydät ystäväsi kahville ja hän tuo mukanaan lapsensa?
24.06.2020 |
Tarkoitan isoa lasta, joka voisi jäädä hetkeksi kotiinkin. Minua ärsyttää ja harmittaa. Yleensä se lapsi vaatii äitinsä huomion eikä muutenkaan voi jutella samalla tavalla lapsen aikana.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisi kyllä viimeiseksi tapaamiseksi tuo. En pidä lapsista enkä halua tavata kavereitani lasten kanssa. Jos ei pysty kahvittelemaan kahden kesken, ei oikein voi olla minun ystäväni pidemmän päälle.
Tällaisella ajattelulla olevat ”ystävät” karsiutuu nopeasti.
Ehkä siellä mammalandiassa. Minulla on paljon ystäviä, ja lähes kaikki heistä ovat (vapaaehtoisesti) lapsettomia tai ainakin osaavat järjestää asiansa niin, että lapsen tarvitse roikkua mukana.
Nykyään on paljon veloja ja se on ihan ok, oma aikuinen lapseni on myös.
Silti mä ymmärrän ystäviä joilla pieniä lapsia että tulevat mukaan jos ei erikseen sovittu että ei. En pidä sitä roikkumisena. Sä et selvästi siedä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos mulla itselläni on lapsia niin pidän aika selvänä että kaveri tuo omansa mukanaan. Iällä ei ole väliä. Toki teinit ei mukaan enää suostu lähtemään XD
Jos olen taas itse lapseton niin en ehkä halua kotiini lapsia. Ihan vain siksi, että kotiani ei ole välttis suunniteltu lapsiystävälliseksi tai lemmikkini eivät ole lapsiin tottuneita. Toki ilman valvontaa ei voi jättää hetkeksikään, vaikka olisivat tottuneita. Lisäksi, monella vanhemmalla on aivan järkyttävä käsitys sopivasta tai hygieniasta ylipäänsä. Ei, mun kotona ei kenenkään kakkapyllyä pestä tiskialtaassa tai vaihdeta vaippoja ruokapöydällä. En osaa arvostaa jonnekin jemmattuja "kakkaylläreitäkään" eikä todellakaan ole ok mun kodissa harjoitella vaipattomuutta. Kaikki omakohtaisesti nähtyä ja koettua. Ja tietenkin vielä se sydänjuuria myöten loukkaantuminen kun kehtaan huomauttaa jotain.
Jos ollaan rehellisiä niin lapsen läsnäolo tarkoittaa lapsen huomioimista, ei aikuisten välistä vuorovaikutusta, kuin korkeintaan hyvin yleisellä tasolla mikä hoituisi viiden minuutin katukohtaamisella. Puhuminen ei onnistu ja jokainen yritys jää kesken keskeytysten takia. Kuulostaako siltä etten pidä lapsista? Ei pidä paikkaansa, ja yhden omankin olen maailmalle valmistellut. Jos kutsun kotiini jonkun oletan että hän tulee yksin tai vähintään varoittaa tuovansa mukanaan muita. Toisekseen, pidän oikeutenani päättää keitä kotiini kutsutaan. Jos en halua pikkulapsia tai muitakaan lapsia, teinejä, aikuisia niin peerun kutsun ja tapaaminen sovitaan muualle. Meillä on pienimuotoista kenneltoimintaa eli pentuja toisinaan joten tulijoita piisaa ;D Mua ei ehkä kiinnosta viettää jokaista ystävävierailua pentulaatikon vieressä. Ja kuunnella samaa vänkäämistä siitä otetaanko pentu vaiko ei...
Tää ettei joka kotia oo suunniteltu leikki-ikäisille ja taaperoille on osalle vanhemmista tosi vaikee tajuta. Rasittava kylälijä on sellainen, jonka lasta ei saa kieltää ja joka vinkuu miksi perheessä vaikkapa nyt ne leipäveitset on lukitsemattomassa vetolaatikossa keittiössä vaikka ne perheen omat tenavat on kasvaneet jo sen iän yli jossa tavaroita pitää pistää ylös tai lukkojen taa. Tällaiselta vanhemmalta tulee ohjetta ja käskyä miten se kyläilypaikka pitäisi varustaa heidän vuotuisia kyläilyjään varten.
Mun kolmekymppinen vanhapiika sisko on tällainen minäminä ihminen joka haluaisi miehen ja lapsia mutta luonne on itsekäs, ja ei tykkää kun ei saa minun täyttä huomiota kun lapsi mukana. Ei ihme että on perheetön.
Tuttua. Ärsyttää myös ystävät, jotka tuovat puolisonsa mukaan, jota en edes kunnolla tunne. Ei siinä pysty rupattelemaan luonnollisesti, ainoastaan niitä ja näitä.
