Lue keskustelun säännöt.
Kertooko hyvä kirjoitustaito ihmisen älykkyydestä?
Kommentit (467)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitustaito ja rikas sanavarasto kertovat, että henkilö on lukenut lapsuudessaan Aku Ankkaa.
Itse tiedän hahmot nimeltään, mutta Aku Ankkoja en liiemmin lukenut. Aku Ankkaa nähnyt vain piirrettyjen muodossa. Tiedän, olen varmaan ainoa ihminen maailmassa, jolla Akujen lukeminen on jäänyt lähes nollaan. Hyvä, kun edes jotain luin ollessani lapsi: Koululainen-lehdessä olevia sarjakuvia, Karvinen- ja Witch-sarjakuvia, myöhemmin ala-astelaisena joitain nuorisokirjoja luin ja yläastelaisena lukeminen lähti hiipumaan lukuun ottamatta jotain Anne Frankin päiväkirjaa tai Poika raidallisessa pyjamassa-romaania ihmisoikeusasioiden kiinnostaessa minua tuolloin. Sarjakuvista olen Kari Suomalaisen tekemiä pilapiirroksia, Kamalaa luontoa ja Fingerporeja. Jälkimmäisissä on se hauskaa, kun yksi suomenkielinen sana tai lause voi pitää sisällään erilaisia merkityksiä, todella hupaisiakin.
Olen niin outo ajatusmaailmaltani: fiktio on naurettavaa, järjenvastaista, koska se ei vastaa todellisuutta. Tälleen rupesin ajattelemaan ollessani yläastelainen, enkä uskaltanut mitään novelleja kirjoittaa siinä pelossa, että niistä olisi tullut typeriä tai niille olisi naurettu. Tiedä sitten, onko se vika sitten aihepiirissä. Vain tietoa, faktoja sisältäviä tekstejä luen nettiä selatessa. Nyt menossa Minna Eväsojan Japani-aiheinen kirja, joka perustuu hänen näkökulmiin. Saa tällainen köyhä kotisohvalta käsin kokea eri maan kulttuuria päästen toiseen yhteiskuntaan sisään. Viimeisin lukemani fiktio oli Jonas Gardellin romaani sen yhteiskunnallisen teeman vuoksi ajatellessani, että tällä lailla voisin kiinnostua fiktiosta ollen samalla mielipiteitä herättävä. Olisi pitänyt enemmän olla sen fiktion äärellä, tiedostan sen tärkeyden, mitä tulee ajattelumaailmaan ja empatiakykyyn. No, voidaan toki satiiri ja musta huumori luokitella fiktioksi, joka on kuitenkin jostain ammennettu kuten vaikka George Orwellin Eläinten vallankumous. Nuo onkin ainoita fiktion lajeja, jotka käyvät järkeeni. Olen yrittänyt sitä kyllä nyt laajentaa innostuessani algoritmin näyttämistä kauhuelokuvien pätkistä ja jaksoin keskittyä ja innostua 90 minuutin mittaiseen Tim Burtonin kauhukomediaan. Ehkä pitäisi tutustua siihen kauhugenreen kirjojen muodossa, kun tietäisi mikä olisi helppo nakki lukukammoiselle ja -innottomalle ihmiselle.
- nro. 432
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaminen on läheisessä suhteessa ajatteluun. Epäselkeästi ajatellusta tulee huonoa tekstiä.
Koulussa kirjoittamisen opettamisessa opetan nuoria nimenomaan ajattelemaan.
Mutta kuten sanottiin täällä, on erilaisia älykkyyden muotoja. Matemaattisesti lahjakkaan nörtin voi olla hyvin vaikea tuottaa tekstiä, siis sisältöä. Ei vaan keksi. t. äidinkielen ope
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaminen on läheisessä suhteessa ajatteluun. Epäselkeästi ajatellusta tulee huonoa tekstiä.
Koulussa kirjoittamisen opettamisessa opetan nuoria nimenomaan ajattelemaan.
