Kertooko hyvä kirjoitustaito ihmisen älykkyydestä?

Pilkut ja pisteet. Sanajärjestys. Lauserakenteet. Nuo voivat olla eksaktin oikein, mutta älystä kertoo kuitenkin se mitä on kirjoitettu eli sisältö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieli on yksi työkalu ajatteluun ja ajatuksien jakamiseen. Matematiikka on esimerkiksi toinen. Kyllä heikkolahjainen voi osata kirjoittaa kauniisti. Hyvä oikeinkirjoitus ei myöskään takaa älykkyyttä, ehkä enemmänkin kertoo kärsivällisyydestä. Mielestäni yksi selvä älykkyyden merkki on että pystyy puutteellisen tiedon varassa tekemään oikeita johtopäätelmiä ja että osaa myös perustella miksi päätyi tuohon päätelmään. Älykäs myös oppii melkein minkä tahansa taidon helposti jos haluaa käyttää aikansa siihen.

En tiedä kyllä ketään heikkolahjaista, joka osaisi kirjoitaa kauniisti. Työskentelen mm. heikkolahjaisten parissa. Ennemminkin kielioppi ei suju, kieli on yksinkertaista, lauseet töksähtäviä ja vaikeasti ymmärrettäviä. Matematiikassa on vaikeuksia ymmärtää yksinkertaistakaan teoriaan soveltamista. Kyllä oikeinkirjoitus usein kertoo älykkyydestä. Myös kielioppi on abstrakti asia ja kokonaisuus, joka vaatii älyä ja säännöillä pelaamista kuten matematiikkakin. Lisäksi molemmissa tarvitaan muistia. Kirjoitustaito vaatii tietysti tuotoksesta riippuen ajattelua, muistia, ongelmanratkaisua ja luovuutta. Eli suotta vähättelet kirjoitustaitoa. Sitä tarvitsevat useimmat ihmiset esimerkiksi työelämässä paljon enemmän kuin matematiikkaa ja kaavoihin soveltamista. Matematiikka toki vaatii myös älyä silloin kuin sovelletaan, muuten se on vain opeteltu taito. Toki tärkeä taito. Ja sekin kannattaa muistaa, että kuka tahansa, myös älykäs, voi harhautua puutteellisen tiedon varassa. Eli jos olennaista tietoa puuttuu, menee arvailuksi ja arvaaminen ei ole älykkyyttä paitsi jos se perustuu asiantuntijaintuitioon, mutta silloin se ei olekaan enää arvailua. Mutta kaikista tärkein älyllinen ymmärrettävä on se, että muistetaan, ettei älykkyys ole itse ansaittua. Siksi on turha olla ylimielinen, jos sattuu olemaan älykäs. Älykkyydestä on hyötyä vain, jos sen valjastaa omaan ja muiden hyötykäyttöön.

Ole hyvä ja kerro, miksi sitten psykologit eivät testaa henkilön kirjoitustaitoa, jos se on älykkyyden mittari. Silti minulla on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka tarkoittavat juurikin sitä 80-luvulla käytettyä termiä "heikkolahjainen". Ihan itse olen googlettanut halutessani tietää, että mitä tuo diagnoosi käytännössä tarkoittaa. Itse puhun heikkolahjaisuudesta edelleen, vaikka tiedän sen olevan poliittisesti epäkorrekti termi tällä vuosituhannella. En puhu itsestäni vaginallisenakaan naisen sijaan, miksi puhuisin itsestäni jonain laaja-alaisesti oppimishäiriöisenä.

Kyllä se diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat ihan perusteltu minun kohdalla. On minulla aika kirjava historia diagnoosin suhteen: lievä kehitysvamma, vaikea-asteinen semanttis-pragmaattinen dysfasia, autistiset piirteet, autismi ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Minulla on tällä hetkellä nuo kaksi jälkimmäistö diagnoosina. Lievä kehitysvamma taidettiin diagnosoida jopa hyvin pienenä ja taas tuo samainen diagnoosi asetettiin 12 vuoden iässä kunnes yläasteen lopussa se kumottiin. Tilalle tuli laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Tuskin psykologi mutullakaan tällaisia arvioi.