Perhevierailu on eri asia kuin ystävän kanssa tapaaminen. Vaikka se lapsi olisi isokin, kyllä siinä keskustellaan ihan eri asioista. Ei iso lapsi (sanotaan nyt vaikka 12 v.) enää millään ehtoisan emännän lattialle kippaamalla legolaatikolla leiki vaan istuu kahvipöydässä tylsistyneenä mankumassa, että mennään jo, tai sitten pelaa kännykällä, josta kuuluu hel ve tin ärsyttäviä piipitysääniä, tai kuuntelee korvat höröllä inttääkseen jälkikäteen äidiltään asioita tai yrittää vetää huomion puoleensa laukomalla näsäviisaita välihuomautuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhevierailu on eri asia kuin ystävän kanssa tapaaminen. Vaikka se lapsi olisi isokin, kyllä siinä keskustellaan ihan eri asioista. Ei iso lapsi (sanotaan nyt vaikka 12 v.) enää millään ehtoisan emännän lattialle kippaamalla legolaatikolla leiki vaan istuu kahvipöydässä tylsistyneenä mankumassa, että mennään jo, tai sitten pelaa kännykällä, josta kuuluu hel ve tin ärsyttäviä piipitysääniä, tai kuuntelee korvat höröllä inttääkseen jälkikäteen äidiltään asioita tai yrittää vetää huomion puoleensa laukomalla näsäviisaita välihuomautuksia.
Ei 12 v tarvikaan aina kulkea mukana, siinä olet oikeassa. Mutta joko sulla ei ole lapsia tai et niitä osaa kasvattaa, kylässä ei manguta (kysyä voi) ja aina, ihan aina kun muita paikalla niin pelataan äänettömällä tai kuulokkeet korvilla.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Ärsyttää myös ystävät, jotka tuovat puolisonsa mukaan, jota en edes kunnolla tunne. Ei siinä pysty rupattelemaan luonnollisesti, ainoastaan niitä ja näitä.
Terveisin sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttäisi kyllä paljon. Mun ystäväpiirissä on kyllä selvää että lapset tulevat mukaan vain jos erikseen sovitaan. Itse olen vela, mutta välillä saan kyllä ihan tosissani taivutella ystäviäni ottamaan lapsensa mukaan esim. piknikille. Mammat kaipaavat omaa aikaa. :D
Jokaiseen tapaamiseen en lapsia halua, enkä varsinkaan niin ettei asiasta kerrota etukäteen.
Riippuu ihan lapsesta. Jos kyseessä on lapsi, joka viihtyy mukaansa ottamien tavaroiden parissa, niin ei ärsytä. Mulla ei ole kotona mitään sellaista lapsia kiinnostavaa, joihin lapset saisivat koskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisi kyllä viimeiseksi tapaamiseksi tuo. En pidä lapsista enkä halua tavata kavereitani lasten kanssa. Jos ei pysty kahvittelemaan kahden kesken, ei oikein voi olla minun ystäväni pidemmän päälle.
Tällaisella ajattelulla olevat ”ystävät” karsiutuu nopeasti.
Ehkä siellä mammalandiassa. Minulla on paljon ystäviä, ja lähes kaikki heistä ovat (vapaaehtoisesti) lapsettomia tai ainakin osaavat järjestää asiansa niin, että lapsen tarvitse roikkua mukana.
Nykyään on paljon veloja ja se on ihan ok, oma aikuinen lapseni on myös.
Silti mä ymmärrän ystäviä joilla pieniä lapsia että tulevat mukaan jos ei erikseen sovittu että ei. En pidä sitä roikkumisena. Sä et selvästi siedä lapsia.
Sanoin tuossa viestissäni ihan selvästi, etten pidä lapsista.
Miten herranjumala voi olla näin pinnallisia ja pikkusieluisia ihmisiä, joita tällainen asia ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahvittelen oikeestan vain yhden ystävättären kanssa. Hänellä on myös kaksi tytärtä kuten itsellänikin ja ovat vielä suht saman ikäisiä eli 11-14v-haarukassa ja kavereita keskenään. Mennään kahville ja likat saa ostarilla ostosrahaa ja kaikilla on kivaa.
Silloin kun olivat pieniä, lapset olivat mukana, kaikki neljä. Ei oo koskaan ollu ongelma. Lapset kyllä kyllästyy meidän juttuihin ihan parissa minuutissa ja lähtevät lätkimään.
Mutta mitä tarkoittaa toi yhden kirjoittaman toteamus, että "kotia ei ole suunniteltu lapsille"? Meillä on kaksi lasta, eikä meidänkään kotia ole suunniteltu lapsille, paitsi lastenhuoneet. Muuten on ihan kun ei lapsia oliskaan. Tää on joku lapsettoman harha, että kun tulee lapsia, koko kodissa mennään aina lasten ehdoilla sisustusta myöten, no ei todellakaan mennä.