Mutta kuten sanottiin täällä, on erilaisia älykkyyden muotoja. Matemaattisesti lahjakkaan nörtin voi olla hyvin vaikea tuottaa tekstiä, siis sisältöä. Ei vaan keksi. t. äidinkielen ope
En tiedä, mitä sanoa omasta kirjoittelustani tai ajatusmaailmastani. Joiltain yksittäisiltä ihmisiltä olen saanut kuulla erilaisia adjektiiveja minua kuvaillessa: analyyttinen, ajattelevainen ja fiksu. En oikeasti tajua. Ei se näy vain psykologin testeissä, tai sitten osaan muiden ihmisten edessä habituksen perusteella näyttäytyä näennäisen fiksuna. 30-45 minuutin keskustelut ovat minulle hankalia ajatellessani, että niissä pitää tiivistää pieneen pakettiin. Ei vaan pysty, menee puhumiseni epäloogiseksi ajatellessani, että pitää nyt nopeasti kertoa asia. Kaikki pitää kuvailla yksityiskohtaisesti. Sen sijaan tapahtumien kulku, mikä alkoi ensin, mikä johti mihinkin, mistä kaikki alkoi ja muu sen tyylinen pala palalta on minulle helppoa, juuri tuollaista ruotimista, aarrgghhh. Viimeksi ammattikoulun tehtävää tehdessä piti reflektoida omaa osaamistaan, mikä oli helppoa tietäessä, mitä opin, mikä yllätti, missä tarvitsen vielä kehitystä ja yllättäen uskallan tarttua niihin heikkoihinkin kohtiin. Tulee välillä jopa humoristisesti ja sarkastisesti kommentoitua heikkoja alueitaan, jopa sukupuolellanikin vitsailen esim. matematiikan oppimisvaikeuden suhteen: "Me naiset emme tunnetusti osaa matematiikkaa".
Kirjallinen ilmaisu on jotenkin helpompaa, sen olen oppinut neljänneltä luokalta alkaen kiinnostuen itse novellien kirjoittamisesta. Aloin kirjoitella myös nettichatteihin ja -foorumeihin, jolloin kiinnitin huomiota oikeinkirjoitusoppiin. Kirjoittaminen on ollut minulle tapa olla vapaa omasta todellisesta itsestäni. Mihinkään muuhun en osaa äidinkieltäni hyödyntää, ja se kirjoittaminenkin ulottuu vain itseeni tai itselleni tuttuihin aiheisiin kuten läskiaktivismin, transaktivismin yms. liittyvään keskusteluun, jossa voin kritisoida asioita. Järjestelmäkameroista ja objektiiveista tai englannin kieliopista voisin keskustella jonkun kanssa, ehkä siitä kauhugenrestäkin sisäistäessäni juonen pääpiirteittäin, mitä nyt havainnut itsessäni sellaisia piirteitä. Ehkä minulle on muovautumassa uusi kiinnostuksen kohde.
Toisaalta fiktio onkin minulle nyt hankalaa ja kammoan sitä, mitä toisaalta epäröin: kammoanko sittenkään. Ainoastaan saatan ajatella omista sarjakuvahahmoistani niiden historiaa, kiinnostuksen kohteita, luonteenpiirteitä, mistä ammentanut (yllätys, kun olen ajatellut erillisiä hahmoja, joille on joku minun luonteenpiirteistä laitettu esim. päähenkilö, epävarma itsestään, outo, itsetunto-ongelmainen, ei oikein älykäs, vaikka toisaalta näennäisesti yllättää kiinnostuksella eläinaktivismia ja naisasiaa kohtaan tai ottaa ateistina kantaa uskontoihin, ja yksi sivuhahmoista on äärettömän pelokas mennessään lukkoon, jos pitää jotain tehdä muiden nähden, on salaperäinen piiloutuen milloin pidellen kirjaa naaman edessä tai milloin kävelee varjona). Kyllä minulla on näin outoja piirteitä, joita on helppoa projisoida muihin (minun tapauksessa fiktioon), mutta en vain uskalla ryhtyä sanoista tekoihin eli piirtää niitä hahmoja saati kirjoittaa niistä mitään, kun puuttuu tekemisen itsetunto ja itseluottamus. Ei ole intuitiota, saati mielikuvitusta pelätessäni sen naurettavuutta.
- nro. 432
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tottakai. Se kertoo juuri siitä. Se että osaat kirjoittaa hyvin merkitsee että olet poikkeuksellisen älykäs vaikka mensan älykkyystestistä saat vain 95 pinnaa. Senhän sä halusit kuulla. Että oot oikeasti älykäs vaikka älykkyystesti sanoo ettet ole.
Mensan testi ei ole mikään täydellinen mittari älykkääksi julistautumiseen tai tyhmänä pitämiseen.
Parempi testi on wais, mutta ei sekään mikään täydellinen ole.
Ne testit mittaa sen miten, siinä testissä pärjää, ei sitä miten henkilö oikeita dilemmoja ratkoo.
Itse olen molemmissa testeissä ihan keskimääräistä paremmin pärjännyt, ei siinä mitään. Sellaisen jutun huomasin, että kuviopäättelytestit antavat suhteettoman edun ihmisille kenellä ei ole afantasia.