Autismista välillä mietin, että olisiko kyseessä epätyypillinen autismi kokiessani oireet häilyvinä. Menneisyydestä muistan sosiaaliset vaikeuteni, jotka sopivat hyvin autismiin. Vai selittyisikö asiat vaikea-asteisella dysfasialla? Kuulemani mukaan osaan puhua selkeästi. Yläasteella sain vielä kuulla joiltain kuinka puheestani ei saanut selvää. Itkin ala-asteella välillä kaverittomuuttani, mutta sitten toisaalta vaihdoin mieltä: en halunnutkaan kavereita. En uskaltanut paljastaa äidille tai minua tutkineille ihmisille olleeni ujo, koska pidin sitä häpeänä. Ujous vaivasi myös yläasteella ja ryhmätyöt tuotti tuskia. Olisin halunnut tehdä yksilötehtäviä, joka olisi ollut oikein hyvä kompromissi minua vihanneille ihmisille, jotka sen ihan avoimesti näyttivät. Siinäpä voikin miettiä, miten minusta tuli ujo.

Outoa, kun ennen kolmatta luokkaa kiinnostuin englannin kielestä siitä huolimatta, että tarvitsin puheterapiaa ja olik dysfaatikoksi diagnosoitu. Taisi se alkuun sujua hyvin kunnes jokin meni pieleen. Mahdollisesti tietokoneen liiallinen käyttö sen teki ja lapsuuden aikaisista lausunnoista löydän maininnan ahdistuneisuudesta sekä huolesta mielenterveyteni horjumisesta. Englantia tosin hieman prepannut kansalaisopistolla halutessani osata edes perusjuttuja. Huono olen sitä puhumaan, vaikka kassalla olen rohkeasti sitä puhunut vaikkei menisi nappiin. Olen tullut asiakkaiden osalta ymmärretyksi ollessani kierrätyskeskuksessa harjoittelussa. Japanin kieleen haluaisin tutustua, mutta mietin että oliko äitini sitten oikeassa tyrmätessä koko kielen opiskelun. Näin aikuisiällä se vaikuttaa niin hauskalta opetella hiraganat, katakanat ja kanjit. Jotain hiraganoja nopeasti sisäistin, mutta edelleen harkitsen ja haluan tutustua ko. kieleen pintapuolisesti. Voinko oppia edes perusjuttuja?

Kuten kirjoitin ei hyvä kirjoitustaito edellytä suurempi älynlahjoja. Selkeätä suomea oppii ihan lievästi kehitysvammainenkin ja olen seurannut uteliaisuutta erästä kehitysvammaista aikuista, joka osaa englantia minua paremmin ja jopa iirin kieltä.

- aiemmin kommentoinut nro. 249

Näin kielenkääntäjän työtä tekevänä ja tekstiäsi lukiessa en tunnista kuvailemaasi kehitysvammaa. Analysoit, kirjoitat yksityiskohtaisesti, ajattelet. Kirjoitustaito on muutakin kuin oikeinkirjoitusoppi: se edellyttää syvää ajattelua ja silloin voidaan puhua älykkyydestä. Ilahduin kirjoituksestasi. Se on poikkeuksellista, mitä nykynuorilta ja monilta aikuisiltakin, jopa yliopiston käyneiltä, saa odottaa.

Kielenkääntäjänä lisään vielä, tutustu ihmeessä japanin kieleen. Jos epäilyttää, kannattaa kokeilla alkuun kielten oppimiseen tarkoitettuja sovelluksia. Japanin kieli on suomalaisten suuhun helposti lausuttavaa samanlaisina lausuttavien sanojen takia, erona on eri merkitys. Kielioppirakenne on looginen päätteissä mm. sijamuotoja ilmaistessa. Kirjoitusjärjestelmässä tulee suurimmat haasteet eteen. Oppimisvaikeus ei automaattisesti ole este kielten oppimiselle. 

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan kerro. Miksi se kertoisi ihmisen omasta älykkyydestä kun kuka vaan voi oppia kirjoittamaan halutessaan ja vähän vaivaa näkemällä :D hupsuja olette

Jos kirjoittaja kykenee syvemmin ajattelemaan, avaamaan kirjoittamaansa asiaa, voimme silloin puhua normijärkisestä ihmisestä. Lukihäiriöisellä vaikeutena on kirjoittaminen mutta sen sijaan ajattelu onnistuu. 