Vierailija kirjoitti:
Miten herranjumala voi olla näin pinnallisia ja pikkusieluisia ihmisiä, joita tällainen asia ärsyttää.
Jotkut nyt vain ovat sellaisia, joiden mielestä omat kakarat pitää voida raahata joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hankkinut kotiini kaikenlaisia kivoja leluja, jotta lapsivieraatkin viihtyisivät mun luona. Oli niin ihana nähdä nelivuotiaan pojan riemastunut katse, kun esittelin hänelle Bruder-traktoria ja paalaajaa. Mulla on vielä tuoreessa muistissa mun oma lapsuus sekä se, miten minuun suhtauduttiin eri kyläilypaikoissa. Tahdon mun ystävien lasten muistelevan mua joskus tulevaisuudessa sinä mukavana tätinä:)
N23
Mutta sitten tämä toinen puoli, pitävätkö lapset lapsettomista aikuisista. Vastaus: kyllä!
Meidän lasten suosikkiaikuisia mun kavereista on just ne, joilla ei ole lapsia. Nämä lapsettomat kokemukseni mukaan myös juttelevat lasten kanssa aivan poikkeuksetta enemmän kuin ne, joilla on omia lapsia. Eikö muut oo huomanneet tätä?
Jos naisella on omia lapsia, hän tuskin huomaa lapsia, mutta jos ei ole, niin käy lapsen kanssa jonkinlaisen keskustelun.
Lapset kysyvät usein koska se ja se tulee käymään, koska nähdään. Mutta kavereistani, joilla on omia lapsia, eivät kysy koskaan, eivät ikinä.
Lasten mielestä äidin lapsettomat kaverit on ihan parhaita, en sitten tiedä mitä ne kaverit ajattelee :D
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ärsyttää. 12-vuotias joka huutaa äiti äiti kato, äiti kato, kato ny äiti. Arggh.
Saadakseen huomiota mitä muuten ei saa! Lapset, jotka saavat tarpeeksi huomiota jo kotonaan eivät yleensä vaadi sitä ed. mainitulla tavalla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ärsyttää. 12-vuotias joka huutaa äiti äiti kato, äiti kato, kato ny äiti. Arggh.
Saadakseen huomiota mitä muuten ei saa! Lapset, jotka saavat tarpeeksi huomiota jo kotonaan eivät yleensä vaadi sitä ed. mainitulla tavalla!
Luulin, että johtuis enemmänkin lapsen luonteesta, mutta ok, jos kerran sanot noin...
Vierailija kirjoitti:
Olen hankkinut kotiini kaikenlaisia kivoja leluja, jotta lapsivieraatkin viihtyisivät mun luona. Oli niin ihana nähdä nelivuotiaan pojan riemastunut katse, kun esittelin hänelle Bruder-traktoria ja paalaajaa. Mulla on vielä tuoreessa muistissa mun oma lapsuus sekä se, miten minuun suhtauduttiin eri kyläilypaikoissa. Tahdon mun ystävien lasten muistelevan mua joskus tulevaisuudessa sinä mukavana tätinä:)
N23
Ja sä otat sen paalaajan mukaan kahvilaan sun ystävän 12-vuotiaalle, joka leikkii sillä pöydällä, kun te naiset vaihdatte kuulumisia ja sä kerrot sun aviokriisistäsi ja kyhmystä, jonka löysit rinnastasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisi kyllä viimeiseksi tapaamiseksi tuo. En pidä lapsista enkä halua tavata kavereitani lasten kanssa. Jos ei pysty kahvittelemaan kahden kesken, ei oikein voi olla minun ystäväni pidemmän päälle.
Tällaisella ajattelulla olevat ”ystävät” karsiutuu nopeasti.
Ehkä siellä mammalandiassa. Minulla on paljon ystäviä, ja lähes kaikki heistä ovat (vapaaehtoisesti) lapsettomia tai ainakin osaavat järjestää asiansa niin, että lapsen tarvitse roikkua mukana.
Nykyään on paljon veloja ja se on ihan ok, oma aikuinen lapseni on myös.
Silti mä ymmärrän ystäviä joilla pieniä lapsia että tulevat mukaan jos ei erikseen sovittu että ei. En pidä sitä roikkumisena. Sä et selvästi siedä lapsia.Sanoin tuossa viestissäni ihan selvästi, etten pidä lapsista.
Sitten sun arvomaailma poikkeaa liikaa niistä joilla on lapsia.
En ole lapseton. Oman kouluikäiseni olen tunniksi tai pariksi hyvillä mielin jättänyt kotiin, kun olen käynyt kahvilassa. Jotkut tuttuni ottavat kymmenvuotiaankin ja sitä vanhemman mukaan, koska lapsi haluaa, yksi jopa lukioikäisen.
Ap