Afantasiasta nauttiva ihminen joutuu tekemään paljon enemmän töitä kuvioiden päättelyn eteen, kuin ihminen joka saa visuaalisen kuvan suoraan silmiensä eteen ja voi sitä vaan rotaatoida.
Etenkin testin loppuvaiheessa se menee afantasiasta nauttivalle vähän liian epäreiluksi.
Kyseessä kun ei ole päättelykyvyn ongelma. Ne matriisit nyt on niin lapsekkaita muutenkin, leikkaa, liimaa, käännä, väännä. Pistä päällekkäin, hyppää kieri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo kielellisestä lahjakkuudesta. Itse ajattelen älykkyyden olevan enemmän monilahjakkuutta. Jotkut ovat lahjakkaita vain yhdellä/muutamalla osa-aluella. Esim. juuri matemaattisesti lahjakas ei välttämättä ole aina kielellisesti lahjakas tai toisinpäin.
Miksi matematiikan osaamista pidetään ainoana oikeana älykkyyden muotona? On ihmisiä, joilla lahjakkuusprofiili on hyvinki epätasainen. Tällaisia yksilöitä ovat esimerkiksi autistiset henkilöt. Onko ihminen epä-älyllinen, jos hallitsee kielet mutta on heikko matematiikassa tai toisinpäin? Kuka silloin määrittelee ja miten että onko henkilö älykäs? Älykkyyttä on monenlaista, ja on ihmisiä jotka ovat hyviä monella eri osa-alueella ja myös heitä, jotka ovat hyviä muutamalla tai vain yhdellä osa-alueella. Ei tämä ole mikään mustavalkoinen asia.
Eikä pidetä. Se kertoo matemaattis-loogisesta lahjakkuudesta. Esim. juuri autisti/asperger voi olla todella hyvä matematiikassa, mutta muita lahjakkuuksia ei juurikaan ole. Hyvä esimerkki epätasaisesta älykkyysprofiilistä.
Itse ajattelen, että älykäs ihminen on monilahjakas ja tasaisempi älykkyysprofiililtaan. Sellaiset ihmiset pärjäävät usein myös hyvin älykkyystesteissä, koska ne mittaavat ns. yleisälykkyyttä.
Ne mittaavat loogista päättelykykyä.
Eivät mittaa vaan yleisälykkyyttä.
Älykkyys on monilahjakkuutta.
Joku voi olla vain kielellisesti lahjakas ja hyvä kirjoittaja, muttei pärjää älykkyystestissä kummoisesti. Pelkästään matemaattisesti lahjakas ei taas välttämättä ole kummoinen kirjoittaja. Älykkyydessä on monia osa-alueita, ja yleensä jokaisella ihmisellä on joku alue, jolta löytyy lahjakkuutta. Älykäs on sitten lahjakas jokaisella osa-alueella.Ymmärtääkseni ainakin Mensan testit (en ole koskaan osallistunut) mittaavat vain loogista päättelykykyä, toisin sanoen matemaattista lahjakkuutta.
Looginen päättely > mittaa yleisesti sitä älyä ja näin ollen henkilö pärjää matemaattista tai kielellistä osaamista vaativissa testeissäkin. Tätä sitten vielä pidetään turhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaminen on läheisessä suhteessa ajatteluun. Epäselkeästi ajatellusta tulee huonoa tekstiä.
Koulussa kirjoittamisen opettamisessa opetan nuoria nimenomaan ajattelemaan.
Mutta kuten sanottiin täällä, on erilaisia älykkyyden muotoja. Matemaattisesti lahjakkaan nörtin voi olla hyvin vaikea tuottaa tekstiä, siis sisältöä. Ei vaan keksi. t. äidinkielen ope
Ihminen, joka osaa ajatella, osaa myös kirjoittaa. Ihminen, joka on matemaattisesti lahjakas, ei välttämättä osaa ajatella.
Jos naisilta kysyy, niin ajateemisuudesta, mutta miesten mielestä akattomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Eikä kielellinen lahjakkuus poissulje matemaattista lahjakkuutta."
Näinpä.
Ihmiset ovat luonnostaan kaikki eri tavalla ja eri asioissa lahjakkaita. Ikävää, että ainakin Suomessa koulumaailma yrittää tasapäistää oppilaita eikä kouluilla taida edes olla ainakaan riittävästi resursseja tukea oppilaidensa erityislahjakkuuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaminen on läheisessä suhteessa ajatteluun. Epäselkeästi ajatellusta tulee huonoa tekstiä.
Koulussa kirjoittamisen opettamisessa opetan nuoria nimenomaan ajattelemaan.