Joku näennäisen hyvä kirjoittaja voi olla kehitysvammainen, joka osaa kertoa itselleen tutuista aiheista. Siskoni on juuri tällainen hyvätasoinen keva-autisti, joka on verbaalisella puolella taitava. Tämä hämmensi monet kevatutkimuksen tehneetkin. Lukee ja kirjoittaa kuin kuka tahansa, arvioitu olevan 13-15v tasolla näissä kahdessa kun taas muut asiat ovat alle 12v tasolla. Sanavarasto laaja. Osaa englantia ja espanjaa. Sisko kirjoittaa hämmästyttävän hyvin itselleen tutuista aiheista, jotka kiinnostavat häntä ja tietää näistä. 

Sen sijaan kello, vuodenajat, yksinkertaiset matikan laskut, suuntavaisto, raha ja ruoanlaitto tuottavat hänelle vaikeuksia. Lääkärissä ja työhaastattelutilanteissa tarvitsee avustajan,joka muistuttaa mistä kertoa ja tekee listan kerrottavista asioista. 

Ei, ja kun yliioistossa joutuu kirjoittamaan koko ajan kaiken englanniksi niin suomeksi kirjoittamisesta tulee jopa helkkarin vaikeaa.

Tietäisitte jos olisitte viimeiset 20v tekemään kaiken enklanniksi kuten minä.

Itse osaan kirjoittaa luovaa monipuolista tekstiä ja sanavarastoni on melko laaja suomeksi. Koulussa aikanaan äidinkielen opettajat kehuivat aineita, mutta toisaalta vieraat kielet ei ota tarttuakseen kunnolla. 

Matikassa yhtälöt opin helposti ja monen muun aihealueen heikosti. Matikassa kokeiden tulokset vaihtelivat vitosen ja ysin välillä, riippuen mistä kysyttiin.

Osaan erittäin huonosti jotkut solmut, jotka suurin osa ihmisistä oppii helposti. Toisaalta opin helposti suunnistamaan, koska siinä tarvitaan yhtälöälyä.

Olenko tyhmä vai viisas - en tiedä. Ainakin vahvuuksien ja heikkouksien kontrasti on todella suuri.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Luokallani oli yläasteella tyttö, jonka äidinkieli oli aina 10 ja hän sai myös stipendin ja opettajan mielestä hän oli erityislahjakas, mutta matematiikassa hän oli erityisopetuksessa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien.

Älykkyyttä on eri lajeja. Joku voi olla älykäs, vaikka ei olisi matemaattisesti lahjakas.

Ei, mutta naiset luulevat niin.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai se kertoo kielellisestä älykkyydestä.

Älykkyyttä on monenlaista.

Mitä on kielellinen älykkyys? 

Napa 

Nöyhtää haistamalla selviää äly ja sen määrä.

Äidinkielen opettajana sanoisin, että kirjoittaminen ja ajattelu ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Tarkoitan kirjoittamisella tässä tietotekstiä, jossa on havaintoja, faktoja ja johtopäätöksiä. 

Kirjoittamalla saa ajatteluaan jostain asiasta selkeytettyä, koska se, mikä on epäselkeästi kirjoitettu, se on epäselkeästi ajateltu. Tekstiään korjaillessaan kirjoittaja huomaa sen epäloogisuudet ja aukot.

Jos ei ihminen ei liiemmälti harrasta abstraktia ajattelua, ei kirjoittaminenkaan voi olla kovin "älykästä", jos pidämme kykyä abstraktiin käsitteelliseen ajatteluun yhtenä älykkyyden tuntomerkkinä.

Sääli oikeasti jos joku on oikeasti hyvä kirjoittaja niin, että antaa itsestään älykkään vaikutelman mutta testeissä saa tyhmän leiman. Kuten täällä on tullut vastaan näitä heikkolahjaisia tai siis 'heikkolahjaisia' hyvällä kieliopilla varustettuna.