Mutta kuten sanottiin täällä, on erilaisia älykkyyden muotoja. Matemaattisesti lahjakkaan nörtin voi olla hyvin vaikea tuottaa tekstiä, siis sisältöä. Ei vaan keksi. t. äidinkielen ope
En tiedä, mitä sanoa omasta kirjoittelustani tai ajatusmaailmastani. Joiltain yksittäisiltä ihmisiltä olen saanut kuulla erilaisia adjektiiveja minua kuvaillessa: analyyttinen, ajattelevainen ja fiksu. En oikeasti tajua. Ei se näy vain psykologin testeissä, tai sitten osaan muiden ihmisten edessä habituksen perusteella näyttäytyä näennäisen fiksuna. 30-45 minuutin keskustelut ovat minulle hankalia ajatellessani, että niissä pitää tiivistää pieneen pakettiin. Ei vaan pysty, menee puhumiseni epäloogiseksi ajatellessani, että pitää nyt nopeasti kertoa asia. Kaikki pitää kuvailla yksityiskohtaisesti. Sen sijaan tapahtumien kulku, mikä alkoi ensin, mikä johti mihinkin, mistä kaikki alkoi ja muu sen tyylinen pala palalta on minulle helppoa, juuri tuollaista ruotimista, aarrgghhh. Viimeksi ammattikoulun tehtävää tehdessä piti reflektoida omaa osaamistaan, mikä oli helppoa tietäessä, mitä opin, mikä yllätti, missä tarvitsen vielä kehitystä ja yllättäen uskallan tarttua niihin heikkoihinkin kohtiin. Tulee välillä jopa humoristisesti ja sarkastisesti kommentoitua heikkoja alueitaan, jopa sukupuolellanikin vitsailen esim. matematiikan oppimisvaikeuden suhteen: "Me naiset emme tunnetusti osaa matematiikkaa".
Kirjallinen ilmaisu on jotenkin helpompaa, sen olen oppinut neljänneltä luokalta alkaen kiinnostuen itse novellien kirjoittamisesta. Aloin kirjoitella myös nettichatteihin ja -foorumeihin, jolloin kiinnitin huomiota oikeinkirjoitusoppiin. Kirjoittaminen on ollut minulle tapa olla vapaa omasta todellisesta itsestäni. Mihinkään muuhun en osaa äidinkieltäni hyödyntää, ja se kirjoittaminenkin ulottuu vain itseeni tai itselleni tuttuihin aiheisiin kuten läskiaktivismin, transaktivismin yms. liittyvään keskusteluun, jossa voin kritisoida asioita. Järjestelmäkameroista ja objektiiveista tai englannin kieliopista voisin keskustella jonkun kanssa, ehkä siitä kauhugenrestäkin sisäistäessäni juonen pääpiirteittäin, mitä nyt havainnut itsessäni sellaisia piirteitä. Ehkä minulle on muovautumassa uusi kiinnostuksen kohde.
Toisaalta fiktio onkin minulle nyt hankalaa ja kammoan sitä, mitä toisaalta epäröin: kammoanko sittenkään. Ainoastaan saatan ajatella omista sarjakuvahahmoistani niiden historiaa, kiinnostuksen kohteita, luonteenpiirteitä, mistä ammentanut (yllätys, kun olen ajatellut erillisiä hahmoja, joille on joku minun luonteenpiirteistä laitettu esim. päähenkilö, epävarma itsestään, outo, itsetunto-ongelmainen, ei oikein älykäs, vaikka toisaalta näennäisesti yllättää kiinnostuksella eläinaktivismia ja naisasiaa kohtaan tai ottaa ateistina kantaa uskontoihin, ja yksi sivuhahmoista on äärettömän pelokas mennessään lukkoon, jos pitää jotain tehdä muiden nähden, on salaperäinen piiloutuen milloin pidellen kirjaa naaman edessä tai milloin kävelee varjona). Kyllä minulla on näin outoja piirteitä, joita on helppoa projisoida muihin (minun tapauksessa fiktioon), mutta en vain uskalla ryhtyä sanoista tekoihin eli piirtää niitä hahmoja saati kirjoittaa niistä mitään, kun puuttuu tekemisen itsetunto ja itseluottamus. Ei ole intuitiota, saati mielikuvitusta pelätessäni sen naurettavuutta.
- nro. 432
Lyhyemmät kappaleet olisivat selkeyttäneet tekstiäsi. Kurja lukea pötköä. Sorry
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Luokallani oli yläasteella tyttö, jonka äidinkieli oli aina 10 ja hän sai myös stipendin ja opettajan mielestä hän oli erityislahjakas, mutta matematiikassa hän oli erityisopetuksessa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien.
Älykkäällä ihmisellä voi olla dyskalkulia. Se ei ole sen kummempi juttu kuin dysleksia.
En edes viitsinyt laskea, kuinka monta kielioppi- ja muuta virhettä tekstissäsi oli, mutta itse asiaan: lukuisat kirjoitusvirheet kirjoitetussa tekstissä voivat kertoa monesta syystä, esimerkiksi lukihäiriöstä, huolimattomuudesta, kiireestä jne. Älykkyys voi olla yksi syy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaminen on läheisessä suhteessa ajatteluun. Epäselkeästi ajatellusta tulee huonoa tekstiä.
Koulussa kirjoittamisen opettamisessa opetan nuoria nimenomaan ajattelemaan.
Mutta kuten sanottiin täällä, on erilaisia älykkyyden muotoja. Matemaattisesti lahjakkaan nörtin voi olla hyvin vaikea tuottaa tekstiä, siis sisältöä. Ei vaan keksi. t. äidinkielen ope
En tiedä, mitä sanoa omasta kirjoittelustani tai ajatusmaailmastani. Joiltain yksittäisiltä ihmisiltä olen saanut kuulla erilaisia adjektiiveja minua kuvaillessa: analyyttinen, ajattelevainen ja fiksu. En oikeasti tajua. Ei se näy vain psykologin testeissä, tai sitten osaan muiden ihmisten edessä habituksen perusteella näyttäytyä näennäisen fiksuna. 30-45 minuutin keskustelut ovat minulle hankalia ajatellessani, että niissä pitää tiivistää pieneen pakettiin. Ei vaan pysty, menee puhumiseni epäloogiseksi ajatellessani, että pitää nyt nopeasti kertoa asia. Kaikki pitää kuvailla yksityiskohtaisesti. Sen sijaan tapahtumien kulku, mikä alkoi ensin, mikä johti mihinkin, mistä kaikki alkoi ja muu sen tyylinen pala palalta on minulle helppoa, juuri tuollaista ruotimista, aarrgghhh. Viimeksi ammattikoulun tehtävää tehdessä piti reflektoida omaa osaamistaan, mikä oli helppoa tietäessä, mitä opin, mikä yllätti, missä tarvitsen vielä kehitystä ja yllättäen uskallan tarttua niihin heikkoihinkin kohtiin. Tulee välillä jopa humoristisesti ja sarkastisesti kommentoitua heikkoja alueitaan, jopa sukupuolellanikin vitsailen esim. matematiikan oppimisvaikeuden suhteen: "Me naiset emme tunnetusti osaa matematiikkaa".
Kirjallinen ilmaisu on jotenkin helpompaa, sen olen oppinut neljänneltä luokalta alkaen kiinnostuen itse novellien kirjoittamisesta. Aloin kirjoitella myös nettichatteihin ja -foorumeihin, jolloin kiinnitin huomiota oikeinkirjoitusoppiin. Kirjoittaminen on ollut minulle tapa olla vapaa omasta todellisesta itsestäni. Mihinkään muuhun en osaa äidinkieltäni hyödyntää, ja se kirjoittaminenkin ulottuu vain itseeni tai itselleni tuttuihin aiheisiin kuten läskiaktivismin, transaktivismin yms. liittyvään keskusteluun, jossa voin kritisoida asioita. Järjestelmäkameroista ja objektiiveista tai englannin kieliopista voisin keskustella jonkun kanssa, ehkä siitä kauhugenrestäkin sisäistäessäni juonen pääpiirteittäin, mitä nyt havainnut itsessäni sellaisia piirteitä. Ehkä minulle on muovautumassa uusi kiinnostuksen kohde.
Toisaalta fiktio onkin minulle nyt hankalaa ja kammoan sitä, mitä toisaalta epäröin: kammoanko sittenkään. Ainoastaan saatan ajatella omista sarjakuvahahmoistani niiden historiaa, kiinnostuksen kohteita, luonteenpiirteitä, mistä ammentanut (yllätys, kun olen ajatellut erillisiä hahmoja, joille on joku minun luonteenpiirteistä laitettu esim. päähenkilö, epävarma itsestään, outo, itsetunto-ongelmainen, ei oikein älykäs, vaikka toisaalta näennäisesti yllättää kiinnostuksella eläinaktivismia ja naisasiaa kohtaan tai ottaa ateistina kantaa uskontoihin, ja yksi sivuhahmoista on äärettömän pelokas mennessään lukkoon, jos pitää jotain tehdä muiden nähden, on salaperäinen piiloutuen milloin pidellen kirjaa naaman edessä tai milloin kävelee varjona). Kyllä minulla on näin outoja piirteitä, joita on helppoa projisoida muihin (minun tapauksessa fiktioon), mutta en vain uskalla ryhtyä sanoista tekoihin eli piirtää niitä hahmoja saati kirjoittaa niistä mitään, kun puuttuu tekemisen itsetunto ja itseluottamus. Ei ole intuitiota, saati mielikuvitusta pelätessäni sen naurettavuutta.
- nro. 432
Lyhyemmät kappaleet olisivat selkeyttäneet tekstiäsi. Kurja lukea pötköä. Sorry
En minä niistä risuista pahastu, ja tämäkin kommenttiosio on niin rajoitettu, että väkisin siinä menee yhteenkin pötköön osa kappaleista.
Ja siihen vielä päälle lähes heikko näköni, niin hyvä tulee.
- lainaamasi kommentoija nro. 432
Minulle on jäänyt yliopistoajoilta mieleen erään luennoitsijan toteamus, että kirjoittaminen kertoo ajattelumme tasosta ja taidosta., kirjoittaminen on ajattelun osaamista.
Hyvä kirjoittajajan osaa esimerkiksi hahmottaa, mikä on olennaista, järjestää ajatuksiaan, löytää sanoja ja näkee yhteyksiä asioiden välillä. Jos vielä onnistuu koskettamaan jollakin lailla lukijaa, niin voi olettaa, että kirjoittaja on tunneälykäs ja taitava ymmärtämään toisten ihmisten näkökulmia. Nämähän on kaikki älyllisiä taitoja ja ajettelemiseen liittyviä kykyjä.
Mutta kirjoittaminenhan on myös opittu taito, johon vaikuttavat todella paljon esimerkiksi lukeminen ja harjoittelu. Tämä usein unohdetaan ja kirjoittamista pidetään jonakin synnynnäisenä ominaisuutena, jossa vain joku on hyvä. Oikeasti hyvät kirjoittajat ovat harjoitelleet todella paljon ja esimerkiksi kirjailijat ovat voineet opiskella kirjoittamista vuosia ennen kirjansa julkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kertoo ja paljonkin. Ensimmäinen poikaystäväni oli käynyt amiksen ja jos häneltä sai lomamatkalta kortin, siinä luki vain T. Pekka. Ei näköjään muuta osannut kirjoittaa missään olosuhteissa. Vähän köyhää.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on jäänyt yliopistoajoilta mieleen erään luennoitsijan toteamus, että kirjoittaminen kertoo ajattelumme tasosta ja taidosta., kirjoittaminen on ajattelun osaamista.
Hyvä kirjoittajajan osaa esimerkiksi hahmottaa, mikä on olennaista, järjestää ajatuksiaan, löytää sanoja ja näkee yhteyksiä asioiden välillä. Jos vielä onnistuu koskettamaan jollakin lailla lukijaa, niin voi olettaa, että kirjoittaja on tunneälykäs ja taitava ymmärtämään toisten ihmisten näkökulmia. Nämähän on kaikki älyllisiä taitoja ja ajettelemiseen liittyviä kykyjä.
Mutta kirjoittaminenhan on myös opittu taito, johon vaikuttavat todella paljon esimerkiksi lukeminen ja harjoittelu. Tämä usein unohdetaan ja kirjoittamista pidetään jonakin synnynnäisenä ominaisuutena, jossa vain joku on hyvä. Oikeasti hyvät kirjoittajat ovat harjoitelleet todella paljon ja esimerkiksi kirjailijat ovat voineet opiskella kirjoittamista vuosia ennen kirjansa julkaisua.
Itse lienen henkilönä sellainen, jolle itse kokonaisuus on vaikea pala käsiteltäväksi. Itse kerron kaiken yksityiskohtia myöten. Kas, kun en mainitse minkä värinen lattia oleskelemassani luokkatilassa, asunnossa tai missä tahansa paikassa on vuonna kivi ja kirves.
Taitanee olla tyypillistä asperger-piirteisyyttä, pakonomainen tarve turhantarkkuuteen.
Surkea tiivistäjä, vaikka hyvänä nyrkkisääntönä olen pitänyt kysymyllä "Mitä? Missä? Milloin? Kuka tai mikä on/oli asian taustalla?" poimimalla olennaisia tietoja vaikkapa sisällissodasta.
- nro. 432
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitustaito ja rikas sanavarasto kertovat, että henkilö on lukenut lapsuudessaan Aku Ankkaa.
Itse tiedän hahmot nimeltään, mutta Aku Ankkoja en liiemmin lukenut. Aku Ankkaa nähnyt vain piirrettyjen muodossa. Tiedän, olen varmaan ainoa ihminen maailmassa, jolla Akujen lukeminen on jäänyt lähes nollaan. Hyvä, kun edes jotain luin ollessani lapsi: Koululainen-lehdessä olevia sarjakuvia, Karvinen- ja Witch-sarjakuvia, myöhemmin ala-astelaisena joitain nuorisokirjoja luin ja yläastelaisena lukeminen lähti hiipumaan lukuun ottamatta jotain Anne Frankin päiväkirjaa tai Poika raidallisessa pyjamassa-romaania ihmisoikeusasioiden kiinnostaessa minua tuolloin. Sarjakuvista olen Kari Suomalaisen tekemiä pilapiirroksia, Kamalaa luontoa ja Fingerporeja. Jälkimmäisissä on se hauskaa, kun yksi suomenkielinen sana tai lause voi pitää sisällään erilaisia merkityksiä, todella hupaisiakin.
Olen niin outo ajatusmaailmaltani: fiktio on naurettavaa, järjenvastaista, koska se ei vastaa todellisuutta. Tälleen rupesin ajattelemaan ollessani yläastelainen, enkä uskaltanut mitään novelleja kirjoittaa siinä pelossa, että niistä olisi tullut typeriä tai niille olisi naurettu. Tiedä sitten, onko se vika sitten aihepiirissä. Vain tietoa, faktoja sisältäviä tekstejä luen nettiä selatessa. Nyt menossa Minna Eväsojan Japani-aiheinen kirja, joka perustuu hänen näkökulmiin. Saa tällainen köyhä kotisohvalta käsin kokea eri maan kulttuuria päästen toiseen yhteiskuntaan sisään. Viimeisin lukemani fiktio oli Jonas Gardellin romaani sen yhteiskunnallisen teeman vuoksi ajatellessani, että tällä lailla voisin kiinnostua fiktiosta ollen samalla mielipiteitä herättävä. Olisi pitänyt enemmän olla sen fiktion äärellä, tiedostan sen tärkeyden, mitä tulee ajattelumaailmaan ja empatiakykyyn. No, voidaan toki satiiri ja musta huumori luokitella fiktioksi, joka on kuitenkin jostain ammennettu kuten vaikka George Orwellin Eläinten vallankumous. Nuo onkin ainoita fiktion lajeja, jotka käyvät järkeeni. Olen yrittänyt sitä kyllä nyt laajentaa innostuessani algoritmin näyttämistä kauhuelokuvien pätkistä ja jaksoin keskittyä ja innostua 90 minuutin mittaiseen Tim Burtonin kauhukomediaan. Ehkä pitäisi tutustua siihen kauhugenreen kirjojen muodossa, kun tietäisi mikä olisi helppo nakki lukukammoiselle ja -innottomalle ihmiselle.
- nro. 432
Turhaan nolostelet. Tärkeää, että luet, vaikka sitten tietokirjoja tai hesaria. Minkä tahansa kirjan (oli sitten faktaa tai fiktiota) lukeminen on hyväksi aivoille. Minäkin luen romantasioita ja nämäkin ovat monien mielestä hömppää, turhaa. Pitäisi lukea muiden mielestä klassikoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo kielellisestä lahjakkuudesta. Itse ajattelen älykkyyden olevan enemmän monilahjakkuutta. Jotkut ovat lahjakkaita vain yhdellä/muutamalla osa-aluella. Esim. juuri matemaattisesti lahjakas ei välttämättä ole aina kielellisesti lahjakas tai toisinpäin.
Miksi matematiikan osaamista pidetään ainoana oikeana älykkyyden muotona? On ihmisiä, joilla lahjakkuusprofiili on hyvinki epätasainen. Tällaisia yksilöitä ovat esimerkiksi autistiset henkilöt. Onko ihminen epä-älyllinen, jos hallitsee kielet mutta on heikko matematiikassa tai toisinpäin? Kuka silloin määrittelee ja miten että onko henkilö älykäs? Älykkyyttä on monenlaista, ja on ihmisiä jotka ovat hyviä monella eri osa-alueella ja myös heitä, jotka ovat hyviä muutamalla tai vain yhdellä osa-alueella. Ei tämä ole mikään mustavalkoinen asia.
Eikä pidetä. Se kertoo matemaattis-loogisesta lahjakkuudesta. Esim. juuri autisti/asperger voi olla todella hyvä matematiikassa, mutta muita lahjakkuuksia ei juurikaan ole. Hyvä esimerkki epätasaisesta älykkyysprofiilistä.
Itse ajattelen, että älykäs ihminen on monilahjakas ja tasaisempi älykkyysprofiililtaan. Sellaiset ihmiset pärjäävät usein myös hyvin älykkyystesteissä, koska ne mittaavat ns. yleisälykkyyttä.
Ne mittaavat loogista päättelykykyä.
Eivät mittaa vaan yleisälykkyyttä.
Älykkyys on monilahjakkuutta.
Joku voi olla vain kielellisesti lahjakas ja hyvä kirjoittaja, muttei pärjää älykkyystestissä kummoisesti. Pelkästään matemaattisesti lahjakas ei taas välttämättä ole kummoinen kirjoittaja. Älykkyydessä on monia osa-alueita, ja yleensä jokaisella ihmisellä on joku alue, jolta löytyy lahjakkuutta. Älykäs on sitten lahjakas jokaisella osa-alueella.Ymmärtääkseni ainakin Mensan testit (en ole koskaan osallistunut) mittaavat vain loogista päättelykykyä, toisin sanoen matemaattista lahjakkuutta.
Looginen päättely > mittaa yleisesti sitä älyä ja näin ollen henkilö pärjää matemaattista tai kielellistä osaamista vaativissa testeissäkin. Tätä sitten vielä pidetään turhana.
Mmm...
Matriisi vai looginen päättelykyky? Onko ne nyt yksi ja sama asia? Olin aika ällistynyt kuullessani loogisen päättelykykyni olevan keskitasoa, luulin sitä vitsiksi. Itse olen ajatellut ja uskonut, että ei se pelkkien kuvioiden pyörittely kerro yhtikäs mitään. Paljon hyödyllisempänä olen nähnyt tiedon hakemisen ja sen omaksumisen, mihin minulla on kykyä itseäni kiinnostavien asioiden kohdalla. Tämä on näkynyt englannin kielessä ja valokuvaamisessa.
Menee nyt yli aiheen, anteeksi siitä, mutta oma mielleyhtymä on ollut, että matemaattinen lahjakkuus linkittyy aina loogiseen päättelykykyyn. Jo pelkän ala-asteen matematiikan oppiminen oli minulle haastavaa oppimisen vaikeuksien takia. Hyvä kun edes kellon (jopa sen analogisen) tunnen ja osaan käsitellä rahaa sekä peruslaskutoimitukset. Jotain tajuan, jos pitäisi päätellä lukujonoja, joissa käytetään sitä perusyhteen-, vähennys- ja kertolaskuja, vaikka senkin ensin tyrmäsin ajatellessani olevan liikaa aivoilleni ja ollakseni humoristinen voin vedota sukupuoleenikin. No, arvioisin nykyisen matematiikan taitotasoni 1.-3. luokkalaisen tasoista.
Englannista ehkä sitten uskaltaa sanoa, että olen siinä teini-ikäisen tasolla tutustuen ja ymmärtäen syvemmin kielioppisääntöjen muotoja, mitä nyt siis omalla ajalla passiiviin perehtynyt lisää. Oma muistikuva passiivista on, että yläasteella se oli tyyliin "The house is built" ja "Pizza is eaten", kun taas lukion tasoisissa materiaaleissa on tullut vastaan passiivin vastinetta kuten "You never know" ("Ei sitä koskaan tiedä") ja it-passiivin muunnosta, puhumattakaan lauseenvastikkeista.
- nro. 432
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se kertoo kielellisestä älykkyydestä.
Älykkyyttä on monenlaista.
Sekä ajattelutaidosta. Hyvin ei voi osata kirjoittaa, jos ei osaa ajatella ja jäsentää ajatuksiaan.
Jos pää on ihan tyhjä, niin mistä ja miten sellainen ihminen kirjoittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Luokallani oli yläasteella tyttö, jonka äidinkieli oli aina 10 ja hän sai myös stipendin ja opettajan mielestä hän oli erityislahjakas, mutta matematiikassa hän oli erityisopetuksessa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien.
Ymmärrät kai, että matemaattinen lahjakkuus on vain yksi älykkyyden osa-alue, eikä itsessään kerro mitään kokonaisälykkyydestä.
Voit olla matemaattisesti lahjakas, mutta silti kokonaisälykkyydeltäsi ja kognitiivisilta kyvyiltäsi selvästi alle keskiarvon, vrt. "idiot savant".
Jos me olisimme kokeneet villilapsien kohtalon me kaikki olisimme tuollaisia, eikö ole avartava näkemys?